Positiivisuusketju...

Olen itse huomannut, etta en ole lainkaan niin stressaantunut jos mies on kotona ja tiedan hanen nukuttavan pojan tai ainakin olevan tukena nukuttamisessa. Jos olen yksin niin koko ilta menee kelloa vilkuillessa, koska se syo, koska ma syon, koska se nukkuu, koska ma paasen suihkuun jne. Rasittavinta on olla sellaisena seuraneitina, jonka pitaa joko viihdyttaa tai muuten vain vahtia pojan touhuja ja samaan aikaan itsellakin olisi monta asiaa tekematta ennen nukkumaanmenoa. Lopulta se menee siihen, etta ma ripustelen pyykkeja kuivumaan joskus klo 22 illalla, vaikka olisi klo 5 aamuheratys. :mad: Joskus synkistelen, etta kuolema korjaa univelat. :grin
En ma sitten tieda onko meidan taapero erityisen haastava vai olenko ma itse erityisen heikko yksilo, mutta meilla mies on tosi tarkea varsinkin iltarutiineissa...
 
Myönnän etten mitenkään pärjäisi arjesta ilman miehen apua.. Oon usein miettinyt, että ei helvetti jos olisin hankkinut vauvan exän kanssa, se ei ikimaailmassa osallistuisi näin paljon ja mä olisin niin hajalla kaiken tän kanssa ihan yksin!
 
Aijai, meille tuli tuossa viikolla Villervallan paketti. :joyful: Pojalle istuu koon 86 paidat aivan upeasti! Hihat ylettyvat siihen, mista peukalo alkaa (eli pituutta on reilusti, olematta kuitenkaan tiella) ja paidan helmat ylettyvat lantion alapuolelle ja sinne alle mahtuu bodykin. Eivat onneksi ole sellaisia kittana-paitoja, jotka pyorivat vyotarolla tai nousevat kovassa menossa kainaloihin. :)
Ma kuulostan varmaan tosi materialisti-onnelliselta, mutta ei voi mitaan. Kyllahan se piristi harmaata arkea. :)
 
Meidän VIllervalla paketti tuli myös vähän aikaa sitten!! Oon haljeta onnesta kun ostin parit shortsit, hihattomat ja lippiksen reilusta alesta ja poika on niin syötävän suloinen niissä :) Me lähdemme parin viikon päästä kaukolomalle ja nyt on kuteet valmiina!
 
Lattefaija tulikin jo kotiin! :happy093Sillä oli lippu huomiselle, mutta kurssi olikin loppunut vähän aikaisemmin ja se oli päättänyt yrittää junaan ja kerkesi myös. Huominen lippu menee hukkaan, mutta kerkesi kotiin ennen neidin nukkumaanmenoaikaa ja se oli totisesti yhden ylimääräisen junalipun arvoista. :grin
 
Pakko vähän hehkuttaa. Päätimme tänään käydä ulkona syömässä, mitä harrastetaan silloin tällöin, yleensä tylsästi Rossossa, koska hyvä leikkipaikka, kunnon ruokalaput jne. Niin tälläkin kertaa. Erona aikaisempiin oli se, että päätimme tilata neidille lastenlistalta oman annoksen, helppoa sormiruokaa eli ranskalaisia, nakkeja ja lihapullia (joo, nyt täydelliset mutsit voivat paheksua :cool:) ja neiti söikin hienosti melkein kaiken. Lautaselle jäi vaan kurkut, yksi lihapulla ja kolme ranskanperunaa. :eek: En nähnyt sitä tulevan. Muutenkin käyttäytyi tosi hienosti, ei sillä että yleensä sen kanssa onkin mennyt ihan kivasti, mutta juuri mitään se ei ole yleensä syönyt, vaan lähinnä leipää.
 
Mekin on pari kertaa tilattu pojalle joku lasten annos (ranskalaisia, nakkeja jne) ja hyvin on maistunut. Muutenhan se olisi sitä aikuisten lautaselta närppimistä ja kiljumista jos ei saakaan ottaa aikuisten annoksesta.
 
Me taas oltiin tänään uimahallissa ja toisin kuin edelliskerran hyytävä ja itkuinen kokeilu toisaalla, tämä oli varsin menestyksekäs. Enpä nyt itse uimaan uimaan päässy, mut istuskeltiin matalassa päässä loiskuttelemassa ja sit kun tyttö oli päässyt alkujännityksestä yli, puettiin sille kaikki löytyneet kellukkeet ja mentiin syvemmälle. Seuralainen liu'utti tyttöä vetäen käsistä ja itse olin koko ajan vieressä ja tuin alavartaloa. Olipas iloinen tyttönen. :D
Positiivisinta lienee se, että me ylipäätään saatiin järkättyä jotain spesiaalia. On ollu vuorotellen kiire ja vuorotellen väsymys ja mitään ei oo jaksanut. Yay!
Sitähän vois jossain vaiheessa ihan säännölliseksi harrastukseksi miettiä jotain tuommoista..?! Tv laiskiainen.
 
