Pitkään yrittäneitä

Keskustelun 'Laskettu aika lokakuussa 2016' aloitti Beisla, 22 helmi 2016.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Beisla Naimisissa foorumin kanssa Maalisäidit 2020 Lokamammat 2016

    Onko täällä muita, joiden on pitänyt yrittää nykyistä raskautta noin vuoden tai pidempään? (Ei ole niin kuukauden päälle.)
    Monesko lapsi on tulossa? Mikä on fiilis nyt? Pelokas, onnellinen, epäuskoinen? Alkoiko raskaus luomuna vai hoidoilla?
    Olisi kiva kuulla muiden pitkänmatkalaisten tuntemuksista.
  2. Beisla Naimisissa foorumin kanssa Maalisäidit 2020 Lokamammat 2016

    Omaa tarinaani, tämä on elämäni ensimmäinen plussa ja yrityskerta oli neljästoista. Ikää mulla on 31, aloitettiin yrittäminen joulukuussa 2014, yksi taukokierto oli matkan varrella. Kävin jo reilun puolen vuoden jälkeen klinikalla ja koska mun ovulointi oli hieman epävarmaa, sain letrot ovulaation tueksi. Ne toimikin hyvin, mutta plussaa ei silti kuulunut. Tammikuun lopulla meillä lähti käyntiin IVF ja siitä ensimmäisestä tuoresiirrosta alkoi tämä raskaus. Vielä on neljä alkiota pakkasessa jos käy huonosti.

    Mulla olo on lähinnä epäuskoinen. Tuntuu kuin olisin katsonut jonkun muun testiä eilen. Mitään erikoisia oireita ei ole, lukuunottamatta rintojen arkuutta, mutta se voi hyvin johtua loppukierron tueksi annetusta lugesteronista. Minua ei väsytä, janota, pissata tai palele sen enempää kuin normaalisti, ja etovaa oloa ei ole näkynyt. Lieviä menkkakramppeja on, mutta ne ovat ilmeisesti yleisiä tässä vaiheessa. Ihme kyllä minua ei oikein jaksa (ainakaan vielä) pelottaa että tämä menisi kesken. Ehkä aivot ei sisäistä että olisin muka oikeasti raskaana, kun olo on niin normaali.
    • Tykkää Tykkää x 14
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
    • Optimistinen Optimistinen x 1
  3. Uusi16 Aloittelija

    Onnea Beisla! Yritä nauttia raskaudestasi ja olla murehtimatta tulevaa ☺
    • Tykkää Tykkää x 1
  4. E.m Peruskäyttäjä

    Meillä myös hyvin pitkä taival takana ja toivottavasti enään lyhyt edessä, jotta pieni saataisiin kotiin asti :Heartred

    Lopetin ehkäisyn 12/2011 ja annettiin lapselle mahdollisuus tulla, mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta en vielä huolestunut. Lopulta kuitenkin plussa tuli testiin ja oltiin super onnessaan! Mutta kuitenkin kyseinen raskaus oli hyvin vaikea ja lopulta menikin kesken 8/2013 myöhäisillä viikoilla Rv19 (tarkkaa syytä ei tiedetty, lapsi olisi ollut terve). Se oli mun elämän tähän mennessä kovin paikka, mutta jatkettiin yrittämistä.
    Toinen plussa tulikin jo 2/2014, mutta lähes samantien alkoi tiputtelut ja menikin sitten kesken rv5-6(?).
    Sen jälkeen ei plussia kuulunut kunnes nyt 2/2016! :Heartred
    Tuossa välissä oltiin yritetty käydä monessa eri paikassa tutkimassa, että missä voisi olla ongelma. Toivoin, että minulta löydettäisiin se syy kaikkiin näihin ongelmiin, eikä vain annettaisi lääkettä joka hetkellisesti auttaisi, mutta ei korjaisi varsinaista ongelmaa.

