Pirkanmaa / Tampereen seutu odottajia (LA 2016)?

Annicasi, tilanteita on niin erilaisia, eikä kenenkään tule tuomita toisen valintoja ja elämää noin muutenkaan :) Mekin saadaan varmasti kuulla siitä, että meidän kaksosilla on periaatteessa kolme vanhempaa, eli minä ja mieheni sekä ex-vaimoni, joka virallisesti on edelleen vaimoni ja mulle tosi rakas ja miehellekin hyvä ystävä. Mut tää on meidän ratkaisu, kaikki jotka on eri mieltä, voi imeä kiviä ;)
 
Pitkästä aikaa mäkin kirjoittelen :)

Nyt on vauvauutiset ehditty kertoa perheenjäsenten lisäksi joillekin ystäville, iloisia mutta vähän hämmentyneitä reaktioita on tullut. Me ei varmaan kavereille olla vaikutettu siltä, että hankittais perheenlisäystä, vaikka keskenään on siitä jo pari vuotta puhuttu.

Vaikka mulla on mun pitkäaikainen poikaystävä (en osaa sanoa mies :D) ja ollaan harkittu tää asia ihan tarkkaan, niin silti meidänkin valintoja on ihmetelty, koska ollaan vielä molemmat opiskelijoita eli rahatilanne ei oo ideaali. Niin että niitä ihmettelijöitä riittää, oli tilanne mikä tahansa! Mutta on niitä aidosti onnellisiakin + itse me tiedetään, kuinka todella haluttu tää lapsi on.

Mä en pääse tonne 7.1., kun oon varmaan pohjoisessa vielä sillon, mut nyt ennen 18. päivää ja viimeistään sit kun palaan, niin ois tosi kiva tavata teitä. Balacenia tais sanoa asuvansa tässä lähellä, niin vois kyllä nähdä noin ihan muuten vaan. :)

Tänään eka päivä radiseurantaa takana, neuvolassa eilen ku näytti, miten käytetään, nii oli lounaan jälkeen 4,9. Tänään lounaan jälkeen oli huikeat 5,0 - toivottavasti muutkin päivät näyttäis tältä.

Ai joo, en oo siksi kirjotellu, koska oon ollut ihan superväsynyt ja sit oon yrittäny kuitenkin liikkua -> loppupäivänä ei jaksakaan mitään. Niin ja mulla on jo pari viikkoa ollut ihan järkyn kipeäätekevät liitoskivut, sellanen 2 km kestää maksimissaan kävellä ja sit ne alkaa. Ai ku kiva.

Mulla ois pakko tehä 1 tentti ennen joulua, mut mietin, että skippaan sen ihan suosiolla. En vaan saa luettua... Eikö tässä vaiheessa kuuluis olla energinen olo?

Sori, kun vaan valitan, mä oon oikeasti ihan iloisella mielellä useimmiten. Ens viikon lopulla on rakenneultra, jännittää! Sitten mä lähdenkin joulun viettoon. :)
 
ihanamama sanoi:
Heips. Kiva kun löysin tän keskustelun. Oon Tampereelta myös ja esikoista odotan. la 27.3
Pitiköhän tähän viel oma ikäkin iskee :) 29v.
Neuvolassa käyn tipotiellä.
Vauvan liikkeet tunsin viikolla 17 ja se ei musta tuntunut miltään kuplinnalta tai perhosen siipien havinalta vaan kalalta joka törmäilee ämpärissä reunoihin/seinään.
Nyt vko 24 + 2. Kaikki kunnossa.
Click to expand...

Sama la kun mulla :) odotan kanssa esikoista, mutta oon vähän nuorempi kuin sinä, nyt siis 22 :)
 
Sugarplum sprite, Energinen aika raskaudessa.. Mä olen sitä mieltä, että se on urbaanilegenda samoin kun ne hyvin nukkuvat lapsetkin. Ainakaan en kolmen raskauden ja kahden lapsen kanssa ole moisiin törmännyt kun puheissa ;) Niin ja mä asun täällä golf-kentän notkon toisella puolella eli ihan nurkilla myös. Nyt taitaa tosin vaan päivät ja etenkin illat olla jo niin täynnä, ettei ehdi treffata. Eikä tämä kiire tästä ainakaan vähene kun tammikuulla muutto ja la lähestyy.. Tai no kiire ja kiire.. Normaalitilanteessa hommat hoituisi puolet nopeammin, mutta valaana kaikki on hitaampaa ;)
 