Me kavimme eilen illalla mun kaverin 40-v. synttareilla miehen kanssa ja ilman poikaa!!. Pojan tarhassa on sellainen lastenvahtipalvelu perjantai- ja lauantai-iltaisin jopa klo 02:00 saakka (se on nimeltaan 'baby nights', mika on aika koomista, silla kukaan asianomaisista ei puhu englantia) ja tuo nyt oli eka kerta, kun kaytimme tuota palvelua, vaikka poika on ollut tarhassa jo puoli vuotta. Siella on silloin paikalla talon ulkopuoliset lastenvahdit ja siita pitaa tottakai maksaa erikseen. Kaksi ihan mukavaa opiskelijatyttosta siella oli, joita poika ei vierastanut lainkaan. Ja pojan lisaksi nelja muuta lasta, joista ainakaan kaksi ei kuulunut tarhassa kirjoilla oleviin lapsiin, silla olivat jo isompia. Poika oli hereilla, kun sinne vietiin ja hieman katseli h-moilasena ymparilleen, etta miks ma nyt tahan aikaan taalla olen... :grin Oli onneksi nukkumassa, kun yolla haettiin pois ja herasi vasta klo 6 aamulla kotona omasta sangystaan...

Ihan yhden kaden sormilla voi laskea ne kerrat, kun ollaan oltu miehen kanssa jossain iltaa viettamassa ilman poikaa koko tana pojan elinaikana... Aina silloin, kun mun vanhemmat ovat kylassa (valimatkan takia harvemmin) ja yhden kerran silloin, kun oltiin miehen kotikaupungissa ja pojan toiset isovanhemmat olivat lapsenlikkoina.

Harvemmin meille mitaan kissanristiaisia nyt edes tulee, mutta jatkossa voimme ihan luottavaisin mielin maksaa tuosta lastenvahtipalvelusta, jos on tarvis. :)
 
Ah, mies tuli eilen takaisin työmatkalta :) Ei ollut poissa kuin kolme yötä ja aika kului sikäli nopeasti, että saimme pidettyä itsemme kiireisinä, mutta kiireisenä olemisen huono puoli on kyllä, että se on aika rankkaa, eilen olin tosi puhki. Ja niin oli kyllä mieskin, kun oli joutunut reissaamaan yö / varhaisaamulennoilla kotimatkan. Mutta oli kuitenkin ihanaa saada koko perhe kasaan ja muutakin aikuista juttuseuraa kuin äiti tai anoppi :p

Poika ei miehen poissaollessa osoittanut ikävöintiä vaan oli tosi reippaana (ja rauhallisena!) koko ajan, mutta eilen ja tänään aamulla kyllä koko ajan isänsä puntissa kiinni ja teki kaikki mahdolliset rasittavat huomionsaamistemput :grin Ja aamulla hirveä parku kun isi laittoi puurot valmiiksi pöytään, lähti sitten itse aamupesulle ja puuroa tulikin syöttämään ÄITI. Kamalaa! :eek::grin
 
Heh, meilla poika on pohjimmiltaan niin isin poika. Jos mies poistuu ulko-ovesta, niin poika vollottaa ja hakkaa ovea niin kauan etta lentaa siihen oven taakse lattialle pyllylleen naama punaisena. Ei vaan pahemmin aitinsa peraan itkeskele. o_O Toisinaan jos mainitsen pojan kanssa kahden ollessani isin, niin poika ymmartaa sen nimen ja alkaa kitista ja saattaa jopa juosta eteiseen itkien. Lisaksi mies kylvettaa pojan useinmiten. Jos ma joskus katson aiheelliseksi hoitaa kylvettamisen, niin poika on tosi epaluuloinen eika ilmeisestikaan nauti kylvysta samalla lailla kuin isin kanssa. :meh:
 
