Positiivisuusketju...
- Ketjun aloittaja Cool Mama
- Aloituspäivämäärä
Kiitos kaikille onnitteluista! Eilen kotiuduttiin ja rankkaahan tämä on varsinkin sektiohaavan kanssa, kun kaikki pitää tehdä tuplana ja esikoinenkin menossa mukana. Tarvitsisin jonkun tekniikkaharjoituskurssin yksikätiseen vauvankäsittelyyn 
Esimerkiksi imetys on haastavaa; molempia voi imettää yhtä aikaa, mutta jos oma tai kummankaan lapsen asento on huono, niin miten saat edes toisen käden vapaaksi siirtääksesi itseäsi / vauvaa ilman, että toisen vauvan imetysasento kärsii? Tai ilman, että esikoinen saa huippuidean ruveta pomppimaan sohvan selkänojalla niskasi kohdalla? Tai jos imetät yksitellen, niin toki molemmat ovat nälkäisiä yhtä aikaa ja joudut miettimään, millä pitää toinen vauva rauhallisena, kun toinen syö. Onneksi miehellä on isyysloma, katsotaan kuinka pulassa olen, kun hän palaa töihin
Mutta, kaikesta alun säätämisestä ja viime yön kolmen tunnin unista huolimatta on ihana olla kotona. Tuntui, että omakin toipuminen otti vuorokaudessa ihan valtavan harppauksen, vaikka kädet ovat niin täynnä. Toistaiseksi nuo vauvat eivät yksilöinä ole kumpikaan normaalia haastavampia (oletan, toivotaan hartaasti, että sama meno jatkuu), eli haluan ajatella, että kyllä se arki tästä sorvaantuu kun hieman kasvavat, oppivat kunnolla syömään ja saavat jotain päivärytmiä.
Esimerkiksi imetys on haastavaa; molempia voi imettää yhtä aikaa, mutta jos oma tai kummankaan lapsen asento on huono, niin miten saat edes toisen käden vapaaksi siirtääksesi itseäsi / vauvaa ilman, että toisen vauvan imetysasento kärsii? Tai ilman, että esikoinen saa huippuidean ruveta pomppimaan sohvan selkänojalla niskasi kohdalla? Tai jos imetät yksitellen, niin toki molemmat ovat nälkäisiä yhtä aikaa ja joudut miettimään, millä pitää toinen vauva rauhallisena, kun toinen syö. Onneksi miehellä on isyysloma, katsotaan kuinka pulassa olen, kun hän palaa töihin Mutta, kaikesta alun säätämisestä ja viime yön kolmen tunnin unista huolimatta on ihana olla kotona. Tuntui, että omakin toipuminen otti vuorokaudessa ihan valtavan harppauksen, vaikka kädet ovat niin täynnä. Toistaiseksi nuo vauvat eivät yksilöinä ole kumpikaan normaalia haastavampia (oletan, toivotaan hartaasti, että sama meno jatkuu), eli haluan ajatella, että kyllä se arki tästä sorvaantuu kun hieman kasvavat, oppivat kunnolla syömään ja saavat jotain päivärytmiä.
Voi onnea herne pikku tytöistä!
Munkin on nyt pakko hehkuttaa vähän. Mä lähdin ekaa kertaa viikonloppulomalle kotipaikkakunnalle ihan yksin! Oon kaks yötä pois ja en oo ollu koskaan yötä vielä typystä erossa. Toivotaan, että isi pärjää kotona :) Sellanen mukava ikävä on jo, mutta oon kyllä ihan innoissani, kun saan edes hetken elää ommilla ehdoilla. Eli mukavaa LOMAA mulle!
Munkin on nyt pakko hehkuttaa vähän. Mä lähdin ekaa kertaa viikonloppulomalle kotipaikkakunnalle ihan yksin! Oon kaks yötä pois ja en oo ollu koskaan yötä vielä typystä erossa. Toivotaan, että isi pärjää kotona :) Sellanen mukava ikävä on jo, mutta oon kyllä ihan innoissani, kun saan edes hetken elää ommilla ehdoilla. Eli mukavaa LOMAA mulle!