    Lopulta tämä ongelma tuntui löytyneen kun minulta löydettiin kohdun rakennepoikkeavuus, kohdussani oli aika paksu osittainen väliseinä. Pääsin leikkausjonoon. Jonossa olon ajan söin pillereitä, koska en tahdonut tulla "vahingossakaan" raskaaksi, koska ennustukset raskauden loppuun asti onnistumiseen ei olisi hyvät.
    Lopetin sitten uudelleen pillerit leikkauksen jälkeen, joita ehdin syödä noin 3 kiertoa ja en olisi voinut ikimaailmassa uskoa, että toisesta kierrosta saisin jo plussan!!! :Heartred (Olin ehtinyt jo varata helmikuulle kunnallisen puolelle ajan, että pääsisin lapsettomuustutkimuksiin). :grin

    Itse uskon, että omalla kohdallani tuo väliseinä oli se ongelma (vaikka lääkärit eivät suoraan sitä ole suostuneet myöntämään) ja olen onnellinen, etten lähtenyt ottamaan ovulaatio lääkkeitä yms koska jos näistä olisin raskautunut, niin olen varma, että keksen olisi mennyt koska lopulta olisi tullut tilanpuute vastaan!

    Tälläinen tarina meillä tähän mennessä. Olenkin tätä jo vähän avannut muissa ketjuissa, eli saattaa olla jo tiedossa :)
    Oli hyvin epäuskoinen olo alkuun! Mutta ihme kyllä itsellä aika luottavainen olo nyt tästä raskaudesta kuitenkin (olen kuvitellut, että olisin hermoraunio :p) Ultra varattu yksityiselle ensiviikolle ja uskon, että sitten vasta pystyy kunnolla uskomaan tämän todeksi!

    Olen lukenut Beisla, teidän keskusteluja tuolla 'ei tää voi olla niin vaikeeta'- ryhmästä. Ihan hurjan paljon onnea sulle plussasta !! Ja varmasti kuuluu tuohon alkuun, vaikka ei olisi oireita. Uskon, että niitä tulee kyllä sullekin ja siinä vaiheessa toivoo, että olo helpottaisi :p Ja kiva kun keksit tämän ketjun :)

    Rv 6+0
    • Tykkää Tykkää x 10
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  5. SiniApila Tuttu foorumilla Huhtimammat 2018

    Moikka! Oonkin sut Beisla bongannut tuolta kuumeiluklubeista kun niitä olen lueskellut. Onnittelut plussasta! Meillä yritystä lokakuusta 2014 alkaen. Olen 25vuotias. Viime vuoteen mahtui neljä varhaista keskenmenoa ja tällä hetkellä olo on todella epävarma. Tammikuussa aloitimme lapsettomuustutkimukset ja sen seurauksena aloitin 15.2 thyroxin lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tässä nyt jännäillään että ehtiikö thyroxin auttamaan tämän raskauden kulkua vai onko arvot vaikuttaneet jo aiemmin munarakkulan kypsyyteen. Käytännössä elän olotilassa jossa jokainen vuodoton päivä on plussaa.. Marraskuussa meni kesken 5+5 ja nyt meneillään 5+3.. Jos rv6 poksuu rikki niin uskallan ehkä olla hieman varmemmalla fiiliksellä jo. Tuosta oireettomuudesta ei varmastikaan tarvi olla huolissaan, kun olet niin varhaisessa vaiheessa. Eiköhän ne raskausoireet sieltä ehdi tulemaan :) Onnea vielä!
    • Tykkää Tykkää x 7
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  6. E.m Peruskäyttäjä

    SiniApila, voi sulla on ollut raskas vuosi takan! Toivotaan, että lääkkeet on ehtinyt vaikuttaa ja pieni pysyy mukana! Pidän sulle myös kovasti peukkuja ylhäällä! :Heartred
    Pidä meidät ajantasalla :)
    Ootteko varaillu vielä mitään neuvola tai ultra aikoja?
  7. SiniApila Tuttu foorumilla Huhtimammat 2018

