Positiivisuusketju...

Täh, uhkailtu puheterapialla? :O mellei kossi vieläkään oikeen puhu, sanoja kyllä tulee ja uusiakin paljon, mutta esmes lauseita ei puhu. Ilmaisee kuitenki itseään todella hyvin ilman puhetta ja ymmärtää täysin vaikeatkin pyynnöt, joten en jaksa olla huolissani. Asiasta vouhottavalle äidillenikin sanoin, että einsteinki oppi puhumaan vasta nelivuotiaana, että eipä sillä kiire ole :wink ällöttävä ajatus että pitäisi jo nyt aloittaa se hiivatin jatkuva vouhotus ja suorittaminen, eikö laps saa kehittyä rauhassa omaan tahtiin...
 
Kyumin, täysin samaa mieltä sinun kanssasi!!! Meillä ei tyttö vielä puhu, joitain sanoja tulee ja kovasti on oltu työntämässä puheterapeutille moneen kertaan, mutta tilannetta nyt edelleen vaan seurataan että mitenkä niitä sanoja alkaa tulla. Suoraan sanoen v*tuttaa, kun tuntuu että pienten kohdalla tuijotetaan vaan kirjaa ja mitä se kirja sanoo mitä pitäisi (nimenomaan PITÄISI) missäkin vaiheessa olla. Ahaa, nyt on yli kaksivuotias ja nyt niitä lauseita pitäisi tulla. Samasta muotista nämä kai kaikki pitäisi olla. Annettaisiin pienten kehittyä ja oppia omaan tahtiin eikä aina vanhemmalle huolta tai joskus ihan syyllisyyttä että mitähän virheitä tällä kertaa on tehty.
 
Olen Salme ja Kyumin niin samaa mieltä teidän kanssa! Ja kun se kehitys ei välttämättä ole mitenkään lineaarista vaan tilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti. Meillähän oli sama homma, poika ei pitkään aikaan puhunut (tai siis puhui, muttei samaa kieltä kuin me), kunnes sitten yhtäkkiä rupesi melkein suoraan puhumaan niitä lauseita. Kyllä ne kaikki yleensä kouluikään mennessä puhuvat :)
 
Niin tosiaan, meillä vaihtui lääkäri kun jäbä oli vuoden tienoilla. Saatiin innokas yli huolehtivainen nuori lääkäri. Ihan kiva esim sen kaulan patin kanssa kun oli huolissaan ja laittoi tutkimuksiin, mutta ei ollut kiva kuulla 1,5 neuvolassa että täytyisi ulosannin olla monipuolisempaa ja harkitaan puheterapiaa. Oli vähän olo että täh?!
Mun mielestä kun lapset tosiaan on erilaisia, mitä sitä kiirehtimään.
Jäbän serkku otti äskettäin ekat askeleensa - 1,5 v, puhuu tasan kaks sanaa eikä kukaan o huolissaan. No ehkä mun mutsi mutta kuitenkin...
Täytyisi kaikkien ottaa askel pari taaksepäin kun pohditaan kehitysasioita.
 
Hei taaperot on jo 2,5 vuotiaita! :) Hieno ikä, paitsi silloin, kun mikään ei ole lapsen mielestä hyvin. Arki rullaa meillä menojaan välillä tasaisesti ja usein vauhdikkaammin. Poika on edelleen varsin vilkas tapaus, jonka jalat ja suu käyvät kovaan tahtiin. Tällä hetkellä taas hiukan sairastellaan, mutta eiköhän tämä tästä. Kesää odotetaan kovasti, keväthän onkin jo tullut. Poju on innoissaan, kun taas voi leikkiä hiekkalaatikolla. Mukavaa kevättä kaikille, jotka täällä vielä pistäytyvät! :glasses9
 
Ensi viikolla on meillä 2,5 vuotias neiti. Itsepäisyyttä alkaa olemaan ihan kiitettävästi, mutta veljen kanssa sujuu leikit pääasiassa tosi ihanasti. ♡ Kesää odotellaan mekin jo kovasti, ihana ajatus päästä ulos vähän helpommalla pukemisrumballa! Mukavaa kevättä minunkin puolesta kaikille vielä täällä käväiseville! :)
 
Sitä samaa!!! Me päästiin tänään taas talven jälkeen leikkipuistoon, on ollut tähän asti ihan lumen vallassa. No kaikki vaatteet meni luonnollisesti suoraan pyykkikoneeseen, mut kiva, kun tuolla ulkona saa tehtyä jotain..! :D Ihan fiiliksissä.

