Pitkään esikoista toivoneet kuumeilijat

Kuinka kauan yritystä on takana

  • 10-12 kk

    Äänet: 1 6.3%
  • 1-1,5 v

    Äänet: 8 50.0%
  • Yli 1,5 v

    Äänet: 7 43.8%

  • Kaikki äänestäjät
    16
  • Poll closed .
Huh, miten ahkerasti täällä on viestitelty :) Kiva, että ollaan aktiivisia yhdessä! Ja meillä on hyvä porukka täällä kasassa, mikä tekee kokemusten vaihtamisesta entistä mielekkäämpää :happy:

Elisendan testiä kyllä jännitän ja ootan kovasti :nailbiting: oireet on niin lupaavan kuuluisia :happy:

Meillä ei tk-seurantaa saanut missään muodossa, vaikka pco on. Ei ultraa, ovulointiin liittyviä labroja tai mitään :confused: epäreilua, että nää vaihtelee kunnittain niin paljon. Miksi ei oo olemassa jotain tiettyä kaavaa kaikille kunnille :bored:

Pahoittelut menkoista, oli taas täti kurvaillut liian innokkaana :oops:

Täällä kp11/27, ovista en oo vielä "tuntenut", mutta pitäis tulla näinä päivinä. Uimareita on mestoilla, saisi niiltä osin jo vaikka tullakin :shy:
 
Eltsi, OK ja sori, en muistanu, että sulla ei tullu menkkoja follista huolimatta, sittenhän se tosiaan on selvä peli. Toivottavasti noi gonalit sulla nyt pian tepsii!! Ja joo, kerron keskiviikkona, miltä ultrassa näytti. Vähän pelottaa, onko siellä johtofollia tällä kerralla, koska en oo tuntenu minkäänlaisia "kasvukipuja" toisin kuin viimeks. :nailbiting: Ja hui sitä pistämistä sitten! Kerron toki siitäkin, jos vaan tosiaan nyt saan piikin. :)
 
Muokattu viimeksi:
Ainiin, täällä oli keskustelua vanhempien kanssa lapsettomuusasioista puhumisesta. Mulla vähän vahingossa tuli möläyteltyä äidille se, että meidän yritys on jo maaliskuussa menossa lapsettomuuspolille :hungover: jotenkin helpottavaa, että tietää mut onhan nää tosi henkilökohtaisia asioita.. ja sitten se, että miten läheiset odottaa ja toivoo, kun tietävät yrityksestä. Mutta joo, puolensa on siinä että kertooko asioista vai ei.
 
Frozen, eihän täällä mitenkään voi kaikkien hoitohistoriaa muistaa! Sehän ois jo ihan hullua ;) toivotaan, et oireettomuudesta huolimatta siellä olisi johtofolli!

Mä oon kertonut vanhemmille, ystäville, töissä jne. Töistä on helpompi rampata klinikalla, kun ei tartte keksiä tekosyitä. Tuntuu musta huomattavasti helpommalta. Äidiltä, ystäviltä ja anopilta saa tukea, kun sitä tarvitsee. Ollaan tietty kaikki erillaisia ja kerrotaan sitkun tuntuu oikealta. Me ollaan tätä taivalta kuljettu 2 v 4 kk niin pikkuhiljaa taitaa kaikki läheiset tietää :) oikeat hetket kertoa on jo tullut!
 
Hei taas pitkästä aikaa.
Olen täällä ittekseni kommentoinut jokaisen tilannetta ja lukenut kyllä joka päivä missä menette.
Saamattomuus kännykällä kirjoitteluun on ollut kipukohtani.
Joten kirjoitukseni on töyksäytetysti törkeää omanapailua. O.o

Välillä tuntuu täällä ja toisessa keskustelussa kommentoida folleihin ja molleihin
kun on aivan pihalla. Tällä hetkellä itsellä on vähän alavireisyyttä kirjotella kun
monella teistä on teistä itsestään johtuva lapsettomuus ja meidän kohtalo miehestä johtuva.

Myös 8 viikkoa odotellut leikkauksen tuloksia niin se jo aiheuttaa harmaita hiuksia,
kun ei tiedä missä mennään, koska ja mitä seuraavaksi.
ei sillä että olisin malttamaton tai mitään :D

viikonloppuna oli 0+
Sitä nyt ei voi tietyllä tavalla hyödyntää mutt kun on liukasta ja ja haluja ni kyllä sitä tulli
ihan muuten vaan pupuiltua :rolleyes:

ollaan kans kerrottu muutamaa ystävää lukuunottamatta (tietyistä syistä) kaikille kerrottu missä mennään.
Eltsi Mites uskaltauduit töissä kertomaan ja miten sielä teijän työpaikalla suhtauduttiin asiaan?
Kaikista eniten kertomisissa jannittää se, että joskus tulee se aika että on vain uskallettava kertoa töissä, että asiat toivottavasti sumplituisi töiden kanssa yksiin...
Ja kun on kuullut niitä kauhutarinoitakin...
 
