Positiivisuusketju...

Kuulostaapa hyvältä Elwwis! Meille sanottin vauvauinnin alkaessa, että useimmat vauvat jaksavat sellaisen 20 min ensimmäisillä kerroilla vedessä, kun on ihan uusi elementti ja sikäli monella tapaa energiaa vievä kokemus. Vaikka toki oltiin silloin pienempiä (3kk, eli apua, puolet pojan elämästä sitten!) kuin teidän poika, niin tuo tunnin setti on ihan mahtava suoritus! :)
 
Tässä on tullut valitettua sairasteluista ja nukkumisista sen verran, että jotain positiivistakin haluan kirjoittaa :) Poika on aivan ihana vesseli, suloinen kuin mikä, hymyileväinen ja nauravainen, taitava ja touhukas, meidän päivien ilo. Ja niin reipas vaikka onkin kipeä! Aikuiset (etenkin miehet, hah!) voisi ottaa vähän mallia siitä :) Tällä erää syöminenkin sujuu ihan kivasti, mitä nyt on usein vähän hidasta kun toinen on taipuvainen haaveilemaan.

Ja hei, kesä on ihan näinä hetkinä täällä ja nyt on luvassa niin upeita kelejä että tässähän on aivan pakko pika-parantua jotta pääsee ottamaan aurinkoa kun poika nukkuu päikkäreitä ;)
 
Huonosti nukutun yön jälkeen, on asioita joilla voi hyvin piristyä, nimittäin rakkaat harrastukset ;)

Siinä missä muut muumimukeja ja pronssipatsaita, mä keräilen vissiin lastenvaatteita :grin

Käyttöönottopesin meidän kaikki 80cm vaatteet, kun niille on kohta käyttöä(!!) ja siinä viikkailujen lomassa otin yhden kuvan itselleni muistoksi muistutukseksi kaupoille, etten tarvitse enää yhtään vaatetta itselleni..

Toivottavasti nyt ei moni minua tästä tunnista ja kohta rääkäise, että ai sää oot se meijän naapuri, se, joka kyllä pukee lapsensa hyvin ja itse hiihtelee ilman meikkiä verkkareissa :p

http://aijaa.com/hsJLmd
 
Ihanan näköisiä vaatteita Saria, miten värikkäitä ja onpa niitä paljon! :) Itte vaan haaveilen noin mageesta vaatepinosta ;)
 
Tuo värikylläisyys minuakin viehättää. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että lapselle jos jollekin pitää pukea väriä päälle! :) Aikoinaan olin töissä vaatekaupassa ja aina aikuisten talvitakkien tultua ne mustat myytiin ensimmäisenä pois ja kun yritit ehdottaa jotakin muuta väriä, niin olivat kuulemma epäkäytännöllisiä.. Tylsää kansaa me suomalaiset :P

Mutta viis siitä, poika nukkui tänään neljän tunnin päikkärit ja sillä aikaa sain isot kasat kotitöitä tehtyä ja samalla suunniteltua keittiöremonttia ja jatkamaan sisustushaavelistaani :grin Illalla vielä oltiin piitkällä lenkillä ja vesseli se vaan jolkotti tyytyväisenä vaunuissa. Ehkä tämä tästä, ensi yönä en tule avautumaan surkeista yöunista enää :rolleyes:
 
Mua taas ärsyttää, etten löydä mitään kivannäköstä vaatetta mustana.. :D Näyttää ton pojan päällä hyvältä, ei näy lika (jota maagisesti tänne ilmestyy vaikka kuinka pesen ja kuuraan... :angry5) ja kun omaa silmää mielyttää enemmän vähän rokimmat kamppeet. Vaan sellaisia kun ei vauvoille löydy kuin jotain ac/dc tms bodeja.. Pöh >.<
 
Meillä oli tänään tosi onnistunut isomummolareissu pojan kanssa kaksin. Käytiin katsomassa nyt minun toista mummoani eli pojan toista isomummoa, joka myös on ollut paljon sairaalassa viime aikoina ja nyt pitkästä aikaa kotona. Olin niin ylpeä pojasta, hän jaksoi hienosti vajaan tunnin bussimatkan mennen tullen (nukkui osan ja valvoi osan matkaa), viihtyi mummolassa ja pysyi hyväntuulisena, ei vierastanut ja malttoi jopa olla mummoni sylissä vähän aikaa. Ja mummo taas nautti ja sai kovasti lisää elämäniloa vauvasta :)

