Raskaaksi 2014

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gatusa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On: huomenna lähtee viimeinen clomi tähän kiertoon. Tänään alkoi munasarjoissa tuntumaan painostavaa tunnetta, mahtaiskohan clomit alkaa vaikuttaa? Jos parin päivän päästä alkaa tikuttaa ovista. :)
 
elaffylla ihania uutisia! <3

Ei oo vuoto alkanut, jomottelee vaan. Yritin kokeilla että olisko paikat pehmentyny ja kohdunsuu on vieläki kova :/
Pelottaa vaan enemmän ja enemmän mitä lähemmäs huomisaamu tulee. :( Toivottavasti tää olis sitten nopeesti ohi..
 
Ihanaa Elaffy mitkä kuvat! Ja uutiset!!! ♡ voimia raskauteen ja tulevan masun kans painimiseen! Perästä tullaan sitten joskus! :)

Mimi: toivotaan pikaista toipumista!

Gatusa: ukko hommiin vaan!!

On. No... ei edelleenkään menkkoja eikä kipujakaan siihen suuntaan. Kotiin tulin, olin vessassa ja aivastin ni tuli sellanen ruskea lima rökäle paperiin pyyhkiessä. Äsken ku kävin uudelleen vessassa ni pyyhkiessä tuli hieman vaalean puna raidallista , mutta muuten kirkasta valkovuotoa. .. liekkö nää nyt sit tällaiset aina menkat ja sit ku alkaa joskus 5 päivän päästä ni on vaan sellasta tasasen kirkasta vuotoa se 3-4 päivää.... :0
 
Mimi ompas siellä sattunut ja tapahtunut. Toivon parempia aikoja sinulle ja helpompaa arkea.:Heartred
lucky luin kaikki tekstisi, myös sinulle toivon vain parasta ja olet hyvä kirjoittamaan. :Heartred
Minskin tekstit luin myös ajatuksella. Todella oudosti on kyllä kaverillasi asiat, ottaa päähän sun puolesta. Sinä olet joutunut kanssa kuulemaan vaikka mitä kuraa :( toivon vain pelkkää hyvää sinne sinulle ja koko sun perheelle. :Heartred
Mimmu ymmärrän sua tietyllä tavalla sillä löysin teksteistäsi tuttuja juttuja. Saat tuntea juuri niin kuin tunnet se on oikein. :Heartred
Sabetin kanssa olen aikas samoilla linjoilla, fiksu nainen olet. :Heartred
Etsijän teksti kolahti eniten omalla kohdallani. Paljon samoja ajatuksia ajatellen omaa keskenmenoani. :Heartred
Azalea hui kauhistus no ei sulla ole ollut helppoa, tärkeintä on että sinä tiedät miten asiat ovat.:Heartred
Pampero ihanasti sanottu kiitos paljon. :Heartred
Sarina1 hienoa että olet vähentänyt noin hyvin :) :Heartred
Diku just toi "ei edes yritetty kun tuli vaan" :( :Heartred
Elmiina loistava positiivisuus.:Heartred
Orm Onnekas mä olen myös nähnyt viimeiset puolitoista vuotta eniten raskauspallomahoja, mistähän lienee johtuvan. :Heartred
Starling niimpä :( :Heartred
Muurahainen ovat kyllä ihmeen leipääntyneitä puusilmiä jotkut "alan ammattilaiset" :Heartred
Gatusa täysi vauva siellä siis köllii :) :Heartbigred
Elaffy ihania kuvia ja iloisia uutisia, onneksi olkoon vieläkin :) :Heartbigred

Dpo 5 ja minioireita ties mistä on kyse :) niin ja psm sekoilut ovat sallittuja ja mä en ainakaan ole loukkaantunut. Isot tunteiden purkaukset kuuluvat väistämättä tähän ketjuun.
 
Elaffy onnea pienistä ihanuuksista! Oli tosi ihania kuvia!

