Positiivisuusketju...

Liekö nyt sitä pesänrakennusta vai ihan vaan siivousvimmaa, mutta on tässä viime aikoina tullut luututtua niin maan perusteellisesti tätä asuntoa, varastoa myöten. Roskiin on lähteny surutta pussitolkulla kaikkea tarpeetonta ja tänään jynssäsin oikein voimieni tunnossa lattioita ja paria seinää ja ovia.. Onpa hyvä mieli kun on siistiä! Vaikka puhisenkin kuin höyryveturi.. :)
 
Tanaan oli muutes tasan 38rv. :) Ja sen kunniaksi tein 6 km:n iltalenkinlyllerryksen. Huomenna varmaankin pehva ja reidet kiittaa... Nykyisin saan itseni ulos kavelylle vain 1-2 krt viikossa. En olisi koskaan uskonut, etta saan itseni paastettya tammoseen kuntoon, mutta ihan sama! :)
 
37+0!! :smiley-bounce013

Ja tänään saan miehenkin kotiin reissuiltansa, niin ei tarvitse jännittää, ettei synnytys vaan ala kun se on toisella puolella Suomea :)

Salme: mä mietin kans tota pesänrakennushommaa, kun olen ollut ihan superreipas kodin-, pihan- ja koiranhoitaja. Ihme, ettei meidän pesukone ole räjähtänyt kaikesta pyykkäämisestä :laughing002 Sitten taas mietin, että samat asiat mua normaalistikin kuumottaa, jos ovat tekemättä, eli ehkä mun pesänrakennusvietti onkin vaan sitä, että nyt asioille onkin jonkin sortin dedis ja tuskin sitä kauheasti jaksaa esim. terassin maalauksesta välittää synnytyksen jälkeen :)
 
herne, samaa kai se on minullakin.. Kun yleensäkin tykkään että on suht siistiä, niin nyt kun on aikaa sitä hyvin herkästi huomaa joskus iltapäivällä, että kappas olikin TAAS siivouspäivä :) Mukavaa kun on virtaa ja jaksaa touhuta. Ja onpahan nyt se varaston siivouskin pois alta, kyllähän se erinäisiä kuukausia mielessä pyörikin. Ja vielä lisää positiivisuutta, edelleen jaksaa joka päivä käydä kävelemässä ja haistelemassa syksyistä ilmaa. Ihanaa :)
 
Mies yllätti eilen kivalla tavalla. Sain palkinnoksi kovasta asunnon kuurauksesta 3 ruusua ja lupauksen parisuhteen laatuajasta ravintolan ja leffan merkeissä. No niin sitä sitten kipsuteltiin varmaan viimeistä kertaa korkkareissa tämän raskauden aikana ja ihme kyllä, olo ei ollut edes hirveän lyllertävä tai tuskainen:gen014 Toisaalta tuntui haikealta ajatella, että tämä oli varmasti viimeinen yhteinen kerta kaksistaan, mutta toisaalta, eiköhän sitä vauvan syntymänkin jälkeen joskus isovanhemmat halua nyyttiä napata hoidettavakseen, että äiti ja isi pääsee viettämään vähän laatuaikaa.

Ollaan miehen kanssa tehty tässä veikkausta poitsun syntymäpäivästä ja kappas kummaa, mies on veikannut 8. päivää eli huomista ja mä olen tässä aamuyöstä asti kärvistellyt (suhteellisen epäsäännöllisten, mutta kuitenkin) supistusten kanssa. Voi synny jo, me niin ootellaan kaikki jo täällä!
 
