Pirkanmaa / Tampereen seutu odottajia (LA 2016)?
- Ketjun aloittaja Sugarplum Sprite
- Aloituspäivämäärä
Mulla siis kans tavoitteena tuo sosionomi mut vaan päihdepuolelle tai lasten suojeluun.. ois haaveena sit joskus toimia sijaisperheenä ym. Jos haaveet toteutuu :)
Sama kiinnostaa et onko pääsykokeet millaisia? Itse pääsin viime syksynä sinne asti mutta sit tuli päätös että pääsen kuntoutukseen niin menin sinne koska kela kouluttaa mut sit uudelleen.
Sama kiinnostaa et onko pääsykokeet millaisia? Itse pääsin viime syksynä sinne asti mutta sit tuli päätös että pääsen kuntoutukseen niin menin sinne koska kela kouluttaa mut sit uudelleen.
Mä pääsin monen vuoden yrityksen jälkeen opiskelemaan sosionomiksi. Ei ollut helppo päästä. Tampereelle en päässyt minään vuonna edes valintakokoisiin, ei todistuksen pisteet riittäneet... No, viime keväänä sitten hain ekana toiveena Tampereelle ja tokana Hämeenlinnaan. Olisin päässyt Hämeenlinnaan, mutta Tampere hyväksyy myös muualla tehdyt kokeet, joten koska olin hakenut ensisijaisesti Tampereelle niin tulin valituksi sinne. ☺ Ite oo tykännyt, hirmu rentoa ja ainakin viime syksy oli todella löysä lukkarin osalta. Mulla tosin oli paljon hyväksilukuja lähihoitajaopinnoista. Ens viikko vielä lomaa ja sitten jatkuu koulu. Koitan käydä pojan kanssa mahd paljon.
Mulla esikoinen keskeytti lukion. Suoritin sen sit loppuun ja lakin sain ku tyttö oli 1,5v. Sen jälkeen alotin lähihoitajaopiskelut ja valmistuin 2012 keväällä. Nyt opiskelen sairaanhoitajaksi Tamkissa ja koulu jää kesken. Jäljelle jää 2 harjottelua ja yhden lukukauden teoriaopinnot. Opinnäytetyö tulee onneks tehtyä ens joulukuuhun mennessä!! :) Ajatuksena palata kouluun syksyllä 2017 (vauva silloin 1,5v) ja valmistuminen olis luvassa tammikuussa 2018.
Mulle opiskelu lapsen kans on ollu aika luontevaa ja sitä on oppinu aikatauluttaan elämää.. vaikeinta oli vuoden ajan ku olin käytännössä yksinhuoltajana. Sillon rankimpia oli 3 vuorotyö-harjottelut. Varsinkin ilta-aamut joita oli joskus pakko tehä.. mut aika ylpeenä valmistuin lähihoitajaksi sillon ja kovan työn teinkin!
Nyt tilanne ihan eri ku nykyinen mies tukee opiskelua ihan erilailla ku eksä.. mä jään kyllä hyvillä mielin äitiyslomalle ja palaan sit kouluun kun siltä tuntuu, ajatuksena nyt tosiaan toi 2017 syksy!
Mulle opiskelu lapsen kans on ollu aika luontevaa ja sitä on oppinu aikatauluttaan elämää.. vaikeinta oli vuoden ajan ku olin käytännössä yksinhuoltajana. Sillon rankimpia oli 3 vuorotyö-harjottelut. Varsinkin ilta-aamut joita oli joskus pakko tehä.. mut aika ylpeenä valmistuin lähihoitajaksi sillon ja kovan työn teinkin!
Nyt tilanne ihan eri ku nykyinen mies tukee opiskelua ihan erilailla ku eksä.. mä jään kyllä hyvillä mielin äitiyslomalle ja palaan sit kouluun kun siltä tuntuu, ajatuksena nyt tosiaan toi 2017 syksy!
yksäriä pystyy laittamaan napauttamalla jotain käyttäjää, jolloin avautuu semmoinen "tietopalkki" ja siinä lukee et aloita keskustelu.
Mä opiskelin hämeenlinnassa HAMKissa, koska en ois sillon 2008/2009 päässyt TAMKiin.
