Raskaaksi 2014

lääkärillä käyty, ei vuotoa enään tänää lääkäri ei löytäny mitään. ultra varattu jossa varmistuu ei onko kaikki varmasti kunnossa. keskiviikkoa odotellen. jännittää ja pelottaa.
 
toivotaan parasta blenQ! :Heartred pidän peukkuja!

mun mies täyttää 30 :) asunu omillaan 16-17 vuotiaasta lähtien kun isä ja äiti eros ja kumpikaan ei halunnut lapsia!
 
Kaikenlaisia tunteita tämä varovainen yrityksen aloittaminen saa aikaan. Nyt vähän pelottaakin, että mitä jos tärppääkin heti. Tai jos ei tärppääkään. Samalla lepattaa perhoset vatsassa, kun sitä plussaa kuitenkin toivoo. Hulluja me naiset ollaan :grin
 
Mä oon ryhtynyt kuntoilemaan urakalla kun vihdoin olo parempi keskenmenon jälkeen. Eilen kotona jumppa ja kahvakuulailua, tänään sauvakävelylenkki. Huomenna voisi taas jumppailla töiden jälkeen.

Limat hieman lisääntynyt joten katsellaan nyt, puhtia ei kyllä juurikaan ole et miettisi raskautta.

Meillä takana vuosi vasta yhteiseloa ja siihen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Molemmat oltiin kyllä valmiita siihen et vauva saa tulla jos on tullakseen. Ehkä näiden vastoinkäymisten on tarkoitus kasvattaa meitä vanhemmuuteen. Minä siis 28 ja mies 32. Ja molemmat ollaan asuttu omillamme ennen yhteen muuttoa jo tovi.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Nimenomaan joka päivähän se laatu pysyy hyvänä, ei oo vanhoja ja huonoja siittiöitä mukana :) Ainoastaan siittiöiden määrä per laaki vähenee (ei edes kokonaismäärä), siksi suositellaan sitä joka toinen tai kolmas päivä jos haluaa ns. yhdeltä kerralta optimoida määrän ja laadun. Mutta useammin puuhastelu ei ole haitallista, joskaan ei myöskään tarpeellista.
 
Ai niin Pandalle piti vielä kommentoida, että joka päivä saattaa olla onnistumisen kannalta liian usein, sillä siittiöiden laatu kuulemma kärsii. Vaikka hauskaahan se hellyyden antaminen toki on :grin

Sent from my GT-S5360 using Vau Foorumi mobile app

Hahhah, totta tuostakin olen kuullut. Arvaapa vaan, olisiko mies innoissaan, jos sanoisin: "harrastetaanpa vähemmän seksiä, niin saadaan lapsi!" :D

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä mies oli pitkään "sitten joskus" linjalla. Minä aloin puhua lapsista jo jokunen vuosi sitten. Kun ystävä sai esikoisen, alkoi mies lämmetä ajatukselle. Siitä meni puoli vuotta, että yritys saatiin aloittaa, kun minun lääkitys piti ensin ajaa alas. Oli muuten pitkä puoli vuotta!

Kun yritys piti aloittaa, mies veti totaalisesti takaisin ja sanoi, että ei halua lapsia ollenkaan. Silloin oli useita riitoja, pahojakin. Pelkäsin avioeroa, mutta tiesin, että en halunnut jatkaa miehen kanssa, jos ei halunnut ollenkaan lapsia. Miehellä on ollut aika sekavat perhekuviot lapsuudessa. Ei mikään elokuvaperhe.. Mies ehkäpä pelkäsi, että meille käy samoin, eikä muunlaisia perheitä ole olemassa. Onneksi sai miettiä rauhassa, käydä omat tunteet ja taistelut läpi. Me puhuimme paljon. Myös niistä asioista, joista ennemmin emme olleet puhuneet. Onneksi löysimme samalle sivulle..

Lasta vain ei alkanut kuulumaan. Vuoden yrityksen jälkeen, kaiken toivon mentyä, ilmestyi tikkuun kaksi viivaa. Sitä iloa kesti viikolle 8+4, jonka jälkeen kävimme helvetissä ja tulimme takaisin. Km muutti kaiken. Sen jälkeen mies vasta on ihan oikeasti halunnut lasta. Ymmärsimme molemmat, mitä olimme menettäneet.