Henkilökohtaisesti en ymmärrä ihmisiä, jotka tuomitsee kaiken sellaisen, joka on erilaista, kuin heillä itsellään, oli se sitten vaatetus, ihonväri, seksuaalinen suuntautuminen tai vaikkapa se, miten joku toinen hankkii lapsia eri elämäntilanteessa, kuin itse hankkisi. Ei toisten elämää voi verrata omaansa ja kaikilla on eri tilanteet. Se on vain hyvä, sillä aika tylsäähän tämä elämä olisi, jos kaikki tekisi kaiken ihan samalla lailla. Uskon, että monesti tuomitsevat ihmiset ovat vain hämmentyneitä erilaisuudesta, eivätkä uskalla puhua siitä suoraan, joten tyytyvät puhumaan selän takana. Paras ratkaisu siis olisi vain mennä puhumaan sen henkilön kanssa, kenen erilaisuutta on tuomitsemassa ja yrittää asettua hänen asemaansa. Jos itse tuomitsee toisia, voi samalla ajatella, että varmaan aika moni tuomitsee myös sinut. Miltäs se sitten tuntuu?

No, meni vähän tällaiseksi filosofiseksi pohdinnaksi, mutta pointti oli, että itse ainakin pidän rikkautena sitä, että meitä on täällä niin eri elämäntilanteista. On mielenkiintoista päästä juttelemaan erilaisista vauvan odotus kokemuksista. Ja se vauva on kuitenkin meillä kaikilla yhdistävä tekijä, joten varmasti kaikilla löytyy samankaltaisia juttuja toisten kanssa :)

Mää oon täällä ihan kärsimätön, kun haluisin jo tuntea jotain liikkeitä. Mutta vieläkään ei tunnu mitään. Kuulemma 14 viikolta eteenpäin voi tarkkaavaisimmat alkaa tuntemaan. Oon aina luullut olevani tarkkaavainen kehon tuntemuksista, mutta en ilmeisesti mikään super tarkkaavainen olekaan :rolleyes: Nyt siis 14+4 :)
 
Yleensä ne "tarkimmat" ei ole ensisynnyttäjiä. Ensimmäisellä kerralla kun ei oikein tiedä millaisia ne hennoimmat liikkeet ovat. Ja kyllä näin kolmatta odottaessakin sai veikkailla kauan onko kyseessä vauva vai oma suolisto :D
 
Mä taisin tällä kertaa tuntea joskus rv 16+, edellisestä tunsin jo aiemmin. Nyt olikin kyllä istukka edessä pitkään joten liikkeet tuntui muutenkin ihan erilaisilta kuin noista kahdesta aiemmasta. Nyt ei enää ole ongelmia liikkeiden tuntemisessa kun rv 33+ ;) Välillä melkein näkeekin jalkapohjan kun toinen oikein venyttelee ja pidempään painaa jalkaa mun vatsanahkaa vasten. Ja teinipoikaa ällöttää kun näkee usein kuinka mun maha heiluu :D
 
Minäkään en ymmärrä sitä tuomitsemista tai arvostelua, ylipäätänsä mistään, mikä liittyy toiseen ihmiseen tai heidän valintoihinsa.
Nimimerkillä; 1lk - 9lk koulukiusattu, ja siitä sellaiset arvet että tahtomattanikin pelkään että joku arvostelee tai nauraa.
Itsellänikään ei siis mikään paras tilanne, mutta en silti uskalla siitä täällä kertoa, koska pelkään. (anteeksi :( ) :D Sen verran voin sanoa, että koulujen käyminen ei ole onnistunut kunnolla, koska olen saanut traumat, ja tahtomattani aamulla sängystä nouseminen on hyvin vaikeaa.
 
ei mullakaan missään vaiheessa erityisen energinen olo oo ollut. En myöskään itse koe mitenkään "hehkuvani". On kyllä jotkut väittäneet, että hehkun ta näytän hyvältä, mut ei siltä tunnu! :D

Mä tunsin ekat liikkeet vasta 20+3, mutta mä oonkin ensiodottaja...

