Poksahteleva huhtikuu!

No ei tullu tilattuna päivänä tyttö miulle :grin Nyt sit onkin pahimmat tuliset hiilet tallattu, ainoo ärsyttävä yhä epäsäännöllisesti jatkuvat supparit. Nyt on sentään illaksi rauhoittunut eikä oo enää tehnyt kipeää hetkeen. Siis ne supparit ei ainakaan, selkä ja häpyliitos on yhä tosi arat. 18 päivää näyttää laskuri siihen 42+0:aan ja perjantaina on äpolin aika. Toivottavasti on sisätutkimus niin saisivat tosiaan ronkkia kunnolla.
 
Viimeksi mies piti, kun oltiin vielä sairaalassa ja se oli ihan ok. Ei mitään älyttömiä perseitä vetäny ja tuli seuraavana päivänä meitä taas katsomaan. Nyt ei onnistu sairaalassa olon aikana, koska on tosiaan taapero kotona niin mies suunnitteli josko lähtisi ens viikolla torstaina, kun oli jotku hippalot niin yhdistäs ne. Veikkaan ettei onnistu. Luultavasti(toivottavasti) olen jo synnyttänyt ja mahd. olemme päässeet kotiinki, mutta että mies siitä lähtis samantien ryyppään, kun olen synnytyksestä toipumassa ja todnäk. kuoleman väsynyt. Empä usko, saa sitten paremmalla ajalla juhlistaa. :)
 
meillä ei ole ollut varpajaisia edellisten lasten kohdalla, tuskin tulee tästäkään. eipä tuo mies kerkeä paljoa ryypiskellä, kun on joka päivä aamusta iltaan töissä ja mieluiten sen vapaa-aikansa on sitten perheen kanssa. :)

olen käynyt viihteellä viimeksi noin 5,5v sitten miehen entisen työpaikan pikkujouluissa. sitten rupesinkin odottamaan pian esikoista. sen jälkeen en ole käynyt missään hurvittelemassa, en selvinpäin enkä humalassa, en edes pienessä hiprakassa. ei sillä, olisihan se kiva jättää yhdeksi illaksi tämä äiti-rooli ja käydä vähän jossain, mutta... niin, ei mulla ole edes kaveria jonka kanssa lähteä ja mieluusti lähtisin miehenkin kanssa, mutta ei tätä sillaa kiinnosta. tykkää olla kotona, kun tuota vapaa-aikaa hällä ei juurikaan ole. eikä tuo mieskään ole noiden samojen pikkujoulujen jälkeen juurikaan missään käynyt, toissa kesänä taisi yhtenä viikonloppuna istua armeija-aikaisten kavereidensa kanssa iltaa. ja minä olin kotona lasten kanssa...
 
Mä olin melkein innokkaampi käymään raskaana ulkona kuin ennen sitä. Kai se oli jotain sellaista, että nyt täytyy käydä, kun vielä helposti pääsee. Ilman alkoholia luonnollisesti. Olin iloinen huomatessani, etten sitä viinaa sitten tarvinnutkaan ulkona käymiseen. Hauskaa oli silti. :) Kävin raskaana ollessa ehkä 4-5 kertaa ulkona. Kaksi kertaa piti juksata kavereita, kun raskaus oli niin alussa.

Toisella kerralla (kun lääkekuurikortti oli ehditty jo käyttää) ostin kolme siideriä, kaadoin juomat toiseen pulloon ja täytin tyhjät siideripullot Novellen Omena Fruitylla. Näytti ihan aidolta tavaralta. Kaverin 30-synttäreillä meinasi tulla ongelma, kun osa porukasta oli jättänyt tulematta ja boolia oli niin paljon, että kaveri kielsi ensi töikseen omat juomat, jotta booli tulee juotua. No minähän läikyttelin boolia lavuaarin aina tilaisuuden tullen ja muuten kuljin lasi kädessä sujuvasti muiden joukossa. Kahden boolilasillisen jälkeen sanoin, että minulle tulee herkästi pää kipiäksi, jos juon väkeviä ja siirryin omiin "siidereihin". Baarissa tilanne helpottui, kun sai tilattua alkoholittomia drinkkejä koko illan. Piti vaan yrittää päästä tiskille ilman muita. :) Hauskaa oli, vaikka toisaalta tunsin oloni vähän kaksinaamaiseksi.
 
