Positiivisuusketju...

Tänään on jotenkin hyvä ja levännyt fiilis, huomista rv 39+0:aa odotellessa :)

Olen parin viikon sisään ehtinyt nähdä kaikki ne sukulaiset ja kaverit, joita toivoin ehtiväni näkemään ennen h-hetkeä, eli nyt ei enää tarvitse lähteä mihinkään ennen vauvan syntymää, jollei satu huvittamaan. Kotona ei varsinaisesti mikään ole täysin valmista, mutta kaikki on kuitenkin ihan riittävän valmista, eli jos vauva päättää syntyä huomenna (mitä kyllä vahvasti epäilen) niin ei ole hätää.

Vaaka ei ole kivunnut uusiin lukemiin enää pariin päivään, ja eilen eivät turvotuksetkaan tuntuneet niin tukalilta kuin aiemmin. Eilen sain myös levättyä paljon pitkin päivää, ja pari viimeistä yötä olen nukkunutkin hyvin, ihanaa!

Räntäsadekaan ei haittaa, saapahan lenkkeillä koirien kanssa ihan rauhassa. Illalla voisikin vielä sytyttää kynttilöitä, laittaa saunan päälle ja nauttia näistä viimeisistä illoista, kun saa ihan rauhassa nollata sohvalla telkkarin edessä miehen kanssa kaksistaan.

Voipi olla, että huomenna (tai puolen tunnin päästä) on täysin toinen ääni kellossa, mutta tällaista hempeänsävyistä yläpään pehmenemistä täällä tänään... :smiley-angelic003
 
Riemua raskauden jälkeen! Eilen kävin vaunuilemassa neidin kanssa pururadalla ja kesken ylämäen iski mahtava ahaa-elämys: hengästyttää ihmeen vähän!! :)
 
Meidän neiti täytti muutama minuutti sitten viikon! Tää on ollut kyllä elämäni nopein viikko! Mielessäni seurasin aamun minuutteja ja mietin mitä milloinkin tapahtui. <3 Nyt oon jo melkein iloinen, että raskaus kesti niin kauan,taisinpa tehdä pohjat tän kuun odottajissa ainakin toistaseks.. Mut käytännössä toukka syntyi jo 2 vkosen tasolla joissain asioissa. Aika varhaiskypsän oloinen, kumonnut monet oletukset, joita mulla on vastasyntyneistä. Ü Tänään myös "juhlan kunniaksi" irtosi kokonaan napanuora. Siitäkin sanottiin, että parissa viikossa irtoaa.. Mutta tosi ihana viikko on ollut ja nyt muistelen lämmöllä jopa synnytystä. Vaikka alapää onkin tosi kipee vielä. Pystyin sentään eilen istuun ihan normaalisti jonkun aikaa, vaikka vähän kostautui illalla, piti ihan särkylääke sit ottaa. Ja mun äiti on ollut täällä tän viikon, ollut suuresti avuksi ja tueksi. Eilen tuli loputkin porukasta ja tänään lähtevät kaikki.

Tsemppiä viimeisille pallomasuille, hyvää kannattaa odottaa! ;)
 
Tänään neuvolasta tulomatkalla vauva nukkui kaukalossaan ja mies istui autossa ja mä pääsin kauppaan IHAN YKSIN! Se oli niin superia, ku viimeiset 9 kk+9 pv on viettänyt vähintäänkin kuuloetäisyydellä vauvasta. :D
 
Jotain positiivistakin taas vaihteeksi: fyysisesti olo on ihan älyttömän hyvä raskausviikot (41+2) huomioiden, joten se tekee kyllä LA:n taakse jäämisestä paljon helpompaa, vaikka välillä yläpää vähän pehmeneekin, kun odottaa, että SYNTYIS JO :grin

Tajusin, että vointi ei ole kiusallisia turvotuksia lukuunottamatta erityisemmin muuttunut viimeiseen kahteen kuukauteen, välillä ehkä vähän vihlaisee tai supistaa (mutta vain kivuttomasti, ei mitään toiveita synnytystuntemuksista), mutta oikeastaan mitään ei ole tarvinnut jättää sen takia tekemättä ja liikkuminen on edelleen helppoa. Lisäksi kuvittelin jo joskus heinäkuussa, että esim. imurointi alkaa käydä kovin hankalaksi ja jää miehelle kokonaan, mutta kummasti sitä on löytänyt itsensä imurin varresta kaksi kertaa viikossa. No problem :)