Niksu, tsemppiä teille! Meistä suurin osa täällä tosiaan on sellaisia, joilla vika löytyy itsestä, eli ymmärrän, ettei pysty oikein samaistumaan meidän juttuihin. Millon teidän pitäisi saada leikkaustuloksia?
 
Niksu, miten ette oo vieläkään saanut tuloksia leikkauksesta :eek: tiedättekö yhtään millon saatte ne?? Luulis että olis tullut jo! Olis niin kiva kun tietäisitte tilanteen laidan ja saisitte jotain suunnitelmaa jatkosta.

Väsyttää niin pirusti etten nyt muuta kirjotettavaa keksi. Koitan huomen aamuna tehä testin :rolleyes: Vaikka on semmonen etiäinen ettei siellä mitää näy, ainakaa vielä!
 
Musta tuntuu samalta ettei oikein tiedä mitä kommentoida kun puhutaan noista clomeista ja aukkareista ja kaikista kun ei oikein tiedä ja tajua mitä ne on. Ja samalla mietin että kuulunko mä tänne sitten kun en osaa niistä puhuakaan :D Mutta toisaalta mietin taas ku oon seurannu tota raskaaksi 2017 ja esikoinen haaveissa 2017 ketjuja ni ne ei oikein sovi mulle kun ihmisillä on niin eri tilanteet ja suurella osalla yritys alkanut tyyliin tässä kuussa tai hetki sitten ja itsellä jo 2 keskenmenoa ja hohhoi. Mietin selkeästi tätäkin asiaa liikaa.

Tänään on muuten huono päivä ja kaikki vituttaa. Anteeksi suorasanaisuus :D Olin hammaslääkärissä jota pelkään todella kovin ja se oli semmonen huonon mielen reissu että oon vaan itkenyt sen jälkeen ja mietin että pitäs varmaan ottaa tekarit ku ei näistä mun hampaista oo mihinkään ja aina aiheuttanut pelkkiä ongelmia.
 
Voi tiiamariaa, ei sun todellakaan tarvitse osata puhua aukkareista, Clomeista ym.! Sama koskee toki Niksua ja kaikkia muitakin. :Heartred Täällä ollaan kaikki samassa veneessä riippumatta siitä, missä vaiheessa tutkimukset on, kenessä on vika jne. Kaikilla kuitenkin sama toive: saada ensimmäinen lapsi maailmaan ja kun se ei helpolla onnistu kellään meistä (mutta lopulta onnistuu kuitenkin!), niin on tärkeetä saada purkaa sitä tuskaa ja epätoivoa toisten samaa läpi käyvien kanssa. :)

Elisenda, taas yksi niin selvä oire että varmasti plussaat huomenna! Vaikka joo toki haluaa olla varovainen eikä elätellä toiveita... Kerrohan sitten, kuinka käy. :)
 
Itse olen tässä pohtinut aika paljonkin tutkimusten aloitusta ja millaisia hoitoja meille mahdollisesti tehdään. Päällimmäisenä on tunne, että olenko sittenkin liian hätäinen? Onko vuosi yritystä lyhyt vai pitkä aika? Olen kanssa miettinyt, et mitä jos tutkimuksissa ei selviä mitään tai mitä jos sieltä löytyykin syy, kumpi olisi lopulta hyvä?
Toisinaan vain tuntuu, että pää hajoo kaiken näiden ajatusten kanssa.
 
Niksu, töissä on suhtauduttu hyvin! Tsempaten! Kerroin viime keväänä, kun hoidot alkoi esimiehelle. Hän on 4-kymppinen sinkkumies, joka sanoi kaikkeen "joojooojoo", eikä selkeesti halunnut tietää mitään. Syksyllä vaihtui pomo ja hoidot jatkui ja lääkärikäynnit tiheni. Esimies sanoi, et pomolle pitäisi kertoa. Halusin itsekin kertoa pomolle ja muille työkavereille. Kävi niin, et pomon siskolla on kaksi ivf-lasta, joten ymmärrystä löytyy. Hän on tuurannut mua mun lääkärikäynneillä, työkaverit on vaihtanut vuoroa ja tehnyt mun asiakaspalveluvuoroja, kun itse on saanut huonoja uutisia ja työskentelee mielummin toimistossa rauhassa. Nyt ei oo huonoa omatuntoa, kun tulee ex tempore lääkäriaikoja keskelle päivää!

Voit myös hyvin kertoa täällä, miten teillä etenee ja miltä tuntuu, kun vika on miehessä. Taustalla voi olla enemmänkin tyyppejä, joilla vika on miehessä eikä naisessa ja he eivät uskalla tänne kirjoitella :)

Ps, mä käytän puhelimella tätä myös. Ootko ladannut sitä softaa? Tällä on helppo selailla viestejä ja oma viesti pysyy esillä :)

Tiiamariia, täällä on vaan erillaisia tarinoita ja ollaan eri kohdassa tätä tietä! Samalla tiellä ollaan, sama haave! Hammaslääkärit ei oo kivoja, ne voi pilata koko päivän xD

Mauste, meette sitten kun siltä tuntuu. Se on oikea aika. :) Meille tarjottiin lähetettä, kun vuosi oli täynnä. Ei oltu valmiita siihen ja asia kypsytteli mielessä muutaman kuukauden. Sitten saatiinkin lähete ja nyt harmittaa, ettei sitä heti otettu vastaan.. :D
 
