Pitkään yrittäneitä

Ihanaa kuulla kaikkien reaktioista! Kuulostaa hyvälle :)

Tänään on osattu pyytää anteeksikin jo ja myönnetty että on vähän vaikea olla kun pelkää putoavansa korkealta. Nooh, eiköhän se siitä samalla kun oma olo muuttuu luottavaisemmaksi niin varmasti miehenkin mieli kirkastuu pikkuhiljaa. Tuo mun mies on niin perus suomalainen jässikkä, puhuu vasta kun on pakko :D tai siis kyllähän se sujuvasti puhuu biopolttoaineista ja autoista mutta tunteista kun pitäis avautua niin odotteluks menee :P

Beisla tuo on varmaan just se puolison vaikein osuus kun ei voi oikein auttaa mitenkään. Ja kun itselle raskaus on oireiden kautta jotenkin niin todellinen, mutta eipä se puoliso niitä fyysisiä tuntemuksia raskaudesta käy läpi muuten kun vierestä katsojana. Se mitä jää oloista sanomatta jää myös siis kokematta.

Kyllä tuo mun mies tänään googletteli raskauspahoinvointiin helpotuksia, kun kuulemma kävi sääliksi kun juoksin vähän väliä vessassa kun meinasi tulla oksu..
 
Hei, huikkaan sekä tänne että yli kolmekymppisten ryhmään saman kyssärin. Meillä on taloudessa mahdollisesti influenssapotilas. Siis mies, joka ei sairasta koskaan, alkoi eilen valitella oireita. Olimme viime viikonvaihteessa juhlissa, joissa olleista kuulemma noin puolet on sairastunut kekkereiden jälkeen ja osalla on todettu influenssatartunta.

Pitäisköhän tässä huolestua? Mulla ei ole influenssarokotusta (en kuulunut alkutalvesta vielä riskiryhmään, ja ajattelin, että näin kevättä kohden influenssa-aalto laimenee, enkä enää tartte). Liittyyköhän siihen jotain riskejä, jos alkuraskaudessa saa influenssatartunnan? Nyt siis rv 6+1.

Mietin ihan, pitäiskö mun laittaa aiheesta polillekin kysymys. Toisaalta, tässä vaiheessa ei varmaan oo mitään tehtävissä. Jos miehellä on influenssa, sit sillä on, ja koska asutaan samojen seinien sisällä, tarttuminen minuun ei ole mitenkään mahdotonta...

Mitä tekisitte vai tekisittekö mitään? Onko täällä jollain ollut influenssaa alkuraskauden aikana?
 
Voi ei Nessu! Toivotaan, että suhun ei tartu ja että miehelläsi olisi vain normaali flussa eikä influenssa!
Ei ole oma kohtaista kokemusta kyllä asiasta :oops:

Enkä tiedä kuinka vaikuttaa raskauteen, toivottavasti ei mitenkään! Varmaan jos sen saat niin tärkeetä on kuitenkin muistaa syödä ja juoda pahasta olosta huolimatta, että kroppa ei ehdi "kuivua"..
Ja ei sille kyllä ikävä kyllä mitään voi jos sattuu sen saamaan :sorry: Voisithan sä soitella ja kysellä polilta, ne varmasti osaa vastata luotettavasti :)

Semmoinen myös tuli mieleen, mistä voisi olla "apua" jos et sitten jo kanna virusta itse o_O
Eli jos mitenkään onnistuu, niin nukkukaa eri huoneissa ja muutenkin kaikki yhteinen aika niin mielellään viettäkää erillään oikeasti kaukana toisistanne! Miehen käsien pesu (sekä tietenkin sun myös! Sormia ei missään nimessä saa laittaa lähellekään kasvoja, suuta, silmiä) olisi erittäin tärkeää ja muutenkin ovenkahvojen puhdistaminen, ettet niistä tartuntaa saa.
Voisit myös kokeilla (tai molemmat voisitte) käyttää hengitys suojaa..
Mitäs muuta.. tietty kaikki vitamiinit yms naamaan (en tiedä estääkö se mutta ei haittaa ainakaan voi olla?)

