Pulinaketju

[Alcyone]

Alcyone niin surullisen kauniisti kirjoitit, että tuli itku! Kovasti voimia suruun!

Kiitos

Täällä kun on niin paljon kokeneita naisia, niin onko teillä kenelläkään alkanut maitoa herumaan tyhjennyksen jälkeen? Mulla alkoi pari päivää sitten tulla maitoa ensin tipottain, mutta nyt sitä jo valuu vähän ja rintoja särkee. En saanut sairaalassa mitään estolääkitystä ja olen ymmärtänyt, että sellaisen ottamiselle on joku aikaraja? Pitänee soitella lääkäriin huomenna, en nyt tätä enää vaivoikseni haluaisi.

 

[Pikkuvarpaat]

Kyllä sain heti sairaalassa jo huoh tuo paljon muistoja mieleen

 

[Kaarin]

Täällä on tuskailua kuivaksi oppimisen kanssa. Muutama viikko meni tässä tosi hienosti ja poika oli vaipatta, ja nyt sitten yhtäkkiä miltei kaikki pissat tulee pojalla housuun Silloin kun on alasti, osaa mennä potalle ajoissa, mutta jo alushousut "kelpaavat" pissimiseen muualle kuin pottaan. Kai tämä kuuluu asiaan, mutta turhauttaa se silti. Riskillä on menty nyt jokunen automatka ilman vaippaa, mutta välillä tulee turvaistuinpyykkiä. En tiedä, mikä tässä nyt on vinksallaan, kun tuntuu, ettei poika muista(??) mennä ajoissa potalle. Sitten jos laittaa vaipan, niin saattaa kyllä ottaa sen pois ja mennä potalle asioilleen, varsinkaan kakkaa ei tee alushousuihin tai vaippaan, mutta ne pissat... :arghh: Ei tässä varmaan muu auta kuin siivoilla vaan jatkuvasti lattioita ja pestä poikaa vähän väliä, ehkä se potalla/pytyllä käynti alkaa taas sujua jossain vaiheessa.

Täällä oli tänään melkoinen ukonilma, sähköt tuli ja meni, onneksi mitään ei kai mennyt rikki kuitenkaan. Herkät laitteet on onneksi ylijännitesuojien takana, joten ihan heti eivät ota itseensä. Harvoin sellaista myräkkää täällä seudulla näkee.

 

[Peppipupu]

Täällä on tuskailua kuivaksi oppimisen kanssa. Muutama viikko meni tässä tosi hienosti ja poika oli vaipatta, ja nyt sitten yhtäkkiä miltei kaikki pissat tulee pojalla housuun Silloin kun on alasti, osaa mennä potalle ajoissa, mutta jo alushousut "kelpaavat" pissimiseen muualle kuin pottaan. Kai tämä kuuluu asiaan, mutta turhauttaa se silti. Riskillä on menty nyt jokunen automatka ilman vaippaa, mutta välillä tulee turvaistuinpyykkiä. En tiedä, mikä tässä nyt on vinksallaan, kun tuntuu, ettei poika muista(??) mennä ajoissa potalle. Sitten jos laittaa vaipan, niin saattaa kyllä ottaa sen pois ja mennä potalle asioilleen, varsinkaan kakkaa ei tee alushousuihin tai vaippaan, mutta ne pissat... :arghh: Ei tässä varmaan muu auta kuin siivoilla vaan jatkuvasti lattioita ja pestä poikaa vähän väliä, ehkä se potalla/pytyllä käynti alkaa taas sujua jossain vaiheessa.

Täällä oli tänään melkoinen ukonilma, sähköt tuli ja meni, onneksi mitään ei kai mennyt rikki kuitenkaan. Herkät laitteet on onneksi ylijännitesuojien takana, joten ihan heti eivät ota itseensä. Harvoin sellaista myräkkää täällä seudulla näkee.

