Raskaaksi 2015

Tyttötiikeri ymmärrän tunteen hyvin. Itsekin monesti ihmettelen, mitä olen muka tehnyt oikein kun olen noin ihanan miehen "ansainnu" ja asetun mieheni asemaan ja mietin, miksi hän olisi mun kanssa enkä tahdo löytää syytä... Nää on näitä itsetunto-ongelmia eikä auta muu kuin uskoa, että pyyteetöntä rakkautta on olemassa. :Heartred Olen hirmu kiitollinen tästä mitä mulla on ja koetan työstää korvien väliäni. :)
 
bb sitä sopii toivoa no annetaa ukolle sit aina takas jollai keinolla...

juu pakkoha sitä on olla että jaksaa terkku :)

tyttötiikeri ymmärrän hyvin tuon, oli aikoinaa avioliiton alkuaikoina kunnon kriisit jo päällä ja ukko kohteli miten kohteli sit menin käymää kaverin kans ulkomailla ja sattumalta tapasin yhen henkilön sit joka tuntu arvostavan mua ja oli et ei mua noin saa kohdella jne (mitäähä ei tapahtun iha pelkkää juttelua ja kävelyä ku näytin mistä saa ostettua hänen sukulaislapsille tuliaisia siinä maassa ku olin palaamas suomee jo seuraavana päivänä) ja oli et ottasin esikon ja lähtisin hänen mukaa sit ku hän tulee käymää suomes, no muutettii kuitenki tänne ennen ku niin tapahtu ja ukkoha oli saanu selville ku lueskeli mun sähköpostia... mikä haloo siitä tuli ja mä selitin miks mä purin tuntoi jne sille ihmiselle. onha se ärsyttävää ku omalta puolisolta ei saa sitä kohtelua ja arvostusta mitä toivois, inshaAllah tilanne muuttuu teillä parempaa suuntaan.

täällä on erittäin tiukasti nyt siveysvyö kiinni tällä emännällä ukolle ku ei se tajua kuinka se on suututtan mut ja loukannu mua. hyvä etten selästä tänää nahkaa siltä ottan pois. ei näy yskälle tulevan loppua ku voi henkisest pahoin ja on stressiä. ukko ei taaskaa tajua sitä yhtään, mä en yski yleensä sillo ku oon yksin tytön kans mut varjele ku ukko on kotona...
 
Tyttötiikeri, ymmärrän mistä puhut. Joskus muinoin elin suhteessa jossa en saanut seksiä 9 kuukauteen vaan koska mies ei halunnut ja sillon oli toinen "ihastus" jonka luonakin kävin viikonlopun viettämässä eikä tehty siis mitään mut se sähkö siinä oli jtn ihan järkyttävää :D sittemmin se homma kariutui ja se ihastus jäi ihastukseksi.

Ninukki, kiitos toivottavasti sinäki alkavasta kierrosta plussan saat ;)

Tervetuloa tepsukka90 pikaista plussaa sulle ;)

Terkku kivaa jos ei oo pahoinvointi vienyt vielä ja jospa ei veisikään ja saisit lomasta nauttia ilman vessanpöntön halailua :) kivaa kuulla raskautuneiden "alkuoireista" myös Lauruskaah :) ootan innolla sitä 10mlU testiä !
 
Tervetuloa uudet ja pikaista plussaa! :)

Silvergrinda, täällä mie 20v ja mies 21v :)

En ehtinyt soittaa terkkaan :( täytyy yrittää perjantaina heti töiden jälkeen! :) eipä tässä nyt onneksi niin kamala kiire ole, kun melkein 3kk ennenku pääsee taas yrittämään :D eipä kyllä oo muistettu mitään ehkäsyä käyttää, ehkä kuitenkin oviksen tienoilla. Ajattelin yrittää muistaa tikuttaa oviksen, ett voin olla varma ett testissä sentään taatusti näkyy ovulointi :)
Sitten oviksen tikuttelun jälkeen varmaan miehen pyynnöstä hiljenen vähäsen täällä foorumin puolella, mutta siihenhän on vielä aikaa ;)
Ainiin ja laskin, ett miulla on enää 3 "täyttä" eli 5-päiväistä työviikkoa ennen mein reissua, jee! :)
 
Huh kun ootte ollu taas ahkeria!

Onnea pepelle ihanista ultakuulumisista, niin odotan että joskus itekkin pääsis sinne asti<3

Lauruskan viivat alkaa olla jo melko lähellä leffaviivoja! ;)

Gynestä oli puhe, ite oon säännöllisesti käyny mutta kertaakaan ei oo papaa suostuttu ottaan vaikka oon siitä maininnu? Sano etteivät ota ilman pätevää syytä rutiinisti alta 25 vuotiailta...