Mie olin muutamatkin pikkujoulut mut niihin mennessä jo ihan selvästi tietty raskaana niin ei tarvinnu selitellä. Meni kyllä ihmisiin hermot, siis mukava käydä mut ei koko iltaa jaksais millään ku nukkumaanmenoaika oli kouluaamuina jo yhdeksältä ja nyt pitäis aamuneljään jaksaa humalaisia puolituttuja...

Muuten olin meidän prätkäkerhon kokoontumisajoissa heti plussattuani, siellä ei ku yks ainoo ihminen ihmetelly miks oon selvin päin. Sanoin että viime viikonlopun juomisista jäi traumat (voi sen niinkin sanoa, en tiennyt olevani raskaana ja join pari siideriä ja seuraavana päivänä meinas oksettaa koko päivän vaikken ikinä oksenna krapulassa enkä varsinkaan parin siiderin jälkeen). Muut ei ees kyselly vaikka varmasti hoksas et selvin päin ollaan eli piti sitä vaan asian laitana, eipä se kenellekään onneksi kuulukaan haluaako juoda vai ei :)

Nyt sit helmikuuhun ja MP-näyttelyyn ja Tallinnanreissuun mennessä oltiin ilmeisesti niiltä kokkareilta jo totuttu siihen et oon selvin päin kun ei sitä kukaan ihmetellyt eikä +16kg painoa ja iso maha hupparin alta kai paljon vielä vihjannu ku onnitteluja tosiaan alkoi tulla siinä vaiheessa ku mies lastas Super Alkosta vodkaa ja naureskeli et varpajaisia varten :p Toiset hoksas seisovassa pöydässä ku siinä ei ollu huppari päällä ni trikoopaidasta tietty mahan muoto paljasti.
 
Minulla tämä vatsa pullahti todella selvästi näkyviin joskus viikolla 18. Sitä ennenkin eräs puolituttu tuli onnittelemaan kaupassa. Ei ole tarvinnut kenellekään kertoa, kun on nähty. Jokainen on itse hoksannut. Porukoillekaan en meinannut ehtiä kertoa. Isä ja äiti kertoi ihmetelleensä tyttären lihomista, mutta eivät olleet kehdanneet sanoa mitään. He tulivat siis meille käymään lauantaina ja sunnuntaina vasta kerrottiin, kun miehen äitikin oli mukana. Kun miehen työkaveri/alainen tuli käymään ja totesi ensimmäisenä, että oho, säpä oletkin pyöristynyt sitten viime näkemän, tiesin, ettei tästä voi erehtyä. Jotta sä voit kommentoida pomosi vaimosta, sun täytyy olla varma asiastasi. :p Hän ei siis tiennyt etukäteen, että meille on tulossa vauva. Ukko ei ollut kertonut töissä muille kuin omalle pomolleen. Halusi kuulemma olla salaperäinen. Tosin silloin elettiin jo aika pitkillä viikoilla (muistaakseni 25+).
 
Toi mp-näyttely oli 30. viikolla... :p Eikä ollu ees täysin tuntemattomista kyse vaan puolitutuista jotka oli kyllä miut nähny ennen raskauttakin monesti. Nyt kun ihmiset on alkanu kysellä että joko ja kuinka pitkällä oot ni ainaki viä 37.- ja 38.- viikoilla ekat kommentit on heti ollu että et yhtään näytä siltä et oisit menossa synnyttämään tai ei näytä pätkääkään täysiaikaiselta. No, kohtahan se on koko maha jo kadonnu ja vaan läskit jälellä.
 