Sugarplum sprite, asun tosiaan vehmaisissa, eli en kauheen kaukana. Ja mielelläni tapaan muita odottajia. :) tuolta helmikuisista oonkin joitain tavannut ja tavataan uudestaan taas kohta. mutta aina on kiva tavata uusia ihmisiä!!! :)

Ja tuomitseminen on tosiaan peestä, oli se sitten mistä syystä tahansa. Muakin on koulukiusattu 5-9-luokat, onneks lukiossa, ja yläasteellakin jo, oli hyviä ystäviä, jotka auttoi vaikeuksien yli. :)
 
Yksi syy, miksi tuota mieltä olenkin on juurikin se, että mua itseänikin on kiusattu koulussa. Ja syy siihen oli se, että mulla on pisamia ja punastun helposti. Kaksi sellaista asiaa, joille en mitenkään päin voi yhtään mitään. Tämän takia kasvatin itselleni aikanaan melkoisen kuoren, jonka alle ei helpolla päässytkään. Siitä seurasi kaikenlaista ikävää, mutta olen kasvanut takaisin omaksi itsekseni tosi hitaasti ja varmaan vasta noin vuosi sitten hyväksyin itseni ja omat valintani täysin.

Ei todellakaan tarvi pyytää anteeksi jos tuntuu epävarmalta :Heartred Eikä mitään muitakaan tunteita :) Kuten pari vuotta sitten Putouksen voittanut sketsihahmo Antsku sanoo: "mulla on oikeus mun omiin tunteisiin". Se on musta aika hyvin sanottu. Kaikilla on :) :Heartred

Mää olin pari viikkoa sitten kamalassa flunssassa ja just paranin ja kerkesin pari viikkoa olla suht. normaalissa kunnossa. Sitten eilen oli tosi energinen olo ja menin salille ja nyt on taas vähän sellainen tunne, että oon tulossa kipeäksi uudelleen. Toki tämä lihaskipu tekee osansa siihen, mutta myös kurkku on kipeä. En kyllä taas haluisi sairastaa :sad001 En oikeen viime yönä myöskään saanut jostain syystä nukuttua, vaikka yleensä nukun tosi hyvin..
 
Mäkin oon ensisynnyttäjä ja uskon, että aloin tuntemaan vauvan liikkeet vasta siinä viikoilla 19-20, vaikka istukka on jossain "takana", selänpuolella, jolloin pitäis tuntea ne helpommin.. :D Tuntu kauhean turhauttavalta, kun mulla ei ollut mitään itselleni selkeitä raskausoireita, kun ne oireet mitä tuli, niin olisi voinut selittää vaikka syysmasennuksella tai stressillä tai parisuhdeongelmilla. Mutta sitten kun ne liikkeet ja potkut alkoi vihdoin tuntumaan niin oi vitsit, miten onnelliseksi tunsin itseni! Vaikka maha oli kasvanu ja kuuntelin dopplerilla sydänääniä, niin ne liikkeet olivat vasta se. mikä sai mut tajuamaan et hei, nyt mun sisälläni on joku pieni ihme!! Kummallinen mieli :)

Ehdin kans tällä vikalla kouluviikolla saada flunssan ja olo on ollut kamala! Mulla loppui siis juuri koulu ja en todellakaan tuntenut, että se olisi ressannut mua niin paljon, koska kaikki tentit meni yllättävän hyvin pienellä työllä. En silti ollut nukkunut nyt edelliseen kolmeen viikkoon kunnolla, saatoin pyöriä jopa viis tuntia ennen kuin sain unta ja päivät mennä 4 h unilla... mua väsytti niiin paljon, mutten vaan saanut unta, edes päivisin.. Nyt pari viime yötä oon nukkunut todella hyvin! Ja eilen jopa parin tunnin päikkärit ;) Kai mä sitten oikeasti ressasin sitä, et saanko kaikki hommat tehtyä ennen joulua, koska kevääksi oon ilmoittanut poissaolevaksi itseni, eikä silloin saa siis opintopisteitäkään kirjata, vaikka palauttaisi esim. jonkun harkan myöhässä. Mutta ah ihanaa, kun saa nyt vaan nauttia!

Nautin nyt niinkin paljon, että tilasin netistä uudet vaunut! Toimitusaika oli 14-28 päivää, koska olivat loppu varastolta, mutta onhan tässä vielä aikaa vauvaankin!

