Puoliso (ja raskaus)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mippu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ei ne halua tatuointiväriä selkäytimeen. Eikä ne oikeen tykkää muitakaan neuloja laittaa kuvien läpi. Mulla on aika mukavasti kuvaa ja anestesialääkäri kuvia aika tarkkaan katseli, tosin ala-selkä on kuvaton.

Tippa tulee kämmenselkään,mutta eiköhän tuo suoni värittömästä kohdasta löydy.
 
Meillä mies tulossa synnytykseen ja olis kyllä kamalaa jos ei jostain syystä pääsiskään. Onneks on suht lyhyt työmatka niin pitäis kyl sen puolesta ehtiä vaikka tuliskin äkillinen lähtö. Meillä kohta 10 vuotta täynnä yhteiseloa ja tehdään kaikki asiat aina yhdessä, joten niin myös tämä synnytys. Luotan siihen että mies rauhoittelee ja auttaa synnytyksessä ja osaa kysellä mun puolesta asioita jos oon ihan väsy tai muuten sekasin. Ja pitää henkilökunnan tietoisena siitä, että saatan pyörtyä tosi herkästi.
 
Täällä on tuleva isukki kyllä toden teolla heränny todellisuuteen, kun käski mun pakata sairaalakassin nyt viikonloppuna ja kotiintulovaatteetkin pitää valita, että hän ei kuulemma yksin osaa niitä vauvalle valkata. Katsomme siis kaksistaan varmaan sunnuntaina ne vaatteet, niin saa mies mielenrauhan :)
 
Puudutusta voi usein tähtäillä useamman eri nikaman väliin että ellei koko selkä ole täynnä mustetta niin sieltä saattaa hyvinkin löytyä kolo jonne iskeä eli ei ole yhden nikamavälin varassa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täällä tuntuu että suhde menee vain alamäkeä.. Raskauden myötä suhde kyllä parani huomattavasti, mutta nyt ihan yhtäkkiä tullut jotain takapakkia. Voi johtua myös osittain siitä että olen itse ihan loppu. Ja kun en saa purettua tuntojani kellekään! Miestä ei tunnu kiinnostavan, eikä me koskaan olla osattu keskustella kunnolla mistään. Ja ystäviä minulla ei niin läheisiä tällä hetkellä ole, että voisi puhua siitä miltä oikeasti tuntuu. Olen viime päivinä/viikkoina vain vetäytynyt muusta maailmasta, kyhjötän kotona ja tuijotan tv:tä. Pelottaa jo ajatus siitä, kun vauva tulee maailmaan ja pitäisi tosissaan jaksaa huolehtia pikkuisesta, ja samalla itsestä.
 
Täällä sulla on monta kuuntelijaa:) mullakaan ei ole kavereita juuri kelle paasais raskaudesta. Ja mies nyt on viettäny auton kimpus aikansa. Mutta helpottaa suunnattomasti ku laittaa tänne viestiä joku vaivautuu siihen kommentoimaan tai auttamaan <3
 
Ota, newi, tuo asia puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä. Keskusteluapu voisi olla tilanteessasi tarpeen nyt ennen lapsen syntymää. Me ollaan joka tapauksessa täällä sun tukena, vaikkei se tietysti sama asia ookaan kuin puolison tai läheisen ystävän tuki. :3some
 
Niin no täällä foorumilla nykyään vietän aikani kun tuntuu että kaikki on täällä niin uskomattoman ihania ja aina edes joku kuuntelee/vaivautuu vastaamaan jne :) <3 Mutta kyllä otan asian esille neuvolassa, nyt mulla ei kyllä ole edes seuraavaa käyntiä varattuna :o pitääkin varmaan koittaa jaksaa soittaa sinne...
 
Voimia Newi! ♡ toivottavasti saatte keskusteluyhteyden miehesi kanssa paranemaan ja suhteen toimimaan paremmin. Hyvä että otat asian puheeksi neuvolassa! Raskaana ollessa ja vauvan tullessa maailmaan kannattaa ottaa kaikki apu vastaan niin jaksaa vauvankin kanssa paremmin ♡
 
Ei mullakaan oikeastaan oo muita tukijoita kuin mies, äiti ja terapeutti. Mut kavereista ei oo ollu kyl hirveesti apua, ei ne vaan tajuu, kun niillä ei oo itellä lapsii eikä oo vissiin tulossakaan - niin se vaan on, vaikka haluais muuhun uskoa. No yks kaveri on kyl, jolla on laskettu aika keväällä mut sillä on ollu koulukiireitä, niin ei oo hirveesti ehditty näkee. Huomenna mennään kahville :)

Mut kyl oon kieltämättä parhaan juttuseuran (ja monet naurut) saanu teidän seurassanne arvon leidit (ja tammat) :D
 
Onko muuten kenenkään teistä ukkeli ollu näreissään teidän täällä viettämän ajan takia? Mulle tuo välillä vähän vitsailee kyllä vaupistefiin mammapalsta-addiktiosta, mutta kiusoittelua se vaan on :happy: Se tietää kyllä että teistä on ollu mulle paljon apua, hupia ja ajankulua :Heartpink
 
Laitan nyt sit tähän, että jos joku kaipaa juttuseuraa, niin mulle saa täällä laittaa kyllä yksityisviestiä, mielelläni vaihdan kuulumisia :)
 
Meillä ei mies edes tiedä että täällä viestittelen, kun ei ole tullut juuri puheeksi. Aika hassua toisaalta...
 