Mun Äitillä oli alkuvuodesta influenssa ja hän onnistui sen sairastamaan, niin ettei talossa asuva isi ja siskoni saanut tartuntaa.. Heillä tosin kaksi kerroksinen asunto ja oleilivat sen ajan eri kerroksissa. :rolleyes:

Tsemppiä! :Heartred
 
sori jos käytin lihavoitua tekstiä oon vieläkin ihan tohkeissani vaikea uskoa että vihdoin tärppäsi yli 5 vuotta saatii yrittää ni kai ymmärätte että oon ihan :) huh wow
 
meillä se oli nii et mä en ekaks uskonu ku katoin tikkuun siinä oli kaks viivaa mut toinen oli tosi himmeä mut kuitenki havaittavissa oleva mä juoksin heti olkkariin huusin miestä tulee katsoo se ihmetteli minkä ihmeen paniikki huuto kohtauksen sain huusin vaa et kato tätä testiä kato tätä testiä mitä sä näät näät sä saman ku mä ? vastaa mulle rehellisesti ja heti nopeesti näet sä tässä yks vai kaks viivaa ? kysyin se vastasi kaks siinä oli se katto mua ja kysyin hölmistyneenä miks miten nii
mä sanoin no et sä tajua jos toi testi näyttää kahta viivaa ni mä olen raskaana no mieskää ei meinannu aluks uskoa no mä varasin ajan heti labroihin uuteen virtsa testiin jonka sain muutaman päivän sisällä ja mikä parasta tulos tuli pian ja se oli Positiivinen soitin heti miehelle ku se oli jossai käymässä että hei kuuleppas ukkosein kultain nyt se tapahtui olen raskaana ja sä oot isä ukko nyte
 
mies sekos nii että soitti samantien koko suvulle heti sitten siitä tuli heti hirveän yli suojeleva et saa nostaa imuria muista vauva jos sille käy jotain ni en anna sulle anteeks ja ruoka kassien kanssa et saa ostaa liikaa et voi kantaa liian painavaa ruoka kassia muista vauva tai en anna sulle anteeksi
 
hei tietääks kukaa mitää äitiyspakkauksesta ?
mitä kaikkea pakkaus sisältää ?
voiko sitä hakea ku on 3.5kk raskaana ?
 
Heipä Hei kaikille.

Ihana lukea plussauksista pitkän yrityksen jälkeen ja niille joilla ollut keskenmenoja, paljon tsemppiä ja jaksamista.
Olin vasta 18 kun aloin odottaa ensimmäistä lastani. Raskaus meni kuitenkin kesken... toinen ja kolmaskin. Nyt lapset tyttö -02, tyttö -05 ja poika -07.

Tällä hetkellä elämme uusperheen arkea, avopuolisollani ei ole lapsia. Avopuolisoni on erittäin lapsirakas ja itse myös. Haaveissa ollut pitkään yhteinen rakkauspakkaus. Aloimme yrittää lasta 5/2014. Vuosi kun oli yrityksestä mennyt saimme ajan lapsettomuustutkimuksiin. Sinänsä itsellä tuli hieman syyllinen olo, kun samaan aikaan ystäväni, jolla ei omia lapsia ollut vielä ollenkaan, kävi myös lapsettomuus tutkimuksissa. Ja minulle hän sanoikin, miksi siellä käymme, koska meillähän on lapsia.

Tämän jälkeen sulkeuduin näistä lapsettomuusasioista täysin, enkä niistä kenellekään puhunut. Tuntui niin pahalle, kun ystäväni useaan otteeseen sanoi, että eihän sinulla mitään huolta ole, koska sinulla jo lapsia on. TOTTA.... olen hyvin onnellinen lapsistani ja tosiaan on ihmisiä jotka eivät koskaan voi saada omaa lasta. MUTTA entä avomieheni,,,, hänellä ei ole omia lapsia. Se tunne kun ajattelin, että en hänelle voi koskaan antaa omaa lasta, vaikka lapsettomuus ei varmuudella johtunut minusta. Ja että hän ei koskaan ehkä saa tuntea millaista isyys on. Tuli siinä pelko jo parisuhteenkin puolesta, vaikka avomieheni minulle vannoi, että tärkeintä hänelle on saada elää kanssani.