Nythän noi esivalintapistehommelit on vähän muuttunut (sillon 2008 ja 2009 ku ite hain sai 8,0 ka:lla täydet pisteet) ja on vaikeampi päästä pääsykokeisiin.
ainakaan tollon 2008 ei ollu syksyn haussa tampereelle tai hämeenlinnaan sosiaalialan ko:ta ollenkaan...
mää oon ollu kolmissa eri pääsykokeissa (hamk k08, lamk s08 ja hamk k09) ja kaikissa oli kokolailla samanlainen pääsykoe. Pääsykokeeseen kuului kirjallinen osio, jossa oli mm. psykologisia ja persoonallisuustestejä, plus-miinus-jako-kerto -laskuja, jatka kuvaa, mikä ei kuulu joukkoon -tehtäviä yms... ton lisäks oli sit ryhmätilanne (keskusteltiin annetusta aiheesta n. 6-8hlö ryhmissä) ja psykologin/opettajan haastettelu. pääsykokeisiin ei oikein voinu valmistautua muuten ku miettimällä miks haluaa sosionomiks yms.
opiskelusta tykkäsin, aika paljon oli ryhmä- tai paritöitä, et jos ei niistä tykkää niin voi olla hankalaa opiskelu. Tenttejä meillä oli joku 15 yhteensä 3,5v. aikana. kurssit suoritettiin lähinnä oppimistehtävillä, ryhmä- tai paritöillä tai esseillä.
mulla ei ollut mitään hyväksilukuja, kun menin lukion jälkeen suoraan (oli mul välivuosi) amkkiin. eka vuosi oli 4-5 koulupäivää viikossa ja keskimäärin ehkä 6-tuntisia päiviä. toisena ja kolmantena vuonna oli lähes viikottain 1-2 vapaapäivää, paitsi tietty harjoittelujen aikana.
kysykää, jos on lisää jtn mitä tulee mieleen. :)
Mä opiskelin hämeenlinnassa HAMKissa, koska en ois sillon 2008/2009 päässyt TAMKiin.
Nythän noi esivalintapistehommelit on vähän muuttunut (sillon 2008 ja 2009 ku ite hain sai 8,0 ka:lla täydet pisteet) ja on vaikeampi päästä pääsykokeisiin.
ainakaan tollon 2008 ei ollu syksyn haussa tampereelle tai hämeenlinnaan sosiaalialan ko:ta ollenkaan...
mää oon ollu kolmissa eri pääsykokeissa (hamk k08, lamk s08 ja hamk k09) ja kaikissa oli kokolailla samanlainen pääsykoe. Pääsykokeeseen kuului kirjallinen osio, jossa oli mm. psykologisia ja persoonallisuustestejä, plus-miinus-jako-kerto -laskuja, jatka kuvaa, mikä ei kuulu joukkoon -tehtäviä yms... ton lisäks oli sit ryhmätilanne (keskusteltiin annetusta aiheesta n. 6-8hlö ryhmissä) ja psykologin/opettajan haastettelu. pääsykokeisiin ei oikein voinu valmistautua muuten ku miettimällä miks haluaa sosionomiks yms.
opiskelusta tykkäsin, aika paljon oli ryhmä- tai paritöitä, et jos ei niistä tykkää niin voi olla hankalaa opiskelu. Tenttejä meillä oli joku 15 yhteensä 3,5v. aikana. kurssit suoritettiin lähinnä oppimistehtävillä, ryhmä- tai paritöillä tai esseillä.
mulla ei ollut mitään hyväksilukuja, kun menin lukion jälkeen suoraan (oli mul välivuosi) amkkiin. eka vuosi oli 4-5 koulupäivää viikossa ja keskimäärin ehkä 6-tuntisia päiviä. toisena ja kolmantena vuonna oli lähes viikottain 1-2 vapaapäivää, paitsi tietty harjoittelujen aikana.
kysykää, jos on lisää jtn mitä tulee mieleen. :)
Sugarplum Sprite
Näppärä viestien naputtelija
Mua jotenkin helpotti nyt hirveästi kuulla, ettei muillakaan oo ihan suoria uraputkia välttämättä ollut! Kun meillä kotona ei olla valintoihin puututtu, mutta miehen vanhemmilla on se tietty käsitys, miten elämä hoidetaan, koska heillä se on mennyt niin. Mua on sitten stressannut paljon tuo.
