Positiivisuusketju...

Hyvä hyvä! Meillä veronpalautuksesta hommataan ainakin semmoinen sohva/sänky, johon mies voi paeta kun makkarissa itketään. :) Se palvelee siis oikeestaan meitä kaikkia, isi saa rauhassa nukkua ja me saadaan isi pois tieltä kun valssataan ympäri makkaria ja leveillään sängyssä. :D
 
Mulla ois haaveena ostaa veronpalautuksilla etelän matka ensi kesälle, mutta katsotaan meneekö ne elämiseen. Sain vielä kuun alussa palkkaa, mutta nyt sitten kelan varassa. Vaikka oon monet kerrat laskenu että rahat riittää, niin en uskalla sitä matkaa ostaa ennen kuin pari kuukautta oon katsonut tilannetta.
 
Tää on vähän ironinen paikka alun huomioon ottaen, mutta luulen tehneeni läpimurron..? Ainakin tänä yönä. Eli takana viis tuntia valvomista ja ainakin kolme niistä tyttö huusi kurkku suorana. MIKÄÄN mun keinoista ei auttanut loppupelissä. Mies hääsi meidät kävelylle kun halus nukkua, sanoi mun saavan päivällä nukkua, mutta hän ei. Heko heko, you wish.

No joo, sitten me käveltiin ympäri pimeetä huushollia ja tyttö rauhottui HETKEKSI. Klo 03.00 päätin vastoin periaatettani sytyttää olkkariin valon ja laskin tytön sohvalle. Se oli huutanut tukehtumispisteessä viimeiset 10 min, mutta valojen tullessa NUKAHTI ALLE MINUUTISSA!!!

En uskaltanut enää liikuttaa sohvalta, ettei heräis enää, joten hain oman tyynyn ja peiton tähän.
Miettien tätä iltaa ja itse asiassa edellisiäkin käännekohta on ollut se valaistus.
Tästä pääsin vain yhteen lopputulokseen: meidän lapsi 'PELKÄÄ PIMEETÄ'!!?!
;
Voiko olla mahdollista? Mut se tapahtuma valot päälle-> nukahdus oli kuin olis katkasiasta painanut. Oon hämilläni. Viis viikkoo vanha? Ne ponimaju..

Rauhallisia öitä teillekin.
 
Nyt kun tarkemmin mietin, niin en osaa sanoa nukahtaako poika paremmin pimeessa vai hamarassa. Mielestani molemmissa yhta hyvin (tai huonosti, tilanteesta riippuen)... Ehka kannattaisi hankkia sellainen lasten yovalo, joka laitetaan pistorasiaan?!
Asia kiinnosti sen verran, etta googlailin tuon keskustelun:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1914659-voiko-vauva-4kk-pelata-pimeaa/

Harmi, ettei siella oleva linkki toimi, silla olisi ollut mukava lukea tuosta alkuperaisessa yhteydessaa enemmankin:

Pimeässä vauva voi "hätääntyä" ja saada ns.kauhukohtauksia, vauvojen nukkumatila kannattaa pitää hämäränä.
"Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hännukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.
Pimeä lisää lapsen hätää, joten huone on hyvä pitää hämäränä. Tämä myös auttaa vanhempaa tarvittaessa hoitamaan lasta ilman lisävalaistusta, joka toimisi lasta havahduttavana aistiärsykkeenä."
 
Meillä on yölamppu päällä öisin, lamppu on peitetty tummalla tyynyliinalla niin siitä saa hyvän hämärän valaistuksen jossa kaikki voivat nukkua mutta vanhemmat näkevät vielä toimia.
 
Mä oon niin onnellinen ilman sitä jättimahaa!!! Ei ole ollut hetkeäkään ikävä raskausaikaa, eikä varsinkaan niitä loppuajan potkuja ja pyllynpyörityksiä, poika on paljon kivempi mahan ulkopuolella :)
 
^Ei ole ikava ei. Varsinkaan sita ainaista huolta, etta onko se liikkunut tanaan yhtaan?! Ja sitten sita epatoivoista pukkimista ja mahan heiluttelua, jotta se liikkuisi edes hieman. Ma en muutes koskaan edes tuntenut vauvan hikkaa ennen kuin synnarilla kayrilla oltaessa sairaanhoitaja sanoi, etta silla on hikka.
Kun poika syntyi, niin se oli paastanyt suustaan pari raukeaa baah baah -aanta ihan kuin pieni karitsa, joita ma itse en edes kuullut. Ja me oltiin siitakin kovasti huolissamme, etta miksi se ei itke niin kuin kaikki muut vauvat syntyessaan.
Ihan turhaa huolta sekin. Nyt on huudettu sitten senkin edesta. :)
Jos olen viela joskus raskaana, niin en stressaisi itseani turhilla murheilla ja huolilla. :)
 
Ihanaa!
Tänään ekaa kertaa miehen kanssa kaksin ravintolaan syömään syntymäpäiväni kunniaksi. Poika menee tädilleni hoitoon ja syödään siinä tädin lähellä olevassa ravintolassa. Onneksi itsellä on niin hyvä tilanne että on lähipiiri jonka hoiviin pystyy noin pienen jättämään luottavaisin mielin ja samalla poju oppii luottamaan turvallisiin ihmisiin. Toisaalta on haikeeta jättää pikkuinen hoitoon ja tulee vähän sellainen olo että oonko huono äiti kun jätän noin pienen "vieraisiin" käsiin.
Ei oo helppoa olla äiti. Se kyllä lohduttaa että on myös tärkeää pitää huolta parisuhteesta ja siitä että on myös kahdenkeskistä aikaa.
 
