Pitkään yrittäneitä

Napppi87, Onnea sulle myös plussa testistä! Teillä on myös hyvin pitkä ja raskas taival takana, tsemppiä paljon tähän raskauteen!:Heartred Meillä on ollut aika samoilla viikoilla keskenmenot :sorry:
Mua vähän ärsytti, että noinkin myöhäisillä viikoilla puhutaan vielä keskenmenosta eikä ennenaikaisesta synnytyksestä.. Eihän sillä periaatteessa niin väliä ole, mutta jossain vaiheessa tuntui ikävältä puhua keskenmenosta koska kuitenkin ainakin itse jouduin lapseni synnyttämään..

Kiitos Hormiga :happy: Me ollaan itseasiassa itse jo kerrottu oikeastaan kaikille siis lähipiirissä, mutta ei nyt sentään kaduilla olla vielä huudeltu :hilarious: Ajateltiin, että kiva on saada lähipiiri mukaan iloitsemaan raskaudesta (monet tietävät kuinka pitkään lasta ollaan toivottu kuitenkin :) ) ja sitten jos sattuisi niin ikävästi, että jotain sattuisi niin ainakin läheltä saisi tukea ja he tietäisivät miksi olisi huono fiilis :shy:

Hormiga, ovatko he teille kovin läheisiä ystäviä? Kaikki kuitenkin varmaan voi reagoida vähän eri tavalla, mutta voin kertoa miltä minusta on tuntunut välillä tuntunut..
Minun oma siskoni on ollut nyt 2 kertaa raskaana (yksi lapsi heillä jo valmiiksi oli) minun yrittämisen aikana ja olen voinut iloita hänen molemmista raskauksistaan. Hän sai melkein heti minun tuon myöhäisen keskenmenon jälkeensä toisen lapsensa ja minulta kyseltiin, että tuntuuko minusta pahalta nähdä vauvaa. Vastasin, että ei tunnu, koska vauva on niin "meidän kaikkien" ja kuuluu perheeseen :) Sama juttu olisi ollut jos joku minun hyvin läheinen kaverini olisi tullut raskaaksi, mielestäni se ei silloin olisi tuntunut pahalta, päin vastoin.
Itse olen yrittänyt muistaa, että muiden onni ei ole minulta pois, mutta kyllä välillä se on silti kirpassut kuulla toisten raskauksista! :oops:Yksi kerta oli kuin olin puhunut yhden ystäväni kanssa lapsista ja hän oli sanonut, että ei vielä miiissään tapauksessa halua! Ja tästä kului muutamia kuukausia tai max puol vuotta kun he odottivat jo lasta..

En tiedä auttaako tämä mun "höpötys" nyt ollenkaan sinua :p En nyt osaa kunnolla sanoa, kuinka kannattaisi toimia, mutta hyvin kipeä asia se varasti on ja ikävä kyllä siinä saattaa käydä niin, että teidän uutinen voi ainakin alkuun tuntua heistä "pahalta" ja "epäreilulta". Mielestäni kannattaa antaa heille aikaa asian sulatteluun jos vaikuttaa siltä, koska uskon, että jos he ovat hyvin läheisiä teidän kanssanne, niin he kuitenkin toivovat teille kaikkea hyvää :)
Minun mielestäni siinä tilanteessa kuin kerrotte, niin ei välttämättä kannata ottaa puheeksi heidän lapsettomuuttaa tai ainakaan "luvata" heille, että "kyllä te kohta saatte oman lapsen!" koska sitä ei voi varmasti tietää..

Onnea sunkin raskauteen ja raskaudesta kertomiseen! :Heartred Toivottavasti, edes vähän auttoi :grin Muista kuitenkin, että nämä oli ihan vaan mun omia mielipiteitä ja he voivat reakoida ihan täysin eri tavalla kuin minä reagoisin..
 