Ja kun on sukulaisten hyvistä neuvoista puhuttu, tämä mummo olisi mielellään tarjonnut pojalle KAHVIIN dipattua kuivakakkua :eek: No, ilmeisesti se oli normaalia joskus sotien jälkeen... Mutta eipä siinä, en mä noiden ysikymppisten kommenteille ole mitenkään herkkä, ja mummotkin tietävät, että ajat ovat muuttuneet ja kunnioittavat minun tapaani hoitaa omaa lastani :) Ja siis, kun joskus kerroin samaiselle mummolle olevani raskaana, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, oliko lapsi ihan toivottu. Ja perusteli kysymyksensä sillä, että oli ajatellut ettei meille tule lapsia, koska minä olen jo niin vanha :laughing001 Jonkun toisen suusta olisin ottanut tuon varmaan aika pahasti, mutta tuo mummo nyt on aikansa tuote, jonka mielestä jokainen yli 21-vuotias on jo vanha (ja jos naimaton, niin vanhapiika).
 
:D Kahvista. Me käytiin silloin reissussa ollessa romanialaisen tuttavaperheen luona, joilla on neljä kuukautta vanha poika. Tuli sitten puheeksi noi ravintosuositukset sekä raskaana ollessa, imettäessä että vauvalle. Kun nehän vaihtelee maittain. Aloin sitten kertoa, että Suomessa suositellaan, ettei kahvia juotaisi enempää kuin kolme kuppia päivässä. En onneksi kerennyt kohtaan "itse olen kyllä juonut enemmän", kun perheen isä alkoi jo ihan kauhuissaan selittämään, että mitä, KOLME KUPPIA KAHVIA! :o Siellä kahvi on nimittäin kokonaan kielletty. En sitten uskaltanut kertoa, että itse olen alkanut "juoda" kahvia kolmevuotiaana, kun vaari oli sitä mieltä, että tarpeeksi maitoa ja sokeria sekaan vaan. :D

Mutta joo, noille wanhoille olen kyllä valmis antamaan enemmän anteeksi. Meillä heitä ei vaan enää ole, viimeiselle isosedälleni kerkesin reilu vuosi sitten kuiskata että vauva on tulossa ja kertoa nimen, seuraavana aamuna hän nukkui pois. :( Vähän siis kadehdinkin noita isomummoja.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
^ Juu, pidän itseäni hyvin onnekkaana siinä, että olen saanut kaikki neljä isovanhempaani pitää aikuisikään saakka, ja nuo kaksi mummoa ovat tosiaan elossa edelleen, se on melkoinen rikkaus :)

(mäkin rupesin muuten juomaan kahvia tosi pienenä, ihme kun olinkin ihan vaan vähän vilkas kakara :grin )
 
^^ Heh, uskallan mäkin tunnustaa teille, että siinä 2-3 -vuotiaana aloin juoda kahvia (=maitoa ja sokeria, jossa vähän kahvia) :grin
Raskausaikana meni ainakin se 3 kuppia päivässä, ehkä ennemmin 4, niin kuin nytkin :coffee
 
En oikeen osannu päättää kumpaan tää kuulus mutta aika positiivistahan tää on.
Ensin tällaset arkiset jutut: mulla oli eilen ihan sikakiva ilta vaikka olinkin pojan kans kotona, pari autolastillista kavereita kävi tuossa pihalla porisemassa ja yks kaveri nakotti täällä koko illan mun seurana :) Oli kyllä hirveen kivaa ku sai puhua p*skaa ja polttaa tupakkia (ei huolta, ulos kuuluu jos kossi herää :) ) ja tuo poikaki ku sippasi niinku katkasijasta ois väännetty :) Kotityöt tosin jäi vähän retuperälle, mutta annettakoot mulle se anteeksi :wink Yöllä oli vähän hulabaloota ku pikkumies meinas aamuviieltä että me muuten mamma noustaan nyt, mutta luojan kiitos nukahti uudelleen kun itse menin vasta yhden jälkeen nukkuun :"D Lisäksi tänä iltana mulla ois vapaa pitkästä aikaa, kaverin tuparit ja oottelen niitä ihan täpinöissäni! :happy093

