Pitkään yrittäneitä

Tännehän on löytänyt paljon porukkaa :) Tietenkin ikävää, että kaikilla on yrittäminen kestänyt pitkään! Mutta hurjasti onnea kaikille plussista :Heartred
Itse varasin ar-ultran yksityiselle (3.3 aika) sen takia, kun olen lähdössä matkalle ja haluan ennen sitä varmistua, että kaikki olisi hyvin :) Itse kyselin neuvolaa varatessa pääsenkö kunnallisen puolelle ar-ultraan, täytyy kysellä kuulemma neuvola käynnillä asiaa, eli se jää nähtäväksi.
Kyllä mun mielestä täytyisi varsinkin hoidoilla raskautuneiden päästä ar-ultraan (oma mielipide siis) ja muidenkin joilla on ollut pitkä yritys tai aikaisempia ongelmia.. :oops:

Swan-81, puhuit tuosta sun kohdun muodosta, niin tutkittiinko sulla siis siinä tähystyksessä, että on hertanmallinen eikä kohtu jakaudu kahteen osaa? Älä turhaan tunne oloa saamattomaksi :) Kaikki tekee omat ratkaisut ja raskas on sunkin matka ollut. Kovasti onnea ultraan! Tuu kertomaan sitten kuinka meni :)
 
Tähystyksessä lääkäri katsoi ja näytti että kohtu on selkeästi jakautunut, mutta varsinaista väliseinämää siellä ei pitäisi olla vaan ennemminkin 'katto' hieman notkahtanut. Äsken ultrassa kuitenkin papu on selvästi valinnut vasemman puolen asujaimistokseen ja oikea puoli on pelkkää umpinaista paksuuntunutta limakalvoa. Tästä lääkäri sanoikin että oikean puolen limakalvo saattaa vielä valua pois, ettei sitä saa säikähtää. Papusen syke oli kuitenkin vahva ja kaikki niinkuin pitääkin. Aikataulua tarkistellaan sitten myöhemmin, kun vielä mittaillaan millimetreissä kokoa.
 
Ihana kuulla, että ultra meni hyvin Swan-81! :happy::Heartred Ja mun mielestä hyvä, että lääkäreilläkin tiedossa sun kohdun muoto :)
Noita kohdun rakennepoikkeavuuksia on niin montaa eri laatusta. Kaikillahan sitä ei edes huomatakaan :) Ja ainakin omasta mielestä/kokemuksesta tuntuu, että lääkärit ovat noista niin montaa mieltä ja aika vähän tietoa tuntuu monilla (ainakin omalle kohdalle osuneilla) olevan.. :rolleyes:
Tuliko sulla nyt "varmempi" olo kun näit ultrassa pikkusen? Tai kuin sanoit, että vasta ultran jälkeen sitä ehkä uskoo todeksi :p
Ittellä vielä se reilu viikko !! aaa en jaksa odottaa :grin
 
Onhan se pakko uskoa et siellä joku on, kun kuvakin on todisteena :D . Mut luotto siihen että kaikki jatkuis hyvin loppuun asti on kyllä vähän hukassa. Pitää yrittää roikkua kiinni tässä hetkessä, varsinkii kun nyt ei ees okseta :wink
308da33bc39455e4dd0d2671a4850528
 
Voi Swan, liikuttavan ihana kuva! Tässähän melkein herkistyy... :)
 
Onpas täällä hurjia tarinoita ja kokemuksia! Hienoa, että vielä on toivoa ja raskautuminen on onnistunut! :love017

Täällä myös yksi sinnikkö. Yritystä 11/2011 asti ja km 01/12, 03/12, 01/15 ja tuulimuna 09/15. Tuossa oli pari vuotta väliä, ettei ollut jaksamisia yrittää ja työpaikkakin vaihtui pariin otteeseen. Tuo viimeisin tuulimuna oli kyllä kaikista raskain kokemus, kun olin ihan varma, että nyt onnistuu ja sitten ar-ultrassa selvisikin, ettei siellä mitään ole. Mulla oli siihen vielä pitempi lomareissu tulossa heti parin päivän päähän niin ei keretty tyhjennystä tekemään vasta kun viikolla 11. Siinä se loma meni vähän niin ja näin, kun kaikki oireet kuitenkin oli olemassa. Harmittaa, kun viinikään ei maistunut! :D Nyt mennään viikoilla 8+3 ja vaikka pari viikkoa sitten sykkivä sydän löytyi ultrassa niin silti pelottaa, ettei se sydän enää sykikkään ja nt ultrassa ei näy eloa.. Jos tämä ei natsaa niin sitten lähdetään tutkimuksiin, mutta toivotaan, ettei tarvisi mennä :)

Tsemppiä kaikille odotukseen ja toivotaan, että tällä kertaa onnistuttaisiin!
 