Mies on koko ikänsä ollut hyvin itsenäinen. Hän on halunnut näyttää, että pärjää omillaan. Lapsen halusi kuitenkin vasta, kun välit isänsä kanssa olivat selvät. Eli meidän "ongelmat" kumpusivat miehen lapsuudesta jo.

Ikää meillä oli yrityksen alkaessa 24 ja 27. Nyt sitä on pari vuotta enemmän, eikä meillä ole vielä lasta. Piinaviikot meneillään ja kovasti molemmat odotamme ja toivomme plussaa. Lupasin tehdä lottolapun, jos plussa tulee.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä mies halus lasta ja minä jarrutin koska halusin opiskella loppuun ja olla hetken töissä että saan korkeamman päivärahan.
Esikoisen syntyessä minä olin 23 ja mies 27 ja nyt siis kolmatta halutaan ja ollaan 26v ja 30v.
Nytkin mies oli se joka ensin lämmitteli kolmosell ja minä jarrutin. Kohta vuos yritystä takana ja 2 keskenmenoa vain saatu aikaan ja mies muutaman kerran pohtinut että pitäisikö luovuttaa.
Nyt on raskan työputki takana, 7vko yövuoroa ja tunneissa puhutaan 250h/kk joten ei kai se ihme jos ei viikonlppunakaan jaksa lämmetä...
Toivottavasti nyt tulis väliin päivävuoroa niin tunnit pysyis lähempänä 200h/kk...

Eli meillä ei halusta vaan ihan jaksamisesta kiinni ja mies kyllä enempi mukana epäonnen jälkeen..
 
Kiitos paljon osan otoista.

Tervetuloa uusille ja onnea plussanneille :) .

Täällä kesäloma reissu Suomessa tehty. Mulla kp 21 aamulla tuli vähän veristä valkovuotoa ja mietin olisko kiinnittymis yritys kun kierrot on nyt ollut siinä kp 29 luokkaa? Ainakin vau n laskureiden mukaan vois hyvinkin olla, tosin muita oireita raskautta ajatellen ei oo mut toivon kovin et onnistais eikä tarvis clomeja apteekista hakea.
 
toivotaan parasta blenQ! :Heartred pidän peukkuja!

mun mies täyttää 30 :) asunu omillaan 16-17 vuotiaasta lähtien kun isä ja äiti eros ja kumpikaan ei halunnut lapsia!

Pakko oli tarttua tähän lauseeseen. Voisiko pezdorado tuosta löytyä jotain syytä siihen miksi miehesi empii lasten suhteen? Kun tosiaan omakohtaista kokemusta elämästä missä ei oikeasti ole haluttu. Ja onko edes sitten minkäänlaista vanhemmuuden mallia...

No, tää nyt oli vähän tämmöinen "Keittiöpsykologi"-juttu, mutta kiinnitti kuitenkin mun huomion.
 
Ja noista seksikerroista ja vauvahaaveista... Me ollaan hyvä esimerkki siitä että vain kertakin tai kaksi kertaa koko kierron aikana seksiä riittää! Esikoinen sai alkunsa tuosta hyvin vähäisestä seksistä ja tämän kakkosen plussakierrossa seksiä oli kaksi kertaa. Musta siis kaikista tärkein on se ajoitus :)

Kukahan se täällä kirjoitti että alkoi yk 12 jo eikä aikomuksena ovistestejä tehdä.... Mä kyllä tekisin :) Kun jos vaikka ongelma onkin siinä ettei ovuloi ollenkaan... :confused: Siihen sitten saa apua :) Mä tein ovistestejä siinä kakkosen yk 2 kierroksella. Ja oikeastaan sen takia etten ollut ihan varma ovuloinko, koska imetin vielä. Sain ovisplussan (tosi myöhään kierrossa) ja tulinkin tuosta raskaaksi, mutta meni kesken. Seuraava yk 3 en testannut, mutta tunnistin omasta mielestä oviksen. Seksiä oli sitä ennen kerran ja toisen kerran tuon tuntemuksen jälkeen. Taisin oikein tarkoituksella olla "seksittä" loppukierron kun halusin nähdä olinko oikeassa oviksen suhteen :rolleyes: Plussahan tuosta tuli :) Ovis oli tuossa kierrossa ainakin pari päivää aikaisemmin kuin edellisessä.

