Pulinaketju

[Yölento]

Mulle kelpaisi mikä vaan vaihtoehto, mutta mies tosiaan haluaa yhteisesti biologisen lapsen. Aiemmin mietittiin sitä, että lahjamunasolusta syntyvä lapsi ei olisi biologista sukua ainokaiselleni, kun olisi eri isätkin. Silloin se tuntui jotenkin hankalalta, mutta mitäpä väliä sillä loppujen lopuksi on.

Ei se biologinen lapsi mahdottomuus ole. Minä olen tullut raskaaksi luomuna 44-vuotiaana, synnytin 45-vuotiaana. Toki se on harvinaista, mutta ei mahdotonta.
Onko tietoa, milloin äitisi ja äidinäidin vaihdevuodet ovat alkaneet?

Minun äidinäiti ja äidinäidinäiti ovat synnyttäneet myös 45-vuotiaina.

 

[Peppipupu]

Me varattiin aika nyt lahjasoluhoidon ekalle käynnille maaliskuun alkuun. Ollaan aika innoissaan vaikka tiedetään ettei mikään ole varmaa. Ja saa kesän taukoa yrityksen.

 

[Sharmander]

Mahtavaa! Tsempit ja isot peukut lahjasolutielle!

 

[Rosmariininkukka]

Hei kaikille!

Meilläkin vielä ja taas odotusta. Blastoja tulee ivf:ssä muutama,mutta..Yksi alkio ei kiinnittynyt, toiset oli huonoja ja nyt odotellaan taas tuloksia. Mieleen on juolahtanut lahjasolun käyttö. Mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Meillä on sekundaarinen lapsettomuus, eli liian myöhään päästiin tähän tilanteeseen, yhteistä lasta yrittämään. Toki aina on mahdollista, mutta alkaa toivo mennä..

Jotenkin hassu ajatus olisi odottaa "vierasta" lasta, vaikka aina he ovatkin yllätyksiä. Entä miten kaikki, nykyiset lapset luovutus-asian ottaisivat? Äidinrakkaus lapseen syntyisi varmasti, mutta olen silti surullinenkin, jos ihan omaa ei enää tulisikaan..

 

[Sharmander]

En jaksanu tuhlata testejä. Illalla jo alko hiottaa ja lämmöt droppasi, mahan turvotus katosi ja aamulämpö on tod matala. Suttu alkanee tänään tai huomenna. Tulos nyt ei yllätä mutta täytyy myöntää et tällä kertaa pidin jo toivetta yllä hetken. Typerää, tiedän. Tais olla tämän vuoden ainoa ovulaatio, eikös se niin mene. Tai ainakin ainoa taas seuraavaan 8-9kk. Ainakin olot oli nyt semmoset että jotain irtosi.
Täytyy pitää pää taas jatkossa entistä kylmempänä. Tissimöykyt ja väsymys ja muut ei oo mitään vaikka sen toki tiesinkin. Tässä kierrossa toiveita herätti se että lämmöt nous selvästi ja reilusti, se PMS tuska oksukiukku oli jo dpo4-5 eikä päivää kahta ennen vuotoa, sit tuo turvonnu pallukka tississä mitä en muista ennen huomanneeni viime vuoden kierroissa (kolmosesta tuli ja luulin jo syöväksi ennen testiä), se että se kiukku laantui liiankin seesteiseksi oloksi, se että eilen ja toissailtana väsytti aivan sairaasti vaikka oon nukkunu hyvin, se että näin sekavia unia yöt. Näitä oli toki lugen ja teron kans. Eli ihan keltsioireita kaikkineen.
en tiiä perkele. Nyt tiiän et tää päivä menee ihan vitun kiukkuisena ku ärsyttää koko juttu. Harmittaa lapsien puolesta ku tiedän et hermo on pinnassa aina näinä hetkinä. Lähinnä ärsyttää väsymys tähän ”yrittämiseen” ja tähän että antaa itselleen edes yhtään siimaa uskoa mihinkään typerään luomuraskauteen. Miks minä kun ei nuoremmatkaan ja ne ketkä on ihan hedelmällisiäkin.