Tunnetteko olevanne jo hyvin valmistautuneita vauvan tuloon? Tarkoitan hankintoja ja että ootteko hankkineet paljon tietoa esim. synnytyksestä, imetyksestä, yms...? Ja ne jotka ovat jo synnyttäneet, niin meinaatteko tehdä jotakin nyt toisin kuin aikaisemmin?
 
Mä en ole vielä hommannut mitään vauvalle. Ajatuksen tasolla kyllä tiedossa mistä tavaroita aletaan ens vuonna hommataan. Esim. pinnasänky tulee äitin luota ja vaatteitakin on tulossa sukulaisilta..
Tosin meillä vasta ensi viikolla rakenneultra ni sit onkin jo hyvä alkaa valmistautumaan kun on tiedossa että vauvalla on kaikki hyvin ja mahdollisesti sukupuolikin tiedossa :)

Mullakin oli stressiä koulusta, onneks sain rästit tehtyä viime viikonloppuna ja nyt enää maanantaina viimenen tentti ja keskiviikkona viimenen koulupäivä ja sit mäkin saan 1kk lomailla ja rentoutua!

Synnytystä olen ajatellut jo hieman. Ensimmäinen synnytys kesti aika pitkään, osittain ajattelen että epiduraalin laiton jälkeen kohtukin toimi laiskemmin. Nyt toukokuussa ajattelinkin että jos kokeilis kaikkee muuta kivunlievitystä ja jos pärjäis ilman epiä/spinaalia. Ekasta synnytyksestä on siis jäänyt tosi hyvät muistot enkä mitenkään synnytystä pelkää tai jännitä. Mutta ehkä nyt haluan kokea synnytyksen tavallaan myös luonnollisesti. Myös doulaa olen miettinyt, olisi tukena minulle, osaisi neuvoa asentoja ja juurikin niitä erilaisia luonnollisia kivunlievityskeinoja.
Mulla tähän synnytyksen erilaiseen suhtautumiseen vaikuttaa varmasti ikä. Esikoisen oon synnyttäny 17vuotiaana, jolloin toivoinkin mahdollisimman kivutonta synnytystä ja tavallaan pelkäsin kipua. Nyt 26vuotiaana ja hoitotyötä opiskelleena on halua kokea mitä se kipu sitten mahtaa olla, jos niin voi sanoa... otan siis vastaan lääkellistä kivunlievitystä mielelläni jos tarve tulee mutta pyrin ehkä paremmin myös kokeilemaan lääkkeetöntä kivunlievitystä, esim. asennot, TENS-laite, aquarakkulat jne..
 
Voih, meiltä puuttuu vielä vaikka ja mitä, vaikka tärkeimmät on toki jo hankittu.
Vaatteita oon yrittänyt käydä läpi ja vissii lisää pieniä pitäs ostaa... lähinnä siis 50-56 -kokoja... Niitä kun on ihan muutamia! :D
kaikkee pientä pitäs ostella, mm. amme, vaippoja, rasvoja, pumpulipuikkoja, tutteja, hoitoalusta, pinnasängyn reunasuojus, liivinsuojia, lisää lakanoita pinnasänkyyn, itkuhälytin (miehen äiti ehkä ostaa), sitteri yms...
turvakaukalon telakka saadaa joululahjaksi.Turvakaukalo meillä siis jo on.
Ja laskettuun aikaan on vaan 7,5 viikkoo!!! Apua!
Synnytys jännittää ja TAYSiin pitäis mennä tutustuun, mut menee tammikuun puolelle ku ens to ei ehdi ja sit seuraavat kaks torstaita on jouluaatto ja uudenvuoden aatto, jolloin taysissa ei oo niitä tutustumiskäyntejä... (se on joka torstai 15.30)
Äitiysloma alkaa 28.12 ja sitä ennen jo pari vapaapäivää, ens viikolla oon vaan 4 päivää töissä ja sit alkaa loma! Hui!
Alkaa pikkuhiljaa pelottamaan... Varsinkin kun ensimmäinen helmikuinen ehti jo syntyä! :o

Mää oon niin pelkuri, et haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen näin ekassa synnytyksessä. :D Epiduraalin haluan. Ja haluaisin synnyttää alakautta. Siks toivonkin nyt kovasti, että meidän pieni ois jo kääntynyt raivotarjontaan, kun on tähän asti ultrissa ja neuvolassa ollu perätilassa tai poikittain.... :/ Perätilavauvaa en halua synnyttää alakautta.
 