Jos me joku pvä kolmatta yritetään ja haluisimme joka pvä seksiä harrastaa, niin sitten raskauden toivossa sitä pitäisi tosiaan olla heti ekasta vuodottomasta pvästä sinne menkkojen alkuun asti :) Kun musta tuntuu että se oviksen ajankohta voi oikeasti vaihdella tosi paljon eri kierroissa, vaikka siis itse kierto olisikin suunnilleen yhtä pitkä.
 
Olenkohan tulossa hulluksi, kun haaveilen kastemekon neulomisesta - käsin kehrätystä langasta tietenkin? Ja mallin ajattelin suunnitella itse, kun en löytänyt sopivaa. Niin ja tietenkin sen pitää olla pitsiä, kun rakastan näpertelyä. Tai no, yhden aivan ihanan mallin löysin, mutta se on shetlannin perinneneuleita käsittelevästä kirjasta, jota ei tietenkään saa mitenkään enää oikein mistään..

Yksi kerä tuossa olisi kehrättyä ramieta (ns. Idän pellavaa) ja se on vain niin kaunista lankana. Myös puuvillasilkki voisi olla hyvä materiaali.. Olisi ihanaa, jos olisi suvussa joku perintömekko. Joten miksi ei tehdä sellaista? :wink

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
iltaa täällä netti pimentoa ollu taasen joten oon iha pihalla.

elaffy ihana suunnitelma sulla ja langat kuulostaa ihanilta :) plussatuulia :)

kaikille plussatuulia että saatais uusi plussa-aalto taas. :)

on: 19+0 tänään ja levon kannalta otettu koko päivä, syönnin päätteeks mulla nykyää ongelma että on vaikee hengittää ku kohtu noussu sen verra paljo jo et puskee kaikkee ylös kunnolla jo. eilen näin 2 kertaa jo neidin potkun vatsan pinnalla :Heartred
 
Meilla mies on se joka viela yhden haluu. Siis haluun minaki mut en yhta paljo kuin mies. Mulla on jo 4 lasta, kaksi molempia. Vanhin tayttaa 15v ja nuorin on 1.5v. Naista 2 nuorimmaista miehen. Mies aina haaveillu kolmesta lapsesta.
2 ensimmaista raskautta oli "vahinkoja", molemmissa petti ehkasypillerit. En tosin naita vahinkoja vaihtais pois.
Miehen kanssa ekaa yhteista yritettii pari vuotta, sillon viela asuttiin erillaan ja nahtii pari kertaa viikossa. Kuopus oli jalleen vahinko (hmmmm, nayttas silta et kun yritan tulla raskaaks kestaa kauan mut jos en haluais ni se tapahtuu), kortsu hajos yhden ainoan kerran ja olin paksuna...
Nyt ollaan yritetty puolisen vuotta. En tikuttele ovista vaan mennaa iha silla et tulee jos ja kun tulee.

Valilla ajattelen etta ehka tama 4 on tarpeeks mut tiian miten paljo mies viela yhta haluis. Itsella pieni pelko myos ku kuopus oli lahemmas 5kg... mita jos seuraavaki on "jattilainen". 3 edellista oli kaikki alta 4kg. En tieda miks pelkaan, synnytys meni hyvin, ei repeamia. Kaynnistettiin. Oxytocini tippa ja pelkastaa kaasu kivun lievityksena... en ole koskaan kaasua kummempaa saanu kipuun. Siina vaihees ku oon sita halunnu on aina ollut liian myohasta :wink

Valilla tuntuu vaaralta olla taallakin, teita on niin monta jotka oikeesti haluatte jatoivotte raskautta (siis haluanhan minaki mutta) etteka helpolla onnistu. Siks varmaan lahinna taustailen enka hirveesti kirjottele.

Toivon teille kaikille plussaa oikein pian.

