Olen itse huomannut, etta en ole lainkaan niin stressaantunut jos mies on kotona ja tiedan hanen nukuttavan pojan tai ainakin olevan tukena nukuttamisessa. Jos olen yksin niin koko ilta menee kelloa vilkuillessa, koska se syo, koska ma syon, koska se nukkuu, koska ma paasen suihkuun jne. Rasittavinta on olla sellaisena seuraneitina, jonka pitaa joko viihdyttaa tai muuten vain vahtia pojan touhuja ja samaan aikaan itsellakin olisi monta asiaa tekematta ennen nukkumaanmenoa. Lopulta se menee siihen, etta ma ripustelen pyykkeja kuivumaan joskus klo 22 illalla, vaikka olisi klo 5 aamuheratys. Joskus synkistelen, etta kuolema korjaa univelat.
En ma sitten tieda onko meidan taapero erityisen haastava vai olenko ma itse erityisen heikko yksilo, mutta meilla mies on tosi tarkea varsinkin iltarutiineissa...
En ma sitten tieda onko meidan taapero erityisen haastava vai olenko ma itse erityisen heikko yksilo, mutta meilla mies on tosi tarkea varsinkin iltarutiineissa...