Myöskin parisuhteeni syntyneiden lasteni isän kanssa ei ollut ollenkaan terveellä pohjalla, kun hänen kanssaan aikoinaan suhteessa olin... narsismia, väkivaltaa... niin... monet varmaan miettii miksi olen 3 lasta hänelle synnyttänyt. Elin pelossa ja eristyksissä muusta maailmasta.... hän sai minut uskomaan, että minä olin se joka aiheutin kaikki ongelmamme... olin nuori, en tiennyt millainen terve parisuhde on. Hän hallitsi minua. mutta kahden rakkaan ystävän avulla pääsin lasteni kanssa turvaan tästä paikasta, jota en tällä sivustolla edes viitsi nimetä. Tämäkin kokemus vahvistaa tunnettani, halu synnyttää lapsi miehelle joka minua aidosti rakastaa. Tuntea onnellisen, turvallisen odotuksen. Normaalin raskauden, yhdessä puolisoni kanssa. Sitä en ole saanut vielä kokea.

Syksyllä 2015 pääsimme lapsettomuustutkimuksiin. Minusta otettiin verikokeita ja seurattiin kiertoa ja kierron hormonipitoisuuksia. Mitään selvää vikaa ei löytynyt, ei myöskään miehestäni. Tammikuun 5 pv, 2016 olimme ultrassa, jossa tehtiin munanjohtimien aukiolotarkastus keittosuolan ja ultran avuin. Kaikki kunnossa. Lääkäri kyllä hieman mainitsi, että ihan kun jotain tukkeumaa olisi ollut. Tästä toimenpiteestä noin 2 viikkoa olin RASKAANA :Heartred

Ensimmäisessä testissä oli hailakka punainen viiva... toisessa jo vahva punainen viiva. Niin paljon tunteiden kirjoja mahtunut 1 vuoteen ja 8 kuukauteen, ettei voi sanoin kuvailla.

Tammikuun käynnillä lääkäri lupasi toukokuussa laittaa lähetteen Meilahteen jatkotutkimuksiin, jos vaavia ei kevään aikana kuulu. Syksyllä varasimme kirkon tämän kesän vihkitilaisuutta varten. Lääkärille vielä sanoin, että onneksi hääsuunnittelut vievät ajatukset pois liiasta yrittämisestä ja kaksi viikkoa tästä tärppäsi. Ei voi todeta muuta, kun että yrittäkää keksiä muuta ajattelemista... tiedän se on vaikeaa.

Nyt RV 8+5

Mieheni on ollut mitä ihanin. On tukena ja turvana. Olen niin onnellinen saadessani tämän kokea, yhdessä rakkaan ihmisen kanssa.
 
Heippa! Minäkin liityin nyt tänne Foorumille ja voisin kertoa vähän omaa tarinaani. Yritettiin 1,5 vuotta ennen kuin tärppäsi. Kyseessä siis ensimmäine lapsi. Oltiin lapsettomuustutkimuksissa, mutta ei ehditty munatorvitutkimukseen, kun tärppäsi. En vieläkään voi uskoa, että meillä tärppäsi luomusti, sillä itsellä aina epäsäännöllinen kierto ja syynä ovulaatio-ongelmat. Nyt onkin ihan älytön pelko takamuksessa, että raskaus on tuulimuna tai kohdunulkoinen. Tein viime viikolla positiivisen raskaustestin ja 2 viivaa tuli heti. Samana päivän Clearbluen digillä raskaana 2-3 tulos. Mies on ollut minullakin aivan ihana ja suuri tuki jo nyt. Molemmat vieläkin todella epäuskoisia. Oireita on vähän, lähinnä kovat alavatsakivut viime viikolla ja nyt vain kipeät rinnat.

Ihan hullu (ja ihana) fiilis! :) Varasin 16.3 varhaisraskauden ultraan ajan, sillä pakko saada mielenrauha.

rv 5+2
 
Onnea Jeilou, ja tervetuloa porukkaan. Toivottavasti sulla ja meillä muillakin pitkänmatkalaisilla on nyt niin sisukkaat sissit kyydissä, että pysyvät mukana loppuun asti! ☺️

Täällä ar-ultra parin päivän päästä perjantaina, kun on 7+1. Jännittää hirmusti, mutta toivottavasti nähdään ja kuullaan vahva syke ja nähdäänkin jo jotain pientä!