 

[Sharmander]

Niii ja se VTI juttu. Kai se oli alkava semmone mut se jomotteli vielä eilenkin silleen eritavalla ku menkkakivut. Stupid is stupid does. Hulluko noita kuulostelee. Ei niitä kolmosestakas ollu/huomannu ku ei tienny niitä kytätä.

 

[_kirahvi]

No voi harmi Sharmander. Se on niin luonnollista että toivon pilke herää vaikka kuinka yrittäisi olla realisti.

Täällä: Aamulla paha olo, piti kunnolla hengitellä et sain lääkkeet alas. Näin unta et tein lapsuudenkodin vessassa kasoittain raskaustestejä ja plussia. Ja yritin paniikinomaisesti piilottaa niitä äidiltäni.

 

[Helena80]

En jaksanu tuhlata testejä. Illalla jo alko hiottaa ja lämmöt droppasi, mahan turvotus katosi ja aamulämpö on tod matala. Suttu alkanee tänään tai huomenna. Tulos nyt ei yllätä mutta täytyy myöntää et tällä kertaa pidin jo toivetta yllä hetken. Typerää, tiedän. Tais olla tämän vuoden ainoa ovulaatio, eikös se niin mene. Tai ainakin ainoa taas seuraavaan 8-9kk. Ainakin olot oli nyt semmoset että jotain irtosi.
Täytyy pitää pää taas jatkossa entistä kylmempänä. Tissimöykyt ja väsymys ja muut ei oo mitään vaikka sen toki tiesinkin. Tässä kierrossa toiveita herätti se että lämmöt nous selvästi ja reilusti, se PMS tuska oksukiukku oli jo dpo4-5 eikä päivää kahta ennen vuotoa, sit tuo turvonnu pallukka tississä mitä en muista ennen huomanneeni viime vuoden kierroissa (kolmosesta tuli ja luulin jo syöväksi ennen testiä), se että se kiukku laantui liiankin seesteiseksi oloksi, se että eilen ja toissailtana väsytti aivan sairaasti vaikka oon nukkunu hyvin, se että näin sekavia unia yöt. Näitä oli toki lugen ja teron kans. Eli ihan keltsioireita kaikkineen.
en tiiä perkele. Nyt tiiän et tää päivä menee ihan vitun kiukkuisena ku ärsyttää koko juttu. Harmittaa lapsien puolesta ku tiedän et hermo on pinnassa aina näinä hetkinä. Lähinnä ärsyttää väsymys tähän ”yrittämiseen” ja tähän että antaa itselleen edes yhtään siimaa uskoa mihinkään typerään luomuraskauteen. Miks minä kun ei nuoremmatkaan ja ne ketkä on ihan hedelmällisiäkin.

Vois olla mun kynästä toi teksti

 

[Sharmander]

No voi harmi Sharmander. Se on niin luonnollista että toivon pilke herää vaikka kuinka yrittäisi olla realisti.

Täällä: Aamulla paha olo, piti kunnolla hengitellä et sain lääkkeet alas. Näin unta et tein lapsuudenkodin vessassa kasoittain raskaustestejä ja plussia. Ja yritin paniikinomaisesti piilottaa niitä äidiltäni.

Hyvältä kuulostaa

@Helena80 sympatiani. Jotenkin niin kakstahoinen olo näinä päivinä joka kuukausi kun yhtään on semmonen toiveikas kierto. Aikaisemmin niiden lääkkeiden kans ja nyt sit ku kerrankin olis ollu ”luomuna” vastaava. Ärsyttää tää muutaman päivän henkinen morkkis ja sitä myötä ärsytys. En oo edes niinkään pettyny kun isoja ennakko-oletuksia ei ollutkaan mut joka kerta ärsyttää kun antaa sille toiveelle sijaa olkapäälle.

 

[Helena80]

Hyvältä kuulostaa

@Helena80 sympatiani. Jotenkin niin kakstahoinen olo näinä päivinä joka kuukausi kun yhtään on semmonen toiveikas kierto. Aikaisemmin niiden lääkkeiden kans ja nyt sit ku kerrankin olis ollu ”luomuna” vastaava. Ärsyttää tää muutaman päivän henkinen morkkis ja sitä myötä ärsytys. En oo edes niinkään pettyny kun isoja ennakko-oletuksia ei ollutkaan mut joka kerta ärsyttää kun antaa sille toiveelle sijaa olkapäälle.

