Positiivisuusketju...

Melkein viikon odotettu kakka saapui, yöpuku pysyi puhtaana (määrään nähden suoranainen ihme!), Jätkä siivottiin, söi ja sammua pätkähti. JES! Mieskin ollut koko viikon juomatta pisaraakaan, nyt painui muutaman kaljan kans naapuriin pelaamaan, saatiin tänään uus sohva ja mulla on pitkästä aikaa oikiasti hyvä ja rento fiilis (johtuen saunasta ja ihanasta isännästä joka auko selästä jumeja). Nyt mää lösähän sohvalle leveään äijähaara-asentoon, sipsipussi viereen, telkkari päälle ja MÄÄ JUON YHEN KALIJAN. Ellen jopa kaks ku tiiän että pikkumies vetää sikeitä aamuun asti. So stone meh.
 
Heräsin pitkästä aikaa märkään paitaan ja pinkeisiin tisseihin :) maidontulo oli jo hiipumassa kun päätin yrittää tosissaan saada meijerit taas kunnolla käyntiin. Viisi päivää ennen jokaista korviketta roikutin poikaa tissillä väkisin kymmenen minuuttia ja VIHDOIN. Poika edelleen pulauttaa lähes kaiken rintamaidon, vain tuo erikoiskorvike pysyy masussa. Tästä onkin tullut minuuttitaistelu pitää poika pystyasennossa niin pitkään että edes jotain ehtii imeytymään. vajaassa kymmenessä minuutissa ehtiikin sen verran että poika saa ilmavaivoja jos olen syönyt jotain hänelle epäsopivaa, joten eiköhän jotain hyödyllistä ehdi myös :) Call me Crazy, mutta tästä mini-imettämisestä on tullut mulle haaste ja väkisin meinaan jatkaa niin että olisi edes vähän omaa maitoa kun aloitetaan kiinteät :) (Joo, olen luonteeltani hyvinkin kilpailuhenkinen ja nyt on käynnissä sota pulauttelua vastaan :) )
 
Niin siis positiivista tässä on se että meijerit käynnistyi uudestaan kunnolla, ei se että järki on minut hylännyt :)
 
Mainitsinkin tästä jo tuolla juhlaketjussa, mutta onpa ihanaa, kun on aivan tavallinen arkipäivä, eikä edes tiedossa mitään erityisohjelmaa!

Aiemmin en ehkä olisi laittanut positiivisuusketjuun, että "mahtavaa kun ei ole mitään ohjelmaa", mutta nyt vauvan kanssa perusrutiineja arvostaa ihan uudella tavalla. Mukava välillä keskittyä normaaliin päivärytmiin ja sopivaan määrään tekemistä!
 
Vauva herasi vasta puoli kymmenelta ja sai lamminta maitoa ja uuden vaipan. Ja voi sita iloisuutta! Pyjamassa satkimista, naureskelua, yhta hymya... Sitten se nukahti uudelleen ja nukkuu edelleen. Mikaan ei ole ihanampaa kuin viela unenpopperoinen, lammin, pehmee ja hyvantuulinen aamuvauva. :)
 
En voisi olla enempää samaa mieltä Littlered! Tuossa juuri muutama aamu sitten kuuntelin, että pinniksestä kuului sellainen ähinä ja murina, että meillä täytyy asua karhu. Mutta kun menin kurkistamaan, jos karhulle vaihtaisi vaipan, sängyssä olikin rauhallinen, hyväntuulinen ja hymyilevä pikkupoika, joka rupesi vain kikattamaan äidin nähdessään :love7

Noilla hetkillä jaksaa aika monet yöheräämiset ja iltaitkut, toivottavasti muistan ne vielä kun uhmaikä alkaa olla ajankohtainen :)
 
