Positiivisuusketju...

Kiitos samoin, hyvää äitienpäivää! :)

Meillä mies ei ollut asiaa mitenkään huomioinut (:mad:), mutta on luvannut passata minua tänään. Lisäksi käydään varmaan mummollani piipahtamassa, hän on yli ysikymppinen ja aika huonossa kunnossa jo, mutta tiedän, että pojan näkeminen ilahduttaa varmasti :) Omat vanhempani ovatkin reissussa.
 
Hyvää äitienpäivää myös täältä, huikeat kuukaudet takana ja monta vielä edessä :Heartbigred Meillä mies on tänään 12h työvuorossa, joten vietän äitienpäivää kahdestaan pojan kanssa :sad001

Anyway, äitienpäivä kunniaksi poika nukkui ensimmäistä kertaa elämässään 10h PUTKEEN, siis kyllä, ilman maitoa :dance011 Kello 16 pari pilttipurkillista kasvis/lihasosetta ja sitten vielä 18:30 2dl puuroa, niin sillä jaksoi nukkua :) Harmi vain että mies tuli töistä myöhään ja kolisteli sen verran etten päässyt nukkumaan kun vasta joskus 23 aikoihin. Mutta eipä tuo haittaa 7 tunnin yöunet yhteen menoon tuntuu aika loistavalta :grin Tästä on hyvä taas jatkaa :Heartred
 
Paljon onnea kaikille mammoille! Meillahan aitienpaiva oli jo viime viikolla. Mies oli ennen toihinlahtoaan jattanyt minulle pienen lahjan (nappikorvikset) poydalle. Mitenkaan muuten me ei sitten edes vietetty koko aitienpaivaa.
Katsoopi sitten tulevina vuosina, kun poika on isompi ja voi olla aktiivisesti mukana juhlistamassa asiaa. :)
 
Ja muutenkin olen huomannut, etta aina jos on jokin juhlapaiva tai muu yleinen pyhapaiva ja jos ma olen kotona, niin teen jotain erittain mielenkiintoista, kuten siivoan vessaa. :grin
 
Iloista äitienpäivää kaikille! :grin

Meidän perheissä on ollut ihan eri perinteet noiden juhlien suhteen. Meillä erityisesti minä ja äitini rakastamme erilaisia juhlia, emmekä ole jättäneet pienintäkään syytä käyttämättä sellaisten järjestämiseen. Näin ollen meillä on sitten vietetty äitienpäivät, isänpäivät, synttärit ja nimipäiviä kahdesti vuodessa, sekä oman (ortodoksisen) että sen yleisen kalenterin mukaan. Viime vuonna taisin leipoa miehelle jopa kansainvälisenä vasenkätisten päivänä... :rolleyes: Miehen perheessä ei ole näitä juhlia noteerattu lapsena mitenkään, äitien päivänä anoppi on saanut tasan ne lahjat, mitä lapset ovat koulussa väsänneet, appi ei ollut ikinä huomioinut häntä mitenkään. Minusta ihan kauhea ajatus. Käly taas kertoi, että miehen veli oli parina ensimmäisenä vuotena todennut, että "et sinä ole minun äitini". :eek: No tietysti hän on saanut sen mallin omalta isältänsä. Me keskustelimme miehen kanssa tästä jo syksyllä ennen isänpäivää, ja lopputuloksena mies joutui sopeutumaan meidän tapoihin, joskin lupasin, etten loukkaannu, jos unohtaa mun "ylimääräisen" nimipäiväni. :grin Onneksi oltiin puhuttu, meikäläiseen juhlaperinteeseen tottuneena minulta olisi varmaan päässyt itku, jos mies ei olisi huomioinut äitienpäivää mitenkään.