Heräsin juuri maailman ihanimpaan uneen. Näin unta että meiän pienokainen synty. Tuntu unessakin tosi koskettavalta hetkeltä. En varmaan ekan viikon aikana (kun näin oikeesti tapahtuu) voi kattoo meiän lasta pillittämättä.
:love7:love7:love7:love7
 
Päivän positiivisuuspläjäys omasta surkeudesta huolimatta. Eilen kehotettiin seurailemaan vauvan liikkeitä nyt pari päivää ihan kunnolla sen oksitosiinirasituksen jälkeen ja ilokseni vauva liikuskelee siihen malliin etten edelleenkään näe aiheelliseksi kytätä ja laskea kynän ja paperin kanssa. Meidän pikkuinen virkku.. <3
 
Mäkin näin unta, että meidän vaavi syntyi ja oli niiiiin pieni, että mahtui mun kämmenelle nukkumaan ja sitten pissasi siihen. Me ei oltu tajuttu ostaa vaippoja, joten viritettiin pienelle joku vaippaviritelmä mun siteistä...:)
 
Sain mieheltä kauniin kohteliaisuuden kun saatoin hänet 500m bussille. Kävelin kuulemma tosi reippaasti enkä lyllertänyt niin pahasti kun yleensä :laughing001
 
Jipii, sääret sheivattu ja varpaankynnet leikattu ihan ilman, että tarvitsi kutsua Pekkaniskaa, palokuntaa tai ketään muutakaan apuun. Kaupan päälle tuli hirveä hiki ja kaiken akrobatian seurauksena välilihaakin varmasti venyteltyä :D

Jostain se on riemu revittävä :)
 
En nyt oikein tiedä mihin ketjuun tätä naputtelisin, tänne sit varmaankin.. Huomenna käyn taas äitipolilla hyvinvointikontrollissa. Olen tässä nyt googletellut viimeisintä arviota vähäisestä lapsivedestä ja sen seurauksista, ja hyvin usein tässä tapauksessa on synnytys käynnistetty. Alkoi jännittää ihan mielettömästi (hyvällä tavalla), eihän sitä tiedä vaikka meillä olisi huomenna jo vauva!!! :) Kyllähän tuo tuolta mahasta jo pois joutaisi..
 
Ja jos jotain positiivista haluaa etsia, niin pieni loppurutistushan se olisi meilla kaikilla viela jaljella. Ja jos jotain olisin itse tehnyt toisin, niin en olisi koskaan raskautunut kesaa kohden. On ollut ihan liian kamala ja tukala olo, liian kuumaa ja liian ahdistavaa. Ihanteellisinta olisi saada vauva joskus maalis-huhtikuussa vaikkapa.

Eilen raivokkaan tiskaamisen jalkeen sain jopa housun kaulukset mariksi ja sen lammikon nahdessani tuli heti ekana mieleen lapsivesi, mutta eipa se tietenkaan sita ollut. Ja sita paitsi Se menisi ihan eri suuntaan. Hah.
Sita vaan alkaa jo kuvitella kaikenlaista, kun halu saada se oma nyytti kotiin on jo niin pakahduttavan suuri. :)
 
Littlered, mä oon sanonut ihan samaa, että jos pikkusiskoa/veljeä joku päivä tehdään ni se sitten ajoitetaan pikkasen eri vuodenaikaan. Mä en missään nimessä halua kokea samanlaista kesää uudestaan :sad001

Eikö teillä Littlered ole pian käynnistys jos ei pikkuinen päätä tulla ulos ominpäin? Meillä tasan 3 viikkoa jäljellä, maksimissaan :)
 
Sophie, meilla kaynnistys 21.10. Tosin haluaisin, etta vauva tulisi ulos omia aikojaan jo sita ennen, silla olen pelotellut itseni lukemalla liikaa kaynnistyksesta... Tai jos nyt on pakko valita niin mieluiten valitsenkin sen kaynnistyksen kuin pari ylimaaraista tuska-viikkoa. Synnytys on varmasti joka tapauksessa elamani kamalin kokemus, kaynnistyksen kanssa tai ilman... :pale
 
Nyytti tänään viikon! <3 Hui ku on menny aika nopiasti, pari päivää sittenhän sitä oltiin vasta menossa sairaalaan x__O Ja jos tänään käytäisiin sitten ekaa kertaa pikkusen ulkoilemassa ihan koko konkkaronkalla niin pääsis koirakin juokseen irti :)
 
Sanottiinko sulle Kyumin, koska vaavin kanssa voi lähteä ensimmäistä kertaa ulkoilemaan?
 
Takaisin
Top