Positiivisuusketju...

Haa, mullakin hyviä uutisia (tavallaan), nyt vuoden raskautumisessayrityksen ja epävarmuuden jälkeen kävin toissapäivänä gynellä, ja kaikki on kunnossa! Eli kivut, vuotohäiriöt ja sillei ei tarkota, että joku ois vialla. Ja ovulaatio oli just tapahtunut, en tiedä myöhästyttiinkö vähäsen, mut ainakin on tietoo ja toivoo, että hormonitoiminta on käynnissä, ja mäkin saisin lopulta kertoilla vauvauutisia.. :)
Naureskelin, että jos nyt tästä kierrosta tärppäisi, niin saisin valokuvasarjan ipanasta ihan munasoluasteesta lähtien. :'D
Mut toivoa taas yllä!

(Me tilattiin kk sitten ens elokuulle lomamatka Mallorcalle miehen kans, eka yhteinen ulkomaanmatka ois. Mut jos nyt sit just tärppäis vauva, niin ei ihan jäätävästi harmittais, vaik sen joutuis perumaankin.) ;)
 
Täällähän on kaikenlaisia hienoja uutisia! Latteäidille onnea työpaikan ja Kyuminille perheenlisäyksen johdosta! :)
 
Ah, ihanaa Kyumin! Tulihan se sielta! :grin Ja viela tosi isokin poika! Eiko teidan eka kossikin ollut aika iso syntyessaan? Jotenkin muistelisin. Meidan poika painoi silloin vain 2,9kg ja vika punnitus sairaalassa ennen kotiutumista oli vain 2,6kg. Aika nopeesti se sitten kiri kaikki muut... Olette varmaan jo ehtineet kotiutuakin! Onnea koko perheelle! :joyful:
 
Ja onnea Lattemammalle tyopaikasta! Ja Murmeliinillekin hyvista uutisista! :)
Heti kun ma en ehdi lukea palstaa niin kaikkea kivaa tapahtuu!
 
Tännekin jotain. Jännä, miten taaperon mielialat saattavat muuttua, eilen pojalla oli todella ärsyttävä uhmavaihde päällä (kirjoitin siitä tuonne uhmisketjuun) kunnes yhtäkkiä se katosi, ja minulla olikin ihana, aurinkoinen kotiapulainen. Pojan bravuuri on auttaa pyykkihommissa, hän mielellään laittaa likaisia vaatteita pesukoneeseen (joudun tietty lajittelemaan ne ensin) ja tuo pestyjä minulle narulle ripustamista varten. Tomerasti myös esittelee äidille hakemansa vaatekappaleet (kenen ja mikä vaate) sekä näyttää, missä kohtaa pyykinkuivaustelinettä olisi hyvä paikka millekin vaatteelle :D
 
Heh, eihän se iso ollu ku aika mini, 3170g ja 47cm.. :D perjantaina tultiin kotiin, tänään kävivät just neuvolasta kotikäynnillä :) mun huoli oli turha pikkusen ruuansaannista ku oli noussu paino 250g perjantaista :D niin ja kiitokset :)
Tuo meidän kotiinlähtö oli aivan helvetinmoinen episodi... Kaikenlaista tapahtu ensin ettei tiedetty päästäänkö vai eikö päästä, ja viimeinku selvis että voidaan mennä niin kossi saa kiukkukohtauksen, isänsä auttaa pystyyn ja se pirun käsi joka on kerran aiemminkin lähtenyt pois paikaltaan lähtee TAAS. Kävin kysyyn hoitajilta että voisko lastenlääkäri käydä laittaan sen paikoilleen, kuulemma ei. No, eiku päivystykseen... Onneksi älysivät että meillä oikeasti kiire, päästiin jonon kärkeen mutta se pirun lekuri ei halunnu uskoa mua vaan halus välttämättä kuvata käden. Poikahan ei ollu yhtään yhteistyössä, kipulääkkeet lattialla väkisellä naamaan niin, että minä pidin käsistä ja annoin lääkkeen ruiskulla ja lääkäri piti jaloista.. Se huutava "paskamutsi"-olo, toinen reppana oottanu monta päivää mua kotiin ja heti alan rääkkään tollalailla, vaan pakkohan se oli :/ kuvien kanssaki piti olla ylimääräsiä pitäjiä, ja loppujen lopuksi selvis, että oli napsahtanu jossain taistelun tuoksinassa takaisin paikalleen. Eikä mitään muuta vikaa. Teki mieli vähän ärähtää että oisi -rkele nyt vaan uskonu mua ja laittanu paikalleen, oltais menossa jo kotiin ja olis välttäny sen hiivatin kiusaamisen..
 