    E.m kiitos :Heartred olihan se aika rankka vuosi, parisuhteeen kestävyyttä noissa pohjamudissa testataan kovalla kädellä. Sieltä selvinneenä tuntuu että nyt selviämme kyllä mistä vaan. :) Neuvolan varasin heti plussaa seuraavana päivänä kun lääkäri pyysi olemaan mahdollisimman nopeasti yhteydessä sinne. Ja sen pitäis olla 8.3, tuntuu kyllä vielä niin kaukaiselta. Toivottavasti päästäisiin sinne asti :) Varhaisultraan mennään jos neuvolan kautta päästään, ei houkuttele maksaa yksityiselle. :)

    Onnea teillekin E.m plussasta, ei se helppo taival teilläkään ole ollut!
    • Tykkää Tykkää x 1
  8. E.m Peruskäyttäjä

    Kiitos :Heartred Ja tuo on kyllä niin totta, että parisuhdetta tuossa kovasti testataan!
    Yksityinen on kyllä tosi kallis, mutta meillä tulossa matka ensikuussa, niin haluan varmistua ennen sitä, että kaikki olisi hyvin niin oli "pakko" varata :p Koska ennen sitä en kyllä mitenkään ehdi saada kunnalliselta ultraa (jos nyt ylipäätänsä saankaan varhaisultraa sitä kautta?)
    Mulla on päivää aikaisemmin neuvola kuin sulla eli 7.3 :happy:
  9. Beisla Naimisissa foorumin kanssa Maalisäidit 2020 Lokamammat 2016

    SiniApila ja E.m., onpa teillä ollut koettelemuksia! Tuntuu ihan kevyeltä oma matka teihin verrattuna, vaikka kyllä vuodenkin aikana ehti pettyä monta kertaa. En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa on kokea toistuvia keskenmenoja, tai raskaudenkeskeytys niinkin myöhään kuin rv19.
    Hauskaa kun olette jo bonganneet mua Kuumeiluklubeista. Mäkin olen lukenut osan siitä ketjusta mihin olet kirjoittanut, E.m. Toivon kovasti että meillä kaikilla pysyy papu mukana niin pitkään kuin kuuluukin!

    Soitin jo neuvolaan vaikka jännittikin. Mulla on ensimmäinen käynti 21.3., mutta eivät kuulemma ultraa tai kuuntele sydänääniä siellä. Aiemmin olin ihan varma että haluan varhaisultraan, mutta nyt en osaa sanoa suuntaan tai toiseen. Vaimo kuitenkin kovasti haluaa ultraan jo ennen viikkoa 11-13, joten taidetaan mennä. Pitää vaan vähän vertailla hintoja.
    • Tykkää Tykkää x 3
  10. Nessu Rakastunut foorumiin Lokamammat 2016

    Ehkäpä mäkin rohkaistun mukaan plussanneiden puolelle. Täällä yritystä takana kaksi vuotta ennen elämäni ensimmäistä plussaa, josta siis vasta pari viikkoa. Nyt menossa rv 5+4. Varhaisultraa pitäisi malttaa odotella vielä reilu viikko. Jännittää aivan hirveästi! Toivottavasti sieltä löytyy terhakka syke! :Heartred

    Me ehdittiin yrittää ensin puoli vuotta itseksemme, mutta kierrot oli pillereiden jäljiltä niin sekaisin, että jo puolen vuoden sekoilun jälkeen niitä alettiin tasata Teroluteilla. Kun vuosi tuli täyteen, pääsimme lapsettomuuspolille, jossa tutkittiin ja aloiteltiin Letrot. Niitä vedeltiin puolisen vuotta, ja oltiin jo ehditty hakea pistettävät hormonit kotiin, varata inssit ja systeemit, kun vikassa Letro-kierrossa tulikin kaikkien hämmästykseksi plussa.