Poika oli viikonloppuna ekaa kertaa mummolassa yökylässä, ja kaikki koiratkin olivat hoidossa! Laskeskelin, että viimeksi olimme miehen kanssa yön yli kaksin kesällä 2013 (koirat olivat hoidossa ja me risteilyllä), enkä edes muista, milloin olisimme olleet kaksin kotona. Ehkä neljä vuotta sitten? Oli ihanaa, mutta samalla hiukan omituista ja tavallaan vähän hankalaa vaan olla, kun koko ajan oli kiusaus tehdä kaikkea kotihommaa, mitä ei yleensä saa rauhassa tehdä :grin Ja hirveä ikävä oli koko laumaa. Eli vaikka välillä sitä miettii itsekin, että kuka hullu hankkii kolme koiraa ja lapsen (+ pari tulevaa lisää), niin tuli taas vahvistusta sille tiedolle, että päätökset ovat olleet ihan oikeita :)

Pojalla oli kuulemma mennyt hienosti vanhempieni luona eikä hän ollut ollenkaan kaivannut meitä (hmmm, onko se nyt sitten hyvä vai ei...). Olin vähän yllättynyt koska nyt on ollut taas sellainen vaihe, että lähes kaikki muut aikuiset paitsi minä ja mies jännittävät poikaa. Ja nukkumaanmenot sun muut olivat menneet myös hyvin, mistä olin tosi ilahtunut. Kotiin palattuaan poika oli kyllä ihan rätti, hänellä oli selvästi ollut hauskaa mutta myös rankkaa :) Ja eilen illalla ja tänään on pitänyt uhmata ihan kaksin verroin, äiti on aivan kamala ja isin pitäisi koko ajan olla viihdyttämässä, muuten pikku marakatti rupeaa välittömästi pahantekoon. Mutta suotakoon se hänelle, kun kerran kehtasimme jättää hänet mummolaan :rolleyes:
 
Jee, sain vapautuksen sokerimittauksista! Toisen sokerirasituksen tulos oli normaali ja vappuaaton ultrareissulla lääkäri tuumasi, ettei anna rd-diagnoosia. Sanoi kuitenkin mun olevan hieman harmaalla alueella ja että silloin tällöin kannattaa mittailla paastosokeriarvoja, koska ne ovat olleet lähimpänä ylärajaa, rasitusarvot ja aterian jälkeiset arvot ovat olleet erinomaisia. Mutta ei siis tarvitse tehdä mitään säännöllistä seurantaa ja kirjanpitoa, kunhan silloin tällöin ottaa pistokokeita, niin mahdolliset sokeriongelmat saadaan hyvissä ajoin kiinni (kuulemma raskausdiabetesriski kasvaa lineaarisesti raskauden loppua kohden).

Ja muutakin positiivista (joskin vähän kauhunsekaista sellaista), mies vaihtaa työpaikkaa ja meille tulee sen seurauksena muutaman viikon päästä muutto Oulun seudulle. Kaksosten syntymän kannalta olisin tietty toivonut, että asia olisi selvinnyt vähän aiemmin eikä tarvitsisi muuttaa rv 31+ jotain, mutta se nyt on mitä se on. Ja ollaan siis jo vuosia haaveiltu, että voitaisiin siirtyä vähän kauemmas pk-seudulta, tämä kun ei ole mitään ihanteellista aluetta meidän elämäntapojen ja harrastusten kannalta. Eli tosi positiivinen muutos meille, vaikka toki se vähän hirvittääkin :eek: :)

Nyt viritellään sitten turvaverkkoa niin, että saadaan synnytysreissun ajaksi koira- ja lastenhoitoavut järjestettyä. Muutoin ei perheen jääminen kauemmaksi niin huoleta, kun ollaan kuitenkin kaikki aika helposti liikkuvaa sorttia. Ja jos ei mahdollista avuntarvetta lasketa mukaan, niin nyt on hyvä aika muuttaa, kun mulla ei ole akuuttia kiirettä töihin, nyt on aikaa katsoa miten viihtyy ja vanha työpaikka odottaa ainakin teoriassa Helsingissä tarvittaessa.
 
Meillä on herne vähän sama tilanne käsillä, paikkakunnan vaihdos edessä kesällä. Mies on tällä hetkellä viikot reissutöissä ja tulee viikonlopuiksi kotiin, itse jännään milloin poikanen päättää putkahtaa maailmaan. Toimintasuunnitelmaa on laadittu, mutta kyllä silti vähän jännittää kun on niin eri tilanne kuin viimeksi, kun ei tarvinnut huolehtia kuka isosiskoa hoitaa yms. Mutta eiköhän tämä tästä.. Uudella paikkakunnalla on sitten vaan ruvettava tutustumaan uusiin ihmisiin, kun ei ennestään tuttuja siellä ole.
 
Kuulen Salme mielelläni, miten saitte synnytyslogistiikan toimimaan hoitojuttujen suhteen! :) Ja sullahan alkaa olla jo h-hetki käsillä, jännää!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top