Oi, teillä on niin ihania ajatuksia, just kuin mun suusta. :) Mullakin on positiivista, yö alkoi vuosisadan raivarilla, mut lopullinen nukahdus tytsylle tuli silti jo klo 01.00. Herätykset 5.30,9.00 ja 11.00, ylös nousi sitten puolilta päivin. Mä en menny sen jälkeen kun nousin miehen kanssa klo 7 uudestaan nukkuun, vaan hääräsin kaikkia kotihommia ja hyvin sainkin tehtyä ja semmosta extraakin, mitä en "ikinä" tee. Sit kun tyttö nousi, niin seurusteltiin hetken aikaa ja kun ei enää sopinut, niin otin rintareppuun nenät samaan suuntaan ja laitettiin yhdessä pyykkejä narulle yms. Aattelin, että kun nousu oli vasta puolen pv jlk, niin päikkäreitä voi vähän myöhästyttää. Vielä mitä, 14.00 alkoi huuto repussa, virittelin tytön pois ja syötin, siihen nukahti, vaunuihin 14.17 ja siitä asti unessa. :angel13
Päiväunien kanssa se on kuin kello, jos ollaan kotosalla. Vierailulla ne saattaa venähtää, mut sitten onkin känkkäränkkä kyydissä.

Lisää kivaa; meidän kaverit sai vauvan toista viikkoo sitten, asuvat 5 km päässä ja me saatiin kutsu tulla keskiviikkona kattoon. :dance011
Mullekin siis muodostui äitikaveri samalle paikkakunnalle, vieläpä niin pienellä ikäerolla kuin 2,5 kk. Sillä nyt on poika ja meillä tyttö, mutta eihän tuo ole ns ongelma vielä vuosiin ainakaan. Ja mun kaveri kaavailee itsestään jo anoppia meidän likalle. ;) Sovittiin, että sit kun heidänkin arki alkaa rullaamaan, niin voin vauvani kanssa mennä bussilla sinne ja varmaan toistekin päin välillä, voipi viettää aikaa sitten. Vähän yksinäistä ollut, kun yhteyttä muihin mammakamuihin pidetään vaan sosiaalisessa mediassa, ovat niin kaukana.

Nyt käytän tän paussin hyväkseni ja otan itekin torkut..väsyttää aika törkeenä. Mut piti tulla riemuitseen tänne ja kissakin on positiivinen kun hyppäs heti mun syliin ja on siinä rötköttänyt koko ajan. Good for everybody.

Hyvää kaikkea kaikille! Nautitaan pakkasesta, ens talvena sitä saatetaan ehkä jo käydä haistelemassa pulkassa tuulia. Pitäisköhän opettaa koira vetään. ;) No se on niin höselö, että vetäis pitkin maita ja mantuja, yrittäis karkuun pulkkaa ja metsästäis lumikökköjä. Eli ehkä ei. :P
 
Joo, aamuiset vaipanvaihdot.. Kun lasken vauvan hoitoalustalle, otan yöpuvun pois ja neitiä naurattaa niin mahottomasti ja juttua tulee. Vaikka väsyttäis itseä, tuossa tulee kyllä niin hyvälle tuulelle! ♥
 
Käytiin tänään lääkärissä kun pojalle iski kunnon yskä. Aamulla kun maidot lensi ympäri makuuhuonetta niin päätettiin lähteä näytille. Siellä sitten tutkivat kunnolla ja ottivat joka räkänäytteen josta tutkivat eri viruksia. Onneksi mitään virusperäistä ei löytynyt, eli nyt ei tarvitse pelätä keuhkoputkentulehdusta tai muutakaan vakavempaa. Nyt vain odotellaan että tuo räkä jossain vaiheessa häviää.

Ja kun tultiin väsyneenä kotiin niin meidän perässä käveli posteljooni joka vihdoin toi Villervallan ja Liandlon paketit! Liandlon paketti oli ihanan vaaleanpunainen johon oli liimattu iso sydäntarra osoitelapun viereen :) Näitä pieniä väsyneen äidin ilonaiheita!

Niin ja nukuttiin pojan kanssa 3 tunnin päikkärit :)
 
Ma rakastan shoppailua,mutta inhoan ihmispaljoutta, siis sellaista tungosta, ettei voi rauhassa mitaan katsoa... Nyt koko mammaloman ajan on ollut aivan kutkuttavan hienoa kayda ostoksilla sellaisiin kellonaikoihin mihin aikaisemmin ei ollut mahdollisuutt. Esim. maanantai-aamupaivisin. Ihanan rauhallista! :)
Ei vilaustakaan meluisista teinityttolaumoista. :)
 
Olin kokonaan unohtanut että saan vielä lomarahat töistä. Eilen tulikin mukava yllätys, varsinkin kun rahaa tulee enemmän kuin luulin (kerrankin näin päin). Nyt pääsenkin ostamaan sen yleiskoneen, jonka perään itkin kiinteät-ketjussa. :happy093
 
