Positiivisuusketju...

Kerron jatko-osan tarinalle "pupu kävi kylvyssä".

Silloin illalla neiti nukahti yllättävän hyvin ilman pupua, varmaan oli tarpeeksi väsynyt. Yöllä sitten heräiltiin jatkuvasti ja hamuiltiin sitä pupua sängystä. Mikään muu pehmolelu ei auttanut, ja oli pakko ottaa tissille varmaan kymmenen kertaa. Aamulla mentiin pesemään hampaita, ja pupu oli kuivaustelineellä kylppärissä, niin neiti huusi, kiljui, potki ja sätki kun oli niin onnellinen sen nähdessään. Harmi vaan, että pupu oli vielä märkä. Yritin selittää, että pupu oli kylvyssä ja on siksi märkä, että jätetään se vielä kuivamaan. Itkuhan siitä tuli. No parin tunnin päästä totesin, että se on vielä kostea, mutta ei liian, ja annoin vauvalle. Ja kyllä meillä oli maailman onnellisin vauva, ja koko eilisen se pupu oli sitten koko ajan mukana, neuvolassakin esitteli sitä suurimpana aarteenaan. Ja viime yönä toimi niinkuin ennenkin. Eli pesukoneen kirous taidettiin välttää tällä erää, huh helpotusta. :happy093
 
Meillä oli tänään kiva reissu paikalliseen kauppakeskukseen, yleensä ollaan koitettu käydä tosi pikaisesti ruokailujen välissä, mutta nyt kierreltiin ihan rauhassa pojan kanssa, minä otin sumpit, poika söi lounaansa ja nukkui vielä päikkärit päälle. Nyt, kun kotona hengaamisesta on tullut jatkuvaa pojan vahtimista, ettei satuta itseään minnekään, oli jotenkin tosi rentouttavaa olla ihmisten ilmoilla kun poika oli turvallisesti niputettu valjailla rattaisiin :wink

Ainut vaan, että menin ostoksille ihan tarpeen perässä mutta mitään en saanut ostettua itselleni, pojalle sen sijaan löytyi ehkä vähän heräteostoksiakin... No mutta, koskaan en ole ollut innokas shoppailija, tuskin minusta sellaista tuleekaan :)
 
Meillä on kanssa helpotus kun pääsee pois kotoa. Poika kitisee tällä hetkellä ihan älyttömästi... Turhautuu kun haluaisi tehdä kaikenlaista, mutta ei osaa. Tylsääkin on samoja seiniä katella, kai. Ja poika vaatii nyt paljon huomiota ja syliä.

Mutta kun kodin ovi sulkeutuu selän takana, niin poika innostuu. Kaupassahan on tosi kiva käydä, kun on valoja ja ääniä :wink Mun rahapussi ei vaan kestä sitä, että koko ajan jossain pitäisi käydä. Ostin pojulle tommosen (horror)koiran mikä laulaa ja "opettaa", tiiätte varmaan. Oli alessa ja näköjään poikaa vähän viihdyttää :)
 
Voi Brummelisa, se koira on mun painajainen. Veljenpojilla oli se, ja laitoin sen aina vaatekaappiin, kun menin lapsenvahdiksi... :mad: Sori....:rolleyes:
 
Se koira on munkin painajainen, varmaan yks ärsyttävimmistä leluista mitä voi olla :grin Mut jos poju on sen kanssa hetken tyytyväinen niin koita kestää "on maailma täynnä värejä, kaikkialla jotain värikästä..." :eek:
 
En tiedä, kannattaako tätä taas sanoa ääneen, mutta ihan kuin tuo pahin eroahdistus alkaisi helpottaa. Eilen neiti leikki ajoittain ihan tyytyväisenä yksin olohuoneessa, vaikka minä olin muualla eikä isäkään ihan koko aikaa vieressä. Itkua ei tule joka kerta kun joutuu pois sylistä, ja viime yönä herättiinkin "vain" kolme kertaa. Tai sitten se on sitä, kun mies on kotona, mutta onneksi sillä onkin kohta loma. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mies lahtee lauantai-aamuna kahdeksi paivaksi lapsuudenkotiinsa ja ottaa pojan mukaan! Ja ma saan nukkua ilman keskeytyksia ta seuraavan paivan velvotteita. Ja mika parasta, ilman sellaista tietoisuutta mahdollisesta unen keskeytyksesta YHDEN KOKONAISEN yon eli la-su! :)