Toisille tulee todella pieni maha ja toisille (kuten minulle) tulee tällainen kuntopallo. Epä-lääketieteellisten huomioideni perusteella olen päätellyt, että niillä joilla on lyhyt yläkroppa (rinnan ja nivusten väli on pieni) tulee iso maha, kun sillä kersalla ei ole tilaa kasvaa muualle kuin eteen. Joillakin taas on enemmän pituutta yläkropassa, jolloin kohtu pääsee kasvamaan myös ylös eikä vain eteenpäin.

Mua hirvittää kuinka paljon tästä 20 kilosta on jäljellä kun palaan laitokselta. Mutta sehän on toisarvoista. Tärkeintä on se, että kaikki menee hyvin ja vauva voi hyvin. Harmi vaan, ettei kaikkia toisarvoisia asioita saa siirrettyä mielestään. :confused:
 
Joo miulla on pitkä selkä, muutenki pituutta 172cm ja viä sellainen perinteinen tynnyrin mallinen tyttömaha :) Kasvanu paitsi ylös myös paljon sivuille. Tää maha ois aika eri näköinen jollain 153cm pitkällä. Lisäks niistä 22 raskauskilosta suurin osa on reisissä ja vähän lantiolla, perseessä ja selässä ni ne ympäröivät toppaukset viä auttaa tota tynnyriä maastoutumaan.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Minä olen 156 cm pitkä ja tämä on tällainen "poikamaha" eli pysty ja korkea. Tosin minäkin olen saanut imetysvarastoiksi jenkkakahvat ja selkäläskit, ja varmasti reidet ja peppukin ovat saaneet osansa, tosin vähemmmän. Minulla on ruumiinrakenne sellainen, että jos ylimääräistä tulee, se tulee mahaan ja kylkiin. Ja nyt niitä raskauskiloja on tullut 21. Tänä aamuna kävin juuri puntarilla. Elättelen toivoa, että tästä osa olisi turvotusta eikä kaikki olisi pudotettavaa, mutta olen myös hyväksynyt sen, että kiloja on pudottevana. En jaksa niistä murehtia. :)
 
Miulla tulee luonnostaan muutenkin reisiin ja lantiolle. Kovalla treenillä oon saanu kehosta X-mallin, se olis päärynä ilman kuntoilua... Nyt tulee kyl olemaan kaikkien näiden vuosien jälkeen niin päärynä taas. Hetken :wink Mahaan ei oo ikinä kertynyt luonnostaan rasvaa mut nyt raskauden aikana on alavatsallekin ilmestynyt pieni röllykkä.

Turvotusta on onneksi tästä 22 kilosta aika paljon. Hyvä et koko silmät näkyy enää silmäpussien takaa ja kävellessä jos ei oo sukat jalassa ni tuntuu miten nesteet vaan hölskyy jalkapöytien päällä. Toivottavasti noista reisistä ja pohkeistakin osa olis nestettä.
 
En oikein tienny mihin ketjuun survasta, mutta pakko päästä juttelemaan. Eilen tultiin sairaalaan käynnistykseen. Klo 9 laitettiin ballonki, joka aloitti ihan hirmuisert supparit n. 10min välein. Otin panadolin ja jäin osastolle seurantaan. Kahden jkälkeen ballonki tuli pois ja hypin jo riemusta, kunnes tajusin että supparit oli neljään mennessä loppunu kokonaan. Yön oon nyt ollu osastolla ja odotellaan aamun lääkäriä että tietäis miten jatketaan. Jos jotain jäi viime yöstä käteen niin se että minä en osaa vieraassa paikassa nukkua :(

tulevanisin ajatuksia osoitteessa tulevaisi.blogspot.fi
 
Täällähän on ollu tänään hiljasta! Missä kaikki, huhuu? synnyttämässä kenties :dance008?