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
En oikein tiedä mihin tää kuuluisi, mutta itseä nauratti sen verran, että laitan positiivisiin. Heräsin tänä aamuna kummallisiin ääniin. Avasin tytön huoneen oven, ja se ajoi sieltä sellaisella päältä istuttavalla autolla vastaan todella kovaa, ja piti sellaista "muuuurrrrrr, muuurrruurrrurrrrmuuuuuur" -ääntä. Minä sitten kysyin että muriseekos sun autos, eikö auto sano "prrrrr". Tyttö katsoi mua ja sanoi "mopo sanoo prrrrr", ajoi pois ja jatkoi murisemista. 
Kävin lukemassa meidän vanhoja postauksia tuolta nukkumisketjusta, kun kiinnosti vähän vertailla pojan ja kaksosten unirytmejä. Anyway, nauroin välillä vedet silmissä meidän unenpöppöröisille jutuille ja valvomisiin hajoamisille. Vertaistuki on huippua ja teidän leidien vertaistuki ihan parasta :) Samalla oli niin lohdullista tajuta, että esikoisten osalta homma on meillä nyt takana päin. Hengissä selvittiin, hyvä me!
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Todella positiivista että pääsääntöisesti yöt todellakin nykyään nukutaan
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Yllättäen nyt olemma alkaneet huomaamaan, että neiti ilmaisee jo asioita, mistä tykkää tai on kiinnostunut. Tällä hetkellä tyttö on kovin kiinnostunut kivistä, palloista ja lohikäärmeistä. Viimeinen on vähän yllättävä, ensimmäiset enemmän sellaisia kaikkia lapsia puhuttelevia. Mutta lohikäärmeitä ei olle mitenkään yritetty myydä tuolle, vaikka nörttejä olemmekin. Silti kaikista satukirjoista tyttö kaivaa aina ne lohikäärme sadut ja hokee "o-i-käärme" ja samoin Ylen Lasten Areena sovelluksesta tuo valitsee aina ne pari ohjelmaa, jossa on lohikäärme. Yhdessä kirjassa on sellainen lohikäärme-pehmolelu, mutta tekstissä puhutaan dinosauruksesta. Aina kun luen "dinosaurus", kuuluu topakka korjaus "o-i-käärme!". Ja väreistä suosikkeja taitaa olla keltainen ja vihreä.
Ihana vaihe, kun osaa jo vähän ilmaista omia mielipiteitään, mutta ei vielä vaatia esim. tiettyä väriä. Ja hauskaa huomata, millainen tyyppi siitä pikkunyytistä on kehittymässä.
Ja väreistä suosikkeja taitaa olla keltainen ja vihreä.Ihana vaihe, kun osaa jo vähän ilmaista omia mielipiteitään, mutta ei vielä vaatia esim. tiettyä väriä. Ja hauskaa huomata, millainen tyyppi siitä pikkunyytistä on kehittymässä.
^Ja hanen lempparikappaleensa lienee Puff?
Meilla pojan taman syksyn lempparisarja on Masha ja karhu. Taalla se nakyy telkkarista ja siita innostuneena katsomme noita jaksoja youtubesta, loytyy ainakin englanniksi Masha and The Bear. Pojalle on ihan yks lysti, milla kielella sen laittaa rullaamaan, vaikka alkuperaiskielella venajaksi, niin silti katsoo onnessaan...
Ma itsekin tykkaan tuosta sarjasta, silla mua miellyttaa se havumetsamiljoo, kaikki pienet yksityiskohdat ja sellainen tietty vanhanaikaisuus. :)
Meilla pojan taman syksyn lempparisarja on Masha ja karhu. Taalla se nakyy telkkarista ja siita innostuneena katsomme noita jaksoja youtubesta, loytyy ainakin englanniksi Masha and The Bear. Pojalle on ihan yks lysti, milla kielella sen laittaa rullaamaan, vaikka alkuperaiskielella venajaksi, niin silti katsoo onnessaan...
Ma itsekin tykkaan tuosta sarjasta, silla mua miellyttaa se havumetsamiljoo, kaikki pienet yksityiskohdat ja sellainen tietty vanhanaikaisuus. :)
Ai niin, ma kavin tuossa viikolla katselemassa pojalle uusia tennareita. Siella oli yhdet muuten ihan siistit siniset popot, mutta niissa oli teksti "NITROBOY" isoilla kirjaimilla ja sen alla pienemmalla printilla "from outer space".
Oikeasti repesin niille kengille. Nitroboy?! Kuka helkkari tuollaiset ostaa?
Oikeasti repesin niille kengille.
Nitroboy?! Kuka helkkari tuollaiset ostaa?
