Meillä mies oli pitkään "sitten joskus" linjalla. Minä aloin puhua lapsista jo jokunen vuosi sitten. Kun ystävä sai esikoisen, alkoi mies lämmetä ajatukselle. Siitä meni puoli vuotta, että yritys saatiin aloittaa, kun minun lääkitys piti ensin ajaa alas. Oli muuten pitkä puoli vuotta!
Kun yritys piti aloittaa, mies veti totaalisesti takaisin ja sanoi, että ei halua lapsia ollenkaan. Silloin oli useita riitoja, pahojakin. Pelkäsin avioeroa, mutta tiesin, että en halunnut jatkaa miehen kanssa, jos ei halunnut ollenkaan lapsia. Miehellä on ollut aika sekavat perhekuviot lapsuudessa. Ei mikään elokuvaperhe.. Mies ehkäpä pelkäsi, että meille käy samoin, eikä muunlaisia perheitä ole olemassa. Onneksi sai miettiä rauhassa, käydä omat tunteet ja taistelut läpi. Me puhuimme paljon. Myös niistä asioista, joista ennemmin emme olleet puhuneet. Onneksi löysimme samalle sivulle..
Lasta vain ei alkanut kuulumaan. Vuoden yrityksen jälkeen, kaiken toivon mentyä, ilmestyi tikkuun kaksi viivaa. Sitä iloa kesti viikolle 8+4, jonka jälkeen kävimme helvetissä ja tulimme takaisin. Km muutti kaiken. Sen jälkeen mies vasta on ihan oikeasti halunnut lasta. Ymmärsimme molemmat, mitä olimme menettäneet.
Mies on koko ikänsä ollut hyvin itsenäinen. Hän on halunnut näyttää, että pärjää omillaan. Lapsen halusi kuitenkin vasta, kun välit isänsä kanssa olivat selvät. Eli meidän "ongelmat" kumpusivat miehen lapsuudesta jo.
Ikää meillä oli yrityksen alkaessa 24 ja 27. Nyt sitä on pari vuotta enemmän, eikä meillä ole vielä lasta. Piinaviikot meneillään ja kovasti molemmat odotamme ja toivomme plussaa. Lupasin tehdä lottolapun, jos plussa tulee.
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app