    Ajatukseen on nyt ehditty totutella tosiaan sen pari viikkoa, ja ollaan molemmat miehen kanssa elämäntilanteen muutoksesta haltioissamme. Kunpa kaikki vain sujuu hyvin, mahatyyppi kasvaa ja on terve, ja putkahtaisi luoksemme syksyllä! :Heartred Me ollaan niin valmiita ottamaan hänet vastaan!

    Raskausoireita on jo. Tissit ovat infernaalisen kipeät, kävelykin sattuu... :D Samoin pienestäkin nälkätuntemuksesta puskee nopeasti päälle todella huono olo. Palelu, yöllä vessassa ramppaaminen... Mutten todellakaan valita. Ihanaa, että on oireita ja pikkuisella tosiaan toivon mukaan kaikki loistavasti! :Heartred

    Onko täällä muuten muita yrityksestä/raskaudesta bloggaavia? Mun blogi löytyy täältä, jos joku haluaa seurailla: http://www.lily.fi/blogit/pienet-villasukat :)
    • Tykkää Tykkää x 4
  11. Salma Aloittelija

    Meillä yritystä takana melkein 3,5 vuotta. Syksyllä 2012 jätettiin ehkäisy pois ja ajateltiin että tulee jos on tullakseen, mutta eihän sitten mitään tapahtanutkaan ja syksyllä 2014 hakeuduttiin lapsettomuustutkimuksiin. Kaikki mahdolliset testit tehtiin molemmille eikä kummastakaan löytynyt mitään vikaa.

    Jatkettiin sit hoitoja letrozolilla noin puolen vuoden ajan ( vaikka lääkäri epäili sitä turhaksi kun kaikki toimii normaalisti). Tähän puoleen vuoteen mahtui mukaan 2 inseminaatiota joista molemmista negat.

    Eka IVF oli tammikuussa ja siitä tehty tuoresiirto tuotti elämäni ensimmäisen plussan raskaustestiin :happy:

    Olo on todella epäuskoinen, enkä oikein voi uskoa tätä todeksi ennenkuin omin silmin sen näen - perjantaina olisi siis ensimmäinen ultra :)
    • Tykkää Tykkää x 7
    • Voittaja Voittaja x 2
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  12. SiniApila Tuttu foorumilla Huhtimammat 2018

    Ihana kuulla näitä onnistumisia pitkien yrityksien jälkeen! Suuren suuret onnittelut Salma ja Nessu! :Heartred
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 3
    • Tykkää Tykkää x 1
  13. kaneli87 Ihastunut foorumiin

    Hei!

    Täälläkin enemmän ja vähemmän yritystä takana. Ehkäisy on jätetty pois jo 2012 syksyllä, mutta mitään ei lähtenyt tapahtumaan. Otettiin useampi vuosi vähemmällä stressillä, (vähemmällä?!) eli mentiin naimisiin ja kaikkea muuta hommattiin, eli ei siis ressattu lapsettomuusasiaa.

    Reilu vuosi sitten saatiin vihdoin aikaiseksi hommata lähete lapsettomuushoitoihin. Meillä ei siis mitään syytä ole löydetty tähän lapsettomuuteen. Heti sain reseptin Letrozoliin, jota rupesin nappailemaan. Huhti-toukokuussa oli ensimmäinen inssi, jonka jälkeen tuli kesätauko. Jonka jälkeen kierrot rupesivat kettuilemaan. Eli yhtäkkiä tuli pitkä kierto, jotain 40 päivää, jossa ei ovulaatiota edes bongattu. Ei vissiin edes tullutkaan. Tuplattiin Letrojen määrä, joka vähän tasoitti, ei enää pitkiä tullut. No syksyllä saatiin vihdoin toinen inssi aikaiseksi. Josta ei tullut mitään. Paitsi Salmonella. (No tuskin se siitä johtui, ei mitään tietoa mistä sen sain...) Jouduin osastolle tiputukseen, ja enää ei voinut sille vuodelle tehdä inssejä... Sitten jouluna taas pitkä kierto.