Itse opiskelussa uskon pärjääväni, oon aina ollu hyvä koulussa, nyt yliopistossakin vahvan nelosen linjalla meen (arvosanataulukko 1-5) ja oon käyny muutamissa pääsykokeissa ja aina päässy sisään. Amk-haussa huolestuttais kyllä se, että oon niin paljon tehny teoriaa, että olisinko sitten yhtään käytännöllinen, eli meniskö pääsykokeet ihan pilalle. Ja että oonko psykologisesti soveltuva. :D
Sosionomiala siis on se, mitä oon itse myös harkinnut, nyt opiskelen filosofiaa (ja sataa muuta juttua ohessa). Oon tehnyt viidelle eri perheelle töitä lastenhoitajana (1-4 lasta kerralla ja iät on ollu 8kk-5v välillä) + olin vuoden au pairina, niin tuntuu omalta hommalta. Oon myös ohjannut lentopalloa 6-11 v. tytöille, ollut lastenleireillä isosena ja vetänyt askartelukerhoa, eli kokemusta löytyy. Mut vasta viime aikoina oon aatellu, että voishan se olla ihan ammattikin. Päiväopiskelu pienen kanssa vois vaan olla hankalaa & monimuoto-opintoihin vaaditaan taustakoulutus. Eli vähän hankalaksi menis... Kun mun nyt tosiaan pitää yhdistää lapsen kotihoito & opiskelu, kun opintotukeakaan ei tipu ja kumminkin haluun lasta kotona hoitaa. Argh näitä käytännön ongelmia!
//sori tää avautuminen :D
Itse opiskelussa uskon pärjääväni, oon aina ollu hyvä koulussa, nyt yliopistossakin vahvan nelosen linjalla meen (arvosanataulukko 1-5) ja oon käyny muutamissa pääsykokeissa ja aina päässy sisään. Amk-haussa huolestuttais kyllä se, että oon niin paljon tehny teoriaa, että olisinko sitten yhtään käytännöllinen, eli meniskö pääsykokeet ihan pilalle. Ja että oonko psykologisesti soveltuva. :D
Sosionomiala siis on se, mitä oon itse myös harkinnut, nyt opiskelen filosofiaa (ja sataa muuta juttua ohessa). Oon tehnyt viidelle eri perheelle töitä lastenhoitajana (1-4 lasta kerralla ja iät on ollu 8kk-5v välillä) + olin vuoden au pairina, niin tuntuu omalta hommalta. Oon myös ohjannut lentopalloa 6-11 v. tytöille, ollut lastenleireillä isosena ja vetänyt askartelukerhoa, eli kokemusta löytyy. Mut vasta viime aikoina oon aatellu, että voishan se olla ihan ammattikin. Päiväopiskelu pienen kanssa vois vaan olla hankalaa & monimuoto-opintoihin vaaditaan taustakoulutus. Eli vähän hankalaksi menis... Kun mun nyt tosiaan pitää yhdistää lapsen kotihoito & opiskelu, kun opintotukeakaan ei tipu ja kumminkin haluun lasta kotona hoitaa. Argh näitä käytännön ongelmia!
//sori tää avautuminen :D
Noi on kyllä hankalia juttuja. Itsekkin oon miettiny et olisko paras vaihtoehto yrittää oppisopimuksella aikuiskoulutus tutkinto joltain alalta ja monimuotona sit sitä samaa yrittää. Jotenki ei kans taloudellisesti innosta noi kokopäiväset opiskelut kun ei oikeen mitään tukia sais itelle avopuolison tulojen takia. En kuitenkaan halua olla ihan toisen varassa.
Ja sitkun kouluun päättäis mennä nii entäs jos ei pääsekkään sisää ja venyy taas alotus puolella vuodella ainaki! Mutta olis ihanaa saada joku kunnon ammatti ettei tarttis ettiä mitään töitä monelta eri alalta jossa ei ees viihy
Joo tuntuu että kaikilla muilla olis selkeet kuviot opiskeluilta ja töiltä mut ihana huomata ettei se aina niin meekkää vaikka onki kouluihin päässy!
Ja sitkun kouluun päättäis mennä nii entäs jos ei pääsekkään sisää ja venyy taas alotus puolella vuodella ainaki! Mutta olis ihanaa saada joku kunnon ammatti ettei tarttis ettiä mitään töitä monelta eri alalta jossa ei ees viihy
Joo tuntuu että kaikilla muilla olis selkeet kuviot opiskeluilta ja töiltä mut ihana huomata ettei se aina niin meekkää vaikka onki kouluihin päässy!
Annicasi
Jostain jotain jo tietävä
Nää tälläiset ryhmät on vaan niin hyviä, kun saa vertaistukea! Parasta musta on huomata, ettei yksin oo samantapaisessa tilanteessa tai että muut on kokenut samanlaisia ajatuksia ja pohdintoja omassa elämässään joskus :) helpottaa kummasti 
:)
Elämä ei todellakaan mene niinkuin sen olisi suunnitellut ja itse oon lakannutkin sitä liikaa suunnittelemasta, koska usein elämä vaan vie ja tilanteet saattaa muuttua hyvinkin nopeasti! Esim. mun raskaus oli monella tapaa mun elämää mullistava. Ensinnäkin luulo, etten pysty saamaan lapsia (4 vuotta ilman ehkäisyä), silloisesta poikaystävästä ero ja opiskelijavaihtoon lähtö peruuntu...