Muutenkin tää talvi ja kevät selvittiin ilman yhtäkään flunssaa (miinus mun joka-aamuinen, verinen räkäjuhla, joka johtuu ihan muusta..)

Vaipoista me päästiin eroon jotain pari viikkoo sitten ihan kokonaan, tosi hyvin menee. Jee! Joskin ennen lähtöö on aina vähä hulabaloo ja pari kertaa autosta palattu sisälle.. x( Mut se on kai normaalia. Ei oo joutunu lakanoitakaan vaihtaan kertaakaan tai mitään. Jes!

Ja mulla on pikkukakkosesta eka ultra ens tiistaina, sit saa tietää mitä sieltä on tulossa. :p On tähän mennessä mun mielestä ollu paljo vaikeempi raskaus kuin eka, tai sit aika kultaa muistot.. Tyttö joutuu välillä oleen aik omatoiminen, mut onneks se osaa syödä ja käydä potalla yksin. ':)
Mut nyt on about huomenna taitekohta neljännelle kuulle, joten tämä "puolikuollut ja keinot sen peittelyyn" -vaihe on myös suunnilleen ohi. Vasta tyttö ja mun ja miehen perheet tietää tästä, mut maha on jo työlästä tunkee farkkujen sisään. :| Töiden lisäks ei meinaa jaksaa muuta ja päiväunet ihan must juttu. Välillä saan huijattua tytönkin kainaloon. :wink

Mut sellaista tänne susirajalle. Kesää kohti vesilätäkköjen kautta!
 
Ja samaa täältä myös! Meilläkin on reipas (lue: hirvittävän vauhdikas) ja nykyisin myös hyvin puhelias pikkupoika. Ihanaa ja haikeaa on, miten nopeasti poika itsenäistyy ja oppii uusia juttuja. Päiväkodissa on vielä ajoittaista ujostelua ja poika vaivaantuu joutuessaan huomion keskipisteeksi vieraiden keskellä, mutta esiintyy sitten kotona sitäkin enemmän :D Pikkusisaruksetkin alkavat olla vauhdikkaassa vaiheessa, lempileluja ovat koiran vesikuppi, pistorasiat ja sähköjohdot (siinä mun selitykseni sille, miksi olen kirjoitellut harvakseen). Sairaudet ovat olleet jonkin verran riesana, muuten mitään ihmeellistä mutta tyttökaksosen kuumekouristukset teettävät melkein aina sairaalareissun, vaikka lääkkeetkin on. Mutta silloin kun on normaalia, asiat ovat aika kivasti :) Ostettiin oma asuntokin ihan hiljan, kohta ollaan taas muuttohommissa mutta nyt onneksi vain muutaman kilometrin verran. Niin ja mulla kovasti töihinpaluukuviot mielessä, ihan älytöntä tämä ajankulu ja tuntuu, etten yhtään olisi vielä valmis, mutta toisaalta, jossain kohtaa on mentävä.

Murmeliinille tsemppiä ja ihania ultrahetkiä! Toivottavasti tulet raportoimaan :) Mulla oli sama juttu, että toka alkuraskaus oli hankalampi, oli huonompi olo, väsytti enemmän ja maha oli kamalan turvonnut heti alkuunsa. Mutta oli siihen tietty syynsäkin :hilarious:
 
Kiva lukea kuulumisia :) Taannoin mietin että käyköhän täällä enää kukaan edes pistäytymässä. Kohta 2013-ryhmät taitaa siirtyä tuoreempien tieltä johonkin arkistoon mutta olen ymmärtänyt että ne löytyy sitten edelleen vaikkei ihan etusivulla olekaan.

Kaikkien kuulumiset kuulosti sinänsä tutuilta, että täälläkin asuu yksi supervilkas, puhelias, omatoiminen (joskus liiankin!) ja uhmakas tyyppi, Joskus katselen sen vauvakuvia ja mietin miten siitä onkin tullut niin iso poika. Vauva on haaveissa mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt. Kaikki aikanaan.