Gatusa tsemppiä nyt! Mä makasin pari viikkoa viimeisestä raskauskuukaudesta sairaalassa kun kuuntelivat käyriä kolmesti päivässä :) hyvä jotta seuraavat sielläkin vauvelia<3

Mua on vähän ahdistanut tän palstan sävy viime päivinä. Mä en ole toki itse kokenut lapsettomuutta, keskenmenon kyllä. Perhepiirissä on ollut kyllä lapsettomuutta ja siitä ollaan paljon puhuttu ja käsitelty. Mulle tuli vaan mieleen, että vaikka pahalta tuntuu niiden "töksäyttelijöiden" kommentit, niin mitä jos nousisi niiden yläpuolelle? Myöntäisi itselleen miksi ne tuntuvat pahalta ja sanoisi sen ehkä ääneen eikä loukkaantuisi turhasta? Tottakai saa ja kuuluukin esim tälläiseen paikkaan purkaa jossa on paljon samankaltaisista iloista ja ongelmista kärsiviä, mutta osasta viestejä tuli sellainen olo, ettei olla onnellisia toisen puolesta pätkääkään vaan kadehditaan. Kuka se kirjoitti siitä, että ulkopuoliselle tilanne voi vaikuttaa ihan erilaiselta kuin sille joka vaikka vähän valittaa niistä raskausoireista? Ei sitä välttämättä kuule koko stooria joten mielensäpahoittaminen on aika turhaa ja energianhukkaa!

Mullakin olisi monta iloista asiaa ja huolta josta olisin halunnut kysellä mutta fiilis vähän maassa kun tuntuu ettei sitten saa valittaa tai hehkuttaa kun on sen plussan sitten saanutkin..
 
Jospa tanne nyt sitten tulisin esittaytymaan, vaikka tuskin taman vuoden puolella enaa tarppaa.. Ma olen 32 vee, asun Englannissa ja menimme naimisiin 12/12, 02/13 lopetin pillerit ja paatimme antaa vauvan tulla, jos on tullakseen. Muutaman kuukauden paasta kavin laakarissa muusta syysta ja mainitsin ohimennen etta yritamme, muttei ole viela tarpannyt ja kierto on epasaannollinen. Laakari otti sitten verikokeet ja niiden perusteella passitti endokrinologille, tuomio PCOS. Sain metformin-laakityksen, mutta muihin hoitoihin paasysta ei olisi toivoa ilman painonpudotusta.

Metforminkin annettiin mulle niin, etta kasitin sen olevan vaan painonpudotuksen tukena, tyyliin "talla diabetes-potilaat laihduttaa", mitaan puhetta ei ollut sen mahdollisesta vaikutuksesta ovulaatioon tms, joten soin niita sitten jonkin aikaa, mutta lopetin kun paino ei lahtenyt laskemaan, ajattelin vaan ettei se toimi.

Suureksi yllatyksekseni plussasin 09/14. Mulla oli oireina rintojen arkuus, tuoksuherkkyys (varsinkin kala), narastys ja etominen, mutta pessimistina ajattelin etta kuvittelen vain, ja tein testin ikaan kuin varmuuden vuoksi. Olimme molemmat ihan onnemme kukkuloilla, ja kerroin joillekin ystaville seka perheelleni. Kavin yksityisella varhaisultrassa, koska en ollut pitkan kierron takia varma viikoista, ultrassa sitten todettiin rv 6+2 ja tati naytti ruudulta etta "tuossa nakyy syke". En vain nahnyt siina mitaan, vaikka jonkin verran olen elamassani ultrakuvaa nahnyt, ajattelin vaan etta han on ammattilainen enka ajatellut asiaa silloin sen enempaa.

Pari viikkoa myohemmin oli eka "neuvola" (taalla kaydaan tapaamassa katiloa), jossa mainitsin pari kertaa olleesta verisesta tuhrusta, katilo kaski vain olla huolehtimatta. Aloin kuitenkin stressata asiaa ja menin muutaman paivan paasta laakariin, ja sain seuraavaksi paivaksi ultran sairaalalle. Syketta ei nakynyt ja heidan mukaansa vastasi rv 5+6 eli jopa vahemman kuin edellisessa. Se oli perjantai, joten maanantaina jouduin viela uudelleen ultraan, etta voivat todeta varmuudella olevan keskeytynyt keskenmeno ja sain Cytotecit mukaan. Siina vaiheessa olin kuitenkin alkanut jo vuotaa spontaanisti, joten jatin laakkeet ottamatta ja annoin luonnon tehda tehtavansa. 15.10. oli pahimmat kivut, joten menin kuumaan kylpyyn (onneksi kaikissa englantilaisissa kampissa on kylpyamme!), ja ylos noustuani jalkojeni juureen putosi valtava verihyytyma, ja sen jalkeen kyykkimalla ja ponnistelemalla ulos tuli sikiopussi. Ehjana, siella sisalla kellui pieni enkelini..