Joku kyseli ikää niin täällä tosiaan molemmat myös 22v ja kyllä välillä kuulee kun puhun että lapsia haluaisin kovasti ja nuorena nimenomaan (on aina ollu kova hoivavietti ja pitkään valmis äidiksi) niin että "kyllä sitä ehtii kun on noin nuori ja sulla on monen monta vuotta aikaa tehä lapsia" jne. Jotenkin kurjaa kuunnella varsinkin kun se lapsen kaipuu on niin suuri :( Ikä on vaan numeroita!

Kp 14/38-40 yk2
 
Heissan! Ja tervetuloa silver ja masukki!
Täällä täti pakkasi kamansa ja halut on nyt jo ihan huipuissaan! :rolleyes: oon ollu pari päivää nyt ihan super hyvällä tuulella. Edelleen makailen kotona saikulla kipeen jalan kanssa. Nyt kolmas viikko menossa.
Tänään meinasin olla huonolla tuulella kun olin vähän huonovointinen aamulla. Mies kuitenkin korjasi ja pelasti tilanteen ihan vaan sillä et vei mut mäkkäriin jäätelölle. Kyllä voi ihminen pienestä eleestä tulla onnelliseksi.
Oon todennut tässä parina päivänä että mun mies on maailman paras ja ihanin ja tuntee kyl mut kun omat taskunsa :Heartred
tuntuu kyllä hirmu hyvältä kun mieskin on oikeesti yrityksessä mukana. Varmaan sekin vähän piristää:love2
sori tämmönen napailu:oops: Mä oon vaan niin onnellinen :love7
 
Pakko tulla vähän omanapailemaan. Itku pitkästä ilosta, kun tuli miehen kanssa puhe polttareista. Miehen paras kaveri on aika villi ikisinkku ja sehän on tietysti myös bestman. Odotan kauhulla, että mitä kaikkea se keksii polttareihin ja pahoin pelkään että siellä on vähintään strippari. Oma mies on useaan kertaan sanonut kuinka inhottavia stripparit on, eikä ikinä sellaista haluaisi katsoa (on kerran kuskina ollessaan käynyt strippiklubilla eikä kuulemma mene enää koskaan), mutta mitä enemmän juttu eteni, tuli mulle sellainen vaikutelma että mies oikein haluaisi stripparin polttareihinsa. Minä, olemattoman itsetuntoni ja omankropan inhollani, en tykkää ajatuksesta sitten yhtään. Että joku puolialaston nainen täydellisellä vartalollaan heiluu mun humalaisen miehen naaman edessä? Ei kiitos. Mies otti siitä nokkiinsa, koska en kuulemma voi ottaa itseeni jotain sellaista mihin hän ei pysty vaikuttamaan. Ennen hän on sanonu, että voi kyllä kieltäytyä strippareista ja sylitansseista sun muista, mutta nyt ei ollu mitään sinne päinkään. Onhan tää aika älytöntä tällaista asiaa itkeä, mut en vaan kestä koko ajatusta :sad001
 
Kiitos kaikille sympatiasta mun selkäkipua sympatioiden :) olin kuolla tänään töissä kun tein ripsien pidennystä asiakkaalle, tähtiä näky välillä silmissä, mut selvisin. Olin peruuttanut aikoja ni oli vaan 4 h. Mut huomenna on 9h päivä . Katotaan mitä tuleman pitää. En pystynyt siirtää aikoja.

Tuli ajatuksia tosta Tyttötiikerin itsetunto-pohdiskelusta. Kun olin joku n.20 -vuotias (nyt 30 v.) Niin mulla oli pahoja itsetunto ongelmia. En oo ikinä ollut mikään superlaiha tai silloin mielestäni kaunis. Miesten mielestä olin enemmän "hyvä jätkä" tyyppinen, en tyttöystäväksi kelpaava. Oli kaikkea masennusta ja itseinhoa yms.
Sit muutin pois kotipaikkakunnaltani ja tutustuin uusiin ystäviin ja meillä oli tosi tiivis tyttö porukka. Vietettiin aikaa muutamia vuosia opiskelujen lomassa ja opin katsomaan itseäni tosi paljon eri tavalla.
Kun tapasin mieheni olin valmis, tunsin itseni. En edelleenkään ole laiha ( mikä nyt sinällään ei ole mikään välttämättömyys puolison saamisessa mut mun päässä se on ollut. Kiitos rakkaan siskoni joka on koko ikäni sanonut et jos olisin laiha niin mul ois mies) mutta pidän itseäni kauniina. Mulla on ihana empaattinen luonne ja olen tosi pidetty niin asiakkaiden kuin ystävienikin keskuudessa. Plus tiedän huonot puoleni enkä pelkää kertoa niitä. Mun mies on onnekas kun on saanut mut.
Mutta niin olen minäkin kun olen saanut hänet. Rakastan häntä sydämeni pohjasta vaikka hän välillä ajaa mut silmittömän raivon partaalle. Mun omatunto on tosi herkkä. Mun päivän tekemiset kestäivät aina mun miehen tutkimisen mikäli siihen olisi tarve.

