Iloista äitienpäivää kaikille!
Meidän perheissä on ollut ihan eri perinteet noiden juhlien suhteen. Meillä erityisesti minä ja äitini rakastamme erilaisia juhlia, emmekä ole jättäneet pienintäkään syytä käyttämättä sellaisten järjestämiseen. Näin ollen meillä on sitten vietetty äitienpäivät, isänpäivät, synttärit ja nimipäiviä kahdesti vuodessa, sekä oman (ortodoksisen) että sen yleisen kalenterin mukaan. Viime vuonna taisin leipoa miehelle jopa kansainvälisenä vasenkätisten päivänä...
Miehen perheessä ei ole näitä juhlia noteerattu lapsena mitenkään, äitien päivänä anoppi on saanut tasan ne lahjat, mitä lapset ovat koulussa väsänneet, appi ei ollut ikinä huomioinut häntä mitenkään. Minusta ihan kauhea ajatus. Käly taas kertoi, että miehen veli oli parina ensimmäisenä vuotena todennut, että "et sinä ole minun äitini".
No tietysti hän on saanut sen mallin omalta isältänsä. Me keskustelimme miehen kanssa tästä jo syksyllä ennen isänpäivää, ja lopputuloksena mies joutui sopeutumaan meidän tapoihin, joskin lupasin, etten loukkaannu, jos unohtaa mun "ylimääräisen" nimipäiväni.
Onneksi oltiin puhuttu, meikäläiseen juhlaperinteeseen tottuneena minulta olisi varmaan päässyt itku, jos mies ei olisi huomioinut äitienpäivää mitenkään.
Näin ollen sain äitienpäiväruusun ja huolella valitun kortin, sekä minut, anoppi ja käly vietiin äitienpäivälounaalle. Ihana päivä on ollut. :)