Oireita piisaa melkoisesti kellon ympäri jatkuvasta yrjötyksestä arkaan rintavarustukseen ja tuikkiviin mahakipuihin sekä turvotukseen. Mutta en valita. Kestän kaiken, mitä tää vaatii, niin pitkään on yritetty ja toivottu! ☺️
 
Willivadelma, tervetuloa! Kyllä lapsettomuus on mielestäni yhtä "oikeutettua" vaikka olisikin lapsia ennestään. Varsinkin kun miehelläsi ei niitä vielä ole. Ei lapsettomuus koske pelkästään naisia! Jotenkin kuvittelen, että jos tilanne olisi toisin päin - miehelläsi olisi omia lapsia mutta sinulla ei - voisi ystäväsi olla ymmärtäväisempi. Eikä se kuulosta reilulta miestä kohtaan.

Jeilou, tervetuloa ja onnea luomplussasta! Toivottavasti on oikeassa paikassa. :)

Nessu, varmaan silti jatkuva pahoinvointi latistaa tunnelmaa. Toivottavasti helpottaisi pian.

Mulla on edelleen hyvin vähän oireita. Samat kuin viimeksi oikeastaan, eli ajoittaisia lieviä menkkakramppeja ja hieman arat rinnat. Välillä tulee pelon hetkiä oireettomuudesta, mutta enimmäkseen osaan olla rento ja kiitollinen. Kyllähän niitä oireita ehtii vielä tulla, eivätkä oireet tai niiden puute välttämättä kerro siitä kuinka raskaus etenee. Kun mitään ei voi nyt asialle tehdä kuitenkaan, paras ottaa rennosti. Tosin ehkä oireiden puutteen takia vaivaa edelleen epäusko, en sisäistä että siellä on joku tyyppi. Ehkä sitten ultran jälkeen.
 
Heissu, kopsaan tänne pätkän tekstiä, mitä kirjoittelin toiseenkin ketjuun.

Me käytiin miehen kanssa tänään ar-ultrassa. Pikkutyyppi oli oikeassa paikassa, 11,1 milliä pitkä ja kaveri oli yhtä sydäntä. Pieni sydän jumputti niin maan vimmatusti. Vieressään sillä oli eväspussi, kuten lääkäri sanoi. Hih.

Sain myös äitiyskortin. Hurjaa! Mieskin on puhunut käynnin jälkeen koko ajan pikkutyypistä, että pitää alkaa vertailla vauvatarvikkeiden hintoja jne.

Lääkäri ja kätilö muistuttivat, että vaikka odottavalla äidillä on huono olo, vauva voi hyvin. Tällä ajatuksella jaksaa tsempata kuvotuksista huolimatta! :Heartred

Ai niin, myös la vahvistui. Pieni just laskelmieni 7+1 kokoinen ja la on 20.10. Hauska, että tutkimuksessa mukana olleen kätilö on kuulemma syntynyt samana päivänä.

Ja hitsi vie, tänään on julkaistu uusi äitiyspakkauskin. Alkaa tulla tunne, että kaikella on tarkoitus. :)
 
Mulla olisi vielä reilu viikko varhaisultraan ja haluaisin jo kovasti tietää, onko kaikki hyvin. Oireiden ja pahoinvoinnin vuoksi asia on jotenkin konkretisoitunut, mutta silti on vaan vahvistunut tunne, etten uskalla hiiskua tästä kellekään ennen kuin eka kolmannes on mennyt ohi.

Kiva kuulla Nessu, että kaikki on hyvin :)
 
Tässä ketjussa on kyllä ihailtavan vahvoja ja sitkeitä naisia. Ihanaa, että olette nyt onnistuneet ja palkinto on luvassa!

Muutama nimi jäi mieleen sivuja harppoessani. SiniApilalle toivon rauhallista ja hyvin sujuvaa odotusta. Minullakin on käytössä Thyroxin ja sain lääkkeet 3kk ennen kuin plussasin esikoisesta. Itse syön vielä antioksidanttiklinikan lääkärin toiveesta muiden raskausvitamiinien lisäksi seleeniä, joka tukee kilpirauhasen toimintaa.