Meillä tuli aikoinaan aina kaikkien asioiden kanssa välillä takapakkia js mä vaan luovutin esim yövaipan kanssa. Sit vaan uudelleen kokeilin pahimman vaiheen jälkeen. Tsemppiä!

Kävin nyt ostamassa rautalitkua ja vehnistä jos palautuisi keskenmenosta nopeammin. Ja klinikalta aletaan etsiä meille uutta luovuttajaa. Se edellinen tietty annettiin jonossa seuraavalle. Katellaan miten hommat nyt sitten etenee. Kovasti loivat uskoa hoitojen onnistumiseen kun kerran tulin jo raskaaksi ja kroppa liiankin kanssa piti myös kiinni raskaudesta.

 

[Suski75]

Sama meilläkin, että vaippoja on käytetty suurempia stressaamatta, vahingot loppuvat kun lapsi on siihen valmis. Ja apuna on sekin ollut, että lasta vie potalle tasaisin väliajoin. Aina lapsi sanoo, ettei ole hätä, ja aina pottaan tulee enemmän kuin vähän pissaa. Usein esikoinen ei halua keskeyttää tekemisiään pottaa varten, mutta siihen auttaa se, että sanoo itsellä olevan pissahätä, ja katsotaan kumpi pissii nopeammin, kumpi voittaa. Yllytyshullu lapsi siis.

Uskon myös teidän mahdollisuuksiin, Peppipupu! Intiassa on luovutussoluilla ja hormonipistoksilla saatu seitsenkymppinenkin synnyttämään terve vauva, joten tuon huomioon ottaen teillä on hyvät mahdollisuudet lahjasoluhoitojen avulla.

 

[_kirahvi]

Ja klinikalta aletaan etsiä meille uutta luovuttajaa. Se edellinen tietty annettiin jonossa seuraavalle. Katellaan miten hommat nyt sitten etenee. Kovasti loivat uskoa hoitojen onnistumiseen kun kerran tulin jo raskaaksi ja kroppa liiankin kanssa piti myös kiinni raskaudesta.

Peukut pystyyn et luovuttaja löytyy pian! Jos olette nyt taas jonon kärjessä niin soitto voi tulla nopeaankin :-)

 

[Marcipa]

Terveisiä mökiltä. Yritän täällä keräillä ajatuksiani ja pohtia mitä seuraavaksi. Alkuviikosta sain keskenmenon rv 6+5. Takki on aika lailla tyhjä. Onneksi raskaus ei ehtinyt edetä pidemmälle. Ensi viikolla olisi ollut syksyisen raskauden laskettu aika. Mikähän tämän koko homman tarkoitus oikein oli? Herättää ne unelmat elämästä vauvan kanssa ja tämä 9kk matka kohti sitä unelmaa särkyy jo toiseen keskenmenoon ja yksi kemiallinenkin tähän mahtui väliin. Onko tässä kohtaa se paikka, jossa on paras luovuttaa ja todeta, että meidän sukusolut ei ehkä tuota enää muuta kuin keskenmenoja vai olisiko kuitenkin jossain kulman takana se lottovoitto? Tiedän ettei 9kk ole pitkä aika yrittää, mutta kuten tiedätte, niin tässä iässä jokainen kuukausi vähentää mahdollisuutta.

 

[lambi]

Marcipa !
Virtuaalirutistuksia sinnekin, kyllä nyt vastustaa !
Miten fyysinen puoli? Tyhjenikö kertaheitolla? Oot vissiin ollut ultrassa?

 

[Suski75]

Voimia Marcipa!

Kyllähän iän puolesta sinulla vielä todennäköisesti jokunen tervekin munasolu on joukossa, ja tuurista on kiinni, osuvatko ne kohdalle luomuna, vai osuuko kohdalle liikaa viallisia, jotka keskeyttävät yrityksen keskenmenoon johtavalla raskaudella. Eri asia sitten, kauanko pää kestää keskenmenoja.