Kiitos paljon e.m. :)
He ovat läheisiä, toisen meistä sisarus, eli meidän vauva olisi samaa perhettä. Tiedän, että heidän on välilä raskasta tulla yhteisiin tapahtumiin, kun muilla on lapset mukana...
Mulla kyllä itsellä on niin, että mun on helppo iloita sisarusten lapsista, ja rakastaa niitä melkein kuin omia. Mutta tietenkin meidän tilanne on eri. Toisaalta tietävät, että meillä, varsinkin miehellä, on ollut omat hankaluutemme, vaikkei lapsiin liity, mutta muuten elämään.
Olemme vielä lähdössä yhdessä reissuun, kun mulla olisi noin rv10. Tuntuu siltä, että ehkä olisi hyvä kertoa ennen sitä, niin ehtisivät sulatella asiaa, eivätkä törmäisi tilanteeseen niin, etteivät edes pääsisi omaan rauhaan hetkeksi. Jään kiinni silloin raskaudesta joka tapauksessa.

Auttoi kyllä sun ”höpötys” :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: E.m
Beisla, ku on kohdunulkoinen. Tänään etsittiin taas kaksosta väärästä osoitteesta, mutta onneksi ei löytynyt. On kyllä niin helpottunut olo!
 
Hormiga, kiva kuulla, että jotain apua oli mun höpötyksistä :grin
Ja joo, voisin olla samaa mieltä, että ennen matkaa vois olla hyvä kertoa.. Ei sitten ihan yllätyksenä tulisi :) Toivotaan, että he ottavat teidän raskauden hyvin vastaan ja matka menis kivasti :happy: Kuitenkin perhettä ootte, niin uskon että he ovat iloisia teidän puolesta vaikka sitä iloa voi hieman varjostaa heidän omat kokemukset. Pidän peukut pystyssä! Ja toivottavasti heillekin onni suotaisiin vielä :)
 
Napppi, voimia pelkoihin ja odotukseen, varmasti huolestuttaa kun noin myöhään tuli km. Löytyikö sille ikinä syytä, tai seurataanko sua nyt tarkemmin?

Hormiga, kiitos ja kiva kun tulit kysymään vinkkejä. Meillä nyt ei niin pitkä taival kerennyt olla kuin teidän tuttavilla, mutta kerron omia fiiliksiä. Meillä on nyt neljä kaveria raskaana ja kaikki on tullut tietoon vasta sen jälkeen kun meillä oli reilusti yli puoli vuotta yritystä takana ja masennus oli jo iskenyt. Mun mielestä on ollut parempi kuulla uutiset kasvotusten ja pienessä porukassa, vain raskaana olevan parin/kaverin ja puolison kanssa. Ei sitten tarvitse varoa omaa reaktiotaan. Olen samaa mieltä E.m:n kanssa että kannattaa kertoa ennen matkaa, on enemmän aikaa sulatella. Alkutieto on kuitenkin pahin. Vaikka olen kyllä tosi iloinen kavereideni puolesta, silti takaraivossa jyskytti että koska on meidän vuoro? Ja vauvamasua tutulla on ollut rankkaa katsella. Nämä kaikki ovat siis kavereita, ei sukua, joten en tiedä miten olisin reagoinut sisaruksen raskauteen.
Meidän kaverit on kyllä hyvin ottaneet meidät huomioon. Eivät esim. liikaa hehkuta oireitaan/raskauttaan jos emme ole kysyneet. Kaikki raskaana olevat siis tiesivät meidän pitkittyneestä projektista, tuntui vaan helpommalta ettei tarvitse teeskennellä. Ja samaa mieltä olen siitä, että mieluummin sympatiaa kuin tsemppausta. Meillekin on pari kaveria sanonut "kyllä te vielä onnistutte, oon varma siitä!" ja "teistä tulisi niin hyviä vanhempia!". Olen otettu että he ajattelevat niin, mutta kun ei sitä oikeasti voi tietää onnistuuko koskaan ja tuntuu raskaalta miettiä millainen vanhempi olisi, kun ei ole päässyt sitä kokeilemaan.