Tyttö on ilmeisesti jostain lastenohjelmasta oppinut lauseen "Minä rakastan ____" ja hokee sitä nyt koko ajan. Pari päivää sitten oli vähän väsyneenä mun sylissä, halasi oikein kunnolla ja sanoi "minä rakastan äitiä". Oli aika sellainen sydän särkyy -hetki. Sen jälkeen onkin sitten hokenut tätä koko ajan, "minä rakastan äitiä", "minä rakastan isiä", "minä rakastan mummoa", "minä rakastan pupuani" jne. jne. Aika hellyyttävä. :)
 
Meillä pojalla meni vähän erilailla tuon rakastamisen kanssa. Oon aika usein silitellyt/halinut sitä ja samalla sanonut että "äiti rakastaa sinua". Kerran kun oltiin mummulassa ja Mummu halasi poikaa niin poika tuumasi että " älä Mummu rakasta (nimi)ia." Ja vetäytyi halauksesta. Se oli aika huvittavaa. Yhdisti siis sen halailun rakastamiseen, eikä ollut sillä hetkellä halailutuulella. Välillä sanoo myös rakastavansa jotain pehmolelujansa, mutta äitiä tai isiä ei ole vielä sanonut rakastavansa.
 
Saatiin pojan ekat tarhakuvat katsottaviksi. Täytyy sanoa, että edustavampia kuvia saamme otettua ihan kotikonstein, mutta voi apua, miten paljon nuo kuvat hänestä kertovatkaan!

Vieras kuvaajasetä on selvästi jännittänyt, kaveri "poseeraa" hartiat korvissa, kuvausrekvisiittatuolia rystyset valkoisina pidellen :D Eikä näköjään suostu istumaan siihen tuolille, kunhan on peruuttanut tuolin eteen nojaamaan. Kameraa mulkoilee kulmiensa alta, mitään hymyjä ruveta edes harkitsemaan. Voi toista, ei ehkä ns. onnistuneita kuvia mutta todella suloisia. Tuli heti hirveä ikävä poikaa ja mieliteko lähteä hakemaan häntä päiväkodista nyt heti.
 
Mä muistan kun käytiin 1-vuotiskuvassa. Tyttö pelkäsi sitä kuvaajaa todella paljon ja oli koko ajan lähdössä pois. Hämmentävää kyllä, kuvista tuli silti todella kivoja. :rolleyes:
 
Meillä ei kukaan ole puhunut tarhakuvista mutta ihan hyvä niin, saisin varmaankin kuvan pelkästä tyhjästä tuolista! 1 v kuvaukset olivat painajaismaiset, poika ei pysynyt hetkeä paikalla. Bongasi sähköauton, sinne. Seuraavan sekunnin aikana olikin jo kolmipyörän kimpussa jne..
 
Nyt kerkeän ehkä kirjoitella vähän kuulumisia tännekin. Viimeinen kuukausi oli aika haipakkaa, tein opintoja pois alta ja valmistelimme muuttoa samalla. Lisäksi olen itse ollut pari viimeistä viikkoa nuhakuumeessa, joka ei oikein ota parantuakseen kun en kerkeä lepäämään.

Mutta muutto ja siihen liittyvät asiat menivät lopulta aika kivasti: mies saa jatkaa nykyisessä työssään ja tekee nyt töitä kotoa käsin joten varsinkin taloudellisesti tilanne on nyt aika kiva kun molemmilla on työtä. Tyttö sai tosiaan päiväkotipaikan kodin läheltä, ja nyt kun on käyty tutustumassa niin henkilökunta on tosi kivan tuntuista ja tyttö on viihtynyt hyvin. Uusi koti on vielä aika kaoottinen, mutta isompi kuin entinen ja ihan kiva. Ja meillä on nyt oma sauna! En ikinä ole kaivannut sitä, mutta nyt kun se on, tykkään siitä yllättävän paljon. Tänään kerkesin kaupungille, ja vaikka sää oli hirveä, näin kaikenlaista kivaa ja fiilis on positiivinen. Ehkä tänne vielä juurtuu. Ystäviä en ole vielä paljon kerennyt tavata kun olen ollut kipeä ja kiireinen, mutta miehen sukulaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja avuliaita. Luulen, että vaikka Pohjois-Karjalaan jäi paljon rakkaita, tulee meillä olemaan täälläkin paljon tärkeitä ja kivoja ihmisiä.

