Positiivisuusketju...

Ei todellakaan täydy puheen tuottamisessa lähteä puheterapeutille. Kuukausi sitten laitoin viestiä että poika puhuu jo kahden sanan "lauseita". Nyt tulee jo viittä sanaa peräkkäin, ei aina oikeassa järjestyksessä mutta tulee kuitenkin. Joku päivä sitten harjoitteli sanaa kukkakaali. Söi lautaselta pelkät kukkakaalit. Myös isän ja äidin lautasilta. Koskahan opettelee sanomaan ruusukaali.. Sitä päivää odotellessa..
 
Vau. Nyt on todella ns. urku auennut pojalta. Ei sitten hetken hiljaisuutta. Joku aika sitten toivoin että poika puhuisi. Nyt sitten toivon jo pikkuhiljaa edes pientä taukoa pälätyksessä.
Hassua kuinka äkkiä sitä juttua sitten alkoi tulla. Nyt osaa vaatia sitä sun tätä. Itsekin ilmoitti juuri että x osaa nyt puhua, kuuntele! Hieno mies tulee nyt, tietä! X haluaa nyt mennä kylpyyn, äiti suihkuun! X tykkää ryhmä hau, nyt heti pyörii! (siis boxilta tulemaan) X määkä paita, vaihtaa heti toine!
Ei hemmetissä. Olis ny vielä vähän tapaillu sanoja kauemmin. Ei kannata pyytää jossei ole valmis itse...
 
Meillä on kehujen paikka. Pojan kaulassa on jo pitkään ollut epäilyttävä patti josta olen halunnut selvityksen. Eilen sitten käytiin ultrassa ja etukäteen uumoilin itkun ja rimpuilun sekaista käyntiä. Ja vielä mitä! Poika oli kuin ihmisen mieli, teki kuin lääkäri käski, käänsi hienosti päätä ja kärsivällisesti odotti useamman kerran että tohtoritäti sai homman hoidettua. Olin niin älyttömän ylpeä kun hoitsu totesi että olipas varsin miellyttävä kokemus puolin toisin... Patti oli vielä onneksi hiukan suurentunut imusolmuke joka vain ikävästi näkyi ollessaan lihaksen päällä.
 
Ihan ku tää olis joku mun oma palsta nykyään, kirjoitelkaa muutkin positiivisia juttuja, tulee hyvä mieli kaikille..
 
Olis jotain positiivista kerrottavaa niin juu, mielellään! :"D mutta kertoilkaa te muut, tulis ehkä itsellekkin parempi fiilis :)
 
Heh, vähän sama olo kuin Kyuminilla, varsinkin kun meillä on taas kuumekouristeltu...

Muistan muuten, että minut vietiin joskus lääkäriin näytille juuri jonkun imusolmukkeen takia :)
 
Aina kun ma olen pitempaan kuumeessa niin mulle kasvaa pahkuroita kainaloon. Ne ovat tosi inhoja ja osittain kipeitakin, mutta en ma niista stressaa, kun tiedan niiden katoavan kuumeen/flunssan kadottua...

Ja jotain todella positiivista. Poika sai isovanhemmiltaan joululahjaksi ihka oikean polkupyoran, jossa apurattaat, jotka saa sitten joskus irrotettua pois. Poika voinee ajaa tuolla pyoralla nyt ainakin 5-vuotiaaksi myyjan mukaan, silla penkkia ja rattitankoa saa myos nostettua ylos.
Toistaiseksi ollaan harjoiteltu pyorailya vain sisatiloissa ja poika on jo oivaltanut jujun. Osaa polkea hitaasti muutaman metrin, mutta sitten jotenkin menettaa mielenkiintonsa. Tai jos tulee seina vastaan, niin suuttuu ja laskeutuu penkilta alas, koska jalat ei viela ylla lattiaan penkilla istuessa. On jotenkin niin isomman lapsen oloinen sen fillarinsa kanssa. :Heartred
 
Koitetaas nyt olla vähän positiivinenkin välillä, vaikka korpeaa kun ei ulos pääse... Ihanaa kun lapset on ruvenneet leikkimään yhdessä. Monesti tyttö tuo pojalle leluja ja kun oikein viskaa ne viereen niin molempia naurattaa kauheesti. ❤
 
Päiväkodista annettiin hyvää palautetta siitä, miten poika syö todella hyvin (itsenäisesti, siististi ja keskittyen), käy potalla ja muutenkin jaksaa keskittyä asioihin, kuulemma isommatkin voisivat ottaa mallia :)

