Plussan huumaa
- Ketjun aloittaja Rouvaskainen
- Aloituspäivämäärä
Jaksamista Rii! Tuskastuttavaa odottaa varmuutta siitä, että onko ketään masussa vai ei. Mä en uskalla mennä ultraan tuon takia, pelottaa liika tieto. Tulkoot itestään pois sitten jos on vaikka mennyt kesken. Viimistään se ensimmäisen ovulaation jälkeen vuotaa sit pois. Mutta onneks Rii sulla ei oo nyt kumminkaan kyse siitä, sovitaan et pieni onkin vain hiukan pienempi kuin piti ja kohta näkyy ihan normaalisti myös ultrassa 
!
!
J
Jasmin
Vieras
Rii paljonko ne arvoi, että sulla olis viikkoja?
Riille voimia tuleviin päiviin. Toivotaan että pieni on vaan saanut alkunsa hieman myöhemmin
Auringonpaiste
Vasta-alkaja
No niin, täällä ymmärsi "kyfi" vihdoin miten nimimerkki vaihdetaan
Paljon tsemppiä riille!
Itseä niin pelottaa miten tässä käy kun viimeksi kävi huonosti. Mietin koko ajan vain onko kaikki hyvin vai ei. Ei osaa nauttia tästä oikein.
On niin mahtavaa että täällä on teidät joille voi jakaa fiiliksiä! Kun yritetään tosiaan salassa pitää ettei tarvi selitellä ihmisille mikäli huonosti käy.
Mut onko teillä vaihtelevia tunteita tätä koko hommaa kohtaan?
Siis välillä mä olen tosi onnellinen, välillä mua pelottaa että jokin menee pieleen ja taas välillä mua ahdistaa että oonkin yhtäkkiä raskaana vaikka meidän piti kiertää maailmaa vielä enemmän ja nähdä kaikkea! (Vaikka kylläkin päätettiin ettei anneta vauvan tulon olla esteenä esim toiseen mahaan muuttamiseen, haaveena oli jo tässä aikaisemmin Espanja tai muu lämmin maa)
Oikeen ihmettelen miten mieli voi heitellä näin. Samalla tuntuu niin epätodellista kun ei halua uskoa tätä todeksi ennenkuin oikeasti näen että siellä joku asustaa..
Mitä fiiliksiä teillä?
Paljon tsemppiä riille!
Itseä niin pelottaa miten tässä käy kun viimeksi kävi huonosti. Mietin koko ajan vain onko kaikki hyvin vai ei. Ei osaa nauttia tästä oikein.
On niin mahtavaa että täällä on teidät joille voi jakaa fiiliksiä! Kun yritetään tosiaan salassa pitää ettei tarvi selitellä ihmisille mikäli huonosti käy.
Mut onko teillä vaihtelevia tunteita tätä koko hommaa kohtaan?
Siis välillä mä olen tosi onnellinen, välillä mua pelottaa että jokin menee pieleen ja taas välillä mua ahdistaa että oonkin yhtäkkiä raskaana vaikka meidän piti kiertää maailmaa vielä enemmän ja nähdä kaikkea! (Vaikka kylläkin päätettiin ettei anneta vauvan tulon olla esteenä esim toiseen mahaan muuttamiseen, haaveena oli jo tässä aikaisemmin Espanja tai muu lämmin maa)
Oikeen ihmettelen miten mieli voi heitellä näin. Samalla tuntuu niin epätodellista kun ei halua uskoa tätä todeksi ennenkuin oikeasti näen että siellä joku asustaa..
Mitä fiiliksiä teillä?
Auringonpaiste
Vasta-alkaja
Ja ihanaa kun kerrotte teidän ultra kokemuksia, lisää kaikilta kun niihin ennätätte kiitos
On mullaki vaihtelevia tunteita ollu paljonkin ja on edelleen... :/ toisaalta nyt jo alkanu pikku hiljaa tottua ajatukseen. Mut kyllä se silti vaihtelevia ajatuksia herättää vieläkin.. Jospa se sit ma ekassa neuvolassa viimestää rauhottus tai sit viimestää ekassa ultrassa... :) tunteiden vuoristorataa on.