Minulla ei kestänyt, siksi halusin IVF:n ja alkiodiagnostiikan. Mitään muuta syytä ei IVF:lle hoitomuotona ollut, kuin nuo keskenmenot, joita en halunut enää kokea. Joillain kyllä kestää pää paremmin. Jos vain yhtään on mahdollista kukkaron puolesta ja vauvakuume on kova, suosittelen kyllä tuota hoitoa. Meillä tärppäsi heti ensimmäisen IVF:n ensimmäisestä siirrosta, juuri siksi, että alkio oli kromosomeiltaan terveeksi todettu.

 

[Peppipupu]

Marcipa !
Virtuaalirutistuksia sinnekin, kyllä nyt vastustaa !
Miten fyysinen puoli? Tyhjenikö kertaheitolla? Oot vissiin ollut ultrassa?

Iso halaus! Tuo on niin rankkaa kun toivo viedään!

 

[twisted]

Voi Marcipa Eikä teillekin :'(

Niin kurjaa ja epäreilua! Jokaisella naiselle ja äidille pitäisi vauva tulla kun sitä haluaa.

 

[Alcyone]

Terveisiä mökiltä. Yritän täällä keräillä ajatuksiani ja pohtia mitä seuraavaksi. Alkuviikosta sain keskenmenon rv 6+5. Takki on aika lailla tyhjä. Onneksi raskaus ei ehtinyt edetä pidemmälle. Ensi viikolla olisi ollut syksyisen raskauden laskettu aika. Mikähän tämän koko homman tarkoitus oikein oli? Herättää ne unelmat elämästä vauvan kanssa ja tämä 9kk matka kohti sitä unelmaa särkyy jo toiseen keskenmenoon ja yksi kemiallinenkin tähän mahtui väliin. Onko tässä kohtaa se paikka, jossa on paras luovuttaa ja todeta, että meidän sukusolut ei ehkä tuota enää muuta kuin keskenmenoja vai olisiko kuitenkin jossain kulman takana se lottovoitto? Tiedän ettei 9kk ole pitkä aika yrittää, mutta kuten tiedätte, niin tässä iässä jokainen kuukausi vähentää mahdollisuutta.

Voimia! Ihan samoja mietteitä täällä. Silti aiotaan vielä yrittää, vaikka se tuntuukin lähinnä surkuhupaisan typerältä. Olen ajatellut, että ehkä uskon ja pystyn hyväksymään tämän omalla kohdallani sekundaarisen (miehellä täys-) lapsettomuuden, kun epäonnistumme tarpeeksi monta kertaa. Jääräpäinen kun olen, niin vielä en periksi anna. Mutta on tosiaan vaikea ymmärtää, mikä tarkoitus näillä valtavan kipeillä menetyksillä ja pettymyksillä oikein on. Ja ikää vaan kertyy...

 

[Yölento]

Marcipa, pahoitteluni

Minulla oli kaksi keskenmenoa ( 9+6 ja 6+?) Ensimmäinen oli henkisesti raskaampi kuin toinen. Kolmas raskaus päättyi onnellisesti vauvaan, vaikka olin synnytyksessä jo 45-vuotias.

Mitään oikeita tai vääriä vastauksia ei ole. Jokainen tekee omaan tilanteeseensa sopivia ratkaisuja. Meillä mies olisi jäänyt lapsettomaksi, jos emme olisi onnistuneet. Minä otin silti asian raskaammin, ajattelin ettei hän tiedä, mistä jää paitsi. Teimme myös suunnitelmia sen varalle, jos jäämme kahdestaan. Ne auttoivat jaksamaan.

 

[Alcyone]

Marcipa, pahoitteluni

Minulla oli kaksi keskenmenoa ( 9+6 ja 6+?) Ensimmäinen oli henkisesti raskaampi kuin toinen. Kolmas raskaus päättyi onnellisesti vauvaan, vaikka olin synnytyksessä jo 45-vuotias.