Tema, ihana kuulla ettei siellä ollut ketään väärässä osoitteessa! Olisiko siinä tilanteessa voinut tehdä mitään, jos yksi on oikeassa paikkassa ja toinen väärässä? Onneksi ei sentään ollut.
 
Kiitos sinullekin Beisla :)
Nämä on niin vaikeita asioita. Tuokin on hyvä pointti, ettei kannata sanoa, että heistä tulisi hyviä vanhempia... olemme sitä usein miehen kanssa miettineet, ja vilpittömästi niin ajattelemme, mutta pitää muistaa, ettei se tunnu hyvältä kuulla.
Mä olen niin onnellinen omasta raskaudesta (ja toivon, että pieni pysyy kyydissä vielä pitkään), mutta en kuitenkaan halua heitä satuttaa.

Mukavaa, että Tema sai helpottavia uutisia :)
 
Tema onneksi ei löytynyt mitää ja olo varmasti helpotti ! :happy:

Mites muuten ootteko plussan jälkeen muttanut jotenkin tapojanne/arkirytmiä yms?
Itse ennen plussaa harrastin kotona jumppaamista, mutta nyt en oikein ole uskaltanut.. Jotenkin jännittää, että tekee jotakin väärin tai se olisi liian raskasta ja sen takia sitten alkaisi sattua mahaan ja alkaisi tiputtelut..
Viime viikonloppuna nostin (kevyen) laatikon ylähyllyltä ja siivoilin niin alkoi mahaan ja selkään särkeä, niin se ainakin hieman säikäytti tai muistutti, että varovasti pitäisi olla :oops: Sen jälkeen oonkin yrittänyt rauhallisemmin olla.. (ja kämppä onkin hävityksen kauhistuksen näköinen sen takia :grin)

Ainiin, joku taisi kysellä kuinka monta testiä tein. Mä tein ensimmäisen testin aikasin ja siihen tuli mun yllätykseksi joku tooooosi haalea viiva ! Ajattelin, että varmaan viivanpaikka (ja salaa toivoin, että haamulainen) seuraavana aamuna tein saman testin ja digin myös, jotka molemmat plussaa näytti! Päätin uskoa, että raskaana ollaan ja tämän jälkeen tein enää yhden clearblue hymynaama ovis testin joka myös positiivista näytti (halusin sen kaapista pois, joten huvikseen kokeilin :p)
Noiden 3+1 testin jälkeen kaapit oli tyhjät ja en oo testejä enempää ostellut. Välillä on tehnyt mieli testata vielä, mutta en oo kuitenkaan testannut, koska ajattelin, että siitä saattaisi tulla turhaa stressiä jos digin viikko lukemat ei esim nousisikaan :rolleyes:
 
Hei ! Itseasiassa nyt taisinkin muistaa väärin! Eli taisinkin tehdä yhteensä plussatesti mukaan lukien 4 kpl raskaustestejä (yksi cb digi ja kolme huonoa "herkkää"testiä) ja tämän lisäksi taisin tehdä 2kpl ovistestejä :facepalm:
Olin tilannut noita herkkiä testejä netistä ja nyt oman kokemuksen mukaan olivat kyllä tosi huonoja kun erottui juuri ja juuri kaksi viivaa siinä vaiheessa kun digi kertoi jo "raskaana 1-2"

Tulipas pöhkö olo kun muistin ihan omiani :shy:
 
E.m jepp... Meille hän oli ainakin jo ihan oikea vauva. Syvissä vesissä mentiin ja ennen tätä plussaa nuorin pikkusisko sai pojan ja nyt odottaa toista. Sekin oli tosi rankkaa. Tuntui tosi epäreilulta.

Beisla, paljon tutkittiin, mutta mitään syytä ei löytynyt
Nyt tarkkaillaankin tätä kaveria tosi tarkkaan!