Noonis, tuttu fiilis. Mulla oli ihan sama fiilis alussa kun jätettiin vauva hoitoon ekoja kertoja. Nyt poika ollut säännöllisesti sekä kummeilla että tädillä hoidossa nyt n. 2 iltaa viikossa jo muutamana viikkona. Tiedän, että jotkut tätä varmaan kauhistelevat, mutta oman hyvinvoinnin ja parisuhteen kannalta ollut ihan huippua. Nyt ei edes kauhistuttaa jättää vauvaa hoitoon. Jotenkin on jo tottunut ja luottaa niihin ihmisiin, kun vauva on ollut supertyytyväinen kun ollaan tultu kotiin ja väistyy myös muiden seurassa kuin äitin ja iskän.
 
Jasmin, tää oli todella lohduttava tieto että muutkin tekee niin. Minkä ikäinen teidän pieni oli kun ekan kerran jäi hoitoon?
 
Apua meki mennään tänää ekaa kertaa miehen kanssa kahestaa syömään, anoppi tulee hoitamaan. Jännittää kovin jo nyt, miten pystyn olee erossa pojasta ja miten luotan anoppiin. :D ajattelen vaan että onhan hänkin synnyttäny ja hoitanu 3 lasta. Eikä poika parissa tunnissa kuole! :D Meillä poika on nyt 7 viikkoa. Toivottavasti nukkuis suurimman osan. :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi mobile app
 
Mäkin aattelin reilun viikon päästä liittyä teidän pahisäitien joukkoon ja jättää lapsen mummolle.. Ja jos se menee hyvin, oon alkanu kinuaan mieheltä, että veis mut kattoon Hobitti -leffaa. :)
 
Noonis: Ekoja kertoja kävin yksin kaupassa tai läärärillä tai apteekissa max tunnin/ puolitoista, kun vauva oli pari viikkoa. Jäi ekalla kerralla isovanhempien hoiviin ja se olikin aika helppoa, kun asuvat meidän lähellä. Kyllä mä aluksi kauhistelin, että miten pärjäävät, mutta pakotin itseni luottamaan. Kun vauva oli kuukauden ikäinen, lähdettiin miehen kanssa kahdestaan ulos n. kolmeksi tunniksi. Siitä sitten mun pahisäitiys alkoi. Siitä lähtien ollaan vietetty yksi ilta kahdestaan. Käydään leffassa tai syömässä tms. tavanomaista. Toinen ilta on pyhitetty itselleni: tapaan ystäviä, nukun, käyn kaupassa tms. Silloin on täti, isovanhemmat tai kummi lapsen kanssa, jos iskä on töissä. Alkuun kovin mietin, miten pärjäävät ja teki mieli soitella neuvoja ja kysellä kuulumisia, mutta nyt tuntuu jo, että voi olla rauhassa pois ilman panikointia. Ajattelin olevani korvaamaton, mutta yllätyksekseni lapsi oli hyvinvoiva, ruokittu ja nukutettu ja sen oli tehnyt joku muu kuin minä :) Ikävä tulee jo parin tunnin päästä äidille, mutta sitten tuntuu niin ihanalta rientää kotiin katsomaan vauvaa :)
 
Huikeeta Jasmin, oot kyllä mun idoli. Meillä oli ihan mielettömän ihana ilta. Ruoka oli hyvää ja ruokailun jälkeen saatiin vielä käydä tädin luona saunassa ihan kaksin. Täti ja mun serkut hoiti haltioissaan vauvaa joka käyttäytyi kuin pieni enkeli. Nyt jaksaa taas valvoa tässä pikkumiehen kanssa. Oli tietysti ikävä pikkuista mutta oli kyllä ihan tulla takaisin ja huomata että pikkumies nukkui tyytyväisenä serkkuni sylissä.
 
Noonis, ihanaa kuulla, että pääsitte kahdestaan rentoutumaan ja kaikki meni nappiin! :) Tuollainen tekee kaikille hyvää, näin uskon :)
 
Jasmin, näköjään. Ei ikinä pitäis lueskella "ohjeita" siitä koska lapsen voi antaa hoitoon. Mielipiteitä on niin moneen lähtöön eikä oikeaa vastausta varmasti ole ainakaan yksiselitteisesti. Tulee vaan paha mieli. Miehen kanssa juteltiin asiasta ennen kun päätettiin lähteä kaksin vapaalle. Oltiin molemmat sitä mieltä siitä että lapselle se perusturvallisuus ja hyvä hoiva ovat avainasemassa kehityksen kannalta, ei niinkään se että lapsi on äitinsä seurassa joka hetki. Ja huomaan senkin että tuollaisen illan jälkeen jaksaa taas paremmin ja on levännyt olo.