Mitään oikeita tai vääriä vastauksia ei ole. Jokainen tekee omaan tilanteeseensa sopivia ratkaisuja. Meillä mies olisi jäänyt lapsettomaksi, jos emme olisi onnistuneet. Minä otin silti asian raskaammin, ajattelin ettei hän tiedä, mistä jää paitsi. Teimme myös suunnitelmia sen varalle, jos jäämme kahdestaan. Ne auttoivat jaksamaan.

Ihanaa, että saitte lopulta lapsen! Ajatuksesi ovat kovin tuttuja. Minä otan lapsettomuutemme raskaammin, koska tiedän, mitä mies menettää. Hänestä tulisi aivan mahtava isä, kun on jo nyt niin rakastava, hellä ja hyvä kaikin tavoin. Mekin olemme suunnitelleet tulevaisuutta kahdestaan ja sitten, kun ajatukseen alkoi tottua, niin alkunsa sai tämä juuri menetetty vauva.

 

[Marcipa]

Marcipa !
Virtuaalirutistuksia sinnekin, kyllä nyt vastustaa !
Miten fyysinen puoli? Tyhjenikö kertaheitolla? Oot vissiin ollut ultrassa?

En ole ollut ultrassa. Sunnuntaina alkoi tuhruvuoto, joka yltyi maanantaina. Tiistaina illalla tuli selvästi alkio ja istukka ulos. Eilen ja tänään vielä jotain palasia. Kyllä tämä omasta mielestä on ollut inhimillisempää kuin lääkkeellinen tyhjennys.

 

[Marcipa]

Marcipa, pahoitteluni

Minulla oli kaksi keskenmenoa ( 9+6 ja 6+?) Ensimmäinen oli henkisesti raskaampi kuin toinen. Kolmas raskaus päättyi onnellisesti vauvaan, vaikka olin synnytyksessä jo 45-vuotias.

Mitään oikeita tai vääriä vastauksia ei ole. Jokainen tekee omaan tilanteeseensa sopivia ratkaisuja. Meillä mies olisi jäänyt lapsettomaksi, jos emme olisi onnistuneet. Minä otin silti asian raskaammin, ajattelin ettei hän tiedä, mistä jää paitsi. Teimme myös suunnitelmia sen varalle, jos jäämme kahdestaan. Ne auttoivat jaksamaan.

Kyllä mustakin tällä hetkellä tuntuu, että ensimmäinen keskenmeno oli henkisesti rankempi. Se ehti pidemmälle ja toisaalta en ollut aikaisemmin kokenut keskenmenoa ja se tuli jotenkin niin yllätyksenä. Myös kropan toimimattomuus (kun ei osannut itse edes tyhjentyä itsestään) tuntui vaikealta.

Mutta oikeasti tuo toivoa, että teillä kolmas raskaus päättyi onnellisesti. Onhan se mahdollista, että meilläkin tai teillä @Alcyone . Mehän ollaan muistaakseni saman ikäisiä eli 43v. Mulla ei ole sitä painetta, että mies ei saisi kokea isyyttä. Ja mä meistä enemmän lasta haluankin. Tiedän, että mies tukee mua kummassa tahansa päätöksessä, yrittämisen lopettamisessa tai jatkamisessa. Mutta hänelle neljäs lapsi ei ole yhtä iso haave kuin mulle. Täytyy tässä nyt antaa kropan ja mielen toipua vähän ja katsoa sitten miten edetään.

Mutta kiitos kaikille tuesta. On ihanaa, että täällä on ihmisiä, jotka ymmärtää. Kenellekään livekaverille en ole edes kertonut, että yritetään lasta. Kaksi kaveria tietää joulukuisesta keskenmenosta.