Näin ollen sain äitienpäiväruusun ja huolella valitun kortin, sekä minut, anoppi ja käly vietiin äitienpäivälounaalle. Ihana päivä on ollut. :)
 
Näin aikaisin ei välttämättä kannata kehuskella, mutta silti on niin hyvä mieli (aivan pienistä jutuista), että kerron silti. Nyt kun ensimmäistä kertaa oli kunnon vesisade tässä uudessa kodissa asuessa, niin tajusin miten mukavan kotoisasti tässä kuuluu sateen ropina peltikattoon (ylin kerros). Vauvakin nukahti siihen ääneen aika nopeasti, ja nukkui hyvät puolentoista tunnin aamutorkut. Minä uskalsin mennä suihkuun, vaikka vauva oli parvekkeella unilla, eikä maailma romahtanut. :rolleyes: Sitten keitin kahvit, luin rauhassa lehden ja tulin ihan peräti pöytäkoneella nettiin luuhaamaan. Neiti heräsi, ja laitoin sen työhuoneen lattialle, joka onkin nähtävästi todella jännittävä paikka, joten meikä on edelleen pöytäkoneella, ja molemmat olemme tyytyväisiä elämään. :)

Toinen asia: olen pitkästä aikaa jaksanut lukea ihan oikeaa kirjaa. Mä olen aina ollut lukutoukka, mutta vauvan kanssa keskittymiskyky on ollut niin lyhyt, etten ole jaksanut lukea mitään naistenlehtiä vaativampaa. Nyt aloitin tuollaisen kepeän humoristisen romaanin, mutta kylläpä tuntuu hyvältä tarttua illalla kirjaan sen sijaan, että katsoisi aina vaan telkkaria. Ihan kuin olisin herännyt talviunesta, ja löytänyt osan itseäni uudestaan. :happy093
 
Mullakin on lukeminen niiiiin jäänyt. Varmaan 2 kirjaa oon lukenut kuluneen puolen vuoden aikana (ennen 2 viikossa). Nyt kun alkaa jotenkin tuo iltameno meilläkin rauhoittumaan, niiin voisi ottaa tavaksi hetken aikaa jotain kirjaa lukea. Kirjastosta kattelinkin jo uutuuskirjoja, pitkät jonot tietty kaikkiin :p Askel kerrallaan pitäisi ottaa omaa elämää takaisin!
 
Meillä on mennyt vähän toisin päin: mä olen pojan synnyttyä ruvennut pitkästä aikaa ruvennut lukemaan kirjoja. Minäkin olin lapsena ja nuorena lukutoukka, mutta aikuisena ilmeisesti työt ja opinnot yhtäaikaa ovat täyttäneet lukukiintiötä niin, että luettua olen saanut lähinnä lomilla. Pojan synnyttyä lukeminen on ollut sopivaa, rauhoittavaa puuhaa, kun koneella hengaaminenkin tuppaa aina välillä turruttamaan minua. Voi kun tämä tapa olisi nyt palautunut jäädäkseen!
 
Eilisestä äitienpäivästä vielä: meillä oli eilen lopulta tosi mukava päivä :) Vaikka marisin, ettei mies huomioinut äitienpäivää, niin kyllä hän sikäli huomioi, että passasi minua oikeastaan koko päivän ja puuhattiin kaikenlaista mukavaa - ehkä hieman arkista, mutta sellaista, mistä kaikki tykätään - yhdessä, käytiin mm. koko perhe lenkillä ja haettiin intialaista lounaaksi (jos olisin varustanut pojan yhtään paremmin reissuun, oltaisiin voitu ottaa ex-tempore äitienpäivälounas, mutta toisen kerran sitten). Ja illalla mies teki meille iltapalaksi pizzaa, se oli juuri sopivasti valmista, kun poika meni nukkumaan :)

Käytiin myös tervehtimässä mummoani, joka on tosiaan fyysisesti jo huonossa kunnossa ja viime aikoina on muistikin ruvennut pätkimään. Ymmärrän, että kehnokuntoisten vanhusten tapaaminen voi olla monelle aika rankkaa (varsinkin, kun kyseessä ei ole oma isovanhempi), joten olen yleensä hoitanut sairaalavierailut itsekseni ja mies on ollut sitten pojan kanssa kotona. Nyt menimme kuitenkin porukalla, kun mummo oli pitkästä aikaa päässyt sairaalasta omaan kotiinsa, ja pisteet miehelle asenteesta: kun lupailin, ettei tarvitse olla pitkään, hän vain lohdutti, ettei häntä alkuunkaan haittaa mennä mummoa tervehtimään, ollaan vaan ihan niin pitkään, kuin mummo jaksaa, ja voidaan käydä pian uudestaankin :) Näin se menee, minä vaan olin aliarvioinut mieheni.
 
