Elisenda, miten sun mies nyt noin?
Eikö kuitenkin aiemmin ole ollut ihan suopea hoidoille? Mun mies alkoi myös empiä siinä vaiheessa, kun lääkäri sanoi, että seuraavaksi hän suosittelee IVF:ää. En oikein vieläkään tiedä, mikä siihen oli syynä; raha (vaikka olin saanut "lainalupauksen" äidiltäni ja siskoltani), aika (meidän molempien on tosi hankala olla töistä pois) vai mikä... Sitä ärsytti mun itkeskelyt ja muut epätoivon purkaukset (helpompien) hoitojen aikana, minkä toki ymmärrän, eli ehkä se pelkäsi, että IVF:n aikana olisin entistä ärsyttävämpi. Voi kunpa miehesi nyt tulisi järkiinsä; varmasti myöhemmin harmittaa, jos kaikkia kiviä ei ole käännetty! Paljon tsemppiä! ♡
Kissankulta, voi muuttuisipa vielä plussaksi, mutta tosiaan onneksi vielä on huuruneniä varastossa, jos tämä ei jäänyt kiinni! ♡
Tttii, pahoittelut uudesta kierrosta.
Toivottavasti nyt pääsette inssiin, ehkä se ainakin teillä on se ratkaiseva tekijä. :)
Bluebe, ymmärrän hyvin, ettei inssiin halua lähteä, jos mahdollisuudet on aika huonot.
Mieluummin tosiaan mahdollisimman pian IVF. Mulla myös sama juttu, että mun täytyy hommata töihin sijainen jokaiseksi poissaolotunniksi, mikä on välillä aika haastavaa. Olisi niin paljon helpompaa, että kun kerran hoidoissa joutuu käymään, niin edes töissä pystyisi paremmin sumplimaan; tuntuu niin väärältä, että tosta(kin) tulee ylimääräistä päänvaivaa, kun taas jotkut pääsee ihan kaiken suhteen helpolla. Toivottavasti pääsette pian sinne IVF:ään eikä tarttis odotella, koska yksikin lisäkuukausi tuntuu henkisesti kuormittavalta.
Ollaan/oon vasta viime viikkoina kertonut avoimemmin raskaudestani (eilen tuli täyteen rv23+0), ja siinä samalla olen kertonut myös lapsettomuushoidoista, joita ilman tämä ei ois onnistunut. Suurin osa on ollu tosi ymmärtäväisiä, mutta muutama lapsellinen kaverini, joilla on (oikeasti) tärpänny aina pari viikkoa ehkäisyn jättämisestä, ovat olleet suoraan sanottuna aika tökeröitä puheissaan. Ehkä eniten ymmärrystä tuli suht yllättävältä taholta, eräältä opiskelukaverilta, joka ei ilmeisesti halua ainakaan vielä omia lapsia, mutta hän tuntui tajuavan tosi hyvin ja puolusteli mua, kun jo kahdesti superhelposti lisääntynyt kaverimme pelotteli mua synnytyskivuilla ym. Mä sanoin, ettei mua synnytys pelota ollenkaan; sen suht lyhyen kivun varmasti kestää, kun on kestänyt pitkät lapsettomuushoidot, ja tähän mun lapseton kaveri sanoi, että varmasti kaikki hoidoissa olevat ottais raskauspahoinvoinnin ja vaikean synnytyksen ilomielin vastaan, mihin sanoin, että niinpä. Sitten tämä äitikaveri vielä kehuskeli, kuinka he pitävät nyt hetken taukoa lapsenteosta; "kolmannen teemme sitten, kun vanhin menee kouluun". Hieman nyppi siinä vaiheessa... Varmasti olisi nyppinyt enemmän, jos en itse olisi raskaana, joten tsemppiä kaikille tänne tuollaisten juttujen kuunteluun!! ♡