Mulla läheinen ystävä, joka koittanut miehensä kanssa lasta pitkään. Hän sanoi että haluaa heti kuulla jos tärppää, silti mietin tosi tarkkaan miten asian hänelle kerron.

Me (eli minä! ) ollaan siis kerrottu parille hyvälle ystävälle, mun vanhemmille ja siskoille, mä olen myös töissä kertonut, kun yhtäkkiä ei töissä valvominen ollutkaan niin helppoa! Mies saa kertoa vanhemmilleen/veljilleen ym kun hänestä siltä tuntuu. Sanoin kyllä että facebookkiin laitan sit puolen välin ultrakuvan! Sitä ennen en uskalla...
 
Moi
siis voitte uskoo et kyllä se otti koville me yritettiin yli 5v nyt vasta Helmikuussa 13pvä tärppäsi ekan kerran
oon kokonaa ensikertalainen ei koskaan raskauksia ollu takana päin
 
ekalla vuodella aluks yritin laihduttaa aattelin jos se olis siitä johtunu etten tullu raskaaks että mulla oli paljon yli painoa mutta ei onnistunu tokalla vuodella pystyin laihduttamaan 2kk 20kg koska olimme lämpimässä maassa lomalla eikä vieläkää tärpänny
kolmantena vuonna paino pikkasen nousi eikä tärpänny vaikka kuinka yritettii
Yritettiin ja Yritettiin Lokakuussa 2015 tapahtui jotain erikoista mitä ei ollu koskaa aikaisemmin tapahtunut heti ku täytin 25 v mun synttäreiden jälkee tuli hirvee Kipu kohtaus huusin ja itkin ku hullu mitä nyt tapahtuu aattelin no kävin telkkarilla se kysy oliko mulla menkat kerroin et vikaa päivää olivat ja että ei mulla koskaan menkkojen loppu aikana ollu mitää näin vastaavaa kipuu no se vastasi että mulla oli ova ekaa kertaa mun elämässä no pian sen jälkee 3 kk myöhemmin eli nyt Helmikuussa ihmettelin miks ei ollu menkat tulleet 13 pvä joka oli kuin maaginen päivä tein testin ja heti plussa tuli
 
E.m. haha, mutta hyvä jos on nyt kaapit tyhjänä niin ei testit enää huutele. :grin

Nappi, hyvä että seuraavat sua nyt tarkasti, ehkä rauhoittaa mieltä vähän.

NewMama, tervetuloa. Saisitko lihavoinnin pois päältä? Viestejäsi olisi paljon helpompi lukea jos siinä ei olisi lihavointia ja olisi isot kirjaimet ja välimerkit. Nyt tuntuu että viestit "huutaa".
 
NewMama90, Paljon onnea teille myös plussasta ! :happy:
Tutkittiinko teillä koskaan tarkemmin, mistä olisi voinut johtua ettei plussaa kuulunut? Viisi vuotta on pitkä aika yrittää :oops:
 
Hei mites teidän puolisot on reagoineet raskauteen? Meillä on ollut nyt jokseenkin vaikeaa positiivisen testin jälkeen. Molemmat pelkää että taas saadaan pettyä ja eipä olla edes kauheasti puhuttu. Mies on vaan äksyillyt viikon verran mulle, kun ei osaa ilmeisesti muutakaan. Kysyin tuossa eilen että miks on äksyillyt ja vastaukseks sain että hän ei halua ajatella koko asiaa koska jos menee kesken taas.

Käytiin moikkaamassa eilen kavereita sairaalassa kun saivat vauvan. Mies siihen vaan totesi että on vähän kateellinen, ja että noh kyllä mekin sit joskus.. vähän hämmensi hänen pessimistisyytensä..
 
Meillä mies ei uskonut ensin ollenkaan ja luultavasti km pelossa ei vanhemmilleenkaan halua vielä kertoa.
 
