Freyja, ihan selvä haamu se siellä möllöttää! Upee homma :)
Gatusa osanotot sukulaistesi poismenosta ja voimia
Tervetuloa
Titjalle!
Satsa, voi kurjuus ystävyyden päättymisestä... Mutta ihan niinkuin nuo naiset ihanaiset tuolla ylhäällä jo sanoivatkin, ei tommosta negatiivisuutta kukaan tarvitse elämäänsä. Mun mielestä se on ihan oikein ja rohkeasti tehty, jos uskaltaa tehdä sen päätöksen ettei aio tuollaista käytöstä sulattaa keltään :)
Tiedän kyllä tavallaan tunteen, mulla on yksi ystävä jonka kanssa oon ollut todella läheinen jo iät ja ajat. Tutustuessa, kun ongelmat oli vielä meillä molemmilla samat (koulun kurssit, pojat, millä raha riittää viikonloppuna lähteä baanalle kun vuokra pitäisi maksaa jne.) niin hän oli tukena aina. Mutta nyt tuntuu juurikin tuolta että tuki on nollassa ja negatiivisuss rehottaa joka asiassa. Kun esimerkiksi itku kurkussa kerroin, että olin raskaana mutta se päättyi keskenmenoon, reaktio oli: "ette kai te nyt saatana vaan meinannu pitää sitä kakaraa?!". Onhan se nyt sanomattakin selvää, että väkisinkin tommonen alkaa tehdä kuilua ihmisten välille.
Tänä aamuna kun heräsin niin oli heti semmonen olo että ei, ei tässä mikään ookkaan tärpännyt. Että kierto vaan on ollut tavallista rajumpi ja tää on nyt vaan jotain hirvittävän eläväistä pms:ää joka mun kropassani veetuilee. Masussa tuntuu menkkajomomaisia väänteitä ja vihlaisuja. Eilen oli niin varma fiilis vielä ja tänään vallitsee ihan täydellinen uskonpuute tärppiin... Ai että kun se muksu joskus lopulta saadaan ja kun se mulle uhmiksissaan kiukuttelee, huutaa pää punaisena ja pyörii kaupan lattialla hakaten lattiaa pikku nyrkeillään, niin täytyypä palata ajatuksissaan näihin fiiliksiin kun olisi valmis antamaan vaikka toisen kätensä niistä kahdesta viivasta siinä tikun kyljessä