Muuton hoidimme lopulta niin, että lähdimme muuttoevakkoon miehen veljen perheen luo jo keskiviikkona. Muuttopäivä oli lauantai, mies lähti tänne silloin ja me jäimme tytön kanssa vielä Joensuuhun. Tyttö oli muutaman päivän ihan paniikissa, kun koti oli paketoitu ja olimme yötä serkkujen luona. Kamala itku tuli jo siitä, jos menin vessaan. Joka ilta itki että mennään kotiin ja sitten missä isi. Muutama päivä olikin siksi aika raskaita. Mutta mies laittoi täällä tytön oman huoneen täysin valmiiksi, ja sitten kun tulimme kotiin (joka oli aivan kaaoksen vallassa kaikkien muiden huoneiden osalta) oli tyttö ihan innoissaan kun omat lelut oli odottamassa. Ja nyt on jo ihan oma itsensä. :)

Mulla alkaa työt maanantaina. Periaatteessa jännittää mutta oikeastaan odotan aika innolla. Saan ensimmäistä kertaa elämässäni oman työhuoneen ja siinä on iso ikkuna. Ja ovessa lukee mun nimeni! :grin Voi kuulostaa vähän hassulta, mutta olen aiemmin joutunut olemaan avokonttoreissa ja vihasin sitä hälyä. Ja nyt olen aiempaa korkeammassa asemassa (mikä näkyy myös palkassa) ja tunnen olevani arvostettu työyhteisössä. Ja positiivista on sekin, että sain kaikki kurssini tehtyä ja vieläpä hyvin arvosanoin. Aion jatkaa opintoja työn ohessa, hitaasti mutta varmasti. On ollut yllättävän kivaa opiskella jotain ihan muuta kuin aiemmin. :happy:
 
Vau Latteaiti! Tuohan on ihan mahtavaa, miten teidan asiat ovat jarjestyneet! Ja aina niin positiivista, kun pienen lapsen aiti palkataan hyvaan duuniin! :) Ja jos mies tekee omat tyohommansa kotona, niin voi varmaan hoitaa lastakin samalla, jos se on vaikka kuumeessa tms. niin ettei sun tarvitse olla jokaisen sairastelun takia pois.
Meilla se on mies, joka on kotona, jos poika sairastuu. Kuitenkin miehen tyo on tiimityota.
 
Joo nimenomaan mies jää kotiin jos tyttö on kipeä. Koska eihän se saa juuri sen enempää tehtyä vaikka minä olisin täällä tytön kanssa. Ja toisaalta jos tyttö vaikka nukkuisi tai katsoisi lastenohjelmia niin siinä saa jotain tehtyä. Mun työ taas vaatii läsnäoloa eikä siellä ole ketään muuta joka sitä tekisi, joten itselleni hommat vaan kasaantuvat jos olen pois töistä. Sitä paitsi haluan omalta osaltani olla muuttamassa sitä kliseetä, että äiti on aina se, joka jää kotiin.
 
Meillä ainoastaan äiti kelpaa kipeänä. Vähän harmi..
Joka tapauksessa nauroin viikonloppuna silmät kyynelissä kun olimme mummolassa. Olen puhunut poikani kanssa roskien lajittelusta ja mitä niille tapahtuu kun roska-auto ne hakee. Mummo ei aina ihan jaksa kierrättää ja siivoili keittiötä ruokailun jälkeen ja poika innokkaana auttoi ja kyseli mihin mikäkin laitetaan. Tuli eteen tyhjä hillopurkki ja äitini avasi sekaroskiksen oven ja sanoi tänne. No poika siihen että lahi (lasi), kiettää (kierrättää). Äitini jupisi koko loppupäivän että miten se kaksivuotias voi osata kierrättää.. Meneepä oppi helpolla päähän pikkumiehelle muttei vanhemmalle ihmiselle!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top