Willivadelman tarina kosketti sillä narsismi on sivunnut minunkin elämääni useammalta suunnalta. Nauti nyt täysillä siitä että myrskyt ovat takanapäin. :angel7

Oma tarinani ei ole erityisen dramaattinen. Ehdimme mieheni kanssa yrittää lasta vuoden. Ikää minulla oli 39 (nyt 40) kun kävin puolen vuoden jälkeen gynekologilla eikä minussa havaittu mitään vikaa. Sitten tutkittiin mies ja hänkin oli ok. Syksyllä varasin sitten ajan hedelmällisyysklinikalle perustutkimuksiin ja säikähdin kunnolla kun lääkäri totesi ensin ettei löydä minusta vikaa ja heti perään sanoi että IVF olisi nyt sitten meidän hoitomuoto. Olin itsekseni kuvitellut ja gynekin siihen suuntaan vihjannut että lääkkeillä voisi yrittää ovulaatiota buustata mutta tämä lääkäri puhui vain prosenteista ja todennäköisyyksistä ja piti lääkehoitoja turhina. Käynti oli kaiken kaikkiaan aika kamala. Tuntui että lääkärillä ei ollut ollenkaan vastaanotto päällä. IVF:ä vastaan minulla ei tietenkään ole mitään, päinvastoin on mahtavaa että ihmiset sen avulla saavat avun. Tämä tuli vain meille/minulle täysin puun takaa.

Sovin sitten lääkärin kanssa että soittelen helmikuussa jos en sitä ennen ole tullut luomusti raskaaksi. Meille tapahtui kuitenkin onnellinen ihme ja helmikuussa tein positiivisen raskaustestin. En tiedä olisinko koskaan soittanut lääkärille vaikka en olisi raskautunut. Surullisinta oli kun asiaa mietin että olisin joutunut tekemään päätöksen hoidoista käytännössä yksin sillä mieheni myötäilee minua kaikessa, joka on välillä todella raskasta, sillä olisi kiva saada toisen aikuisen rehellinen mielipide asioihin. Hoitoasia tuntui kuitenkin vieraalta varsinkin kun lääkärin kanssa ei synkannut yhtään. Mietin asiaa paljon ja asia alkoi jo ahdistaa. Olen ikionnellinen ja helpottunut että asia ratkesi itsestään. Jos tämän toisen lapsen syliin asti saamme olen ikionnellinen ja kaksi lasta meille riittää sillä ikä alkaa tulla vastaan.

Loppuun vielä kevennykseksi d-vitamiinista sellainen juttu (huomasin että pari sivua sitten olitte siitä jutelleet) että se tarvitsee imeytyäkseen rasvaa. Itselläni ei pillerimuodossa oleva 50 mikrogrammainen vitamiini imeytynyt ollenkaan mutta kun vaihdoin sen öljykapseliin niin arvot korjaantuivat aika nopeasti. Syön vähintään 50 mikrogrammaa päivässä.

Näissä mietteissä onnellista odotusta jokaiselle! :happy:
 
Täällä kanssa yksi pidemmän kaavan mukaan yrittänyt. Lupa lapselle annettiin lokakuussa 2013. Tammikuussa 2015 päästiin ensimmäisiin lapsettomuustutkimuksiin, ja syy lapsettomuuteen oli se, etten ovuloinut. Tätä korjaamaan sain clomifen lääkityksen, ja kolmannesta kierrosta tulikin raskaaksi viime kesänä. Se raskaus oli kuitenkin rypäleraskaus, ja saatiin sitten puolen vuoden raskauskielto, jotta pystyttiin seuraamaan, ettei rypäleraskaus alkanut uusiutumaan ennen uutta raskautta. Nyt sitten tammikuussa saatiin lupa jatkaa lapsen tekoa ja taas clomit käytössä. Vaste oli kuitenkin liiankin hyvä ja kolme follikkelia oli kasvamassa ja niinpä taas saatiin yhdyntäkielto. No Luojapa päätti toisin ja tulin kuitenkin raskaaksi, mutta en sentään kolmosia odota. Tänään ar- ultrassa nähtiin (tai siis lääkäri näki, en mä sitä erottanut) yksi syke.