J
Jasmin
Vieras
Ei hemmetti se helvetin hiiva lähteny tuolla kolmen päivän kuurilla minnekkään. Nyt pitäis muka viikko olla väliä ja sit sais uutta kuuria kokeilla. Ei hemmetti kestä ku kutisee niin paljon... Vitja kohta otan tuon diflucanin tuolta kaapista.. Pakko kait se on kaheksalta soittaa neuvolaan..
Hurjasti voimia Riille!!
Olen nyt reissussa niin tulin vain pikaisesti lukemaan läpi, terästäydyn jatkossa kyllä sosiaalisemmaksi.
Olen nyt reissussa niin tulin vain pikaisesti lukemaan läpi, terästäydyn jatkossa kyllä sosiaalisemmaksi.
Uusi maaliskuinen ilmottautuu mukaan!
Tsemppiä Riille, pelottava tilanne.
Täällä jonkin verran samoja fiiliksiä kuin auringonpaisteella. Mut enimmäkseen positiivisia, harkittiin tätä tarkasti ja yrityskin kesti jonkin aikaa. On se silti aika jännää! Millonkohan ajatukseen tottuu tai uskoo, että tää on totta?
Enni rv 4+2
Tsemppiä Riille, pelottava tilanne.
Täällä jonkin verran samoja fiiliksiä kuin auringonpaisteella. Mut enimmäkseen positiivisia, harkittiin tätä tarkasti ja yrityskin kesti jonkin aikaa. On se silti aika jännää! Millonkohan ajatukseen tottuu tai uskoo, että tää on totta?
Enni rv 4+2
talvivauva
Vauhtiin päässyt keskustelija
O
Huh, hah ... mulla kolme "aurinkoista" raskautta takana (ja pari kesken mennyttäkin) En voinut ymmärtää, että mieli voi näin heitellä! Tulin kylään tuolta tammikuisten ryhmästä. Olen viikolla 15. ja epävarmuus edelleen matkassa. Nuorimmaiseni on 7v. ja olo huimasti jännempi kuin ensikertalaisenakaan oli.
Paljon positiivista höyryä jolla haihduttaa epäilyä! Koitetaan löytää ilokin tästä touhusta - tai edes uskoa todeksi :)
Huh, hah ... mulla kolme "aurinkoista" raskautta takana (ja pari kesken mennyttäkin) En voinut ymmärtää, että mieli voi näin heitellä! Tulin kylään tuolta tammikuisten ryhmästä. Olen viikolla 15. ja epävarmuus edelleen matkassa. Nuorimmaiseni on 7v. ja olo huimasti jännempi kuin ensikertalaisenakaan oli.
Paljon positiivista höyryä jolla haihduttaa epäilyä! Koitetaan löytää ilokin tästä touhusta - tai edes uskoa todeksi :)
J
Jasmin
Vieras
Joo tää on yhtä tunteiden vuoristorataa. Itekki välillä kiroon, et miks tein lapsia. Mut silti en vaihtais päivääkään. Esikoisen kohalla kävin puolessa tunnissa läpi kaikki maholliset tunteet. Eka olin kiukkunen, sit yhtäkkiä ilonen, sit surullinen, sit en halunnu lasta ja yhtäkkiä olinki onessani siitä. Sit itkin mainoksille/lauluille. Mies parka ihan oli hämillään ku kaikki tunteet noin heitteli. :D
Kyllä täälläkin mieli elää... Paljon..
En tiiä onko siitä mitään hyötyä teille joille keskenmeno on jo tuttu asia mutta sisko sano mulle just että ei kannata ajatella,pelätä ja murehtia tulevaa ja semmosta mitä ei ole tapahtunu,että nauttia nyt tästä hetkestä ja olla onnellinen raskaudesta ko sellanen ihme on viimein tapahtunu. Jos kuitenki tapahtuu sitte jotain niin se käsitellään sitte ku se on tapahtunu ja on sen aika. Ja mie yritän parhaani mukaan ajatella niin ja uskoa siskoa jolla on 6lasta