Ja mun kaveri kaavailee itsestään jo anoppia meidän likalle. ;)

Heh, meillä mies on jo nyt huolissaan kavereiden poikalapsista. :laughing002 Erityisesti huolta tuottaa kavereiden 11-kuukautinen vauva, joka on kova poika hymyilemään. No meidän likka tapasi tämän hurmurin ensi kertaa viime viikolla, ja oli aivan innoissaan. :grin Poika hymyili leveästi, ja meidän tyttö alkoi nauraa. Tästä innostuneena poika sitten varovasti kokeili tuon varpaita, ja sekin oli niin kovin hauskaa... Ja kotona isä oli aivan kauhuissaan. :rolleyes:
 
^ mun miehellä sama, ja meidän kaikilla lapsellisilla kavereilla on just poikia 0-3 vuotiaissa. Itse asiassa kaksi anoppiehdokasta on jo suoraan ilmoittautunut ja yks meidän baltialainen ystävä, jolla on kolme 0,5-6 v poikaa, sanoi mun miehelle, että "our children can get married, when they grow up." Oukkidoukki. :wink Mun mies kihisi mulle, että "yeah, let 'em try!" :mad:

Se aikoo olla hurja isi, ja kokonsa puolesta jo karkoittaa varmasti ujoimmat. Me ollaan jo kehitelty morsiamenhinta, alle 70 kamelilla ei toivookaan. :rolleyes:

No se sikseen. Onneks tässä nyt on teini-ikään asti aikaa, ennenku pitää alkaa vakavasti ottaan noita ihastumisia.:angry

Tän pv positiiviset, toi jo eilen ja viime yönä nukkumiset meni kuin tanssi. No, ehkä sillei Tami-tyyliin, mut ydin oli se, että tyttö tavallaan pyysi itse nukkumaan ja nukahtikin itse suht helposti. Yöunille halus klo 22, yleensä herää sen jlk vielä 1,5-2 tunniksi. Nyt heräs vähän 23 jlk ja alkoi uuden unikiukuttelun niin, että 00.10 oli täydessä unessa. Mä en osannut nukkua kylläkään moneen tuntiin, mut sehän ei kuulu tähän ketjuun..

Vielä hyvää: Neiti on niin sopeutunut omaan sänkyyn ja huoneeseen, ettei osannut ollenkaan nukkua mun vieressä, kun hain sen viereeni miehen vapauttamalle paikalle aamulla.

Nyt me oltiin aikaisia, tähän mennessä ollaan käyty jo asioilla ja otettu päiväunet. Tätä kirjoittaessa tyttö heräs syömään ja piereskelee samalla mahallisen TOOOSI pahanhajuisia kaasuja pihalle. Nyt alamme keskusteleen, mitä unta tyttö näki. Ü
 
Meillä mies oli raskausaikana kauhuissaan jos meille tulee vaalea tyttö, että miten nämä paikalliset sankarit hänen pikku prinsessaa sitten pyörittelee :eek: No nyt kun on vaalea sinisilmäinen poika niin voi että mies on ylpeä että meidän pojasta tulee kaikkien tyttöjen suosikki, ja äiti on vähän :oops:

Päivän positiivisuus meillä on että poika voi vähän paremmin tänään, vähemmän räkää ja yskäkohtauksia, ja on ollut hyvällä tuulella koko päivän. Ja nukkui hyvin 6+3 tuntia, ja olisi jatkanut kevyesti uniaan mutta oli pakko herättää. Ja kun hänen hengitys kuulostaa suht normaalilta nukkuessa niin mäkin sain nukuttua pitkästä aikaa jopa 4h putkeen. Iso miinus mulle siitä kun en mene heti nukkumaan kun poika nukahtaa, onko ne pyykit pakko viikata yhdeltä yöllä??
 
