Elaffy: Ihan mahtavaa tuo villaterapia! En ole itse käsityöihmisiä, joten iso hatunnosto urakallesi. On varmasti voimaannuttavaa! Mutta tiedän tunteen siitä, kun jotain juttua jota rakastaa tehdä niin ei vaan jaksa tehdä elämän muiden juttujen keskellä. Ja sitten kun sen pariin viimein pääsee uudelleen, niin se on upea tunne!
Minulla on kirjoittaminen toiminut terapiana jo jostain teinivuosista lähtien. Kaikenlaisia tarinoita on siis tullut väsäiltyä ja haavena on aina ollut kirjoittaa oma kirja. Nyt en ole kuitenkaan osannut/pystynyt kirjoittamaan useampaan vuoteen ja kuvittelin jo ettei minusta enää siihen ole. Mutta elämässä (ja lähipiirinkin elämässä) on ollut viime vuosina niin paljon mullistuksia (hyviä ja huonoja, rankkoja yhtäkaikki) että ei vain ole tainnut voimat riittää. Viime viikolla sitten vain istuin lyhyellä päivätauollani koneelle ja jatkoin tarinaa, joka oli nämä vuodet odotellut. Tuntuipa hyvälle! Olen siitä nyt ihan innoissani!
Gatusa: Voi ei miten sun lääkärikäynnillesi kävi! Toivottavasti saat reseptin ja ultran nyt sitten tänään!
on: Kp 13/26-33. Mies on nyt keskenmenon jäljiltä ottautunut tähän lapsentekoon ihan tosissaan. Joka päivä kysyy, olenko ovista testannut ja mitä näytti. Tosin voihan se vain olla innoissaan siitä rakkauden annon määrästä, mikä näin ovulaation lähestyessä aina tapahtuu...
Mutta samapa se, hyvä että on hengessä mukana.
Limat on lisääntyneet tässä jo pari päivää, joten kova on luotto, että se plussa pärähtäisi ovistestiin lähipäivinä. Tai sitten olen vain malttamaton... Toivotaan, toivotaan.
) Näin jänniä unia yöllä, toivottavasti ovat enteitä. 
Meinaatko muka vielä viikon malttaa testien kanssa? :D Oli kyllä ihana se maha mun unessa, haluan sen oikeasti! 