 

[Alcyone]

Joo mäkin olen 43, tosin 44 kolkuttelee ovella. Järkyttävää oikeasti, miten aika kuluu. Muuten ihan hyvä ikä, mutta lastenteon kannalta ei tosiaankaan. Onneksi joku aina kuitenkin onnistuu, se tosiaan tuo toivoa itsellekin. Ja tämä tuki on todella korvaamatonta, kunpa osaisin itse edes murto-osan siitä antaa vastavuoroisesti takaisin.

Ainokainen kävi kyläilemässä (lue: syömässä ja pyykkiä pesemässä ) ja esittelin hänelle pikkusiskon kortissa olevia jalanjälkiä. Enkä itkenyt, jihuu! Kovin oli hänkin pahoillaan pienen menehtymisestä. Oma olo on jo selkeästi tasaisempi, mihin vaikuttaa varmasti se, että raskaushormonit ovat ehtineet jo jonkin verran laskea, mutta ehkä myös se, että aloitin toissapäivänä taas geleet. Mietin että onko järkevä veto vai ei, kun joillakin ne voi edistää vuotoa, mutta päätin sitten kokeilla ja hyvältä vaikuttaa.

 

[hemulix]

Mutta oikeasti tuo toivoa, että teillä kolmas raskaus päättyi onnellisesti. Onhan se mahdollista, että meilläkin tai teillä @Alcyone . Mehän ollaan muistaakseni saman ikäisiä eli 43v. Mulla ei ole sitä painetta, että mies ei saisi kokea isyyttä. Ja mä meistä enemmän lasta haluankin. Tiedän, että mies tukee mua kummassa tahansa päätöksessä, yrittämisen lopettamisessa tai jatkamisessa. Mutta hänelle neljäs lapsi ei ole yhtä iso haave kuin mulle. Täytyy tässä nyt antaa kropan ja mielen toipua vähän ja katsoa sitten miten edetään.

Mutta kiitos kaikille tuesta. On ihanaa, että täällä on ihmisiä, jotka ymmärtää. Kenellekään livekaverille en ole edes kertonut, että yritetään lasta. Kaksi kaveria tietää joulukuisesta keskenmenosta.

Olen samanikäinen (43, synt. -77) teidän molempien, @Marcipa ja @Alcyone kanssa ja on oikeasti jotenkin spuukia lukea teidän kokemuksista ja ajatuksista, kun täällä käyn ihan samoja asioita läpi. Mulla ei kans ole niin suurta painetta toiseen lapseen kun toi 5v leikkii tuolla pikkulegoilla innoissaan, mutta ei keskenmeno vienyt vielä vauvakuumetta kokonaan pois, vaikkakin ehkä laimensi sitä. Nyt on yk1 menossa ja tärppää jos on tärpätäkseen.

Mielessäni olen asettanut seuraavat rajat: vuoden sisällä onnistunut raskaus ja max. yksi km ennen onnistunutta raskautta. Jos tulee kaksi peräkkäistä keskenmenoa vielä, sitten loppuu yritys siihen ja laitan kiertoon kaikki vauvakamat, joita olen tässä hillonnut sen 5 vuotta.

 

[Alcyone]

Mä en ole miettinyt mitään varsinaista rajaa yrittämiselle, mutta en myöskään halua loputtomiin pitää turhaa toivoa yllä. Voisin kuvitella, että ehkä noin vuoden verran vielä katsellaan, tuleeko meille vauvaa. Toisaalta taas... isäni äiti sai kuopuksensa 47 v. Mutta joo, toivottavasti olen ymmärtänyt tuossa vaiheessa jo antaa periksi. :bag:

Mulla vauvakuume on entistä pahempi, jos se edes on mahdollista. Oman, pienen vastasyntyneen, vaikkakin menehtyneen, sylissä piteleminen ei varsinaisesti hillinnyt toivetta elävästä vauvasta.

 

[Yölento]

Minä sain yritysaikana toivoa siitä, että äidinäitini oli synnyttänyt 45-vuotiaana.