Taikatuuli74
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos kaikille osanotosta suureen suruumme. Pikku hiljaa alkaa elämä mennä eteenpäin. Aina meijän pieni enkeli kulkee mukana.
Häntä en unohda koskaan.
Minnuu on auttanut paljon kun oon saanu asiasta puhua ja miulla on kavereita, jotka on kokenut saman, niin hyö on ollu miun tukena. Tietty ihana mies ja kolme ihanaa lasta.:)
Oon käynny lukemassa välillä teijän kuulumisia, mutta ei oo ollu voimia kirjoittaa ja kommentoida mitään. Paljon on tullu tekstiä ni on hankalaa kommentoida kaikille. Siispä tässä pikakommentit.
Pahoittelut menkoista ja negoista!
Onnittelut plussan saaneille, ainakin tutuista oli Junibea ja Jm!:)
Lucky: Paljon voimia siulle!

Myy: Tsemppiä leikkaukseen.:)
Elyssei: Koita päästä lääkäriin. Tuo kuulostaa vakavalta!
Omaa napaa: Jälkivuoto on melkein kokonaan loppunut, mutta vielä silloin tällöin tulee jotain tuhrua. Miulla on 29.7 aika aamulla labraan siihen hcg-arvon verikokeeseen ja päivällä on jälkitarkastus lääkärissä. Siellä ei katota ultralla, että onko kaikki tullut pois,( ku ei oo ultraa) mutta kertoohan se hcg-arvo sen. Rankka päivä tiedossa muutenkin ja ku pääsen viel toisesta yöstä pois sillon. Ei paljon ehdi nukkumaan ku lääkäri-aika 13.40.
Oon kyl miettinyt et menisin käymään gynellä, et kattois et kaikki on varmasti ok. Joku kyseli, et aiotaanko milloin yrittämään uudelleen, tais olla Minni. Miehen kaa siitä ollaan puhuttu ja hää haluaisi yrittää uudelleen. Mie oon toisaalta siinä kahen vaiheilla ku toinen puoli miusta haluaa, mutta toinen puoli jarruttaa ku tuntuu pahalta, et alettas yrittää miltei heti uutta vauvaa ku se ei oikein tunnu oikeelta. Vaikka oon lueskellut et monikin saman kokenut on alkanu yrittää heti. Katellaan ny. Kohan ne menkat ekaks tulis ja kattoo sitten miten edetään.
Ei täs iän puolesta ois oikeestaan varaa ootella,et antas mennä vaan. Eihän se tietty varmaa oo, et ensimmäisestä kierrosta tärppi tuliskaan. Minnuu vaan jo valmiiksi pelottaa, et jos plussa tulee, ni sitten saa olla pelon vallassa alkuraskauden. Ollaan päätetty miehen kaa, että mentäisiin varhaisultraan, jos meille vauva suodaan, vaikka se ei mitään halpaa oiskaan, mutta sais ees jonkunlaisen mielenrauhan, mutta sitten taas tulee mieleen, ettei se vieläkään anna varmuutta, että raskaus jatkuu, vaikka sen pienen sydämmen näkisi siellä sykkivän.
Täällä on monia, jotka on kokenut saman kuin mie, ni kysyn nyt tälläisen kysymyksen teiltä, vaikkakin pitäisi varmaan kysellä tuolla toisella foorumilla. Eli kun ootte tulleet raskaaksi uudestaan keskenmenon jälkeen, ni kuinka ootte selvinneet siitä pelon tunteesta?
Ilmottelen kun tuun kuumeilemaan uudestaan teijän kaa. Käyn välillä kattoo teijän kuulumisia ja parhaani mukaan kommentoin.
Häntä en unohda koskaan.
Minnuu on auttanut paljon kun oon saanu asiasta puhua ja miulla on kavereita, jotka on kokenut saman, niin hyö on ollu miun tukena. Tietty ihana mies ja kolme ihanaa lasta.:)Oon käynny lukemassa välillä teijän kuulumisia, mutta ei oo ollu voimia kirjoittaa ja kommentoida mitään. Paljon on tullu tekstiä ni on hankalaa kommentoida kaikille. Siispä tässä pikakommentit.
Pahoittelut menkoista ja negoista!
Onnittelut plussan saaneille, ainakin tutuista oli Junibea ja Jm!:)
Lucky: Paljon voimia siulle!


Myy: Tsemppiä leikkaukseen.:)
Elyssei: Koita päästä lääkäriin. Tuo kuulostaa vakavalta!
Omaa napaa: Jälkivuoto on melkein kokonaan loppunut, mutta vielä silloin tällöin tulee jotain tuhrua. Miulla on 29.7 aika aamulla labraan siihen hcg-arvon verikokeeseen ja päivällä on jälkitarkastus lääkärissä. Siellä ei katota ultralla, että onko kaikki tullut pois,( ku ei oo ultraa) mutta kertoohan se hcg-arvo sen. Rankka päivä tiedossa muutenkin ja ku pääsen viel toisesta yöstä pois sillon. Ei paljon ehdi nukkumaan ku lääkäri-aika 13.40.
Oon kyl miettinyt et menisin käymään gynellä, et kattois et kaikki on varmasti ok. Joku kyseli, et aiotaanko milloin yrittämään uudelleen, tais olla Minni. Miehen kaa siitä ollaan puhuttu ja hää haluaisi yrittää uudelleen. Mie oon toisaalta siinä kahen vaiheilla ku toinen puoli miusta haluaa, mutta toinen puoli jarruttaa ku tuntuu pahalta, et alettas yrittää miltei heti uutta vauvaa ku se ei oikein tunnu oikeelta. Vaikka oon lueskellut et monikin saman kokenut on alkanu yrittää heti. Katellaan ny. Kohan ne menkat ekaks tulis ja kattoo sitten miten edetään.
Ei täs iän puolesta ois oikeestaan varaa ootella,et antas mennä vaan. Eihän se tietty varmaa oo, et ensimmäisestä kierrosta tärppi tuliskaan. Minnuu vaan jo valmiiksi pelottaa, et jos plussa tulee, ni sitten saa olla pelon vallassa alkuraskauden. Ollaan päätetty miehen kaa, että mentäisiin varhaisultraan, jos meille vauva suodaan, vaikka se ei mitään halpaa oiskaan, mutta sais ees jonkunlaisen mielenrauhan, mutta sitten taas tulee mieleen, ettei se vieläkään anna varmuutta, että raskaus jatkuu, vaikka sen pienen sydämmen näkisi siellä sykkivän.
Täällä on monia, jotka on kokenut saman kuin mie, ni kysyn nyt tälläisen kysymyksen teiltä, vaikkakin pitäisi varmaan kysellä tuolla toisella foorumilla. Eli kun ootte tulleet raskaaksi uudestaan keskenmenon jälkeen, ni kuinka ootte selvinneet siitä pelon tunteesta?
Ilmottelen kun tuun kuumeilemaan uudestaan teijän kaa. Käyn välillä kattoo teijän kuulumisia ja parhaani mukaan kommentoin.
Toivottavasti pääsisisit jollekkin lääkärille ku ei tuo kuulosta tavallisilta menkoilta.
. Pien sormet ja varpaat pystyssä! :)Ymmärrän tuon pelon oikein hyvin kun tiedän itsekkin, että itselläni se menee juuri noin, jos raskaudun uudelleen.
Ei voi henkäistä ennenkuin on selvinnyt 12 viikolle ja senkin jälkeen pelko on läsnä ennenkuin alkaa tuntea vauvan liikkeet....Kiitos molemmille tsempeistä!:)