Kiitos samoin Nyt multa tais jäädä menkkav*tutus väliin, ku oon ollu niin samperin kipee

 

[_kirahvi]

Rosmariininkukka, oletko tutustunut jo Simpukka ry:n kirjaseen lahjasoluista (löytyy guuglesta vaikka sanoilla "simpukka lahjasolut")

Se oli meille hyvä apu kun aloimme pohtimaan tätä polkua. Samoja ajatuksia kävin läpi kuin sinä, mutta ajan kanssa ne hälvenivät mitä enemmän luin aiheesta. Ja sitten kun lopulta päätimme tälle polulle lähteä ainoa harmitus oli, että emme tehneet sitä aiemmin. :-)

 

[Alcyone]

Ei se biologinen lapsi mahdottomuus ole. Minä olen tullut raskaaksi luomuna 44-vuotiaana, synnytin 45-vuotiaana. Toki se on harvinaista, mutta ei mahdotonta.
Onko tietoa, milloin äitisi ja äidinäidin vaihdevuodet ovat alkaneet?

Minun äidinäiti ja äidinäidinäiti ovat synnyttäneet myös 45-vuotiaina.

Mun äidillä ja äidinäidillä on kummallakin vaihdevuodet alkaneet 51-52 -vuotiaana rintasyöpähoitojen vaikutuksesta. Molemmat ovat edelleen elossa ja toipuneet syövästä aikaa sitten. Heillä oli keskenään eri tyyppiset syövät, eli ne eivät onneksi ole perinnöllisiä. Luulen että heillä olisi joka tapauksessa pian alkaneet vaihdevuodet ilman hoitojen vaikutustakin. Molemmat ovat saaneet lapsensa parikymppisenä, joten vaikea sanoa olisiko raskaaksi tulo onnistunut vielä myöhemminkin. Mun viime kesän raskaus oli luomutärppi kolmannesta tjottailukierrosta. Ei vaan ole tuo ihme uusiutunut kkm:n jälkeen. Ihanaa, kun olet saanut käärön syliin asti! Yritän ottaa mallia siitä.


Sharmander, niin tuttuja ajatuksia! Mulla on viime kierroissa jäänyt testaamatta, kun tiputtelu on alkanut niin pienillä dpo:illa.


Tänään kuitenkin dpo 5-6, FF ja Premom ovat eri mieltä ovispäivästä. Muutaman päivän ajan on ollut lisääntyvää sukkapuikkomaista tuikkimista alavatsalla, mikä on uusi luteaalivaiheen oire. En ole tästä innoissani, sillä samaa tuikkimista oli kkm:n yhteydessä siinä vaiheessa, kun pienen kasvu on loppunut.

 

[Kaarin]

Mieleen on juolahtanut lahjasolun käyttö. Mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Meillä on sekundaarinen lapsettomuus, eli liian myöhään päästiin tähän tilanteeseen, yhteistä lasta yrittämään. Toki aina on mahdollista, mutta alkaa toivo mennä..

Jotenkin hassu ajatus olisi odottaa "vierasta" lasta, vaikka aina he ovatkin yllätyksiä. Entä miten kaikki, nykyiset lapset luovutus-asian ottaisivat? Äidinrakkaus lapseen syntyisi varmasti, mutta olen silti surullinenkin, jos ihan omaa ei enää tulisikaan..

Täällä yhden lahjamunasolupojan äiti :) En osaa sanoa muiden lasten suhtautumisesta, kun meillä on vain tämä yksi lapsi, miehellä kyllä on neljä lasta aiemmista suhteista, mutta ovat jo aikuisia ja/tai asuvat muualla.

Itse en ole missään vaiheessa tuntenut, että lapsi olisi minulle vieras millään tasolla, tosin tilanne on eri kun hoito oli minulle ainoa vaihtoehto kokea raskaus, synnytys ja äitiys, niin siinä ei alunperinkään ollut minkäänlaista, edes pientä epäilystä asiasta, kun lahjasoluhoitoon ruvettiin. Sen vuoksi biologisuus oli minulle yhdentekevää. Voi olla, että olisin kokenut asiat toisin, jos minulla olisi ollut biologisia lapsia ennestään. Nyt vaan on tällä kokemuksella vaikea kuvitella, millainen tilanne olisi ollut, jos lapsia olisi ollut ennestään.