Kohta alan vaan pelätä, että kroppa suhtautuu raskaana olemiseen niin hyvin, ettei halua päästää lasta masusta ollenkaan ihmisten ilmoille :laughing002
 
takana nukuttu yö (4+4h) ja tunnin vaunulenkki aurinkoisessa säässä :) lantiokin alkoi oireilemaan vasta 40min jälkeen. :)
 
Ja meidan makuuhuoneiden puoleinen seinanaapuri muutti talvikuukausiksi Aasiaan. Ihan loistava ajoitus! Ja vahentaa mun stressia siita, etta seinanaapuri hairiintyy meidan kiljukaulan yollisista kohtauksista. :)
 
Täälläkin ollaan "uskallettu" jo vaunuilemaan! IIhan huippua päästä tuulettumaan täältä kotoa homehtumasta päivällä! Hirvee säätö tosinn aina ennen lähtöä, että tyyppi on varmasti syönyt ja kaikki hyvin, ettei huuda tai kitise että kaikki hoitolaukussa on valmiina...Toistaiseksi olen "uskaltanut" ulkoilemaan vasta, kun herra on tyytyväinen ja vetää tirsoja. En edes tiedä, mitä tekisisn, jos alkaisi huutamaan naama punaisena kesken kävelylenkin? Tää tyyppi ei nimittäin hetkessä rauhotu ja sitten hyssyttelisin siinä keskellä katua kylmässä vai antaisin huutaa ja juoksisin kotiin...no en tiedä. Miten te muut olette hoitaneet tällaiset tilanteet, että vauva päättää vetää raivarit keskellä kaupunkia?
 
Meidän neidille iski kerran nälkä kesken vaunuilureissun ja oltiin just kaupungilla, tosin kotiin lähdössä. Kotiin matkaa parisenkymmentä minuuttia eikä mitään eväitä tietenkään mukana, kun luulin että neiti oli kylläinen kun lähdettiin eikä siis ollut tarkoituskaan jäädä mihinkään notkumaan. Tuli muuten aika hiton kiire! Toinen huutaa naama punaisena vaunuissa ja minä pingoin minkä kintuistani pääsi ja tuntui että kaikki kadut oli täynnä tien tukkivia hidastelijoita.. Sen jälkeen olen pitänyt visusti huolen, että ennen lenkkiä on tankattu varnasti maha täyteen!!!
 
Kiitokset kaikille teille ihanille naisille ja äideille. Teidän vertaistuki ja kirjoitukset olleet niin isona apuna ja tukena oman äitiyden opettelussa. Välillä kun on ollut huono fiilis tai muuta niin tänne kirjoittelu ja muiden kokemukset tuoneet lohdun. Kiitos, kiitos, kiitos siitä! Olette ihania ja mahtavia <3:love7
 
Oon niiiin täysin samaa mieltä kanssasi, Noonis86!! <3 En oo kovin kova kirjottelemaan enkä oo hyvä pukemaan ajatukset ja tuntemukset sanoiksi, mut on aivan ihanaa huomata että en ole yksin huolieni ja ongelmieni kanssa. Podetaan ihan turhaan huonoa omatuntoa mistä milloinkin; imetyksestä, omasta väsymyksestä, likaisesta kämpästä yms. yms..nyt loppu sellanen turha, me ei voida tehdä yhtään enempää kuin mitä jaksetaan tai pystytään, pääasia että prinssit ja prinsessat voi hyvin (ja ne voi ihan yhtä hyvin korvikkeilla, vähemmän siivotussa kämpässä jne)..joten turha stressi pois:love7
 
Poika sai kerran huutoraivarit vaunulenkillä, kun matkaa kotiin oli noin kilometrin verran. No ensin alkoi mamman jalat hippasen verran harppoa, mutta kun huuto ei loppunut, nappasin pojan kainaloon ja jatkoin rivakasti matkaa toisella kädellä vaunuja työntäen. No huuto ei edelleenkään ottanut loppuakseen, joten laitoin pojan takaisin kärryihin ja päätin juosta loppumatkan. Poika katseli hoomoilasena kärryistä et "mitäköhän sä mutsi nyt sekosit?" ja oli aivan hiljaa koko loppumatkan. No, tulipa äiteen kunto testattua samalla :D
 
Hah, musta on tullu hirveä ilmaisjuttujen hamstraaja.. :D Nyt sai ainu-kerhoon liittymällä sellasia pitkävartisia muovilusikoita ilmatteeksi, heti piti tehä tunnukset :D