Annicasi: Mulla on vähän samat fiilikset, kun ei ole kamalasti ollut mitään raskausoireita. Että haluaisin jo tuntea niitä liikkeitä, niin saisi jotain todisteita itselleen, että jotain tapahtuu. Vaikka kyllä tuo maha on nyt alkanut kasvaa jo vähän, mutta silti on jotenkin hankala uskoa koko ajan, että vauvalla on kaikki hyvin, vaikka nt-ultrassa potkuttelikin innokkaasti. Mutta siitäkin on jo kolme viikkoa aikaa.

Me ei olla vielä hommattu yhtään mitään. Sieltä täältä ollaan kuultu, että voitaisiin jotain saada, kun aika monilla tutuilla on nyt vauvoja. Mutta ajattelin tehdä tuossa joululomalla listan, että mitä kaikkea oikeasti pitää hankkia, niin voidaan sitten rakenneultran jälkeen alkaa shoppailemaan. Rakenneultra on meillä 18.1. eli ei siihenkään enää kauaa mene.

Mua on aina pelottanut synnytys, siitä lähtien kun olen saanut tietää, mistä vauvat tulee. Mutta tämä onkin jännä juttu, että nyt kun oikeasti oon raskaana, niin mua ei enää pelotakaan. Mietin jopa, että haluaisin kokeilla mahdollisimman luonnollista synnytystä, mahdollisimman vähin lääkkein. Mutta toki otan sitten kaikki mömmöt vastaan jos menee liian kamalaksi. Sen verran olen synnyttäneiltä kavereilta oppinut, että mitään ei kannata yrittää lyödä lukkoon etukäteen, koska synnytys menee niin kuin menee ja sitä ei voi tietää yhtään ennalta. Luotan siihen, että kätilöt tietää, mitä tekee. Se välilihan leikkaaminen mua vähän hirvittää ja sitä haluaisin yrittää välttää viimeiseen asti, kun oon kuullut, että ne arvet saattaa kiusata pitkän ajan päähänkin. Oon jopa sanonut miehelle, että sen pitää yrittää pitää huoli jos itse oon liian sekaisin, että multa ei leikattaisi välilihaa, ellei sitten vauvalla ole joku tosi kova hätä päästä ulos.
 
Meillä nyt on sattuneesta syystä jo suurin osa tavaroista olemassa vauvaa varten. Ei siis suinkaan sen takia, että laskettuun aikaan on reilu kuukausi vaan sen vuoksi, että nuorimmaisen jäljiltä oli tallessa suurin osa :D Vielä pitäisi ostaa vaippoja yms. Ja meidän vaunut on väliaikaisesti varastoituna anoppilaan, pinnasänky mun mummun varastoon jne. Tosin pinnasänkyä ei enää tänne kotiin tuodakaan vaan vauva saa nukkua äitiyspakkauslaatikossa sen hetken mitä tässä vielä asutaan hänen syntymänsä jälkeen. Vaunut täytyy kyllä hakea anoppilasta jossain vaiheessa joulun jälkeen, että saan pestyä ne kun ovat olleet vuoden verran käyttämättä ja silloin kun jätettiin käytöstä pois en pessyt niitä eli aika kuraiset ovat.
 
Mä olen ehdottomasti myös sitä mieltä, että mitään ei kannata lyödä lukkoon etukäteen synnytyksen suhteen. Kannattaa toki miettiä miten ehkä haluaisi toimia ja millaisia kivunlievityskeinoja haluaisi ehkä kokeilla jne. Mutta synnytys sujuu kaikkein parhaiten kun vaan "heittäytyy" mukaan ja toimii sen mukaan mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.

Mulla on takana kaksi sujuvaa ja nopeaa synnytystä. Esikoisen synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta laskien vajaa 7h. Tuolloin olin etukäteen ajatellut, että haluan epiduraalin. Vietin paljon aikaa suihkussa ja kun kivut yltyivät liiaksi niin pyysin saada epiduraalin. Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen ja ehdotti vaihtoehdoksi joko epiduraalia ja hetken nukkumista (olin siis ollut synnärillä yön ja tuolloin kello oli jotain 5-6) ja sen jälkeen ponnistamista tai kohdunkaulan puudutetta ja kalvojen puhkaisua joka nopeuttaisi synnytystä ja saisin sen jälkeen nukuttua. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja se osoittautui loistavaksi. Sain puudutteen ja kalvot puhkaistiin joka sai supistukset huomattavasti tehokkaammaksi ja ei mennyt varmaan puolta tuntia kun pääsin ponnistamaan. Puudutuskin tuntui ihan riittävältä.