Kyllapas tuli romaani :)
 
Elaffy: mäkin kuolasin yks päivä yhtä itse tehtyä kastemekkomallia :) Mut onneks sain laitettua itselleni jäitä hattuun :D

DarkMimosa: Meillä jokaisella on oma historia ja ihan kaikki ovat tänne tervetulleita. Musta se on rikkaus ja voi antaa uusia näkökulmia itselle :)

ON: Pientä mahakipuilua havaittavissa. Ehkäpä se lähestyy, vasta loppuviikosta kyllä pitäis tulla jos kattoo aikaisempia kiertoja. Muuten jalat huutaa hoosiannaa tuon eilisen kävelyn seurauksena. Taitaa tehdä hyvää et kävis kunnon kävelyllä säännöllisesti. Nyt siis kp 15/29-39.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kiva lukea näitä teän mies juttuja siinä mielessä ettei oo ainoo jolla on vähän vaikeaa välissä :D Kerronpa nyt oman tarinaniki tästä hommasta...

Elikkä "virallisesti" me ollaan oltu yhessä vasta vuosi, mutta enempi tai vähempi ollu säätöä jo tässä viimiset kymmenen vuotta, vaikka molemmilla välistä on toisia ollu. Ukko on vähä reilu 30 ja edellisestä suhteesta löytyy lapsia. Alussa ko yhessä alettiin olemaan niin teki selväksi, että enempää ei halua, ymmärrettävää sinänsä, koska entisensä teki ja tekee edelleen kaikki mahollisimman vaikean kautta. No jossain vaiheessa sitte mulle iski kauhea vauvakuume ja asiasta aloin vihjaileen, ensin oli sillä mielellä, että ehkä sitte joskus ja välistä oli taas näitä päiviä, että ei varmaan tuu yhtäkään enää. Ensin loppu nämä "ei ikinä" päivät ja tämä "joskus" alko saamaan tarkempaa määrettä, että ehkä tuossa parin vuoden päästä... Yks ilta tuumas sitte yhtäkkiä, että "voisit nyt kuiten jättää ne pillerit pois". Kierto oli puoli välissä ja vissiin seuraavan kaks viikkoa sitte varmistelin, että oliko tosissaan, mutta ei se mieli enää siitä muuttunu niin seuraavista menkoista sitte jäi pillerit pois... Puol vuotta nyt yritystä takana ja ukon puolelta se on ollu lähinnä tätä joko kyselyä "joko menkat alko, joko tärppäs yms". Häät tosiaan on tulossa tossa vuojen päästä niin sen takia ne pillerit ajattelin nyt alottaa etten oo häiden aikaan paksuna ja mahtusin, ehkä häämekkoonki ko ei ois ihan vasta synnyttäny :D Alku kierrossa mennään nyt ja edelleen vuodetaan, mutta saas nähä jos tuon seuraavan kierron kuiten kattois vielä ilman pillereitä ko ukko tuossa jo kyseli ennen vuotoa, että koska on seuraavat tärppi päivät :D Sanoin sitte siitä, että tarkotushan oli ne pillerit alottaa häiden takia niin tuumas vaan, että ehtiihän se syntyä vielä ennen häitä ja mullon muutama kuukaus aikaa saaha itteni mekko kuntoon :D (mekko siis tosiaan on jo valmiina)
 
Tuo on kyllä niin totta, että toisten tarinoita on kiva kuulla. Sitä aina miettii, miten muilla menee paremmin, toiset ovat ehkä saaneet kaiken sen, mitä itse olisi halunnut. On kuitenkin lohdullista huomata, että joka suhteessa on ne omat ongelmansa. Jokaisella parilla on joskus vaikeaa. Se luo paljon toivoa. :)

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Minä rakastan miehessäni juuri sitä hänen itsenäisyyttään. Kun haluaa tehdä asiat itse, kantaa vastuun teoistaan ja on saavuttanut monta unelmaansa tekemällä töitä niiden eteen. Mies on myös todella huolehtiva ja kiltti - koskaan ei ole hänen kanssaan tarvinnut mitään pelätä. Yhteiset elämänarvot, unelmat ja sopiva huumorintaju on kietonut meidät tiukasti yhteen. Mies, minä rakastan sinua! ♡

tänään on dpo 1 ja nännit ovat arat. Myös mahaa vähän juilii menkkamaisesti. Ei ole näin voimakkaita ovisoireita ollut pitkään aikaan. :)

Miten te muut saatte ajan kulumaan piinaviikkojen ajan?

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Takaisin
Top