Deb, harmi ettet saanu verikoetta. Onpa omituista, jos sun kierto venyy noin pitkäksi, koska yleensähän sulla on normaalinpituiset kierrot, jos muistan oikein..!
Triana, tää stressi ja fiilis pään räjähtämisestä on jotain ihan infernaalista..!
Teillä on vielä muistaakseni Ouluun paljon pidempi matka mitä meillä Helsinkiin (50 km), ja silti on sellaista taiteilua noiden aikataulujen suhteen. Mä en ite tiedä, oonko jopa enemmän stressaantunut välikiertojen aikaan, koska tietää, että silloin ei ainakaan tapahdu yhtään mitään edistystä, kun en ovuloi ainakaan ilman apuja. Toisaalta taas just toi, ettei tarvii järkätä aikatauluja ainakaan neljään viikkoon, on vapauttavaa. Mutta kyllä sitä koko ajan ajattelee, että tiimalasissa aika vaan vähenee... Hienoa, että nyt miehesikin alkaa kallistua Väestöliiton kannalle! Jos menisitte sinne aikaisintaan elokuussa, niin sitten kuulostaa kyllä järkevältä tuo, että yritätte saada niitä inssejä "pois alta", jos päädyttekin IVF-jonoon julkiselle. Niin onko se jono siellä n. 6 kk?
Elisenda, joo tuskin se "kohtuarvio" mitenkään hatusta heitetty on! Ja hitsi, kun menkat tuppaa usein alkamaan välillä perjantai-iltapäivä - sunnuntai-ilta (mullakin tosi usein), niin joutuu odottelemaan sitä, että pääsee soittamaan jatkosuunnitelmista.
ON: Kp19, dpo4 (?). Tänään on tissit tuntunu hieman herkiltä, jos oon esim. vahingossa "sohassu" kädellä niihin. Eilen (vai toissapäivänä?) tuntu pientä "neulanpistoa" oikealla, mutta en haluaisi nyt alkaa nostattaa mitään toiveita, koska toisaalta kystat voi aiheuttaa oman kokemuksen mukaan samanlaisia tuntemuksia. Ja kystia mulla on varmuudella ainakin yksi, joka on ollu oikeassa munatorvessa iät ja ajat.
Oon myös yhä enemmän alkanu miettiä sitä, että jos me joskus lapsi saadaan, tulisko musta sellanen äiti, joka ajattelee, että oma muksu on täydellinen eikä voi tehdä virheitä. Sellaisiin vanhempiin kun törmään työssäni koko ajan; lapselle opetetaan, että aina vika on jossakussa tai jossain muussa kuin omassa käytöksessä/omissa teoissa. Ja monet vanhemmat uskoo sokeasti kaiken, mitä oma mukula sanoo ja puolustaa tätä viimeiseen asti, vaikka kyseinen kullannuppu ois esim. huoritellu, kuristanu ja levittäny perättömiä huhuja luokkakaverista vain sen takia, että kaveri sattuu olemaan ylipainoinen tai sillä on väärää merkkiä oleva paita. Nyt on tietysti tullu pohdittua, monessako tapauksessa on taustalla mahdollisesti pitkä lapsentekoyritys. Silti toivon, ettei musta tuu samanlaista (jos nyt ikinä sitä lasta saadaan), vaan oppisin kasvattamaan reilun, epäitsekkään ja empaattisen lapsen ja muistaisin, että kaikki tekee virheitä eikä kukaan ole täydellinen - edes se oma lapsi.