Positiivisuusketju...

Huimaa on seurata tuota kehitystä ja ymmärryksen laajenemista. Meilläkin poika puhuu jo tosi paljon, pisimmät lauseet saattaa olla nelisanaisia ja täysin ymmärrettävissä, vaikkakin sanojen muodot ja järjestys on monesti vähän hassuja. Ja joo, täälläkään ei olla kuivia vielä pitkään aikaan, siltä tällä hetkellä vaikuttaa. Yhtenä iltana tosin riemuittiin kun poika tuli iltapesulta ja olin laittamassa vaippaa kun hän tokaisi että pissa tulee. Arvelin että tämä on joku jekku, mutta kehotin silti kipaisemaan potalle. Sinne meni ja pissa tuli. Mutta tämä olikin ainutkertainen tapahtuma :D
 
Jee! Selvittiin edestakainen junareissu pojan ja kaksosten kanssa mummolaan, noin 7,5 tuntia per suunta. Junamatka kävi kyllä urheilusta kaikkia kolmea viihdyttäessä vuoron perään eikä mun tarvinnut kuvitella lepääväni (tai syöväni), mutta homma sujui silti yli odotusten. Kehdataan mennä toistekin :)

Kirjottelen lisää kun ehdin, takaisin koneen äärellä noin viikon tauon jälkeen...
 
Laitetaas tännekin vaihteeksi. Neiti on ihana pieni apulainen. Monesti pojan tuttipullo on syötön jälkeen hävinnyt, ja kun menee keittiöön se on neidin toimesta nostettu tiskipöydälle. Roskia vie roskikseen ja illalla nukkumaan lähtiessä sammuttelee valoja. Joskus on ihan tippa linssissä kun se on minusta niin käsittämättömän suloista kun pieni ihminen tekee tärkeänä pieniä juttuja.. ♡
 
Meillä poju on enimmäkseen yksi pieni tuholainen, joka saa vaan kaaosta aikaan (heittelee kukkamultaa lattialle ruukuista, levittelee roskat roskiksesta ym.), mutta toisinaan on niin reippaana, jos on vaikka koirankarvatupsu lattialle että " x vie roskiin" :)

Meillä pojulle on myös ykkösasia, että hän pääsee auttamaan ostoskassien purkamisessa. Kaikki ostokset myös nimetään jo suht oikein (leipää, kurkkuu, kinkkuu, flooraa, ja poika myös yrittää purra jokaista pakkausta :rolleyes:). 1,5 l maidosta huudahdetaan "on painava" mutta silti jaksetaan ojentaa se äidille/isälle :)
 
Meillä tuli nyt yllättäen iso muutos: minä sain vakituisen työpaikan, ja edessä on muutto Turun seudulle. Olen ihan innoissani, kun pääsen töihin, vaikka opinnot alkoivatkin jo maistua, mutta taloudellinen huoli ja murhe helpottaa. Ja elämäni ensimmäinen vakituinen työsuhde, kyllä kelpaa. Olin jo luopunut toivosta, että saisin tehdä oman alani töitä. Viime yönäkin näin unta, että olin saanut töitä ja olin ihan innoissani, sitten aamulla sanoin miehelle että näin unta että sain töitä, mutta se olikin vaan uni... ja mies oli ihan että hei, sä ihan oikeasti sait töitä. :grin

Muuton suhteen on vähän haikea olo, kun mielelläni olisin asunut täällä sukulaisten ja kavereiden ympäröimänä, mutta ei tuota ihan hirveästi tarvinnut miettiä. Ja mulla on sielläkin kavereita, joten ihan tyhjän päälle ei jäädä.

Murmeliini, Joensuu on all yours kuukauden päästä! :wink
 
Tervetuloa tänne lounais-suomeen! Täällä talvisin sataa vettä ja kesäsin myrskyää..
 
Huikeeta, onnea Latteäiti! :) Minuakin jännitti keväällä muuttaa pois omien verkostojen läheltä, mutta kummasti niitä verkostoja täälläkin rakentuu.

P.S. Olen myös tosi ilahtunut, että lisääntymisikäiset naiset saavat vakituisia oman alan töitä, oli se ala mikä hyvänsä. Jee! :)
 
Hieno juttu, onnea kovasti Latteäiti! :) Niin jännitti minuakin kesällä muutto kauas omista ihmisistä, mutta hyvin olen kotiutunut. Ja kun sinulla siellä on ennestään kavereita niin huippu juttu!
 
Kyumin perheelle suuresti onnea! Ja Latteäidille onnittelut myös!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top