Aidin kanssa puhuttiin tuosta, etta jatkossa poika voisi viettaa enemman aikaa mummilassa, ilman vanhempiaan... Kuitenkaan mun vanhemmat ei ala olemaan meilla montaa viikkoa, max 2 viikkoa kerrallaan, 2 kertaa vuodessa. Ja lentokoneeseen poikaa ei huolita yksin kuin vasta 6-vuotiaasta eteenpain. Eli jonkun pitaa hakea poika meilta mummilaan ja mummilasta takaisin pois.
Mietittiin, etta tulevina vuosina voisi tehda niin, etta isovanhemmat ottaisivat pojan mukaansa meilla vieraillessaan ja ma hakisin sitten pois n. 2 kk:n kuluttua eli poika saisi olla kesat mummilassa. Ehka jo ensi kesana!!! :) Poika on silloin jo miltei 2vee! :) Toivottavasti just meille ei tule lentopelkoista lasta! :grin
 
Jos välillä on sellainen olo, että kaikki päivät ovat samanlaisia niin nyt on ollut sitten ohjelmaa, ja vielä kaikkea kivaa sellaista! Torstaina käväisin yhdessä harrastukseeni liittyvässä tilaisuudessa, perjantaina olin pitkästä aikaa kavereiden kanssa ulkona kaupungilla (ihan parasta terapiaa, kun pääsee nauramaan vedet silmissä hyvässä seurassa), eilen kotieläintarhassa ja siskoni perheen luona kylässä, ja tänään vielä pojan kummisetä kävi tervehtimässä. Siitäkin jo tietää, että on ollut mukavaa, kun yhtään ei ahdista vaikka on ollut niin paljon kaikkea ja kämppäkin on kuin pyörremyrskyn jäljiltä :) Taisi tehdä aika hyvää tämän mamman korvien välille :grin

Ai niin, perjantaina vielä mies oli ekaa kertaa yksin koko illan pojan kanssa niin, että laittoi tämän myös yöunille (kyllä hän välillä muutenkin laittaa pojan unille, mutta olen kuitenkin ollut kotona ja imettänyt vielä vähän ennen pojan nukkumaanmenoa) ja tosi hienosti oli mennyt. Minä tulin kotiin sitten ennen pojan yösyöttöjä :)
 
(Positiivisuus tulee lopussa.) Nyt kun viime viikoilla kehuin miestä, niin eilen meinaa tulla pieni riita. Tässä taannoin olin viikonloppuna tehnyt meille lasagnea, ja sitä toki jäi toisellekin kerralle. Mies sitten kysyi että mitä on iltaruuaksi, ja minä olin ihan että eikös sitä lasagnea jäänyt iltaruuaksi asti. Niin mies vaan toteaa, että "mä en syö samaa ruokaa kahta kertaa päivässä"! :eek: No pikkasen mulla meinas hermot kiristyä, kun minähän saatan syödä samaa ruokaa kaksi kertaa päivässä kahden päivän ajan, koska syön lounaaksi edellisen päivän iltaruokaa. Mies käy työpäivinä amicalla lounaalla, ja saa joka päivä eri ruokaa, mutta ei mulla ole varaa käydä ulkona lounaalla edes kerran viikossa. No, vähän avauduin tästä ja mies ymmärsi asian sitten, pyysi anteeksi ja söi lasagnea ilman mutinoita.

No, eilen tein lihapullakeittoa (eli perus nakki- jauheliha- tms. keitto, mutta sekaan laitetaan pussi eineslihapullia). No siinä syötiin, niin katsoin miehen lautasta, joka oli täynnä lihapullia, ja mun huolella kuorimia ja pilkkomia juureksia sai hakemalla hakea. Totesin tämän äänen, ja mies ei ymmärtänyt yhtään mun pointtia, vaan totesi että näin paljon niitä tuli kauhaan. Ja minä sitten että keittoa kuuluu ottaa pohjaa myöten, että tulee niitä juureksiakin, johon mies että mitä jos ei halua niitä? No, se oli tarkoitettu vitsiksi, mutta mulla meinas mennä hermo, koska nyt saan sitten syödä pelkkää juureskeittoa lounaaksi. Selitin tämän taas, ja jotain meni perillekin. Sitten muistutin tästä lasagnegatestä, ja sanoin, että voisi tosiaan vähän ajatella että mäkin saisin asiallisia lounaita.

