Täällä yksi, joka on seurannut tätä keskustelua joitakin kuukausia. On ollut voimaannuttavaa lukea kirjoituksianne ja siksi rohkenen itsekin osallistua. Jotenkin sitä on elänyt teidän odotuksen odottamisen vaiheissa niin elävästi, että on aina pitänyt käydä katsomassa, mitä kaikille kuuluu.
Tämä lapsiasia on kuulunut itselle sellaiselle aulueelle, jonka olen halunnut pitää meidän pikkuperheen sisällä eli vain puolisoni kanssa tästä keskustelemme. Minulla on rakas puoliso ja tämä odotuksen odottaminen on lähentänyt meitä niin paljon
Mutta kuitenkin sitä kaipaa ajantuksenvaihtoa ja vertaistukea erityisesti samassa tilanteessa olevilta naisilta. Siksi ajattelin liittyä tänne jännittämään ja pitämään peukkuja teille kaikille.
Meillä on sellainen tilanne, että lapsi on saanut tulla reilun kahden vuoden ajan. Noin vuosi sitten kävimme tutkimuksissa yksityisellä. Yksityisellä siksi, koska ikäni vuoksi aikaa ei ole enää odotteluun. Miehelläni oli kaikki kunnossa ja näyte normaali. Itselläni todettiin ovulaatiohäiriö, koska minua on vaivannut epäsäännöllinen ja pitkä kierto Muuta pulmaa ei havaittu. Lääkärin suosituksesta aloitimme heti ovulaationinduktiolla ja inseminaatiolla. Käytössä oli Letrot ja sitten Ovitrelle. Odotuksia ei juuri ollut, mutta erittäin suureksi hämmästykseksi tämä ensimmäinen inseminaatio johti raskauteen. Raskauteen, jossa kaikki meni hyvin viikolle 21+, jolloin pieni ihmeemme todettiin ultrassa menehtyneeksi. Niin meille syntyi pikkuinen enkelivauva. Hyvästelimme ja hautasimme pikkuisemme ja päätimme sumuisten kuukausien jälkeen, että tästä isosta surusta ja ikävästä huolimatta elämän on jatkuttava
Saankohan liittyä seuraanne tällä taustalla? Sitä tuntee kuuluvansa edelleen esikoista kuumeilevien porukkaan.
Tilanne on meillä nyt se, että synnytyksen jälkeen ovulaatiotikut ovat iloisesti näyttäneet plussaa, mutta ei tärppiä. Kesällä oli ovulaationinduktio ilman inseminaatiota, mutta ei tulosta. Meille tehtiin toinen inseminaatio pari viikkoa sitten ja tästä päivästä tuli KP1 eli uusi kierto jälleen. En voi kieltää, etteivätkö toiveet olleet korkealla, mutta yllättävästi tähän pettymykseen jotenkin osasi varautua, kun muistaa inssin onnistumisprosentit. Se vain nyt ihmetyttää, että kierto oli lyhyt, vain 12 päivää irrotuspiikistä?? Testipäivä olisi ollut vasta torstaina. Minun on varmaan kuitenkin tehtävä testi keskiviikkona ennen kuin aloitan Letrot jälleen, sillä minulla oli irtomassa kaksi munasolua, mutta kyllä tämä tilanne vaikuttaa selvältä. Sen verran vuolaasti veri virtaa :) Tällä viikolla soittelen lääkärille ja jos kaikki menee hyvin, niin uusi inssi olisi edessä parin viikon päästä.
Tulipa pitkä kirjoitus itseltä. Toivon niin plussia teille kaikille ja pidän peukkuja