Liekö nyt sitä pesänrakennusta vai ihan vaan siivousvimmaa, mutta on tässä viime aikoina tullut luututtua niin maan perusteellisesti tätä asuntoa, varastoa myöten. Roskiin on lähteny surutta pussitolkulla kaikkea tarpeetonta ja tänään jynssäsin oikein voimieni tunnossa lattioita ja paria seinää ja ovia.. Onpa hyvä mieli kun on siistiä! Vaikka puhisenkin kuin höyryveturi.. :)

Sitten taas mietin, että samat asiat mua normaalistikin kuumottaa, jos ovat tekemättä, eli ehkä mun pesänrakennusvietti onkin vaan sitä, että nyt asioille onkin jonkin sortin dedis ja tuskin sitä kauheasti jaksaa esim. terassin maalauksesta välittää synnytyksen jälkeen :)
Toisaalta tuntui haikealta ajatella, että tämä oli varmasti viimeinen yhteinen kerta kaksistaan, mutta toisaalta, eiköhän sitä vauvan syntymänkin jälkeen joskus isovanhemmat halua nyyttiä napata hoidettavakseen, että äiti ja isi pääsee viettämään vähän laatuaikaa.