Mä toivon että ymmärrätte oikein mitä tarkoitan ettekä pidä minua kusipäänä kun näin itseäni kehun mutta musta on tärkeä pitää itsestään ja arvostaa sitä mitä on. Tuntea itsensä läpikotaisin ja uskoa itseensä. Koska silloin elämä on vain niin paljon mukavampaa ja se näkyy ulospäin.

Sitä vaan :)

Muoks. Et uskokaa nyt vaan et teitä rakastetaan :)
 
Niin siis tossa mun jutussa ei ollu pointti se että meillä menisi miehen kanssa huonosti tai että silloin muutama vuos sitten oli toi ihastus. Jonka kanssa ei siis menty koskaan halaamista pidemmälle ja siis halailen kaikkia mun kavereita kun nähdään tai hyvästellään jne, et siinäkään ei varsinaisesti ollut syynä se ihastuminen...
Vaan pointti oli just enemmänkin toi itsetunto (siitähän se kai johtuu), että mä en vaan pysty ymmärtämään että joku olis kiinnostunut musta tai ihastunut muhun tai rakastunut muhun, olipa kyseessä mun oma mies tai joku uusi tuttavuus joka jopa myöntää olevansa ihastuminen. En siis osaa kuvitella että joku tuntisi mut nähdessään tai mun seurassa mitään ihastumisen "oireita", ajattelis mua ku ollaan erossa tai vaikka leijuis pilviin kun lähetän viestin tms.... en vaan ymmärrä et sellaista pystyis tapahtumaan.. mikä toisaalta on hassua, koska tuskinpa toi nykyinenkään mies olis jaksanut näin pitkään jos ei musta yhtään tykkäisi, tai miks se muutaman vuoden takainen tyyppi olis tehny "aloitteen" ja myöntänyt ihastuneensa jos ei todellisuudessa näin olis.... Ja onhan niitä muitakin miehiä ollu tässä elämän aikana. Mut silti, en vaan pysty sisäistämään sitä että näin voisi olla. :D

Niin ja siis ihan vaan tämmösenä loppuhuomiona, meillä tosiaan menee nyt miehen kanssa taas paremmin. Ja se ei sanonut ihan ehdotonta Ei:tä helmivauvan yrittämiselle... ;)
 
Paljon oli tullut negoja ja alkanut uusia kiertoja :( Onneksi Lauruskaah julkisti myös testikuviaan ja oli Pepen ihanat ultrakuulumiset niin oli niitä kivojakin uutisia :)

Tervetuloa uusille! Toivottavasti pian nähdään teidänkin plussatestejä.

On. Ei vieläkään plussaa ovistestiin vaikka lähellä onkin eli joskohan tänään sitten. Eilen ehdin onneksi miehen taklata sänkyyn ettei jää ihan olemattomiksi puuhastelut oviksen lähettyvillä. Meidän arki voisi olla kyllä vähemmän kiireistäkin.. No pari iltaa vielä aikaa ennen kuin ollaan paikassa missä ei vaan onnistu eli tulisi nyt se ovis..

Aphrael kp 19/33?, yk 2
 
Täällä nyt ei taas yhtään mitään. Ei plussaa, ei menkkoja, ei kipuja o_O Hätäsenä piti tietenki päässä tänäänkin testaamaan, mutta ei ja luulis näkyvän jo jos ois kp 26/27-29 ja oletettu dpo 12.
Ja niin väsyny ettei jaksa nyt muuta ko omanapailla :sleep011
 
Kyfi, pienenä vinkkinä voin sanoa, että elä turhaan stressaa jos miehesi polttareissa strippari käy esiintymässä. Ne ei käy tekemässä noita keikkoja, kun ihan vaan työnsä takia. Sen verran mitä minä strippareita tunnen, niin aika moni niistä ajattelee, että hetken hetkutan, rahat kouraan ja kotiin oman kullan viereen. :) ja ei muutenkaan niistä polttareista kannata stressiä ottaa, se on vain yksi ilta ja sinä saat viettää miehesi kanssa monen monta iltaa senkin jälkeen. :) ja jos en ihan väärin muista, tässäkin ryhmässä on tuon ammattikunnan edustajia... :)

