Raskaaksi 2015

Mami siitähän tää nimimerkki on peräisinkin ;)
 
Onnea Orm!!! Mahtavaa!

Iiiiihanat sukat Lume!

Mä olen kanssa samaa mieltä että ei se muiden raskautuminen haittaa vaan on iloinen asia, mutta se miten siitä ilmoitetaan vähättelemällä homman monimutkaisuutta tai "vahinkona" kutsuminen tuntuu pahalta.
 
Kiitos kaikki :) mä taas puran mun kaiken luovuuden puikkojen kautta :D
Aaria voisikohan ne olla ;) <3 ehkä :P
Mitenhän sitä jaksaa odottaa taas sinne tammikuun loppupuolelle :)
 
Mäkin oon varmaan joskus "leuhkinut". Tai siis olen varmaan etenkin esikosta kertonut avoimesti kaikille asian tultua puheeksi, että kierukan poistosta ehti kulua hieman alle kuukausi, kun oli jo kaks viivaa. Mutta podin hirvittävän huonoa omatuntoa siitä. Samoin kun siitäkin, että heti eka raskaus sujui onnellisesti. Mietin aina, että miten epäreilua on, että lähipiirissäkin on monta vuotta yrittäneitä ja monet keskenmenot matkan varrella kohdanneita ja sitten mä, jolla ei edes ollut kiire vaan päinvastoin, taloudellisesti ois ollut parempi, että kierron tasaantumiseen ja tärppiin ois mennyt vaikka se puolikin vuotta, napsahdan heti laakista pysyvästi paksuksi. Mietin, että olisinhan mäkin voinut sen 6-12kk yrittää, jos sillä joku muu vuosikausia yrittänyt ois saanut tärpin nopeemmin. Mutta nyt, yhteensä yli 40 viikkoa oksentaneena, yhteensä reilut 25kg oksentamisen takia laihtuneena, kaks keskenmenoa ja yhden ennenaikasen synnytyksen kokeneena sekä keskosuusriskin lääkkeillä ohittaneena olen pystynyt toteamaan, että haasteensa on kullakin eikä mun vaikeampi tärppi ois ketään auttanut. Esikkoa odottaessa koin oksentamisesta huolimatta päässeeni raskaudessa helpolla, sillä kun se oksentaminen loppui, ei mulla ollut enää kertakaikkiaan mitään vaivoja. Siitäkin podin huonoa omatuntoa. Sokerit oli hyvät, paino ei noussut, ei turvottanut eikä missään ollut kolotuksia. Painoin töissä hyvillä mielin ja tutut kehui, että raskaus sopii mulle ja että oikein hehkun. Rv 33 alkoi ne kivuttomat supparit, jotka töissä oli päällä taukoomatta (olin vanhainkodissa hoitajana ), en tuntenut vauvan liikkeitäkään työpäivän aikana, kun maha oli koko ajan niin kova pallo. Ei se silti mua häirinnyt, kun ei sattunut. Otin asian kuitenkin puheeksi neuvolassa rv 34 ja lääkäri oli sitä mieltä, että on parempi jäädä pois töistä. Apein mielin ja huonolla omatunnolla ilmoitin työnantajalle. 35+4 poika syntyi. Eli jos olenkin jossain asiassa päässyt luikahtamaan siitä aidan matalimmasta kohdasta, on seuraavana edessä ollut aita vaatinutkin ponnisteluja. Meinaan siis, että mä uskon meille jokaselle loppupeleissä kasaantuvan aika lailla yhtä paljon haasteita, kullekin ne haasteet ovat omanlaisillaan elämän osa-alueilla, eikä siksi kenenkään kannata potea huonoa omatuntoa siitä, jos joskus pääsee jossain asiassa helpommalla kuin muut eikä vastaavasti kannata kadehtia muita helpommalla pääsijöitä, sillä he ovat saattaneet edellistä estettä ylittäessään joutua ponnistelemaan tosissaan tai sitten se isompi este on heillä vasta tulossa.

Toki ne muiden ilouutiset oman tuskan keskellä tuntuu suorastaan veetuilulta, niin mustakin tuntuu, kun katselen rv 40+ onnellisina hehkuvia naisia, koska mä en tod näk ikinä tule omin voimin niille viikoille selviämään. Mutta toisaalta mun tekee niin mieli kuulla heidänkin tuntojaan, koska itse en sitä olotilaa ole kokenut ja tuskin saan kokeakaan (siis sitä, miltä tuntuu ilman ennenaikasuuspelkoa ja supistuksia ym. vaan odotella laskettua aikaa ja sitä synnytyksen käynnistymistä ). Olen vihainen omalle kropalleni, kun se ei osaa olla raskaana, vaikka suunnilleen miehen katse on aiemmin riittänyt saattamaan sen tiineeksi. Mutta toisaalta, tämmöset kortit mulle on nyt vaan jaettu ja niillä pitää pelata. Ehkä mun kortit jossain toisessa pelissä on sitten paremmat ;)
 