Vuotoa jatkui ehka viikon verran, ja siita tahan paivaan menkkoja ei ole nakynyt. Kun aikaisemmin mentiin tjottaillen, niin nyt olen aivan pakkomielteinen, etta haluan uudelleen raskaaksi HETI. Aloin uudelleen syomaan metforminia ja opiskelin netista sen vaikutuksia, oli aika jarkyttavaa tajuta, etta sita syomalla olisin voinut pienentaa keskenmenoriskia. Pari viikkoa ennen plussaa putosin hevosen selasta, ja join myos itseni kerran tosi humalaan, joten olen miettinyt, etta oliko niilla vaikutusta, oliko sita syketta sittenkaan silloin kun ekassa ultrassa kaytiin, mutta sita ei tietysti tassa vaiheessa tieda kukaan.

Aloin myos tikuttaa ovista, vaikka PCOSin kanssa ei saisi, kun ne testit voi nayttaa mita sattuu. Parina paivana on ollut tosi vahvat viivat ja myos oikealla puolella ensin nippaillut parina paivana ja eilen jomotteli ihan kunnolla, joten ehka siella jotain tapahtuikin? Peittoja heiluteltiin toissailtana, eilinen jai valiin koska teen vuorotyota ja olen ollut flunssassa niin nukuin vain koko paivan, tanaan varmaan taas mutta lieko jo liian myohaista jos ovis olisi ollut eilen.. No, joka tapauksessa, ei kai tassa auta muu kuin katsoa mita tuleman pitaa. Joulun jalkeen lakkaan vaikka syomasta kokonaan, josko silla saisi sen painon tippumaan, etta voisi paasta hoitoon.

Vahan pitka sepustus tuli, jaksaakohan kukaan edes lukea loppuun. :D

(Profiilikuvana ultrakuva sielta ekasta ultrasta, sehan nayttaa ihan karhulta. :D Valkoinen pilkku karhun nenassa on itse vauvanalku.)
 
Mä olen samoilla linjoilla Gatusan kanssa noissa asioissa :)

Mä yritin taas miehen kanssa eilen jutella siitä kolmoshaaveesta (ollaan siis kyllä menty jo ilman ehkäsyä, nyt kp 10, eli kohta on ne tärppipäivät) ja siitä paniikista, joka mut joka päivä johonkin aikaan valtaa :rolleyes: Sain vastaukseksi "sä tiedät mitä mieltä mä olen, sun pitää nyt vaan päättää". Huoh...mä tiedän, että jos ne kaks viivaa piirtyy tikkuun, en takuulla kadu yhtään eikä sitten enää ahdista (edes mun sukulaiset ei toivottavasti ole niin kurjia, että vielä raskaudesta kuultuaan julistaisivat, ettei se ole milläänmuotoa hyvä juttu tai oikein). Mulla oli kyllä tätä samaa oloa ennen kakkostakin, ahdisti ajatus siitä, että jääkö esikko jotenkin paitsioon vauvan myötä. No ei tietenkään jäänyt, mut silti nyt taas on niitäkin ajatuksia. Ehkä annetaan tulla jos on tullakseen :)
 
Muokattu viimeksi:
Tervetuloa katapultti, ja meillä on varuiks jo ens vuoden ketju odotuksella tuolla.. :)

Laurushka en mä ainakaan niin ole ymmärtänyt että kukaan mieltään pahoittaa täällä kenenkään plussahehkutuksista tai vaivojen valittelusta , en minä ainakaan. Se on noi tosielämän töksäyttelijät ja kyselijät ja valittajat mitkä tuntuu pahalta. Enkä mä ole ainakaan itse kateellinen. Ei kenenkään onni ole multa pois mutta en mäkään välitä nyt nähdä raskaana olevia kavereita. Enkä itseasiassa puhua livenä koko aiheesta, enkä pystykään itkemättä. Ja syy siihen ei ole kateus vaan sen oman vajavaisuuden ja epäonnistumisen tajuaminen on mulle niin raskasta että mieluummin suojelen itseäni. Mä nyt tosin oon niin erakko muutenkin ettei kukaan huomaa vaikka en jonkun raskausaikana paljon näy kylässä... Silti mä roikun täällä monta kertaa päivässä. Täällä voi olla varma että säästyy niiltä karseilta kommenteilta ja kysymyksiltä ja saa rohkeasti sanoa mitä mielessä on. Uskon puhuvani aika monen muunkin puolesta kun sanon että kertokaa, kysykää, hehkuttakaa, itkekää, avautukaa, naurakaa, valittakaa, ihan mitä vain koska eiköhän meistä suurin osa, jos ei kaikki ole hakeutunut tänne just siks, että on paikka missä voi sanoa just mitä mielessä on ilman että itse tai joku muu pahoittaa mielensä :)