Meillä taas tuntuu, että miehen stressi on hellittänyt. Se on varmaan koko ajan raukka syyttänyt itseään. Ja nyt kun on plussa saatu, niin sillä varmaan olo helpottanu älyttömästi. Mutta eipä se osaa sitä ääneen sanoa.. Mutta meillä siis hyvillä mielin. :)
 
Meillä mies on ottanut raskauden hyvin vastaan :) Ei olla kyllä vielä kauheasti puhuttu asiasta kun on ollut kova kiire, mutta sanattomastikin huomaa jo, että onnellisia ollaan uutisesta.
Silti tuntuu, että häntä myös vähän pelottaa että kuinka nyt tässä käy.. Ja on pyytänyt, että olisin super varovainen mm. liikkuisin varovasti ja ottaisin etukäteen aina selvää mitä saa syödä ja tehdä :rolleyes: Ihan sympaattista mun mielestä ja oon häntä "rauhotellutkin" että niinhän mä teen.
Yksi ilta hän omatoimisesti silitteli mun masua ekaa kertaa ja sen jälkeen mentiin nukkumaan :Heartred

Uskon, että tuon ensiviikon ultran jälkeen vasta molemmille tulee enemmän todelliseksi tämä :shy:

Onpa ikävää, että on ollut äksyilyä :sad001 Tietenkin se siitä pelosta varmasti johtuu, mutta ikäväähän se silti on.. Toivottavasti menisi nopeasti ne ohi ja kaikki päästäisiin raskauksista nauttimaan :)
 
SiniApila, kurjaa jos mies noin äksyilee vaikka johtuukin varmasti pelosta. Ainakin kuulostaa siltä että hän haluaa kovasti vauvaa. Sullahan on kuitenkin nyt uusi kilpparilääkitys, voi hyvin olla että siitä on apua.

Mulla on miehen sijaan vaimo, mutta hän on nyt aivan innoissaan. Hänellekin jatkuvat pettymykset olivat kova pala, varsinkin kun hän ei juuri voinut auttaa. Nyt hän on todella huolehtivainen ja on jo googlaamassa vauvanvarusteita. Ei sentään ole halunnut ostaa mitään vielä, siitä ollaan samaa mieltä että odotetaan ainakin ensimmäinen kolmannes. Molemmilla meistä tuntuu olevan melko luottavainen mutta realistinen olo - nautitaan nyt, ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
 
Jänniä puolisoiden reaktiot! Mutta ymmärtäähän sen, että eri tavalla kukin suhtautuu. Jos kovasti pelottaa ja huolestuttaa, ehkä vaikea täysin sydämin iloita.

Meillä mies on ollut kuin naantalin aurinko heti plussatestistä lähtien. Hän puhuu, pussaa, passaa ja hellii - tekee toki näitä muutenkin, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Ihan kuin koko miekkonen olis viimein epäonnistumisten ja turhauttavan pitkän yrityksen jälkeen vähän rentoutunut.

Mahan silittelyä tms. ei vielä ole ollut (ite oon kyllä pari kertaa silittänyt mahaani ja huikannut terveiset pikkutyypille, että pysyy mukana ja tulee ulos maailmaan vahvana sissinä sitten lokakuussa). Sen sijaan mies vahtaa tarkkaan mun syömisiä yms. Sympaattista. Toki katson itsekin, etten syö mitään kiellettyä. :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: E.m
Meillä on jotenkin rauhallisempaa ja onnellisempaa. Mies on paljon ymmärtäväisempi ja kärsivällisempi kuin esikoisen kohdalla oli. Hän viettää myös paljon enemmän kahdenkeskeistä aikaa esikoisen kanssa. Meillä aikuisilla ei juuri ole kahdenkeskeistä aikaa, koska lähes joka ilta nukahdan pojan kanssa. Joskus nousen vielä illalla/yöllä, joskus menee aamuun asti.

Toivottavasti sama meno jatkuu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top