Bb, kun kyseli kuulumisia, niin tänne ei kuulu yhtään mitään. Toiveet ei ole korkealla, kun ei ole mitään lääkitystäkään apuna enää. :(
 
Bb, kierto alko alusta. Kaks päivää oletettua aikasemmin. Tietääpähän missä mennään ja valmiina uuteen kiertoon :wink

Itsetunnosta täällä ollut puhetta. Mulla on ollu kans tosi huono itsetunto, lähtösin ala-asteen aikasesta kiusaamisesta. Pitkään tuntu että oon viallinen ja turha etes kuvitellakkaan että kukaan tämmösen huolis. Oon aina ollu kauheen ujo muutenkin niin itsetunto-ongelmat ei auttanu yhtään ihmisiin kun koitti tutustua. Ollaan tunnettu mieheni kanssa joku 17 vuotta ja joskus olin häneen hyvinkin ihastunu. Viis vuotta sitten kun hän muutti samalle paikkakunnalle takaisin ja pyysi treffeille niin luulin että hän vain pelleilee ja käyttää hyväksi aikaisempaa ihastustani häneen. Kymmenen kertaa piti pyytää ennenku uskoin että hän oikeesti haluaa mun kans mihinkään lähtä :laughing002 Nyt oon saanu kuulla melkeen joka päivä kelpaavani hälle. Eli tarpeeksi kauan kun mies jaksaa jankuttaa niin väkistenki alkaa uskomaan siihen itekki :happy:

Mitäs kaikkia ravintolisiä täällä syödään? Ainakin foolihappoa ja vehnänalkioöljykin luki jossain välissä
 
Gatusa: :D naimisissa kuitenki :D pitääkö sun miehen suku sua avopuolisona vai aviopuolisona? On kyllä erikoinen järjestely. Olisko sun nyt sit helpompi erota kuin jos olisitte Tunisian lain mukaan naimisissa?
Joko mies on rauhoittunut? Lisäilen vielä kun loppuun sain luettua. Ei siis ilmeisesti ole rauhoittunut... :( mahdotonta touhua ukoltas. jäis ukko kotiin lasten kans jotta sä pääsisit töihin. Olis koti siivottu ja ruoat kuumana lautasella odottamassa ku sä tuut 5h myöhässä kotiin. Pesis sun selän halais ja pussais vaan ku sä motkotat sille miten on rankkaa ja kotona sotkusta. Miks ei 9 v poika saa olohuoneessa olla yksin? Onko se jotenki vaarallista siellä? Vai joku ukon keksintö? Se ei nyt raukka tiedä millasta tuo vauva arki on ja on tympääntnyt ku jouduit tytön odotusaikana olemaan levossa niin paljon. Mites kun ne vuokranantajat tuli pihamaata laittaa kuntoon ni miten sun puutarhan nyt käy? Miten ne siis sitä laittaa ja miks? Sä oot nii ihana nainen gatusa että sun juttuja ku lukee ni aina joku mielenkiintoinen kysymys löytyy johon on pakko saada vastaus :)

Pahoittelut negan testanneille!

Kyfi_ sullaki ollu melkoinen mies! Onneks on nyt parempi :)

Mariska86: viivan paikka on nyt viivan paikka mut sillon siinä oli kyllä väriä. Olisiko ollut kiinnittymis yritys..jos tuhru johtuu siitä... tiedä sit...
 
Muokattu viimeksi:
Nuuhku, hienoa jos saatte nyt oviksen hyödynnettyä. :happy:

Tintille pahoittelut kp1! :sad001

Tepsukalle tervetuloa ja pahoittelut negasta!

Mulla on kanssa ollu tosi huono itsetunto, yläaste oli erityisen vaikeeta aikaa sillä saralla.. Mutta pikkuhiljaa sitä on oppinu itteäänkin arvostamaan ja siinä on kyllä ollu korvaamattomana apuna ihanat ystävät. :Heartred Usko on mua myös auttanu näkemään sitä että mulla on merkitystä ja että oon tarkoituksella just tällanen kun oon. Tosi kiitollinen saa kyllä olla että on noin ihana mieskin mulle annettu kumppaniksi. :Heartred

Ja Ilpuri, sulla on just loistava asenne! :happy:

Mä oon tosiaan 27 ja mies 28 ja esikoista toivotaan.

Lissu kp8/33
 
Mariska, pahoittelut vielä negasta. :sad001 Inhottavaa kun kroppa päättää tehdä omiaan.