Muokattu viimeksi:
Azalea! Tuo on totta. Se on vaan tunne joka tulee päähän, jolle et voi mitään muuta kuin yrittää ajatella toisin... hetken kirpaisee mutta maailmassa on niin paljon ikävimpiäkin asioita... hmm. Eilen ku mies kuuli raskaus uutisesta oli seki vähän jotenki vaikeena...mielessään sekin varmaan vähän kyseenalaisti että on siinä hommaa kahta pikkusta hoitaa ja vapaatki jatkuu....Kerroin sille sit omista ajatuksista ni oli se sillee et Olishan se toinen kiva saada mutta ei voi ajatella niin kuin minä "tuntea pahaa oloa jos toinen saa lapsen". Selvensin sille sit asiaa ja kerroin että ei se tunnu pahalle vaan tää tilanne että 3v kuumeilu, reilu vuosi yritetty ja toivoin nyt niin pojan syntymäpäiviksi plussaa ja syyskuulle la:ta ni mitä vielä... tommosta kökkärettä pyyhkiä vähän väliä... omat menkat ne tässä mieltä painaa....ja se että oviksen aikaan on niin harvinaista että mies on ees kotona. Sanoin sille että ymmärtäisi ees tän mun tilanteen oikeesti eikä tekis omia johtopäätöksiä että kyllä mä luomunakin raskaudun. Pitkä tarina....
 
Voi onnea kovasti Orm Onnekas! Ihan mahtavaa!

Mulla alkaa maltti pettää mietin jo että kun lähden nyt aamusta autoa viemään huoltoon ja mies jää kotiin, niin kävisin samalla salaa ostamassa jo pari testiä... Mies on joka tapauksessa sitä mieltä et "voihan sitä ihan hyvin odottaa kuukauden kaks, ehkä jopa kolme, ennen ku testaa..." hullu... :D
Niin ja jos nää oireet ei oo niitä THE OIREITA niin toivottavasti tää olis muuten vaan oireikkaampi kierto. Oon nimittäin mm niin itkuherkkä, et alkaa jo ahdistaa kun töissäkin oon pari kertaa saanu nieleskellä ettei itku tule.. toivottavasti se edellinen raskaus ei olis jättänyt tämmöisiä jälkiä...
 
Hah, tyttötiikeri! Ei kun vaan testiostoksille ;) Missä vaiheessa sulla onkaan nyt kierto? En jaksa puhelimella selata nyt noita viestejä tarkistaakseni...
 
Nyt olis kp 28/30 ja dpo 11... hassua ku samaan aikaan tuntuu et saattais hyvinkin olla raskaana mut silti on (ainakin olevinaan) ihan varma ettei oo.. :D No katsotaan kuinka käy.
 
Huomenta ladyt!

Kyllä mäki varmaan sillo ekalla kerralla joidenkin mielestä leuhkin, kun kerroin asiasta. Mä olin siitä raskaudesta niin ihmeissään, ku ajattelin, että tässä menee ainakin puoli vuotta. Azalealla todella hyvä pointti, että kyllä niitä haasteita kaikilla riittää. Toisilla vaan vähä erilaisia. Mä oon esimerkiksi kokenu työelämän alastani johtuen todella stressaavana ajoittain ja välillä mietin, että miten tätä joka suunnasta tulevaa painetta jaksaa koko elämän.

Omaa napaa vielä sen verran, että tänään on kp 40/33. Ei menkkoja, mutta vihloo. Soitin eilen neuvolaan, niin th neuvoi odottamaan viikon ja tekemään sitten vielä testin, jos ei menkkoja näy.

***** ihanaa ja valoisaa uutta vuotta palstalaiset ******
 
Mullakin on muutama ystävä jotka ovat tulleet vahingossa, mutta sitten on myös se äärilaita jotka ovat yrittäneet seitsemänkin vuotta mutta saivat onnellisesti loppujen lopuksi sen kaivatun nyytin :) koen olevani onnellisessa asemassa kun oon saanut nähdä kaikki äärilaidat ja omalta osaltani varautua myös kaikkeen. Iselläni on aina ollut niin vähän vaikea suhde omaan kroppaan pitkien kiertojen ja erittäin epäsäännöllisten kuukautisten kautta (kuten myös painon aina välillä), että olen varautunut pitkään yritykseen, vaikka kyllä sitä silti toivoo kun vihdoin on päästy yrittämään, et tärppäis nopeasti! Samaa toivon tietenkin jokaiselle :)

Aivan ihanaa vuodenvaihdetta kaikille ja plussataanhan kaikki vuonna 2015!? :Heartbigred
 
Samoilla fiiliksillä tiikeri! Tuntuu et ois raskaana, mut sit taas on toisessa hetkessä satavarma et täti tulee ihan pian :)
Ei auta ku päivä kerrallaan ootella ja jännittää :)