Äidinrakkaus tuli itselle osittain jo raskausaikana, vaikka koko odotuksen ajan pelkäsin, että jotain pahaa tapahtuu. Synnytyksen jälkeen kun sain pojan näytille ensimmäisen kerran, rakkaus vyöryi ylle :)

Jos nyt jotain piruja seinille haluaisi maalata sisarusten suhteen, niin ehkä sisarukset saattaisivat jossain vaiheessa kokea, ettei lahjasolulapsi ole heidän sisaruksensa lainkaan, vaikka olisikin toisen puolison biologinen lapsi. Toisaalta biologisuus ei ole mikään tae sille, etteikö sisarusten välit voisi syystä tai toisesta voisi tulehtua, joten ehkä tällaisten mahdollisuutta ei kannata kovin paljoa miettiä.

Peppipupulle hirmusti onnea matkaan!

 

[Sharmander]

Mun äidillä ja äidinäidillä on kummallakin vaihdevuodet alkaneet 51-52 -vuotiaana rintasyöpähoitojen vaikutuksesta. Molemmat ovat edelleen elossa ja toipuneet syövästä aikaa sitten. Heillä oli keskenään eri tyyppiset syövät, eli ne eivät onneksi ole perinnöllisiä. Luulen että heillä olisi joka tapauksessa pian alkaneet vaihdevuodet ilman hoitojen vaikutustakin. Molemmat ovat saaneet lapsensa parikymppisenä, joten vaikea sanoa olisiko raskaaksi tulo onnistunut vielä myöhemminkin. Mun viime kesän raskaus oli luomutärppi kolmannesta tjottailukierrosta. Ei vaan ole tuo ihme uusiutunut kkm:n jälkeen. Ihanaa, kun olet saanut käärön syliin asti! Yritän ottaa mallia siitä.


Sharmander, niin tuttuja ajatuksia! Mulla on viime kierroissa jäänyt testaamatta, kun tiputtelu on alkanut niin pienillä dpo:illa.


Tänään kuitenkin dpo 5-6, FF ja Premom ovat eri mieltä ovispäivästä. Muutaman päivän ajan on ollut lisääntyvää sukkapuikkomaista tuikkimista alavatsalla, mikä on uusi luteaalivaiheen oire. En ole tästä innoissani, sillä samaa tuikkimista oli kkm:n yhteydessä siinä vaiheessa, kun pienen kasvu on loppunut.

Peukut! Jospa kipuilu tietäs ny hyvää.

är mua ärsyttää. Luin muuten vanhoja muistiinpanoja yhdestä kierosta 2015. Sillo oli näitä samoja oloja ja oireita mukaanlukien kova pahoinvointi. Olin käydy dpo5 ultrassa eikä keltarauhasta ollut. Eli sikäli oireet voi huijata

 

[lambi]

. Toisaalta biologisuus ei ole mikään tae sille, etteikö sisarusten välit voisi syystä tai toisesta voisi tulehtua, joten ehkä tällaisten mahdollisuutta ei kannata kovin paljoa miettiä.

Tästä mä olen ihan samaa mieltä! Sisarussuhteet on niin paljon enemmän kun biologiaa. Koen itse että kotiympäristö ja luonteet on se ratkaiseva asia siinä miten sisaruutta koetaan. Itse koen pari hyvää ystävääni siskoiksi, toisen kanssa asuttu yhdessä alkuaikuisuudessa ja se varmasti osaltaan syventänyt vielä tätä yhteyttä.
En olisi minäkään huolissani geenien osasta tässä sisaruus asiassa!
Omassa katraassa näkee jo selvästi ettei kaikilla tule olemaan keskenään samansävyinen suhde aikuisenakaan.

 

[Seesam]

Hei kaikille!

Meilläkin vielä ja taas odotusta. Blastoja tulee ivf:ssä muutama,mutta..Yksi alkio ei kiinnittynyt, toiset oli huonoja ja nyt odotellaan taas tuloksia. Mieleen on juolahtanut lahjasolun käyttö. Mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Meillä on sekundaarinen lapsettomuus, eli liian myöhään päästiin tähän tilanteeseen, yhteistä lasta yrittämään. Toki aina on mahdollista, mutta alkaa toivo mennä..