Pepe jee, ihania uutisia! :)

Hileinen, ootko ehtinyt testata tänä aamuna?

kyfi_, onneks oot löytänyt nyt paremman miehen, aika tapaus sun exä!
Ymmärrän että sulla on paha mieli sun miehen polttareista, mutta oon varma ettei sun mies ole niin pinnallinen että kiinnostuis jostain stripparista enemmän kuin susta. Toivotaan kuitenkin ettei se kaveri toisi mitään stripparia polttareihin, vai oliko se jo varmaa?

Bb, onpa ärsyttävää tosiaan jos sun mies ei tee kotitöitä vaikka aikaa olis. Mun mielestä on selvää että jos toinen ei ole töissä (eikä ole lapsia hoidettavana) niin saa tehdä enemmän kotihommia. Yhteinen koti se sentään on.

Silvergrinda, hyvä asenne teillä kyllä lapsentekoon ja hyvä kun jaksoit antaa miehen sulatella asiaa.
Kysymykseesi, mä oon 30v ja puoliso 27. Eka lapsi toiveissa.

Hipsutin, pahoittelut kp1:stä. :sad001

masuKK1, tervetuloa! Täällä saa onneksi rupatella niin paljon kuin sielu sietää, jos puoliso ei siedä. :wink :grin

Lissu, toivottavasti sun mies ehtii oviksen ajaksi kotiin. Tässä kuussahan teillä pitäis alkaa yritys?

Mendinia, toivottavasti olis! :) Testikuvia kehiin vaan kunhan testaat.

Nuuhku, hyvä jos ehditte puuhastella ennen ovista. Parhaimmat mahikset on kuitenkin ennen ovista, niin jos pupuilette ahkerasti ennen lähtöä, varmasti siitä on hyötyä vaikka ovis olis myöhemminkin. :)

Tintti, pahoittelut menkoista. :sad001

Terkku, hyvä että digi näytti kuten pitikin. Toivottavasti pahoinvointi pysyy poissa edes muutaman viikon.

tepsukka, pahoittelut negasta. :sad001 Onko sulla kuitenkin siis menkat alkaneet?

Tyttötiikeri, mä ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Tosin mulla itsetunto-ongelma ei niinkään ole puolison kanssa vaan kavereiden. Uskon kyllä että vaimo rakastaa mua, siinä ei ole ongelmaa. Mutta mulla taustalla koulukiusamista monelta vuodelta, ja kaverisuhteet usein vain lakanneet tai hiipuneet jostain syystä (joskus omastanikin). Nykyään mulla on kohtalaisen paljon kavereita, jotkut läheisiäkin, mutta mulla on silti takaraivossa aina pelko, että en ole sellainen jonka kanssa ihmiset haluais hengata. Että vaikka joku tapaiskin mua, varmasti sillä on toinen kaveri jonka kanssa se olis mieluummin. Kellekään kaverille en ole uskaltanut puhua tästä, vaimolle vain, kun pelkään että kuulostais siltä että kerään vain säälipisteitä tai haen hyväksyntää ja vakuutteluja, vaikka kyse ei ole oikeastaan siitä. Tää on vain jokin usko mun päässä joka on niin vahva, että se tuntuu totuudelta enkä tiedä miten muuttaa sitä.
Huh tulipahan vuodatus. Voimia kaikille muillekin jotka painii samojen ongelmien kanssa.

Ninukki, en tiedä mitä saisin yksin aikaiseksi parvekkeella, onneksi tuo puoliso potkii että nyt olis aika istuttaa. Mutta voithan sä yrittää ensin jotain pientä jos haluat, vaikka niitä ämpäriperunoita vaikka piha onkin. Sit innostuu jos innostuu enemmän; jos ei niin tulipahan kokeiltua.

Nennaa, mihin menette reissuun?

Minni, mietin aina että vähän hassuja puheet että "ehtiihän vielä". Niin sitä varmaan ehtii myöhemmin vaikka mitä tehdä elämässään, mutta jos ei mistään aloita niin ei myöskään saa mitään aikaiseksi.

Mimmulih, ihana sun mies! :)

Kyllikki, joskus vaan naisen kroppa on tuollainen vaikka oliskin ennen ollut tarkka. Toivottavasti täti älyää tulla pian.

Ilpuri, hyvin sanottu. :) Itsetunto ja itsensä rakastaminen ovat tärkeitä asioita, ja kyllä niissä opettelua riittää. Hyvä vain kuulla että olet oppinut pitämään itsestäsikin ja ei kuulostanut musta yhtään kerskailulta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top