Unicornille myös ja kaikille muillekin hyvää uutta vuotta! :)
 
täällä kp20/28-35 ja hiipii välillä jo mieleen pitäskö sitä r-testejä tilata:oops::grin tai no onhan se yks sofin liuska kaapissa vielä muttamutta... :p
 
Huomenta kaikki ihanaiset! :) täällä on taas kirjoteltu hirveesti :)

Täällä puhuttiin noista miehen veljien vaimoista.. NIIIN rasittavia.. Niitä on 2 vastaan minä ja kummallakin lapsi tai kaksi ja minulla ei. Isänpäivälounaalla he puhuivat että "kyllä tämä lapsen saanti on ihaninta maailmassa, ei sitä lapsettomat ees voi kuvitella." Meinasin jo nousta seisomaan ja ladella parit valitut, mutta päädyinkin sitten olemaan hiljaa ja itkin sitten kotona.. Osaavat olla julmiakin :(
 
Huomenta kaikille!

Ihanaa Pepeon käynyt täällä! <3

On: tänään siis viimeinen Clomi naamaan ja sitten ihan mielenkiinnosta alan ovista metsästämään tikuilla. Tällä kertaa olen varautunut paremmilla tikuilla :)
Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille, toivottavasti se olisi meille jokaiselle plussarikas! :)

Muoks. Ihan hirveitä letkautuksia ne jotkut päästää suustaan. Mä sitten taas lukeudun yleensä niihin ihmisiin joka tykkää tiputella tollaisia maan pinnalle takaisin. Ei ole siis mikään salaisuus että kaksi km:a ja hyvin pitkä yrittäminen taustalla. Ja jos joku erehtyy jotain tollasta mulle sanomaan, saa myös pitkän luennon siitä, että kaikilla ei aina ole niin helppoa mitä esim. Jollain kalsareita vaihtamalla raskaaksi tulleella ja siitä vielä leuhkivalla on. Sen verran aiempi 33 yrityskiertoa on muuttanut minua ihmisenä.
 
Hyvää vuodenvaihdetta kaikille ja ihanaa tulevaa vuotta! Toteutukoon silloin kaikki toiveet, haaveet ja unelmat <3

Meillä tänään vuosipäivä ja toiveissa oli että olisin voinut vuosipäivälahjana kertoa uutisia. Testi kuitenkin nega, tai roskishaamu tulee mutta eikös halpistesteihin tule aina.
 
Huomenia täältäkin! Olitte kirjoitelleet tuosta helposti raskautumisesta.
Meillä tärppäs esikoinen tosi nopsaa pillereiden lopettamisesta 3/12 lopetin ehkäisyn, 4/12 alettiin vasta yrittää ja tuo väli mentiin keskeytetyllä. Plussa tuli 7/12. Sillon kans mietin että onpa helppoa, samalla läheinen ystäväpariskunta oli yrittänyt jo vuoden. Meidän tyttö ehti jo syntyä ja heille tuli plussa muutama kuukausi meidän tytön syntymän jälkeen. Sillon tuntu kyllä välillä tosi pahalta heidän puolesta kun meillä tärppäs niin nopeesti ja heillä ei millään. Tutkimuksissakin kävivät eikä kummassakaan mitään vikaa.
Nyt kun alkaa itse olla samassa tilanteessa kun muut kauan yrittäneet, ettei sitä lasta vaan kuulu vaikka meilläkin 9kk, pian 10kk yrittämistä ja 2km takana. Alkaa väkisinkin miettimään että mikä tässä on vikana kun ei esikoisen yrittämisen aikana ollu tälläisiä ongelmia? Nyt on vasta tajunnu sen että ei se muiden onni oo multa pois vaikka välillä se kirpaseekin kun kuulee muiden vauvauutisia, ehkä se vaati sen kaks keskenmenoa että tajusin tän asian ja sen että mullahan on elämässä kaikki tosi hyvin. On puoliso, lapsi, kaks lemmikkiä, katto pään päällä, kaikki ollaan suht terveitä ja kaks autoakin löytyy. Joillakin ei oo sitäkään vähää, ei sitä vaan tajua arvostaa kun niihin on tottunu.
Mutta toivotaan että kaikille meille ja muille se toivottu plussa tulis pian ja kyytiläiset pysyis matkassa loppuun asti! :)

Mutta hauskaa uuttavuotta naiset!
Tää tyttö pääsee juhlimaan vuodenvaihtumista muutaman läheisen ja tärkeän ihmisen kanssa, pitää myöntää että tätä iltaa oon odottanu että saan heittää hetkeksi sen äiti-ihmisen nurkkaan ja olla ihan vaan minä! :)
Eli puhdas nega testattu ja kuohari on jo kylmässä.
Olkoot vuosi 2015 meidän vuosi! :)

Tulipa romaani, pahoittelen! :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top