Jotenkin hassu ajatus olisi odottaa "vierasta" lasta, vaikka aina he ovatkin yllätyksiä. Entä miten kaikki, nykyiset lapset luovutus-asian ottaisivat? Äidinrakkaus lapseen syntyisi varmasti, mutta olen silti surullinenkin, jos ihan omaa ei enää tulisikaan..

Mä odotan lahjamunasolulasta, mutta tää on mun esikoinen, joten sisarusten välisiin suhteisiin en osaa sanoa juuta enkä jaata. Lääkäri ehdotti tätä tuossa noin vuosi sitten, kun selvisi, että mun munasoluilla raskautuminen alkaa olemaan jo hyvin hankalaa. Koin tän ite hyvin helppona päätöksenä ja osasyynä on myös se, että nuorempi luovuttaja = pienempi riski kromosomihäiriöihin. En oo jotenkin osannut ajatella lasta vieraana, vaan kyllä tää jo nyt ihan omalta tuntuu. Välillä toki mietin, miten ja missä vaiheessa lapselle sitten tästä taustasta kerrotaan.

 

[Kaarin]

Välillä toki mietin, miten ja missä vaiheessa lapselle sitten tästä taustasta kerrotaan.

Tätä samaa mietin minäkin, meillä poika on kohta 2v 5kk ja kohta varmaan pitäisi jo jotain jollain tasolla ruveta kertomaan Saatiin kirjavinkki psykologilta, jolla käytiin ennen lahjasoluhoitoa (se pakollinen käynti). Kirja on "Meidän pihan perhesoppa", josta voisi ehkä saada jotakin vinkkiä, miten missäkin vaiheessa voisi lapselle ruveta asiaa pohjustamaan. En ole sitä vieläkään ostanut :bag: Ikätasoisesti tietenkin pitäisi kertoa, mutta mitä se milloinkin tarkoittaa, on ainakin minulle vieläkin aika avoin juttu. Mutta eiköhän se ajan kanssa selviä.

 

[Vastavirran akka]

En jaksanu tuhlata testejä. Illalla jo alko hiottaa ja lämmöt droppasi, mahan turvotus katosi ja aamulämpö on tod matala. Suttu alkanee tänään tai huomenna. Tulos nyt ei yllätä mutta täytyy myöntää et tällä kertaa pidin jo toivetta yllä hetken. Typerää, tiedän. Tais olla tämän vuoden ainoa ovulaatio, eikös se niin mene. Tai ainakin ainoa taas seuraavaan 8-9kk. Ainakin olot oli nyt semmoset että jotain irtosi.
Täytyy pitää pää taas jatkossa entistä kylmempänä. Tissimöykyt ja väsymys ja muut ei oo mitään vaikka sen toki tiesinkin. Tässä kierrossa toiveita herätti se että lämmöt nous selvästi ja reilusti, se PMS tuska oksukiukku oli jo dpo4-5 eikä päivää kahta ennen vuotoa, sit tuo turvonnu pallukka tississä mitä en muista ennen huomanneeni viime vuoden kierroissa (kolmosesta tuli ja luulin jo syöväksi ennen testiä), se että se kiukku laantui liiankin seesteiseksi oloksi, se että eilen ja toissailtana väsytti aivan sairaasti vaikka oon nukkunu hyvin, se että näin sekavia unia yöt. Näitä oli toki lugen ja teron kans. Eli ihan keltsioireita kaikkineen.
en tiiä perkele. Nyt tiiän et tää päivä menee ihan vitun kiukkuisena ku ärsyttää koko juttu. Harmittaa lapsien puolesta ku tiedän et hermo on pinnassa aina näinä hetkinä. Lähinnä ärsyttää väsymys tähän ”yrittämiseen” ja tähän että antaa itselleen edes yhtään siimaa uskoa mihinkään typerään luomuraskauteen. Miks minä kun ei nuoremmatkaan ja ne ketkä on ihan hedelmällisiäkin.

Ääh. Voimia sinne synkkyyteen

 

[Sharmander]

Ääh. Voimia sinne synkkyyteen

Kiitos <3

 

[Peppipupu]

Kiitos KaarinHa!!