Tulkaa Suomeen, niin vaaleessa ja sinisilmäisessä ei oo mitään eksoottista, latinolookille olis enempi kysyntää. :)
Hassu tuo miesten suhtautuminen tyttölapsiinsa (uskaltakaapa edes vilkaista tytärtäni, niin...) versus poikalapsiinsa (kutsuvat sinua gigoloksi? That's my boy!)
Meillä on ihan selkeesti kasvamassa 'isin pikku prinsessa'. Mä ja tyttö eletään symbioosissa, mutta isillä ja tytöllä on erityinen suhde toisiinsa. Tyttö edelleenkin on hekottanut vain isälleen, päivittäin itse asiassa, mä saan semmosia hekkkh hekkh ääniä. :confused005
 
Meille taas tuli tumma poika, jolla on musta paksu tukka, mustat silmat ja oliivi-iho. Kaikki sanoo heti, etta onpa isansa nakoinen poika, mutta jos katsoo tarkemmin (eika anna pigmentin hamata), niin kasvonpiirteet ovat kuin mamilla. :)

Ma kavin eilen kampaajalla. Meilla pain on yksi kiinalainen kampaamo, joka on tosi halpa. Alle kympilla leikkaa ja varjaa naisten hiukset. Ma kavin siella viimeeksi joskus pari vuotta sitten kesalla. Silloin siella oli kampaaja-pariskunnan 1,5-vuotias poika, joka heitteli tavaroita, kiikkui nayteikkunaan ja availi hiusvaripakkauksia. Vanhemmat olivat tosi kiireisia ja kun ma odotin omaa vuoroani, niin mun oli pakko pitaa sita poikaa sylissa, jotta se ei tuhoa koko paikkaa. Tai ei se tietty mikaan pakko ollut, ei kukaan mua kaskenyt, mutta jotenkin en vaan kehdannut istuu kadet ristissa siella ja katsoa vieresta, kun toinen riehuu...
Sen jalkeen mua raivostutti niin paljon, etten kaynyt siella pitkiin aikoihin. Se napero oli ihan kamala. Se potki ja satki, ja loi minua pikku-nyrkeillaan...

Nyt sitten eilen kavin ja siella olivat taas isi ja aiti duunissa. Tuo kampaamo on sellainen, ettei sinne varata aikoja, vaan asiakkaat vaan kavelee sisaan. Ja johtuen edullisesta hinnasta heilla on aina paljon asiakkaita!. Odotin omaa vuoroani ja se sama poika oli kasvanut ihan hirveesti. Oli kauhean totinen ja pelasi jotain pelia tietokoneella, ei edes ilme varahtanyt.

Ja sitten naa kaksi kiinalaista olivat saaneet tyttovauvan! Vain 4 viikon ikainen vauva nukkui vaunuissaan siella kampaamossa sisalla! Ja ma olen niin huolissani, ettei vauva hengita mitaan "myrkkyja" etta menen laittamaan jopa deodorantti-sprayn toiseen huoneeseen, jos vauva on makkarissa samaan aikaan...

Jos itsesta joskus tuntuu silta, ettei ehdi tehda mitaan, niin mieti niita kahta kiinalaista, jotka kahdestaan pyorittavat kampaamoa klo 10-21 ja hoitavat 3-vuotiasta ja vastasyntynytta siina samalla oman tyonsa lomassa... Huh huh...
Jos vaunuista alkoi kuulua jotain tutinaa, niin isi tai aiti huusi jotain kiinaksi sille pikkupojalle, joka meni laittaan siskolle tuttia ja palasi takaisin tietokoneelle. Etta sellainen "vauva-arki" joillakin. :)
Ja hatunnosto sille aidille, joka jaksaa puurtaa duunia vastasyntyneen kanssa. :)
 
Mies suostui siihen, etta ostetaan pojalle ikioma vaatekaappi lastenhuoneeseen (jonne poika joskus siirtyy), silla pojalla on jo nyt enemman vaatteita kuin hanella itsellaan. :grin Tuskin maltan odottaa, etta paasen organisoimaan sita kaappia. :)
 
Kuvitelkaa, että tää on valitusketjussa: Mä näin aamulla hirveetä painajaista, että mun vauvani kuoli. :'(
Mut sit tän ketjun asia: Heräsin siihen, että naapurihuoneesta kuului JOKELLUSTA! Ei huutoa tai kitinää, kuten yleensä, kun tyttö herää, vaan toinen siellä makaili virkeänä ja aurinkoisena jutellen ja kiherrellen omia juttujaan koira yleisönä.
Ihan paras aamu! Ja illan ja yön rokotusvaivoista ei enää merkkiäkään. Kello oli vasta 10, aiemmin on päivä alkanu 12-13 välillä, viime aikoina 11 ja tänään siis jo 10. Yhdet päikkäritkin on otettu ja hyvä tuuli jatkuu. Ah onnea!
:cool05
 
Takaisin
Top