Sen, minkä oon moneen kertaan todennut, varsinkin "huonoina" tai huolestuttavina hetkinä, on se, että loppujen lopuks asiat on monella tapaa todella hyvin. Ja vaikkei siltä joskus tuntuiskaan, niin elämä vie kokoajan eteenpäin, kohti sitä hyvää, koska tuskin kukaan tahallaan ohjaisi sitä huonompaan suuntaan ikinä!!? :)
Vaikka mua itseäni ei nappaa tällä hetkellä yhtään mun ala mitä opiskelen, harkitsen vaihtavani sitä tai etten tiedä kumpi kahdesta isäehdokkaasta on lapseni isä, uskon todellakin, että silti, joka tapauksessa, asiat lutviutuu oikeille paikoilleen ja tuun varmasti saamaan viihtyisän työn, ihanan perheen ja hyvän elämän. Täytyy vaan itse vähän ohjailla elämäänsä sillä mitä on tarjolla ja nauttia ennenkaikkea siitä! Älkää siis olko liian huolissanne tilanteistanne vaan koittakaa nauttia kaikesta.
Tää nyt oli ehkä vähän yleismaailmallista löpinää, mut pointti oli varmaan, että älkää olko liian ankaria itsellenne ainakaan ja tehkää sitä mikä tuntuu parhaalta, älkää antako muiden tuomita päätöksiänne :) Oon kyllä nyt vähän raskaushormonien vaikutusten alaisena tässä ja puolikuolleena muuttohommien jälkeen :D Oliko nyt missään järkeä, kuulostinko ihan ÄIDILTÄ?? :D
:)Elämä ei todellakaan mene niinkuin sen olisi suunnitellut ja itse oon lakannutkin sitä liikaa suunnittelemasta, koska usein elämä vaan vie ja tilanteet saattaa muuttua hyvinkin nopeasti! Esim. mun raskaus oli monella tapaa mun elämää mullistava. Ensinnäkin luulo, etten pysty saamaan lapsia (4 vuotta ilman ehkäisyä), silloisesta poikaystävästä ero ja opiskelijavaihtoon lähtö peruuntu...
Sen, minkä oon moneen kertaan todennut, varsinkin "huonoina" tai huolestuttavina hetkinä, on se, että loppujen lopuks asiat on monella tapaa todella hyvin. Ja vaikkei siltä joskus tuntuiskaan, niin elämä vie kokoajan eteenpäin, kohti sitä hyvää, koska tuskin kukaan tahallaan ohjaisi sitä huonompaan suuntaan ikinä!!? :)
Vaikka mua itseäni ei nappaa tällä hetkellä yhtään mun ala mitä opiskelen, harkitsen vaihtavani sitä tai etten tiedä kumpi kahdesta isäehdokkaasta on lapseni isä, uskon todellakin, että silti, joka tapauksessa, asiat lutviutuu oikeille paikoilleen ja tuun varmasti saamaan viihtyisän työn, ihanan perheen ja hyvän elämän. Täytyy vaan itse vähän ohjailla elämäänsä sillä mitä on tarjolla ja nauttia ennenkaikkea siitä! Älkää siis olko liian huolissanne tilanteistanne vaan koittakaa nauttia kaikesta.
Tää nyt oli ehkä vähän yleismaailmallista löpinää, mut pointti oli varmaan, että älkää olko liian ankaria itsellenne ainakaan ja tehkää sitä mikä tuntuu parhaalta, älkää antako muiden tuomita päätöksiänne :) Oon kyllä nyt vähän raskaushormonien vaikutusten alaisena tässä ja puolikuolleena muuttohommien jälkeen :D Oliko nyt missään järkeä, kuulostinko ihan ÄIDILTÄ?? :D
Muokattu viimeksi:
Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
Noi on muuten jänniä noi AMK:n pääsykoerajat! Mulla lukion ka 9.6, ja kun kuvittelin haluavani vaihtaa alaa, pääsin tietty kaikkiin haluamiini pääsykokeisiin, vaikka alat suosituimpia mitä on (liikunta). Vierumäellekin vaan 10% hakijoista otettiin pääsykokeeseen. Sisälle en sit päässyt :D Ehkä ihan hyvä niin, nyt valmiina nelosen keskiarvon maisterina tuntuu hölmöltä, että olisin luopunut yliopistopaikasta alemman tutkinnon vuoksi. Lisäks Vierumäki on ihan käsittämättömän kaukana kaikesta!