Niinpä, meette mauste sitten kun itsestä siltä tuntuu. :) Mä menin ekan kerran sillon kun menkkoja ei kuulunu pariin kuukauteen (tällöin munasarjat vielä ilmeisesti e-pillerien jälkeen ihan normaalit, eli ei PCO-tyyppiset), tuolloin sain Terot kiertojen tasaamiseks. Uudestaan menin, kun ovulaatiota ei tullu kolmeen peräkkäiseen kiertoon, mikä on monissa ohjeissa just se raja, ja silloin munasarjat todettiin selvästi PCO-tyyppisiks ja sitten alettiin tutkia lisää sekä mua että miestä, kun ei haluttu odottaa (yksityisellä siis kaikki). Oon tyytyväinen, että menin sillon, koska me PCOS-potilaat ei siis ovuloida luomusti kuin ehkä kerran vuodessa.

Eltsi, hienoa että töissä löytyy ymmärrystä. :) Mä oon ainakin vielä "taiteillut" niin, että oon varannut tutkimusaikoja töiden kannalta sopiviin aikoihin; ainoastaan aukkaria varten jouduin ottaa pari tuntia palkatonta ja hommata kollegan (onneks kävi helposti) sijaiseks. Meillä siis sijaiset on hommattava itse kaikissa muissa paitsi äkillisissä sairastapauksissa. Jos IVF-hoitoihin mennään, niin sitten varmaan pitää esimiehelle kertoa...
 
Tein testin tänää. Ihan puhdas nega, ei mitään näy, vaikka kuin kääntelee ja vääntelee. Jos mä sit yritän loppuviikosta uudelleen!
 
Tuo on hyvä, jos on töissä uskaltanut ottaa hoidot puheeksi, niin on vapaiden saaminen ehkä helpompaa :) Eikä sitä jatkuvaa piilottelua jaksa varmasti kauaa.

Jokainen tosiaan oman fiiliksen mukaan hakeutuu tutkimuksiin ja / tai hoitoihin. Mulla oli jo pco tiedossa, niin olisin sen puolesta halunnut jo aiemmin, kun arvatenkin tjottailu ei tuonut tulosta. Mies oli sitä mieltä, että tjottaillaan vaan. Pco-hoidoksi niitä metformiineja kun lähdin hakemaan ja tulin tänne foorumille, niin aloin o-tikkuilut, oireiden kuuntelut ym. tarkemmat kiertojen seurannat. Keskusteltiin miehen kanssa, kun sainkin jo lähetteen, että mulla ikäkin alkaa jo tulla yhdeksi ongelman aiheuttajaksi ja jos me lapsia halutaan, niin pitää alkaa toimia. Mies ymmärtää sen ja on valmis myös antamaan simppanäytteen sekä lähtemään parikäynnille.
Eli meillä siis ei ole vielä tietoa, onko miehessäkin jotain häikkää. Mies varmaan jotain pelkää (kaipa se on luonnollista), mutta asia selviää sitten ajallaan ja toimitaan sen mukaan. Tavallaan senkin mahdollisuus on hyvä mahdollisimman ajoissa käydä tarkistamassa, ettei mua naisena "turhaan" lääkitä sellaisilla hormoneilla, joista ei ole apua (mahdollisesti jopa haittaa), jos simpoissa on ongelmia. Se ei tee hyvää mun kropalle sotkea valmiiksi sekaisin olevia hormoneja, ja onhan se ihan hukkaan heitettyä rahaakin, jos niillä lääkkeillä ei pysty saamaan tulosta simppaongelmasta johtuen.

Aukkarit, clomit, ivf ja muut on mulle myös vielä kaikki ihan uutta. Tässä on kuitenkin se hienous, että saa tietoa ja kokemuksia "valmiiksi", jos itselle näitä kanssa joskus tulee ajankohtaiseksi miettiä :)

Tällaisilla ajatuksilla tähän aamuun :)
 
Heippa

Meille tarjottiin lähetettä jo joulukuussa, mutta vielä silloin ei ollut oikea hetki. Nyt olen menossa maaliskuun alkupäivinä pyytämään lähetettä. Eli mahdollinen nytkähdys eteenpäin tapahtuu varmaan joskus kesällä, eli on mitä odottaa :wink
Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :wav
 
Kuulostaa kyllä kivalta että on pomo ketä tukee täysin :) Mulla on ollut yks sellainen pomo, josta voisin kuvitella että hän tekisi samoin. Muille ei tulisi mieleenkään kertoa koko yrityksestä. Onneksi nyt opiskelee ja oon kyllä kertonut omalle ohjaavalle opettajalle, ja hän on ihan messissä kannustamassa. :)

Täällä on nyt se tylsä vaihe, kp15.

Toivotaan että mahdollisimman pian meille kaikille muuttuu iloksi :)
 
Frozen, hienoa! Minkä kokoinen folli löytyi? Kerro sitten, et miten Ovitrellen kanssa meni :)
 
Takaisin
Top