Vaippaa meillä vielä käytetään öisin ja ulkoillessa, tosin hoidossa aamupäiväulkoilulla sitä ei nyt muutamaan päivään ole käytetty. Jostain kumman syystä poika ei halua tehdä kakkaa pottaan / pönttöön vaan se on pakko tehdä vaippaan. En tiedä mitä siihen keksisi että hoksaisi jutun juonen. Monesti mainitsee hädästä ja karkaa ähistelemään yksinään johonkin. Ehkä täytyy ruveta harkitsemaan jotain palkitsemissysteemiä tms.

Oikein ihanaa kevään jatkoa kaikille! :)
 
Meillä kossi tuli kunnioitettavaan 2,5v ikään 5pvä sitten :) edelleen sinänsä jäljessä teidän ipanoista että ei selkeästi puhu edelleenkään, mutta ilmaisee itseään varsin selvästi muilla tavoin :"D pottailu on meillä edelleen nou-nou, ei edes suostu kokeilemaan. Huoh. Kekkonenkin parin viikon päästä puolivuotias! :O kevät tulee kovaa vauhtia, kesäkelit lähestyy ja odotellaan innolla, että päästään eroon haalareista ja muista toppauksista :"D
Miten teillä on parisuhteet selvinnyt lapsista? Vaikka positiivariketju onkin, meillä ei kovin hyvin.. :/ Sääli sinänsä, mutta olenhan henkisesti valmistautunut yksinhuoltajuuteen jo about vuoden päivät, ei tunnu enää niin pahalta. Säälittää vaan lasten puolesta.
No, sepä siitä valituksesta, ihanaa kevään jatkoa teille naiset :Heartred mukavaa, että edelleen" jutellaan" sillontällön :)
 
Henu sanoi:
Vaippaa meillä vielä käytetään öisin ja ulkoillessa, tosin hoidossa aamupäiväulkoilulla sitä ei nyt muutamaan päivään ole käytetty. Jostain kumman syystä poika ei halua tehdä kakkaa pottaan / pönttöön vaan se on pakko tehdä vaippaan. En tiedä mitä siihen keksisi että hoksaisi jutun juonen. Monesti mainitsee hädästä ja karkaa ähistelemään yksinään johonkin. Ehkä täytyy ruveta harkitsemaan jotain palkitsemissysteemiä tms.
Click to expand...

Meillä lopullinen läpimurto tapahtui juuri tarrojen avulla, jos ei millään meinasi mennä, niin luvataan tarra.. Mut periaatteessa esim tietty määrä vessassakäyntejä, mistä saa tarran, tai sit kakasta pottaan saa tarran.. :)
 
Kyumin, meidän tyttökään ei vielä juttele mutta useimmiten jotenkin saa ilmaistua mitä tarkoittaa. Potta on meilläkin ihan myrkkyä, eikä olla katsottu tarpeelliseksi huudattaa tyttöä vessassa yhtään enempää. Kyllä se vielä joskus kulkee ilman vaippoja!
Sitä ei ihan joka hetki kyllä jaksa olla herttaisimmillaan tuolle puolisolle, eikä meillä juuri kahdenkeskistä aikaa ole, mutta on suhtauduttava niin, että nyt on tällaista ja joskus sitten taas paremmin aikaa kaksinkin.
Meidänkin VAUVA täyttää ensi kuussa jo vuoden. Ihan älytöntä, vastahan se syntyi...
 
Meillä on käytetty lahjontaa ja uhkailua (et saa katsoa tablettia :confused: ) pottahommissa. Saatiin ihan hyvä rutiini, mutta kun poju oli kipeä niin sitten en vaatinut häneltä mitään ja nyt tuntuu että taas ollaan nollassa. Oon varmaan liian, ihan liian, lepsu mutsi. Ja laiska. Uusi aloitus sitten taas...

Parisuhde tulee tärkeysjärjestyksessä siellä loppupäässä, mutta yritetään ihan ihmisiksi olla :grin sanotaanko että hyviä ja huonompia hetkiä.