Huh, Bek, onpa teitä koeteltu. Jospa nyt viimein kaikki kuitenkin menisi hyvin loppuun asti, ja saisitte lapsen terveenä ja täysaikaisena maailmaan :)

Eikös ar-ultran sykkeiden löytymisen jälkeen riskit jo melko paljon pienene? Näin oon ainakin ymmärtänyt.
 
  • Tykkään
Reaktiot: BeK
Huh, pitkiä prosesseja teillä - toivottavasti nyt onnistuu kaikilla! Meillä yritystä takana noin 1,5 vuotta, tosin ei ihan aktiivista koko aikaa. Varmaan oltais suunnilleen tämän kierron jälkeen lähdetty tutkimuksiin, kun ikääkin alkaa jo olla, mutta nytpä tulikin sitten plussa. Meillä on jo yksi lapsi, joka sai aikanaan alkunsa kolmannella yrityksellä. Siksi emme olleet yhtään varautuneet näinkään pitkään yrittämiseen. Tämä on ollut vielä aika kevyt harjoitus meillä verrattuna moneen muuhun tarinaan, mutta silti henkisesti käsittämättömän raastavaa. No, toivottavasti tämä yritysvaihe olisi nyt ohi... verinen vuoto ja kipuilut kyllä huolestuttavat aika lailla juuri nyt. Nyt on vasta 5+6, joten en ihan vielä viitsisi tuota ultraakaan maksaa.
 
Meillä ei ole varsinaisesti yritetty, mutta ei ole juuri esteltykään. Tosin muutaman kerran sytostaattien jälkeen on ollut 3 kk kielto raskautumiselle, silloin on pitänyt olla vähän tarkempi.

Esikoinen on syntynyt 12/2011. 04/2012 ensimmäinen KU keskeytyi. En edes tiennyt olevani raskaana. Siinä rytäkässä meinasi henki lähteä.

Sen jälkeen on ollut vielä 7 kertaa KU ja 3 kertaa km. Kaikki ongelmat on olleet aina viikolla 6. Nyt oon viikolla 7, ehkä tällä kertaa asiat menevät toisin.

Toivottavasti huomisessa ultrassa ei selviä mitään pahaa, vaan toukalla olisi edelleen kaikki kunnossa kuten viikko sitten. :nailbiting:
 
Hei muuten, sopiiko täällä kysäistä, mitä vitamiineja te syötte? Tuolla oli erikseen vitamiiniketjukin, mutta siellä oli vain pari vastausta.

Mä söin yrityksen aikana e:tä, c:tä, d:tä, sinkkiä, magnesiumia ja foolihappoa. Plussan jälkeen vaihdoin Folirenin ns. parempilaatuiseen raskausfoolihappoon. Sen lisäks oon nyt syönyt vain d-vitamiinin.

Onks tää teistä hyvä? Netistä löytyvät suositukset aika sekalaisia... :S
 
Mulla yritystä kahdelta eri kertaa. 2010-2011 yritin entisen puolisoni kanssa tuloksetta ja suhde sitten kariutui 2012.
Nykyisen puolisoni kanssa yritettiin reilu vuosi. Joulukuussa 2014 jätin ehkäisyn (cypretyl pillerit) pois sillä kummallakin vauvakuume kova ja perheen perustamisen halu kova. Pillereiden lopettamisen jälkeen kroppa meni aivan sekaisin. Kuukautiset tulivat ja menivät miten sattuu. Joinain kuukausina kierto oli säännöllinen. Olin muutamaan otteeseen yhteydessä lääkäriin ja sieltä kehoitettiin odottamaan rauhassa ja antaa kropalle aikaa palautua. Jatkuvat pettymykset ja useat negatiiviset raskaustestit ajoivat mielen hirveään syöksykierteeseen ja aloin syyttää itseäni etten ole oikea nainen koska en toimi kuten nainen ja tuotan miehelleni pettymyksen kun en voi antaa hänelle sitä mitä hän toivoo eli perhettä. Tilanne oli raastava niin itselle kuin puolisollekin. Pettyneenä purin ahdistustani puolisooni ja hän reppana täysin syytön kaikkeen otti vastaan jokaisen raivoni ja rohkaisi ja lohdutti. 10 kk yrittämisen jälkeen turhauduin ja päätin että lapset eivät ole minua varten ja minun ei kuulu olla äiti. Jätin lapsihaaveet kokonaan ja keskityin kaikkeen muuhun elämässäni. Ostettiin asunto ja kovalla innolla järjestelin muuttoa ja tulevia remontteja. Jopa niin innoissani etten huomannut oireita jotka koputtelivat olkapäälle kun sanoakseen että huomaa meidät. Yhtenä päivänä heräsin siihen, että olo on outo ja erilainen. Marssin apteekkiin ja pikapika vauhtia kotiin vessaan. Elämäni pisimmät minuutit vietin istuessani vessassa täristen ja odottaen. Ne kaksi viivaa todellakin muutti kaiken! Viikkoja nyt kasassa 7+2 :) Tsemppiä ja onnea kaikille!
 