Sitten näitä vähän erikoisempia asioita: tää on mulle ollu sellanen asia mistä en oo yksinkertasesti kehannu puhua ku musta on tuntunu että oon jotenki huono ja vääränlainen sen takia. Kattokaas kun sellaisen äititunteen herääminen on ottanu mulla aikansa, ja se rakkauden tunnekki mitä odottelin jo synnärillä on ollu hukassa kans. Nyt sitten se on viimein ruvennu heräileen :) Okei, lyhyt pinnahan mulla on edelleen ja aika useasti saan puhallella ulospäin ja laskeskella miljoonaan etten kilahda, mutta sellainen.. Juunou, fiilis. Tarve olla lapsen lähellä, rakkaus ja ihan erillainen jaksaminen. Huomasin tossa yks päivä ajattelevani mua ja kossia yhessä ihan eri tavalla kuin ennen, siitä tajusin että joku on muuttunu.. :)
 
Mun mielestä on päivä päivältä helpompaa olla äiti, kun tosta pojasta alkaa jotain saamaan nyt "irti". Siis sen touhuja on hauska seurailla ja kun sen kanssa voi olla koko ajan enemmän vuorovaikutuksessa. Alkaa tajuta vauvan omana persoonaanaan. Arki ei ole enää niin mekaanista: syötä-nukuta-vaihda vaippa kymmeniä kertoja päivässä ja toinen vaan (vauva) tuijottelee tyhjyyteen. Ja samoja fiiliksiä siis kun Kyuminilläkin.

Mutta ei mun mielestä sen takia tarvitse huonoa omaatuntoa potea tai pitää itseään outona, jos "äititunne" ei heti herää, ei se musta ainakaan mitenkään poikkeuksellista ole :)
 
Me pidettiin tänään tuparit, ja ne meni tosi hyvin. :) Olin vähän natsi, en tarjonnut ollenkaan alkoholia, ja laitoin kutsuun että juhlat loppuu klo 20, ja se oli hyvä. Neiti jaksoi tosi hienosti, mutta oli sitten lopulta todella väsynyt. Hyvä siis, että vieraat myös lähtivät ajoissa ja saatiin iltapuuhat tehdä ihan rauhassa. Kiva päivä. :)
 
Me käytiin eilen ihmettelemässä Ravintolapäivää kaupungilla. Tungosta oli kauniina päivänä suosituimmissa paikoissa kuin vappuna Kaivopuistossa, mutta meno perheystävällisempää, teekkarit olivat vaihtuneet lastenvaunuihin ja humaltuminen korkeintaan maltillista (tai ainakaan missään en kiinnittänyt huomiota, että onpa porukka nakit silmillä) :)

Poika jaksoi älyttömän hienosti neljän tunnin reissun bussimatkoineen :) Minulle taas porukkaa oli vähän liikaakin, ja olin ehkä turhankin ivarovaisena ja suojelevaisena poikaa kohtaa (hui meteliä, grillisavua, liian kuuma, liian kylmä jne. jne.), vaikka toinen viihtyi itse ihan hyvin. Mutta kovasti odotan kesän piknikeille pääsyä tämän kokemuksen perusteella!
 
Laitetaan tämä nyt tänne, kun ei oikein oikeaa paikkakaan löydy, mutta pohdein eilen siinä yön unettomina hetkinä teidän nimimerkkejänne ja tässä omat spekulaationi teidän suhteen :D

Herne on todennäköisesti peräisin nimimerkin takaa kirjoittelevan koosta, eli siellä kirjoittelee joku pienikokoinen nainen.

Brummelisa on Elisa, joka pitää autoista. Brumm brumm ;)

Latteäiti rakastaa lattea ja muitakin kahveja.

Kyumin, sekalainen sekotus kirjaimia, eli ei mitään hajua :D Anteeksi!

Littlered: Pikkumyy, eli pieni ja pippurinen!

Henun oikea nimi on varmaankin Helena ja se tulee siitä nimestä.

Ja Sophie on varmaan oikeastikin 32-vuotias Sophie tai Sofia, tai sitten se on toinen nimi..

Osuko kohilleen edes? ;)
 
:D Niin paljon kun toivoisin olevani pienikokoinen, mun kohdalla arvaus meni hutiin! Mutta voin kertoa, että meillä ihan silloin tosi alkuraskaudesta käytettiin joskus työnimeä herneihminen (kun vauva oli about herneen kokoinen), siitä tuo nimimerkki vaikka tänne taisin kirjautua vasta np-ultran jälkeen. Ja kyllä mä myös tykkään herneistä syötävänä, varsinkin tuoreena :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top