Me lähdetään pian ajelemaan kohti rannikkoa viikon lomalle!

Jännä että mainitsitte kirjat! Mä meinaan raskausaikana luin kaiken minkä käteeni sain, mutta pojan syntymän jälkeen se on ihan jäänyt. Mutta nyt on kassissa mukana kirja ja meinaan mennä aurinkoon löhöömään, kirja ja lasi (jossa alkoholipitoista juomaa) kädessä. Pojat saavat mennä sukuloimaan, mamma jää nauttimaan omasta ajasta :smiley-bounce015
 
Mulla oli tänään synttärit, ja ensin positiiviset jutut: sain mieheltä lahjaksi toivomani hierontalahjakortin, joten nyt tiedossa helpotusta koko kropan jumeihin, sekä puolitoista tuntia ihan oikeaa omaa aikaa ja omia ajatuksia. :) Lisäksi mies oli hakenut suosikkikahvilastani rakastamani prinsessakakun. Kaveri kävi tuomassa verhot, jotka hän ompeli ristiäislahjaksi neidille, ja niistä tuli todella hienot (laitan ehkä kuvan, kun saan ne ripustettua). Ja yhdelle kaverille syntyi tänään pieni poika, joten nyt mulla on pieni synttärikaima, kivaa. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kiitos. :) Niin, ja unohdin tosiaan onnistuneen kaupunkikäynnin. Neidin kummi oli seurana, ja sain ne uudet imetysliivit sekä kunnon kumpparit. Söimme lounasta ravintolassa, neiti istui nätisti syöttötuolissa, söi hyvin oman soseensa ja sitten salaattipöydästä kurkkuja ja tomaattia. Kahvilassa oli myös hereillä, mutta annoin vaunuihin lelun, jonka parissa viihtyi hienosti. Tämä kuuluu kategoriaan "ei varmaan kannata sanoa ääneen", mutta ton vauvan kanssa on yleensä uskomattoman helppo käydä ravintolassa. Toinen on niin kiinnostunut ympäristöstä, että tuijottelee vaan kaikkea ja hymyilee ihmisille, eikä edes muista olevansa rättiväsynyt. :rolleyes:

Ja vaikka kävikin niin, että neiti oli kummin seurasta niin innostunut, ettei malttanut nukkua, niin oikeastaan se on aika hieno juttu. Kummi on ollut meidän kanssa paljon alusta asti, ja on lapsenvahtina mielellään. Kun hän tulee käymään, niin neiti saa jakamatonta ihailua ja huomiota, mikä vauvalle on parasta, mitä voi antaa. Kiva nähdä, että vauva selvästi tuntee kumminsa, ja heille on kehittymässä hyvä suhde, ja sitten isompanakin on tuollainen läheinen aikuinen äidin ja isän lisäksi. :)
 
Täällä olen minä ihan super onnellinen, että Jullen ensimmäinen uintikeikka kylpylässä meni ihan superhyvin! En olisi ikinä uskonut, että tuo poika viihtyy siellä niin hyvin. :D Aluksi takertui kaulaan kiinni, mutta kun istuttiin taaperoaltaaseen istumaan ja lelu käteen, viihtyi tosi hyvin. Sielläpä sitten altaissa lilluessa vierähti yli tunti ja jäbä jaksoi vielä käydä saunassa lämmittelemässä ja pukeminenkin sujui ilman taisteluita. Toinen oli niiin innoissaan siitä vedestä, että kiljui ja hihkui aurinkoisena koko ajan. Parasta oli kun hypittiin vedessä. Hotellin ravintolassa suostui syömään soseen , mutta ei malttanut enää maitoa huolia kun näkyi jääkiekkoa (isäänsä tullut) . Vaunuihin kun laittoi vaan selälleen, niin nukahti sen siliän tien. :D

Oon niin onnellinen, että tuosta pojasta kuoriutui pikku-vesipeto. :D Kerkesin stressata tuotakin kylpyläkäyntiä ihan sikana etukäteen ja olin jo perimässä sitä moneen otteeseen. Onneksi mentiin ja saatiin ihania muistoja. <3
 
Takaisin
Top