Mii-ma, joskus se elämä yllättää! :)

omppulainen, tervetuloa tännekin puolelle. Kyllähän teilläkin oli pitkä odotus tärppiin, vaikka ei ihan tavallinen tarina ollutkaan. Jos muiden ongelmien takia ei pääse yrittämään, ei se varmasti helpota odotusta yhtään.
Meillä vaimo toivoi ar-ultraa, hän ei kuitenkaan pääse kokemaan oireita niin asia varmasti muuttuisi konkreettisemmaksi silloin. Itsekään en vielä sisäistä että tuolla olisi joku tyyppi. Ja aiemmin mietin että olisi kamalaa saada tietää vasta viikolla 12 että kyseessä onkin keskeytynyt keskenmeno, jonka olisi voinut todeta jo viikkoja sitten. Mutta voihan käydä huonosti heti ar-ulran jälkeenkin. Katseltiin vähän hintoja ja nyt mietittiin, että jos ei löydetä kohtuuhintaista niin ei sittenkään mennä. Paitsi jos mieli muuttuu, mennään sitten. Soitellaan huomenna vielä lisää hinnoista.

Iidis, en tiedä muista mutta me oltiin yksityisellä, joten siksi kunnallisen kautta ei pääse ar-ultraan. Meidän kunta on myös sen verran pieni, että neuvolassa ei kuulemma ole ultraa. Sitä varten pitää matkustaa isompaan kaupunkiin, muuten ehkä olisivat ultranneet jo ekalla käynnillä.

Swan, turhaan podet saamatonta oloa. Varmasti km oli todella raskas kun aika myöhään tuli. :sad001 Mutta onnea nyt hyvistä ultrakuulumisista, ihana kuva! :)

kaneli, samaa mietin minäkin että sentään mun kohtu ei ihan hyljeksi kaikkia alkioita kun näin pitkälle ollaan päästy.

Nessu, kiva kun saatte lapsettomuuspolilta ar-ultran. Toisaalta ymmärrän ohjeen odottaa ennen neuvolaan soittoa, mutta jos haluaa saada iltapäiväajan, voi olla hyvä soittaa ajoissa. Osittain sen takia soitin itse jo plussan jälkeen. Tosin eipä tässä pitkä aika enää ole teidän ultraan.
Vitamiineista, mä syön vain raskausvitamiinia ja lisäksi d-vitamiinia, satunnaisesti rautaa. En oikein tykkää syödä vitamiineja purkista mutta foolihappoa ostan kyllä kun tuo raskausvitamiinipurkki loppuu. Ja rautaa pitää syödä, kun mulla tuppaa olemaan alhainen hemoglobiini.

Bek, kuulostaa kamalalta tuo sun viimeinen tuulimuna. Toivottavasti nykyinen pysyy matkassa, ihan liikaa vastoinkäymisiä teilläkin. Oletko saanut mitään tukilääkitystä (esim. lugesteronia) alkuraskauteen, kun on noin monta keskenmenoa jo takana?

lehmus, ikävää että siellä on vuotoa ja varmasti huolestuttaa. Kumpa olisi vain harmitonta, nuo alkuraskauden vuodot ovat ilmeisesti hyvin yleisiä vaikka kaikki olisikin kunnossa.

Tema, hurjasti teitäkin on koeteltu! Onko ku kohdunulkoinen? Toivottavasti pienellä on huomenna kaikki hyvin.