Kiva kuulla muiden kuulumisia! Onnittelut Salmen pojalle jo etukäteen. Pikkukakkoset alkaa olla jo isoja. Ja voin vaan kuvitella mikä meininki Herneellä on pojan ja kaksosten kanssa (kylmä hiki). :)
 
Tänään oli ultra, yksi pikkusisarus tulossa (tyttö kunnes toisin todistetaan) :wink ja kaikki täydellisen hyvin. Kauan se kesti saada alulle, mutta nyt näyttää tosi lupaavalta. :smiley-bounce005 Ihana kevätpäivä Pohjois-Karjalassa ja likka sai vieläpä olla kaverilla hoidossa mun ultrareissun ajan, kaikilla siis kivaa. :smiley-bounce013:smiley-bounce015
 
Salme sanoi:
Kyumin, meidän tyttökään ei vielä juttele mutta useimmiten jotenkin saa ilmaistua mitä tarkoittaa. Potta on meilläkin ihan myrkkyä, eikä olla katsottu tarpeelliseksi huudattaa tyttöä vessassa yhtään enempää. Kyllä se vielä joskus kulkee ilman vaippoja!
Sitä ei ihan joka hetki kyllä jaksa olla herttaisimmillaan tuolle puolisolle, eikä meillä juuri kahdenkeskistä aikaa ole, mutta on suhtauduttava niin, että nyt on tällaista ja joskus sitten taas paremmin aikaa kaksinkin.
Meidänkin VAUVA täyttää ensi kuussa jo vuoden. Ihan älytöntä, vastahan se syntyi...
Click to expand...

Heh, no onneksi ei olla ainuita, ettei tässä ihan alemmuuskompleksia tarvi potea.. :D
Kekkonen on oppinut ryömimään. Helvata. Moon lirissä :"D
Ja kossilla puskee kauhiiaa uhmaa päälle, jätkä on niin vaarallinen itselleen kun saa raivarit että on pakko ottaa syliin ja pitää niin kauan kiinni että rauhottuu, muuten loukkaa itsensä.. Mitähän tostaki vielä tulee :D Ainiin ja oon unohtanu teille hehkuttaa että meidän arkajalka, joka vuosi sitten saattoi huutaa 2h naama punaisena ennenku minä tai isukki tultiin kottiin (siis jos oli "hoidossa" mummulla tms), on nyt reipastunu niin paljon että tosta noin vaan pystyin heittään häät ystäväni (jota toki näkee väh. 3krt/vko, mutta kuitenki :D) luokse siksi aikaa että käväsin Kekkosen kans lekurilla! :O eikä ollu moksiskaan!
 
Hienoa! Meillä tapahtui läpimurto viime viikolla kun oltiin kerhosta lähdössä ja eka kertaa ikinä siellä tyttö antoi jonkun muun kuin minun auttaa ulkovaatteet päälle. Olin ihmeissäni ja hirmu iloinen! :)
 
Mää niin tiedän ton tunteen Salme! Hienoa! :) (tekisi mieli onnitella, mutta tuntuu asiayhteyteen jotenki tökeröltä :"D)
 
Näin taas kun pahin uhmakausi meneillään, on hyvä keskittyä positiivisiin asioihin... Meillä on pottailu ottanut ison harppauksen eteenpäin muutaman viikon takaisesta! Päiväkodissakin jo sanottiin, että poika voisi alkaa käyttää tavallisia alkkareita, unilla ja ulkona vaippaa voi vielä käyttää :) Aika taitaa olla kypsä nyt päiväkuivuuden lähestymiselle. Tai sitten uuttera lahjonta sai homman etenemään :grin

Meillä muuten edelleen äiti on se, jolle kiukutaan ja raivotaan... o_O Leppoisaa äitienpäivää kaikille! :wink:)
 
Hmm.
Meillä pottailu menee ihan jees, kakka halutaan kuitenkin tehdä rauhassa vaippaan. Ujostuttaa?
Uhmailu on pinnalla.
Tehdään välillä mitä halutaan mutta perustelut ovat upeat jälkikäteen.
Poika todellakin puhuu kuin iso ihminen, perustelee tekemisensä ja kyseenalaistaa aivan kaiken. Ihmeellistä kuinka kauas ollaan tultu vuoden takaisesta jolloin uhattiin puheterapialla.
Hämmästyn vähän joka käänteessä jäbän veitsenterävästä älystä, näyttää niin paljon isältänsä että unohdan että on voinut periä multa älykkyyden...
Tullaan hienosti toimeen pikku perheenä, haastetta on kuitenkin tälle iälle jo niin paljon etten edes unelmoi pikkusisaruksesta.
Rakastan ylenpalttisesti tätä meidän lyhyttä miestä joka osaa hämmästyttää kummastuttaa isoa kulkijaa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top