Tulihan pitkä selostus ja vielä ennen aamukahvia, että koittakaa saada selvää :) eli rauhaa ja rakkautta siskot, muristaan jos on paha olo mutta ennen kaikkea hehkutetaan jos on aihetta! <3 mikään ei ole niin kaunis ku hehkuva ihminen <3 vaikka vain näin ruudun välityksellä :)
 
Olisi se pitänyt arvata, että ne tekstit luetaan kateudeksi... Ei siitä ole kyse! Jokainen saa ja pitääkin iloita omasta raskaudesta ja myös minä iloitsen vilpittömästi, mutta tekstissä yritin tuoda julki sitä kuinka pahalta nuo lauseet tuntuu ja kuinka rankkaa on kuunnella ystävien "valittamista" kun itse ei kykene edes raskautumaan. Ja kyllä se epäreilulta tuntuu kun alkoholistit ja narkkarit sikiää, vaikka ei ole aikomustakaan huolehtia lapsista ja toiset tappaa lapsiaan.

Olisi pitänyt olla ihan hiljaa!

Tervetuloa uudet ❤ plussatuulia!
Pahoittelut taas tädin tai km uhreille :(
♡ Onnea vilpittömästi kaikille plussanneille ♡ nauttikaa joka hetkestä ♡

Aamulla testattu 100% nega ja lääkäriin klo. 11... Yk15 alkakoon kunhan punainen värittää päivää...

Anteeksi avautuminen ja negatiivisuus, mutta ei tämä vaan aina ole helppoa :'(
 
Raskaaksi tulemiseen meillä kaikilla menee tietty aika X,toisille ei raskautta suoda ikinä.Toisille suodaan se toivottu vauva hetkeksi,ajatus ja toive siitä,ja pahimmillaan se viedään pois joko keskenmeno tai keskeytynyt keskenmeno.Toiset vielä kohtaa enkelivauvan joko odottaessaan,tai myöhemmin.
Kaikille näistä naisista on yhteistä halu/toive raskauteen/lapseen.Kun se viedään pois niin mitä jää jäljelle??
Mitä tunteita tulee heti,kun lapsensa menettää (alkion,sikiön)?
Mitä tunteita tulee,kun menettää jo kolmannen lapsen (alkion,sikiön)?
Mitä tunteita tulee kun on yritetty 12 kk,eikä yhtään raskautta?
Mitä tunteita tulee kun on yritetty 36kk,eikä yhtään onnistunutta raskautta?
Mitä tunteita tulee kun on yritetty 60kk,eikä ole yhtään onnistunutta raskautta?
Jokaisella on oikeus myös negatiivisiin tunteisiin (jokainen ihminen tuntee,joskus negatiivisia ajatuksia)
Kun itseään sattuu niin hemmetisti,on tärkeää että ne voi purkaa,jotta tunteet ja ajatukset voi työstää.
Hypoteettisesti;Lottoan joka viikko,joka viikko kun joku voittaa niin tietysti ajattelen ensiksi et harmi ettei osunut voitto meille.Sen jälkeen ajatus on että toivottavasti meni jollekin joka sitä tarvitsi.Varmasti jokainen meistäkin voi myöntää tämän saman tunteen?!
Silti olen vilpittömästi onnellinen jokaisen raskaaksi-2014 plussanneen puolesta!Se on tämän ryhmän ajatus että pääsee plussaamaan,ja kertomaan odotuksistaan +toiveistaan.
Jos tää loukkaa nyt jonkun tunteita,niin pyydän anteeksi jo tässä kohtaa.
 
huomenta ihanat, kohta sairaalaan taas käyrille sykeseurantaa. jos valittavat taas kuten eilen ni minä totean kyllä että onha tuo tosi rauhallinen ollu eikä hirveesti liikuskele enää ku ei ol sillai tilaa. saavat sit laittaa vaikka cytotecit tuonne ja käynnistää ettei tartte kuunnella jatkuvasti valitusta että ei ol hyvä ku vauva nukkuu ei ol hyvä ku se potkii anturia, ei liiku tarpeeks jne...mul menee hermot ja alan stressaa asiasta tällä menolla ja ukkoki viel lisäks sit on et onpa neiti hiljanen onko kunnossa jne kokoajan. mut eile se meni sit aukasee päänsä sillai että mä en sitä unoha kyllä... se sano mulle päin naamaa ku joutuu auttaa kotitöissä että minä pilaan sen elämän olemalla raskaana viimesilläni.
 
Takaisin
Top