Sitte jotain oikeesti positiivista; Meidän poika ei oo enää nimetön! Ja suvut tuli yllättävän hyvin toimeen keskenään, kossi tuijotteli tyytyväisenä kumminsa naamaa koko toimituksen ajan ja selvittiin kunnialla päivän loppuun asti! :D
 
Pikkumurmeliinilla ikää tasan kuukausi. Kaikesta huolimatta sanoisin, että elämäni ihanin kuukausi. Olen päässyt maistamaan onnekkaana äitiyttä, kokenut jotain ainutlaatuista, kasvanut henkisesti (okei, fyysisesti kans) hirveesti ja edessä haastavin ura tähän saakka, kasvattaa tyttärestä kelpo kansalainen. Kaikin puolin mieleenpainuvaa aikaa. <3 Enää en ihmettele, miks jotkut tutut, joiden lapset on jo kolme-, nelikymppisiä, muistavat edelleen tarkasti synnytyksen ja ensimmäiset viikot.

Nii ja pikkuprinsessa on nyt nukkunut noin 12 tuntia putkeen muutamaa ruokintaa ja vaipanvaihtoa lukuunottamatta. Mä EN oo käyttänyt tätä aikaa hyväkseni, vaan köllötellyt itsekin peiton alla tuijottamassa tuota suloista näkyä. Aawww..
 
Täytyy sanoa että kyllä meidän sintin isä ja mieheni vaan on ihan huippu.
On ihan mahtavaa Niin hyvä fiilis tässä imettäessä juuri nyt kiitos hänen taroaman vapaahetken vuoksi. Eilinen oli rankka vaavin masuvaivojen vuoksi huonosti nukutun yön vuoksi ja sama meno jatkui päivällä. Illalla miehen tullessa töistä kotiin olin ihan katkeamispisteessä. Hän onneksi patisti minut lenkille ja sen jälkeen oli ihan eri meininki. 45 min omaa aikaa tuli tarpeeseen, tunne oli vaan niin hyvä. Takaisin tullessa mies syötti vaavia pullosta ja pikkumies nukahti jo 21.30 yöunille. Ekalle yösyötölle herättiin vasta nyt kahdelta. Tää äiti on vaan niin onnellinen noin ihanasta miehestä.
 
Täytyy ammentaa iloa elämän pienistä asioista. Kahden valvotun yön jälkeen tyttö alkoi eilen illalla osoittaa väsymystä jo ysin aikoihin vähäsen ja 23.00 koitettiin sänkyä. Siihen suostuu vasta kun on oikeesti väsynyt. No iltasyöminen ei taaskaan ollut mitenkään nopea prosessi ja kerran heräs nukahdettuaan vatsanväänteisiin, mutta jo puolen yön aikaan oli yöunilla. :) Hassua kun me ennen lasta käytiin joka yö nukkuun vasta puolen yön aikoihin, nyt tuntuu klo 22 jo myöhäiseltä ja puolen yön aikaan melkein aamuyöltä. :)
Viime yönä oli tavallista useampia ruokailuhetkiä, yhessä vaiheessa jopa tunnin välein, mutta niihin on jo niin tottunut, ettei me kumpikaan herätä kunnolla. Kuuden jälkeen ipana herätti ja mentiin tekeen töihin lähtevälle isille aamupalaa. Sen jälkeen luulin, ettei tytsy haluu enää nukkua ku pysyi rauhallisena vaan sylissä tarkkaillen maisemia olkapään yli. Mutta vaipan-&bodyn vaihdon jälkeen ja 15 min syöneenä tuo tuossa taas tuhisee. Jospa mäkin saisin vielä unta..
Se positiivinen osa on, että tunnen oloni ihanan levänneeksi, vähän väsyttää, mutta ei niin paljon kuin viime päivinä. :D Ja päivä vasta alussa tai toisin sanoen yö kesken. *tykkään*
 
Aloin eilen vakavasti pohtia, että laitan puhelimeeni tj-laskurin veronpalautuspäivälle, kuinka voi ajatuskin omasta ajasta piristää. Tää mamma ajatteli ottaa silloin suunnaksi pääkaupunkiseudun, istuttaa isin ja pojan johonki urheilukahvilaan ja painua kaupoille ihan ominpäin! Iskä on saanut omaa aikaa yksien polttareiden, varpajaisten ja harrastustensa parissa ja ehdottikin ihan itse äiskälle vähän laatuaikaa. :love2 Katotaan, onkohan ajatus omasta ajasta sittenkään niin hyvä, kun muija palaa reissultansa lompakko paljon paksumpana... kuiteista ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top