Mies ei oikein osaa ajatella tämmöisiä, koska se ei osaa tehdä ruokaa juuri ollenkaan. Ennen kun ruvettiin seurustelemaan, se söi töissä lounaan ja kotona leipää. Mulle taas on tärkeää että syödään itse tehtyä ruokaa, joten minä sitten teen ruuat, eikä siinä mitään, kun tykkään ruuan laitosta. Mutta eilen sitten sanoin puoliksi vitsillä, että mä meen ruuanlaittolakkoon, että huolehdi sä meidän ruokailusta niin katsotaan alatko tajuta miten iso homma siinä on. Että mä oon ensi viikon ruuanlaittolakossa, kun mies on lomalla. Mies totesi, että sitten syödään ulkona ja eineksiä. No minä siihen, että saat itse maksaa. Done deal!

Eli lopulta saatiin ihan hyvässä yhteisymmärryksessä sovittua, että ensi viikolla syödään useamman kerran ulkona, joten minäkin saan olla ikäänkuin lomalla. Mies ottaa muutenkin päävastuun ruuista, joten listalla lienee maksalaatikkoa, nuudeleita, pakastepitsoja ja ranskanperunoita. Mutta meikämutsi ottaa rennosti! :cool: Eikä siitä sitten sitä riitaakaan kehittynyt. :)
 
Me saatamme nauttia jopa 3-4 paivaa samaa ruokaa. En jaksa stressata ruuan monipuolisuudesta, kun suurempiakin stressin aiheita on. Tarkeinta, etta saa ruokaa mahaansa ja jaksaa... Toisaalta kauhistuttaa, mutta toisaalta ihan kivakin, etta poika saa sitten syyskuussa paivakodissa napaansa joka paiva erilaista ruokaa. Olen nahnyt paivakodin menun ja joka viikko on lihaa, kalaa ja kanaa eri muodoissaan, aina eri ruoka joka paiva. Eri asia sitten miten hyvin poika syo niitten sapuskoja, kun me ollaan vaan pelattu noitten kaupan soseiden kanssa...
 
Mitä, jääkö jollain lasagnea yli?! o_O Meillä ei koskaan voisi käydä niin, ihan sama paljon teen, mies pitää siitä huolen :grin
 
Meillä jää, koska vuuan koko on VALTAVA :D Sanoo varmaan jotain että juustokastikettakin on yli litra... :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Vaikka tuota mahaa on edelleen, niin ainakin ma olen laihtunut naamasta. Nyt ekaa kertaa elamassa mulla on sellaset veikeet juonteet poskissa, kun hymyilen. Ei kuitenkaan hymykuopat. Ja muutenkin kasvot ovat pienentyneet, poskipaat tulleet selkeemmin esiin ja posket kaventuneet. Ei mennyt kuin 8kk, etta raskauden aikainen turvotus katosi naamasta ja jotain extraa siina mukana! :grin Mahan suhteen en ole niin optimistinen...
 
Parin viikon tauon jälkeen normaalimipi yö, vain yksi syöttö! Pienet välikitinätkin jossain välissä, mutta se meni nopeasti ohi. Osaahan tuo vielä nukkua :)

Ja Littleredin viestistä tulikin mieleen, että abs haaste odottaa. Jee jee! (Yritän uskotella tässä itselleni, että se kidutushaaste on positiivinen juttu!)
 
Tää miehen loma ja konsepti koko perhe yhdessä on aika kiva. Heräämme vuorotellen aamulla vauvan kanssa, eli joka toinen aamu saa nukkua pitkään. Jo tässä vaiheessa väsymys on helpottanut niin, että en enää omalla vuorollani nukukaan kuin jonnekin yhdeksään, ja tänään heräsin vauvan kanssa 7.20 pirteänä. Suihkuun voi mennä silloin kuin tahtoo, eikä siellä ole kiirettä eikä tarvitse kuunnella vauvan itkua. Sotkut saa siivottua heti eikä joskus. Koko ajan on aikuista seuraa. Lounaan saa syödä rauhassa. Jne. Jne. Tätä on nyt edessä viikko, ja elokuussa kolme viikkoa. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top