Itellä on tänään ollu ihan hassu päivä. Sain jonku ihan mielettömän siivousvimman ja siivosin koko kämpän viimestä nurkkaa myöten. Pari raivokohtaustaki sain siinä sivussa ku mies yritti auttaa siivouksessa eikä se mielestäni osannu siivota oikein (vaikka normaalisti miehen siivouksen laatu kelpaa hyvin) :smiley-ashamed005.Märisin aina raivoni pois sängynpohjalla ja sitte taas luutu käteen :smiley-chores020 . Koko päivän on tullu - edelleen kivuttomia, supistuksia. Kesken siivouksen päätin yhtäkkiä että haluan suihkuun ja otin oiiikein pitkän suihkun. Sitte suihkun jälkeen jatkoin siivousta siitä mihin jäin. En tiiä mutta en oo ollu kyllä oma itteni tännään..hormonit? :confused013

Nyt iltaa kohden tilanne on normalisoitunu, onneks :D
 
Täällä (ei tosiaan synnyttämässä)! Toukokuisissa rupattelemassa kun muut huhtikuiset synnyttää ja ihailee jo syntyneitä vauvoja :)

Koko päivän ollu veto ihan poissa enkä oo jaksanu muuta tehä kun maata ja mussuttaa ties mitä ruokaa. Huomenna on pakko saada pizzaa koska sitä on tehny jo tänään koko päivän mieli. Saa nähä jaksanko tehä ite vai tilataanko vaan kotipizzasta...
 
Piti vielä sanoa että mua ei oo pitkään aikaan supistellu niin vähän kun tänään. Mihinkään muualle ei satu kun päähän ja melkeen vois unohtaa että on raskaana jos toi maha ei olis tossa!
 
Juu en oo synnyttämässä :)

Oltiin mummolassa miehen vanhempien luona. Minä, masu, mies ja miehen pojat (vanhin 19v, nuorin 2v). Sydän sulaa kun miestä kattoo sen poikien kanssa. Ei malttais omaa tyttöä taas odottaa. Isin eka prinsessa, osaakohan se kolmen pojan jälkeen olla tytön kanssa yhtään?

Meillä on sit hiiriä sisällä. On niitä tuol rakenteissa kuulunut pyörivän koko talven ja oon miehelle sanonu et ne pitäis myrkyttää. Se vaa naureskellu kaupunkilaistytölle ja sanonu että kuuluu asiaan. Vielä pari päivää sitten ku löysin elävän hiiren meidän keittiön roskiksesta se naureskeli. No ei naura enää, koko keittiön lavuaarikaappi on sen jälkee ollu täynnä hiirenpaskaa ja nyt jo toi muutama tunti kun olin poissa oli ilmestyny lisää paskaa hyllyille, roskikseen ja roskapussi revitty. En alkanu penkomaan oisko joku roskiksen pohjalla nalkissa vai ei, yh.

Ny on sentään vihdoin mieskin sitä mieltä et pitää ottaa hiiret hengiltä. Ne kun tuntuu pitävän pesää siel lavuaarikaapissa nyt, ei riittäny pesueen piipitys sisäkaton rakenteissa vielä. Hyi helvetti. Muissa talon huoltoon liittyvissä asioissa en oo mikään prinsessa mut tää on nyt kyllä sellainen asia miltä mies saa miut pelastaa. Miun ratkaisu ku ois vuokrata kaupungista kolmio ja polttaa koko tönö mieluummin kuin nähdä enää yhtään hiirtä, elävää tai kuollutta :P Just ku ton koko kaapin kuurasin pari vko sitten ja ny täynnä jonku tuholaisten jätöksiä, ei tasan käy onnen lahjat.


Sent from my iPhone using Vau.fi Foorumi mobile app
 
Yök, hiiriä. Meilläkin oli sellanen ongelma joskus sillon kun asuin vielä kotona. Se oli ihan kamalaa! Mä en uskaltanu istua ruokapöydässä jalat maassa kun pelkäsin hiiriä. Oli pakko istua aina risti-istunnassa.

Mutta toivottavasti pääsette hiiristä eroon mahdollisimman pian!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top