    Tammikuulle saatiin taas inssi oikealle ajalleen, ja nythän se taisikin meillä tärpätä. Jos ei olisi tämä onnistunut, niin sitten olisi pitänyt laittaa lähete Ouluun, jossa koeputkihedelmöitys olisi ollut seuraava vaihtoehto. Ja täältä Kainuusta on aika pitkä matka kulkea sinne... Onneksi nyt tärppäsi :)

    Nyt on fiilikset aika sekavat. Edellisessä suhteessa mulla on kokemusta kahdesta keskenmenosta. Eli en oikeastaan mitään muuta tiedä kuin keskenmenon. Haluaisin kokoajan uskoa parempaan, toivoa, että sieltä nyt vauva tulisi. Mutta pelottaa kokoajan. Ja toisaalta on ne onnen-fiilikset sinne juureutunu. :shy:
    • Tykkää Tykkää x 4
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  14. Beisla Naimisissa foorumin kanssa Maalisäidit 2020 Lokamammat 2016

    Nessu, kiva nähdä sinuakin täällä. :) Sulla jo oireita riittää, ehkä täältä perästä tullaan.

    Salma, kiva kun jollakin muullakin tuotti heti IVF:n tuoresiirto tuloksen. En olisi uskonut itse että näin nopeasti tärppää, vaikka hyvät todennäköisyydet siinä onkin. Jäikö teillä varalta alkioita pakkaseen?

    kaneli, varmasti pelottaa keskenmenojen jälkeen. Pääsettekö varhaisultraan katsomaan pientä?

    Meidän kunnassa ei ole lapsettomuusklinikkaa mutta yksityinen gyne kyllä. Ajattelin soittaa sinne huomenna ja kysyä varhaisultran hinnasta.
    • Tykkää Tykkää x 1
  15. omppulainen Peruskäyttäjä

    Ihanaa kuulla onnistumisista noin pitkien aikojen jälkeen! Beisla ja Nessu varsinkin kun olen teidän tilannetta seuraillut kuumeilijoiden puolella. Onpa hieno juttu kuulla että IVF on tepsinyt noin hyvin.

    Onko teillä jotain erityisiä syitä käydä varhaisultrassa, vai haluaisitteko saada helpostusta tilanteen tietämiseen jo aiemmin?

    Lasken meidätkin tähän pitkään yrittäneiden porukkaan, vaikka tarina vähän epätavallinen onkin. Päätettiin puolitoista vuotta sitten, että lapsi olisi tervetullut. Siitä meni 9 kk siihen, että jätin pillerit pois, kun sitä ennen piti hoitaa fysioterapeuteilla aika monta ongelmaa... Tilanteesta kertoo jotain se, että gyne oli valmis kirjoittamaan lähetteen lapsettomuusklinikalle jo ennen yhtään varsinaista yrityskertaa. Pillereiden poisjättämisen jälkeen kierrossa olikin sitten ongelma ja toinen. Se ei meinannut mennä teroluteillakaan alle 40 päivään, ja oviksia oli jos oli. Lopulta tärppäsi ihan luomuna! Olin jo sitä mieltä, että aika raskasta olisi ollut jatkaa yrittämistä vielä pitkään kaiken muun säädön päälle. Eli moneen pariin verrattuna lähdettiin takamatkalta, mutta maaliviivalta päästiin yli kuitenkin :wink Vielä kun kaikki menisi hyvin...
    • Tykkää Tykkää x 5
  16. Iidis^ Ihastunut foorumiin Heinäkuunmammat 2015

    Onnea hurjasti kaikille teille joilla on pitkä yrityshistoria takana :Heartred toivon todella että jokaisella pysyy kyytiläinen matkassa :)

    Hassua minusta että vaikka on hoitojen avulla saatu raskaus aikaiseksi niin silti ei kunnallisen kautta pääse ar-ultraan o_O
    • Tykkää Tykkää x 3
  17. Swan-81 Tuttu foorumilla