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Meillä myös suosikkisarja on Masha ja Karhu, joka täällä löytyy Netflixistä. Mä tykkään siitä myös, vaikka se Masha onkin ihan rasavilli, ja valitettavasti tyttö taitaa samaistua siihen melko voimakkaasti (mies samaistuu Karhuun...). Joskus se osoitti tv-ruudusta Mashaa, ja sanoi "minä". Ja tyttö on myös ruvennut hassuttelemaan sillä, että yrittää syödä käyttämättä käsiä, siis tunkee naamansa lautaseen (tosi hauskaa myös äidin mielestä...). Minä sitten aina kysyn, että oletko koira vai taapero? Johon tyttö vastaa "Masha". Eli ehkä kyseessä on ensimmäinen mielikuvitusleikki?
Ja tyttö on myös ruvennut hassuttelemaan sillä, että yrittää syödä käyttämättä käsiä, siis tunkee naamansa lautaseen (tosi hauskaa myös äidin mielestä...). Minä sitten aina kysyn, että oletko koira vai taapero? Johon tyttö vastaa "Masha". Eli ehkä kyseessä on ensimmäinen mielikuvitusleikki?Meidänkin poika pyytää aina "äitin aipädiltä maasaa ja kaahua", meillä myös Netflix käytössä. Meillä kanssa muutenkin ilmaistaan tykkäämisiä. Sanoo nimensä "...tykkää rusinoista, ...tykkää omenasta, ...tykkää ajaa autolla" ym. Saattaa kirjasta näyttää kuvia ja kertoa mistä kaikista jutuista tykkää. Sitten on tullut myös sellainen vaihe että osoittaa vuorotellen perheenjäseniä ja kertoo kuka siinä on. Itsensä nimeää nimellä, ei sano minä. On se kyllä mahtavaa kun tuo pieni ihminen osaa jo niin monisanaisesti ilmaista itseään. Helpottaa huomattavasti elämää kun silloinkun ei vielä osannut puhua, itki aika paljon. Ilmeisesti harmitti kun ei tullut ymmärretyksi tarpeeksi hyvin. Nykyään on huomattavasti hyväntuulisempi kuin 1,5 vuotta sitten.
Antonian ja Lattemamman taaperot ovat kylla huiman kehittyneita. Tuo edistyneempi puhuminen vaikuttanee kaikkeen niin paljon. Lapsi voi paremmin ilmaista, mista tykkaa, mita haluaa, mita ei halua. Ei tarvitse huutaa, itkea ja mylvia kaikkea, kuten meilla. 
Minustakin olisi aivan ihanaa tietaa, mika on vaikkapa pojan lempivari, lempipaita, mita ruokaa se oikeasti haluaa... Meilla nyt palloillaan toistaiseksi muutaman eri sanan kanssa. Ja asioiden ymmartamisen kanssakin on hieman niin ja noin. Esim. sekin jo helpottaisi, jos voisi kysya jotain asiaa ja toinen voisi vastata siihen vaikka nyokkaamalla tai nuppiaan puistelemalla... Mutta kaikki aikanaan.
Koitan nyt vaan olla kiitollinen, etta poika on pysynyt terveena perati tahan saakka syksya. Se on jo suoritus! Vaikka joka paikassa on ryhivia ja nuhaisia ihmisia... Ilmeisesti 2-vuotiaan vastustuskyky on parempi kuin 1-veen.
Vuosi sitten tahan aikaan poika oli tuon tuostakin kuumeesa, ripulissa, oksensi, oli kestonuhaa. Syksy/alkutalvi oli se pahin. Voi kumpa vaan pysyisikin reippaana ja terveena... Nyt vaan peukkuja pystyyn kaikille muillekin taaperoille!
Minustakin olisi aivan ihanaa tietaa, mika on vaikkapa pojan lempivari, lempipaita, mita ruokaa se oikeasti haluaa... Meilla nyt palloillaan toistaiseksi muutaman eri sanan kanssa. Ja asioiden ymmartamisen kanssakin on hieman niin ja noin. Esim. sekin jo helpottaisi, jos voisi kysya jotain asiaa ja toinen voisi vastata siihen vaikka nyokkaamalla tai nuppiaan puistelemalla... Mutta kaikki aikanaan.Koitan nyt vaan olla kiitollinen, etta poika on pysynyt terveena perati tahan saakka syksya. Se on jo suoritus! Vaikka joka paikassa on ryhivia ja nuhaisia ihmisia... Ilmeisesti 2-vuotiaan vastustuskyky on parempi kuin 1-veen.