Yliopiston pääsykokeisiin pääsee sit kaikki :P
Yliopiston pääsykokeisiin pääsee sit kaikki :P
Mua on jälkikäteen naurattanut kun alunperin peruskoulun jälkeen oli ajatuksena lähteä lukemaan lähihoitajaksi. Silloin oli vaan ikärajana se 17v (piti täyttää sinä vuonna kun aloitti koulun) eli piti keksiä puoleksi vuodeksi ainakin jotain muuta. Niinpä menin tavalliseen lukioon ajatuksena vaihtaa sieltä sit ammattilukioon eli mitään opintoja ei menisi hukkaan kuitenkaan. Jotain kuitenkin tapahtui enkä hakenutkaan lähihoitajaksi vaan lähdinkin tekniikan puolelle. Tuossa vaiheessa lähipiiri piti mua ihan hulluna kun menin tuollaiselle linjalle opiskelemaan.. Sama reaktio lähipiirissä toistui silloinkin kun vaihdoin tekniikan puolelta lukemaan sairaanhoitajaksi :D Eli tekee niin tai näin niin koskaan ei ole hyvä (ja siis kukaan ei ole yrittänyt mun valintoihin vaikuttaa vaan ainoastaan kommentointia tullut). No ok, olihan tuo mun jälkimmäinen alan vaihto oikeasti aika hullun hommaa kun vaihdoin työajat huonommiksi ja pudotin palkkani puoleen jne.. Mutta.. Joskus vaakakupissa vaan painaa muut asiat :)
Iida, Ihan mukavasti. Mitä nyt neiti on hieman eri mieltä sopivasta vuorokausirytmistä. Tänään kaivoin vihdoin kantoliinankin esiin niin saatiin vauvan nukkuessa tuon nelivuotiaan kanssa vähän järjestettyä kodinhoitohuonetta. Alkaa hiljalleen löytämään tavaroita. Mitä nyt miehellä on aina puhelin hukassa 
Naurettiinkin että hänen aktiivisuusrannekkeensa yli 10000 askelta joka päivä vaikka ei postilaatikkoa pidemmälle kävelisi, kun ravaa sata kertaa päivässä kerrosten välillä etsimässä puhelintaan :D Hänen työhuone on siis sisääntulokerroksessa, keittiö ja olohuone taas seuraavassa ja siitä vielä yksi taso ylöspäin on makuuhuoneet.. No saapahan liikuntaa
Naurettiinkin että hänen aktiivisuusrannekkeensa yli 10000 askelta joka päivä vaikka ei postilaatikkoa pidemmälle kävelisi, kun ravaa sata kertaa päivässä kerrosten välillä etsimässä puhelintaan :D Hänen työhuone on siis sisääntulokerroksessa, keittiö ja olohuone taas seuraavassa ja siitä vielä yksi taso ylöspäin on makuuhuoneet.. No saapahan liikuntaa
Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
Mä oon nyt jotenkin kauheen malttamattomalla päällä. Rv 16+2 ja mitään ei tapahdu! :D Masu on pallo iltasin, mut aamusin melkein litteä, kun alkuraskauden 24/7 turvotus on hävinnyt. Rakenneultraan aikaa kuukausi, vois ihan yhtä hyvin olla vuosi :D Onneks tänään on sentään lääkärineuvola, tosin siellä tuskin mitään ihmeellistä tulee. Dopplerkin on kotona meinaan. Liikkeet tuntuu sillon tällöin, joskus kaveri monottaa äitiä koko päivän ja joskus ei lainkaan. Oireet hävinneet itkuisuutta ja iskiasta lukuun ottamatta.
Kulu jo, aika!
Kulu jo, aika!
Enpä oo pitkään aikaan täälä käynyt kirjottamassa, kai kaikki mun sanat päätyy tällä hetkellä oppariin niin että ei jaksa mitään muuta enää raapustaa :P mutta olis kiva osallistua seuraavaan miittiin :) 7.3.ko se nyt oli tulossa? Mulla viikkoja nyt 33+2 ja nyt alkaa tosissaan tuntua että aika loppuu kesken :D vaikka ihan hyvälle mallille koulun ehdin saada ja stressi siinä mielessä on täysin turhaa :)