Positiivisuusketju...

Ihanaa äitienpäivää täältä myös! Juhlapäivän kunniaksi poika lähinnä sätki ja rimpuili, kun yritin aamulla halata :grin ja mies poimi valkovuokkoja, joissa oli linnunkakkaa :laughing021 mutta ajatus on tärkein, right?

Ja kohta mennään valmiiseen pöytään siskoni luokse, mikä passaa muuttotohinoissa paremmin kuin hyvin :)
 
Vielä ehtii! Äitienpäiväonnittelut kaikille! :)
Löysin pojan nukkumasta meidän sängystä, mistäs muualtakaan kuin äidin paikalta <3 Kävin jo pötköttelemässä hetken sen vieressä. Miten ikinä hennon nostaa sen siitä omaan sänkyyn?
 
Hyvää äitienpäivää täältäkin. :) Mä sain kukkia ja käytiin ulkona syömässä, muuten otettiin rennosti. Kiva päivä. :)
 
Pojalla on aivan ihana uusi tapa, nimittain ryhmahalaus! :) Jos poika on isinsa sylissa ja ma tulen viereen, niin han alkaa toisella kadellaan hamuta mun kaulaa ja 'vetaa' myos minut viereensa. Sitten pojan naama on meidan naamojen valissa ja pojan kadet meidan molempien kauloilla. Sitten poika hellittaa otteensa, katsoo meita molempia tirskuen ja halaa uudelleen! :Heartred
 
Paljon onnea Salme! :)

Jos joskus ehdit ja viitsit, olisi kiva kuulla vähän kokemuksia miten toinen synnytys mahdollisesti erosi ensimmäisestä ja toki myös kuulumisia taapero- ja vauva-arjesta :)
 
Toivottavasti Salmella on lahtenyt yhdistetty vauva&taaperoarki hyvin kayntiin! Paljon jaksamista teille kaikille! :)
 
Kiitokset!
Alkoi jo viimeisinä viikkoina hermo loppumaan ison mahan ja tukalan olon takia. Perjantaiaamuna heräsin ja kuulostelin supistusten alkaneen, käväiskn neuvolassa kun oli sovittu käynti ja supistukset vaan tiheni. Puolen päivän maissa menin synnärille näytille, mielessä pelko että käskevät kuitenkin vielä kotiin. Mitä vielä, kohdunkaula hävinnyt ja 3 senttiä auki! Käytiin miehen kanssa ulkona kävelemässä ja siitä ne supistukset vaan yltyivät. Synnytyssaliin mentiin puoli kolmen aikaan, pääsin ammeeseen lillumaan ja siellä oli tosi hyvä olla. Lopulta ammeesta noustessa lähti limatulppa. Ennen viittä aloin hönkimään ilokaasua, jossain vaiheessa mietin epiduraalia, mutta paikat oli jo niin auki ettei enää kerinnyt. Pudendaalin sain just ennen ponnistusvaihetta, mutta siitä ei juuri hyötyä ollut. Ponnistusvaihe 25 minuuttia tuntui ikuisuudelta ja oli tuskaa, mutta se tunne kun vauva vihdoin syntyy!! Oli ihanaa saada vauva rinnalle. ♡ Painoarvioksi minut vastaanottanut kätilö arvioi 3,8 kiloa. Oltiin miehen kanssa enemmän kuin äimänä kun kuultiin pienen miehen mitat. :) Yksi pieni repeämä tuli, mutta siihenkään ei tarvinnut tikkiä. Sunnuntai-iltana päästiin jo kotiin. Imetys lähti hyvin käyntiin, eikä lisämaitoakaan annettu kuin pari kertaa sairaalassa.
Mies on nyt vielä ensi viikon kotona ja tässä tätä uutta arkea opetellaan, isosisko on kovin kiinnostunut veljestään ja käy niin nätisti silittämässä. ♡ Ja vauva on niin ihana, olen ihan rakastunut. :)
 
Ai niin. Tämän toisen synnytyksen myötä voin sanoa, että oli hienoa päästä kokemaan luonnollisesti käyntiin lähtenyt synnytys. Ekahan minulla käynnistettiin ja oksitosiinitipalla tehostetut supistukset oli kyllä paljon tuskallisempia luonnollisiin supistuksiin verrattuna. Avautumisvaihe oli paljon nopeampi tällä kertaa, kuten oli odotettavissakin. Koska vauva oli vierihoidossa koko ajan, maitokin nousi ihan toisella lailla kuin eka kerralla. Kaikista mahtavinta ehkä oli se, että vauvaa osasi heti pidellä ja hoitaa luontevasti. Eka kerralla jännitin ihan älyttömästi, miten niin pientä nyyttiä osaa pidellä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top