Vuosi sitten tahan aikaan poika oli tuon tuostakin kuumeesa, ripulissa, oksensi, oli kestonuhaa. Syksy/alkutalvi oli se pahin. Voi kumpa vaan pysyisikin reippaana ja terveena... Nyt vaan peukkuja pystyyn kaikille muillekin taaperoille!
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Yleensä kait se hoidon aloittiminen onkin pahinta sairasteluaikaa, mutta vastustuskyky kasvaa sitä mukaa kun sairastelee. Toivottavasti pääsettekin siis tänä vuonna helpommalla. :)
Puhe tulee, kun on sen aika. Meillä puhutaan paljon, en tiedä miksi. Tuttu lääkäri sanoi, että tyttö on puheessa paljon ikäistään kehittyneempi. Ehkä siksi, että on luettu paljon, tai sitten on vaan tullut äitiinsä... Itsehän kadehdin kavereiden lapsia, jotka 2-vuotiaina ovat olleet jo täysin kuivia. Meillä ei edelleenkään tule pottaan mitään.
Puhe tulee, kun on sen aika. Meillä puhutaan paljon, en tiedä miksi. Tuttu lääkäri sanoi, että tyttö on puheessa paljon ikäistään kehittyneempi. Ehkä siksi, että on luettu paljon, tai sitten on vaan tullut äitiinsä...
Itsehän kadehdin kavereiden lapsia, jotka 2-vuotiaina ovat olleet jo täysin kuivia. Meillä ei edelleenkään tule pottaan mitään.Meillä kanssa siskonpojat on samalla viivalla puheen kanssa meidän pojan kanssa, eli ovat kehittyneet siinä keskimääräistä nopeammin (varsinkin pojiksi, kun pojat useimmiten keskittyvät enemmän tuohon liikuntapuoleen), meillä tosin vauhtia on riittänyt silti liiaksikin. Itse olen kanssa alkanut puhumaan lauseita tosi pienenä. Meilläkin on koko ajan luettu tosi paljon ja poika on ollut kiinnostunut kirjoista ja sanoista ja asioiden nimistä pitkään. Mutta eihän sitä tiedetä mistä jonkun aikaisempi puheenkehitys johtuu.
Mun työkaverin lapsi ei vielä kaksivuotiaana puhunut sanaakaan ja kävivät sitten jossain lääkärillä, niin lääkäri totesi, että lapsi saa kaiken tarvitsemansa elekielellä niin ei ole ollut tarvetta opetella puhumaan. Eli oli liian tyytyväinen.
Mutta kyllä meillä silti kiukutellaan aika paljon vaikka osaakin jo puhua. Ja jos kysyn mitä haluaisit lounaaksi on vastaus todennäköisesti banaania tai vesimelonia.
Minä kanssa vähän kadehdin naapurin poikaa, joka on kuukauden meidän poikaa vanhempi ja oppi jo heinäkuussa kuivaksi. Meillä ei vielä olla lähelläkään sitä, vaikkakin jotain edistystä on pottailun suhteen tullut sillä suht usein aamuisin ja iltaisin tulee pottaan pissa. Tuo naapurin poika ei puolestaan kovin paljoa vielä puhu. Että kai nuo pienet keskittyvät sitten yleensä kerrallaan yhteen taitoon.
Mun työkaverin lapsi ei vielä kaksivuotiaana puhunut sanaakaan ja kävivät sitten jossain lääkärillä, niin lääkäri totesi, että lapsi saa kaiken tarvitsemansa elekielellä niin ei ole ollut tarvetta opetella puhumaan. Eli oli liian tyytyväinen
.Mutta kyllä meillä silti kiukutellaan aika paljon vaikka osaakin jo puhua. Ja jos kysyn mitä haluaisit lounaaksi on vastaus todennäköisesti banaania tai vesimelonia
. Minä kanssa vähän kadehdin naapurin poikaa, joka on kuukauden meidän poikaa vanhempi ja oppi jo heinäkuussa kuivaksi. Meillä ei vielä olla lähelläkään sitä, vaikkakin jotain edistystä on pottailun suhteen tullut sillä suht usein aamuisin ja iltaisin tulee pottaan pissa. Tuo naapurin poika ei puolestaan kovin paljoa vielä puhu. Että kai nuo pienet keskittyvät sitten yleensä kerrallaan yhteen taitoon.