Ok, eihän se kotona niin mene mutta mä otan tän :D
 
Meillä menee ihan kivasti, mutta en ole kerennyt tänne aikoihin. Työt, opiskelu ja perhe kombo syö ajan aika tehokkaasti. Nyt ollaan koko porukka flunssassa enkä jaksa keskittyä opintoihin, joten käytän iltani teidän juttujen lukemiseen. :grin Olen alkanut tykätä uudesta työstä aika paljon ja muutaman kaverinkin olen työpaikalta löytänyt. Elämä tuntuu asettuvan oikeisiin uomiin.
 
Ma jouduin ostamaaan pojalle henkkamaukalta jo ekat 98 koon collegehousut. Raukalla ne 92 koon housut nousi jo pohkeisiin touhutessa. Kamalasti tuo on jo kasvanut. Meidan suurpiirteisen kotimittauksen mukaan poika olisi jo 95 cm. Sais nahda paukkuuko meilla kesalla jo metrin raja rikki.
Arki nyt on ollut tasasen tappotylsaa loppiaisen jalkeen, kun pojan isovanhemmat lahtivat. Toissa olen istunut, poika tarhassa ja illat ovat menneet humisten ohi. Onneksi koko porukka on pysynyt terveena ja minulla kun meinasi taas anemiaa pukata loppusyksysta niin olen nyt viikko sitten otettujen verikokeiden mukaan saanut rauta-arvoni ja muutkin kuntoon. Nyt pitas taas jaksaa, kai.
 
Mä en oo käyny täällä aikoihin, mut ku te ootte kanssaeläny tätä haavetta, niin tullaan nyt ensimmäisenä hihkuun tänne. Eli tänä aamuna tuli VIHDOIN 2 viivaa raskaustestiin. Eikä sitä lasta oo yritettykään kuin siitä lähtien kun tyttö oli puolivuotias.. Hah. (No menkat alkoi vasta kun se täytti vuoden, et siitä voi laskee oikeen ajan.)
Aika epätodellinen olo, kun niiiiiiin monta kertaa on ollu turhia toiveita.
Huh. Wau. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin! :happy::smiley-bounce016:dance018:dance011:dance008:happy093:love017
 
Ihanaa Murmeliini! Tosi paljon onnea ja tsemppia! Osuisikohan toisen syntyma myos lokakuulle, niin voisitte viettaa aina tuplasynttareita! :Heartred
 
Littlered sanoi:
Ihanaa Murmeliini! Tosi paljon onnea ja tsemppia! Osuisikohan toisen syntyma myos lokakuulle, niin voisitte viettaa aina tuplasynttareita! :Heartred
Click to expand...

Itse asiassa Ojalan laskuopin mukaan Sintin (jep..) laskettu aika ois tänhetkisellä arviolla 20.10 ja esikoistytsy syntyi 19.10 (kaks viikkoo myöhässä). On siis pieni mahdollisuus, että osuis jopa samalle päivämäärälle! Hih!

Kiitos kaikille onnitteluista!
 
Me ollaan sitkeitä lisääntymään noille seuduille, meillähän kossi synty 4.10 ja Kekkonen (työnimi teidän seurassanne! :wink ) 27.10 :"D
 
Me otettiin vastikään tytön kaveriksi kissanpentu (kun lainakissa sai kutsun takaisin kotiin..) ja se on syntynyt 12.10.-15. Eli tällä hetkellä mä oon meidän perheestä ainoo ei-lokakuun lapsi, enkä itsekään kuin vähän toista kuukautta jäljessä. Mikä siinä lokakuussa oikein on.. XD
 
Puolitoistavuotis neuvolassa uhkailtu puheterapia naurattaa nyt oikein todenteolla! Jäbä puhuu pitkiä monimutkaisia lauseita sivulauseineen, taivuttaa sanat oikein tai kysyy miten pitäisi sanoa. R tulee jo hiukan räkimällä ja s suhisemalla, usein korvaa kuitenkin d:llä. L onnistuu jo hienosti.
Ihme touhua uhkailla esikoisen vanhempaa tollasilla jutuilla kun mitään syytä ei kuitenkaan ollut.
Näyttää onneksi käyttävänsä myös älliänsä hyvin, ei ole vaaran paikkoja tai hulluja tempauksia tullut pitkään aikaan. Ja nyt sitten koputan puuta...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top