Mulla on edelleen melko oireetonta, tosin tänään on ehkä väsyttänyt tavallista enemmän. Vaikea sanoa vielä onko se varsinainen oire.
Miten teillä muilla, oletteko tehneet useamman raskaustestin vai riittikö yksi? Me tehtiin vain yksi, plussa kun oli niin en tiedä mitä uutta tietoa saan seuraavasta testistä. :p Kaipa sitä voisi seurata viivojen vahvistumista, mutta voi siitä myös saada paniikin aikaan jos vahvuus heitteleekin miten sattuu. Jos ei vuoto ala niin näillä luultavasti mennään.
 
Beisla, mikä raskausvitsku sulla on käytössä ja millä annostuksella syöt d:tä? Jostain ohjeesta katsoin, että d:tä sais syödä purkista vain 10 mikrogrammaa päivässä - kotona olevassa purkissa kuitenkin 60 mg pelkästään yhdessä tabletissa. Onkohan haitallista, jos siis saa vitamiinia suositusta enemmän? Hmm...
 
AIkamoisia tarinoita, ei muuta voi sanoa...

Nessu, tietääkseni d-vitamiinisuositus on Suomessa aika matalalla tasolla. Siitä löytyy netistä jos jonkunlaista keskustelua. Olen jo vuosia syönyt 50mg päivässä, ja flunssat ovat vähentyneet selvästi. Raskaana oleville THL:kin suosittaa 10mg lisää, mutta varmaan paljon riippuu esim. maitotuotteiden syömisestä miten paljon lisää tarvitsee. D-vitamiinia saisi syödä aika paljon että siitä olisi varsinaisesti vaaraa, THL puhuu 50 mg/päivä. Apteekissa myös vinkkasivat, että ei joka päivä tarvitse ottaa, vaan koko viikon tabletit voi syödä vaikka kerralla.

Muuten popsin b-vitamiinivalmistetta sis. foolihappo, ja magnesiumia lihaskramppeihin muuten vaan.

Helsingissä saa ekaa ultraa odottaa ikuisuuden, en tiedä miten sitä jaksaa odotella... Vielä ainakin 4-5 viikkoa! Jännittää tuo tuulimunan mahdollisuus ja muutkin komplikaatiot, vaikka mitää ongelmia ei ole ollutkaan.

Yhdellä testillä mentiin, luotan digiin :)
 
Mulla on Multivita raskaus ja imetys. Siinä on d-vitamiinia 10 mikrog., ja mun d-vitamiini on 20-vahvuista, eli yhteensä 30 mikrogrammaa päivässä. Kesällä en ota tuota ylimääräistä d-vitamiinia. En ole kuullut tuollaista, että vain 10 saisi syödä purkista päivässä! En tosin ole todellakaan mikään vitamiiniekspertti. Muistelen kyllä, että joissakin maissa d-vitamiinin saantisuositus on paljon korkeampi kuin Suomessa. Määriä en muista. Mutta miksiköhän sitä sitten myydään niin vahvana, jos ei kerran saisi syödä?
 
Jännä, että tuossa d-vitamiinissa on niin paljon hajontaa suosituksissa ja mielipiteissä. Mutta ehkä mäkin puolitan jatkossa tujut kapselini, ja syön vaikka yhden puolikkaan joka toinen päivä vaan.
 
Täällä ehkäisy jätettiin pois 1/2012. 8/2012 tein positiivisen raskaustestin, mutta rv 18+2 tuli keskenmeno ja se vei lastenteko fiilikset joksikin aikaa pois. 2013 loppupuolella päätettiin yrittää uudestaan. Ei mitään...1/2016 aloin metsästää ovulaatiota ja tasan kuukausi myöhemmin tein positiivisen testin! :)
Yritän olla peökäämättä, mutta vaikeaa se on
 
Onnea paljon teille kaikille :Heartpink
Niin ihanaa, kun pitkä yritys palkitaan plussalla :)

Tulin tänne oikeastaan kysymään neuvoa teiltä. Jos meillä tämä raskaus jatkuu onnellisesti (toivottavasti!) niin tietysti tulee eteen muille kertominen. Meillä on kuitenkin ihan lähellä lapseton pariskunta, joka on vuosikausia tuloksetta yrittänyt saada lasta, hoidoistakaan ei ole ollut apua. Toivoisin hartaasti heillekin vauvaa, ja pelkään, että meidän uutinen satuttaa heitä :sad001 Onko teillä jotain ajatuksia, mitä otamme huomioon, miten kerromme? Tämä on erittäin kipeä asia...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top