Nyt toivon, että kaikki menee loppuun asti hyvin, niinkuin varmasti meistä jokainen!
 
Tervetuloa Odotettu! Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin. Ar-ultran perusteella ainakin vaikuttaa hyvältä!

Onnellista odotusta! :happy:
 
Onnea Nessu tätäkin kautta! :)

Jeiloulla taitaa pian olla ultra jos ei ollut jo? Jännittääkö kovasti? Itse en kauheasti osannut jännittää, jopa yönkin nukuin hyvin. Tosin ultra oli todella myöhään iltapäivällä, ja alkuiltapäivästä sain hetkellisen kovan jännityskohtauksen.

Evelin, onnea raskaudesta! :) Ymmärrän hyvin tunteesi IVF:stä. Vaikka mekin olimme jo alusta asti päättäneet että kokeilemme kaikki kortit läpi, oli silti kynnystä siirtyä lopulta rankempiin hoitoihin. Meidänhän piti siirtyä klinikkainsseihin viime kesänä, mutta luovuttajamme siittiöt eivät kestäneet pakastusta. Olisi pitänyt valita suoraan ICSI, mutta onneksi lääkäri sitten suostuikin ovulaatiota tukeviin lääkkeisiin. Olisi ollut hurjaa valita suoraan IVF. Kyllä minäkin ihmettelen miksi lääkärisi ei tarjonnut ensin lievempiä hoitomuotoja, kun kerran teistä ei löytynyt mitään erityistä vikaa. Todella outoa!
Hyvä tieto tuosta d-vitamiinista ja rasvasta. Otan oman pillerini yleensä aamulla ja aamupalaksi syön normirasvaista jugurttia, toivottavasti se riittää.

Odotettu, tervetuloa ja hienoa että clomit viimein tehosivat. Onneksi ei sentään tullut kolmosia, heh. :) Rypäleraskaus kuulostaa hurjalta, jos noin pitkä tauko piti pitää sen jälkeen. Olen siitä joskus kuullut, mutta melko vieras on käsite. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Me käytiin tänään vihdoin ar-ultrassa. Tyyppi oli oikeassa paikassa vastasi viikkoja ihan kuten olimme laskeneet, 7+4. Hurjaa että nyt on meneillään jo kahdeksas raskausviikko! Kokoa pienellä oli 13,4mm ja sydän löi vimmatusti. Helpottunut olo nyt, tuntuu jo konkreettisemmalta raskaus.
Kätilö sanoi myös että minulla on taaksepäin kallistunut kohtu, joten voi mennä jopa puoleenväliin raskautta ennen kuin mahaa ei voi enää peitellä. Salailumahdollisuuksista huolimatta, ajateltiin että pääsiäisen aikaan kerrotaan perheille. Kyllähän tuo sydämen sykkeen löytyminen tuo jo tilastollisesti turvaa.
 
Beisla, ja muut kiinnostuneet.

Rypäleraskaus on istukan sairaus, jolloin sinne ei kehity alkiota ollenkaan. Mulla oli vielä sen verran epänormaali tilanne että kyseessä loppujen lopuksi oli ollut kaksosraskaus, jossa toisessa olisi ollut sikiö, mutta se oli mennyt kesken ennen ar-ultraa. Rypäleraskaus voi alkaa uusiutumaan ja siitä voi pahimmassa tapauksessa kehittyä istukkasyöpä, joten siksi siinä on aina vähintään puolen vuoden seuranta-aika, että hCG arvot laskee normaalisti ja pysyy alhaalla. Nyt tässä rakkaudessa seurantaa ei ole normaalia enempää, paitsi synnytyksen jälkeen istukka tutkitaan ja synnytyksen jälkeen n. 6 viikon päästä varmistetaan verikokeella että hCG on laskenut eikä rypäleraskaus ole uusiutunut. Mutta tosiaan suomessa näitä rypäleraskaustapauksia on jonkun tiedon mukaan 60 vuodessa ja lääkäritkin on joutuneet kaivamaan koulukirjansa tai muut oppaat esiin mua hoitaessa. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top