    Tulee kamalan saamaton olo kun teidän juttuja lukee... Me ollaan siis jätetty ehkäisy pois jo....herranjesta...4.2013. Ensimmäistä plussaa ooteltiin marraskuulle asti. Onnea riitti tammikuulle asti jolloin 13+0 meni kesken. Km oli hankala, kaks päivää sain olla sairaalassa, kun ei millään meinannut tyhjentyä. Lopulta lääkärit alko tuijottelemaan ultran ruutua liiankin tarkkaan ja antoivat lähetteen kohdun tähystykseen epäilyksenä kaksiosainen kohtu. Herttamaiseen päädyttiin tähystyksessä ja lähetettiin kotiin uutta yritystä varten. Sanoivat että jollei vuoteen mitään kuulu, niin sitten tutkimuksiin.
    Vuosi tuli ja meni, vatuloitiin päätöksen kanssa lähteäkkö hoitoihin vaiko ei ja päätin aloittaa koulunkäynnin sen sijaan. Nyt 2 vuotta km:sta huomasin ensimmäisenä juoksevani pissalla jatkuvasti, sitten kuukautiset jäivät tulematta, hiukset rasvottu ihan simona ja rinnat kipeyty ja turpos. Skeptinen usko vasta 5:n testin jälkeen. Nyt 7+2 ja huomenna varhaisultra gynellä.. jotenkin sellanen olo et uskon sit kun nään.
    • Tykkää Tykkää x 4
  18. Salma Aloittelija

    Beisla, meillä jäi 2 alkiota pakkaseen, joten jos tää nyt menee jostain syystä kesken niin ei ainakaan tarvii heti aloittaa uutta pistos kierrosta :)
    • Tykkää Tykkää x 1
  19. kaneli87 Ihastunut foorumiin

    Beisla, joo pelottaa. Mutta ehkä pitää olla positiivisella mielellä. (Ainakin näin yritän itselleni toitottaa...) Jos tulee kesken, niin sitten siellä olisi ollut jotain vikaa. Nyt on varmistettu se, että tulen raskaaksi, jos ei jatkukaan pidemmälle. (Jotain positiivista täytyy aina yrittää löytää.) Meillä on lääkäriaika, jossa ultrataan 4. maaliskuuta, jolloin on 8+1. Eli ei enää kovin kauaa.. Puoltoista viikkoa täytyisi jaksaa odottaa.
    • Tykkää Tykkää x 3
  20. Nessu Rakastunut foorumiin Lokamammat 2016

    Kaneli, meillä on samana päivänä ar-ultra. :wink Mulla tosin silloin vasta 7+2, että pikkuisen perässä tullaan. Pidetään peukkuja, että kaikki on hyvin, niin meidän pienillä kuin muidenkin!

    Kukas se tiedustelikaan ylempänä, miksi ar-ultraan. Mä ainakin oon niin skeptinen, varmaan pitkän yrityksen ja jatkuvien epäonnistumisten karaisemana, etten oikein oireista huolimatta osaa uskoa tätä todeksi, ennen kuin joku vahvistaa asian ja näen sen itse monitorin ruudulta. Toki meillä raskaus varmistettiin aluksi myös verikokeella, jossa istukkahormonia oli oikea määrä siihen hetkeen, kun tää tuli lääkärillekin yllätyksenä.

    Toisekseen, me kun on oltu kunnallisella lapsettomuuspolilla hoidossa, heidän seurantaansa kuuluu ar-ultra. En oo vielä soitellut neuvolaankaan, kun sanoivat polilta, että eka ultrataan heillä ja sit vasta ilmoittautuminen neuvolaan, jos ja kun syke löytyy ja kaikki on hyvin.

    Onhan tää odottelu melko piinallista. Sitä tutkiskelee itseään herkeämättä... :)

    Propsit muuten vielä Beislalle. Ihanaa, että perustit tän ketjun. Täällä uskaltaa puhua raskautumisesta, vaikka kaikki onkin vielä niiiin alussa. :)
    • Tykkää Tykkää x 3

Jaa tämä sivu