Täällä mies aina ihmettelee, että mitä mää hirnun ja sit aina sanon, että foorumijuttuja ja sit se on vaan etä "jaa jaa" :D. Välillä sit juttelen sen kans samoista aiheista, joista täälläkin on puhuttu ja kerron hauskimmat jutut sillekin, niinku esim. sen kun se pikkulapsi oli syöny kuivunutta napatynkää. Kyl se sit ymmärtää miks mää aina räkätän täällä :)
 
Newi, puhu asiasta neuvolassa. Toivottavasti siellä on ymmärtävä ja asiansa osaava kuuntelemassa sua. :) Miehille voi tulla tuollainen vaihe, paniikki, kun tajuavat että hän on nyt lopun elämää sitten "sidottu" suhun ja lapseen. Vaikka olis naimisissa vasta lapsen tulo saa miehen tajuamaan asian lopullisuuden ja se saa osan miehistä totaaliseen paniikkiin vaikkeivät sitä tunnustaisikaan. Mun exä eli kuin sinkku sen kesän kun mä olin ekaa kertaa raskaana, hän halus olla "vapaa" vielä viimeisen kerran. Se raskaus olikin tuulimuna ja sillon mies tajus mitä menetti. :) Seuraavan raskauden aikana hän olikin kuin eri ihminen. Miehillä kestää vaan kauemmin kasvaa isäksi. :) Sun pitää vaan jaksaa odottaa että hän herää isyyteen, ehkä siinä kohtaa kun hän saa oman lapsen syliin. :)
 
Mun mies tais jossain vaiheessa olla mustasukkainen tälle foorumille! :D Hän tunsi itsensä ulkopuoliseks ja pelkäs että kerron teille enemmän raskaudesta kuin hänelle. Nyt oon skarpannut ja kerron hänelle enemmän ja kerron myös mistä täällä puhutaan, ainakin hauskat jutut. :) Mullakaan ei ole ketään kavereita raskaana kenen kanssa juttelisin ja sen mies on nyt ymmärtänyt että täältä saan sellaista tukea mitä hän ei pysty antamaan. :)
 
Ootko Newi käynyt neuvolan järjestämissä perheneuvoloissa? Sieltä vois löytyä saman alueen raskaana olevia kahviseuraksi. Ja kun vauva syntyy niin joissain paikoissa on niitä perhekahviloita samaan tarpeeseen. Mä kannustan sua lähtemään kotoa johonkin ihmisten ilmoille vaikka vaan hetkeks.

Mulla itsellä on ollut syksyisin taipumus vaipua alakuloon edes ilman mitään järkevää syytä ja on tehnyt vaan mieli itkeä tihrustella sohvan nurkassa. Ei oo ollu helppoa siitä nousta, mutta kuitenkin joku syy on aina tullut keksittyä ja se on auttanut. Varsinkin nyt kun on aikatauluttomalla mammiksella niin on ollut supertärkeä tehdä edes yksi hyödyllinen asia päivässä jottei tunne olevansa ihan hyödytön.
Neuvolasta saattaa saada apua myös tuohon parisuhdeasiaan. Itse sen keskustelun aloittaminen puolison kanssa on vaikeeta, tiedän. Ehkä tosiaan neuvolassa osattaisiin auttaa.
Hirveästi tsemppiä, jaksamista ja positiivisia hetkiä toivotan. Parisuhdeongelmat on haastavia ilman vauvaakin.
 
Juu meillä onneksi neuvolantäti on aivan huippu ja sille voin puhua tosi avoimesti kaikesta ja hän ymmärtää ja vilpittömästi haluaa auttaa :) perheneuvolatapaamisessa kävin kerran, mutta muiden ikä pyöri siellä reilu 30 tienoilla ja itse kun on 19, niin ei jotenkin napannut... Vaikka eihän se ikä tietenkään mitään kerro, mutta on se elämäntilanne ja elämä muutenkin silti vaan erilainen eri ikäisenä!
 
Ja onneksi olen oppinut tunnistamaan oman alakuloisuuden ja mielialan muutokset hyvin nopeasti, ja uskallan niihin nykyään hakea apua ja neuvoja :) Jotain hyötyä teini-iän ongelmista... :D
 
Takaisin
Top