En tiedä johtuiko hyvästä hoidosta vai mistä, mutta illan päätteeksi lapsi oli virkeänä hereillä lähes kahteen asti, söi reippaasti ja nukkui jälleen 6 h putkeen. Meillä siis hymyilty jo pari viikkoa ja pään kannattelu sujuu jo hyvin. Kovasti tuo tyyppi harjoittelee mahalleen kääntymistä ja hermostuu kovasti kun ei vielä onnistu. Seuraa katseellaan esim. helistintä ja valot ja värit saa osakseen intensiivistä tujotusta.
 
Hmm.. Pitkän harkinnan jälkeen kyllä tää kuuluu tänne.. Viime yönä likka teki enkat, mutta ei mitenkään hurrattavat, sillä valvoi 20.00-05.00 lähes yhtä soittoa ja viimeiset kolme tuntia huusi myös solkenaan, kun en kertakaikkiaan jaksanut pitää sylissä. Pelkäsin tyyliin menettäväni tajuni tai jotain ja pudottavni vauvan. (Epileptikko olen, että ei toi nyt ihan hatusta vetäisty ollu.) No onneks sit sillon viideltä nukahti ja nukuttiin kummatkin puolille päivin yhteen kyytiin.

Meillä oli ostoksilla käyntiä suunniteltu, joten pistettiin tyttö turvakaukaloon vähän ennen kahta ja lähettiin. Ensin meinattiin ottaa kauppaan mukaan ja mennä kaikki, mut kun toinen nukkui niin suloisesti kuorsaten, ei viitsitty liikuttaa, joten juostiin vuorotellen kaupoissa. Oli oikeestaan ihan kiva päästä yksin, vaikka olikin ruuhka-aika ja puolet ajasta meni kassoilla venaamiseen ja hyllyistä sai haluamansa tavaran kyynärpäätaktiikalla.. Mut technically mäkin pääsin yksin shoppaileen. ;) Ja hehkutan vielä, että löysin hyvät talvikengät ja kerrankin ilman päänsärkyä: kävelin liikkeeseen, oikealle osastolle, katsoin läpi mallikengät, valitsin ekat kivannäköiset, jotka myös "sattumalta" oli parhaat kukkarolle, etsin oikeen koon, koitin jalkaan ja kävelin vähän ja kannoin kassalle. Simppeliä! Once in a lifetime. :)

Asiaan. Shoppailuitten jälkeen tultiin kotiin ja tyttö jatkoi vielä uniaan. Heräsi vasta vähän ennen kuutta! Joskin mietin, että yleensä se nukkuu vain öisin niin pitkiä jaksoja, toivottavasti ei päättänyt kääntää rytmiä toiste päin..
Lisää kivaa: Ekaa kertaa synnytyksen jälkeen lämmitettiin sauna! Mies kävi ensin ottaan hikilöylyt ja mä menin ei niin saunaihmisenä nautiskeleen jälkilämmöistä ja samalla mies kylvetti vauvan. Toinen viihtyi niin hyvin ja yritti lähtee uimaan. :D

Ennen saunaa lypsin pulloon iltapalan tytölle ja saunan jälkeen syötin sen vielä rinnasta ja lähdin nukkumaan. Meillä oli vähän kiistaa tästä miehen kans, kun se olisi halunnut pelata uutta videopeliä, mut aika tehokkaasti vaiensin. Sovittiin parista hoitotunnista ja sen sain, puolitoista siitä sain nukuttuakin ja olin taas hereillä kun tyttö palautettiin. Olivat jopa päässeet yhteisymmärrykseen tuttipullosta ja beibi oli vetäissyt monta kymmentä ml. :) Nyt on vielä rinnassa puoliunessa ja mä niin pidän peukkuja, että tänä yönä saataisiin nukkua ihmisten rytmissä, vaikka takana onkin melkein koko päivä nukkumista neidillä.

Mut shoppailua, saunaa ja unta ennen puoltayötä, sitä ei ollakaan nähny yli kuuteen viikkoon! Jeee!
 
Meillä oli eilen pienen pojan ristiäiset. Kaikkien yllätykseksi äiskä ja iskä tempasi samalla naimisiin ja siinäkös oli juhlakansalla ihmeteltävää. Kaikenkaikiaan aivan ihanan kaunis ja intiimi tilaisuus <3

Tämä neiti määrätietoinen on ilmoittanut jo 12-vuotiaana, että tuon miehen kanssa menen vielä naimisiin ja eilen sitten viimein saatiin tälle päätökselle sinetti. Ei voisi enää olla onnellisempi!! :)
 
Takaisin
Top