Nuorimmaisen kohdalla olin ajatellut kivunlievitykseksi myös tuota samaa puudutusta ensisijaisesti siinä vaiheessa kun lääkkeellistä kivunlievitystä kaipaan. Tilattiin puolilta öin taksi ja lähdettiin käymään näytillä kun mies ei "uskaltanut" mennä nukkumaan muuten. Olin sairaalaan päästyä sen verran auki, että otettiin käyriä ja miehellekin sanottiin että nukkumaan ei lähdetä. Lapsivedet meni jossain vaiheessa käyrillä ollessa ja supistukset muuttuivat taas tiukemmiksi. Lähdettiin saliin ja neljänteen kerrokseen kun päästiin oltiin siinä vaiheessa missä olisin vasta lähtenyt sairaalaan jos ei mies olisi vaatinut näytille lähtemistä eli kivut olivat sellaiset joihin uskoin kaipaavani apua. Pyysin salin kätilöltä puudutusta ja lääkäri saatiin paikalle muutamassa minuutissa.. joka oli liian myöhään koska hänen tultua ovelle sanoin jo, että alan ponnistamaan :D Tyttö syntyi parin minuutin ponnistamisen jälkeen klo 1.50. Kivunlievityksenä toimi kotona käytetty lämmin suihku (kokeilin loppuisiko supistukset vielä) ja iltapäivällä päänsärkyyn otettu Panadol :D No ei tuokaan ollut huono vaihtoehto. Toki teki kipeää, mutta synnytys eteni niin nopeasti ettei olo ehtinyt liian tuskaiseksi kuitenkaan.

Tätä lasta lähden synnyttämään ajatuksella, että lääkkeellistä kivunlievitystä ei ehkä tarvittaisi ollenkaan. Olen kuitenkin avoin kaikille vaihtoehdoille. Ja sitä ammettakin olisi kiva päästä kokeilemaan. Esikoisen synnytykseen mennessä pyysin ammeeseen, mutta silloin aikojen alussa ammeeseen ei päässyt kun raskautta pidettiin riskiraskautena tietyistä syistä. Nuorimmaisen synnytyksessä en ehtinyt edes ammeeseen kysyä vaikka olisin sitä mielelläni kokeillut. Ja mies sanoi tulevasta synnytyksestä, että sen verran voisi kuulemma tahtia hidastaa, että hänkin tajuaisi missä mennään ja ehtisi ehkä eväänsäkin syömään ennen kuin kotimatkalla ;)
 
Sen verran mäkin oon ajatellut synnytystä, että sen täytyy mennä ihan omalla painollaa, ettei tule pettymyksiä kokemuksesta... Mutta muuten ajatus pelottaa tosi paljon. Oon jonkin verran lukenut synnytyskokemuksia täällä foorumilla ja joillakin ollut ihan kamalia kokemuksia, mutta suurimmaksi osaksi ne olleet hyviä ja päättyneet kaikki onnelliseen lopputulokseen :) Luotan kyllä henkilökuntaan synnytykseen, mutta haluaisin jonkun tutun, läheisen ja tärkeän ihmisen vierelleni siihen, enkä tiedä onko mulla sellaista sitten... sisko on alustavasti luvannut tulla, mutta en tiedä onko hän aasiassa silloin vielä..

Saako neuvolassa tarpeeksi tietoutta synnytyksestä? Haluaisin "opiskella" aihetta etukäteen, jotta synnytyspelot helpottais :D Osaisko joku suositella opusta tai saittia, josta vois olla apua? :)
 
http://www.vauvantai.info/ <- tuolta löytyy mm. verkkovalmennus
http://tyttojentalo.fi/sites/tt.molentum.com/files/mina_synnytansuljettu_nettiin.pdf <- ja tuossa on yhdenlainen opus synnytykseen liittyen

Neuvolassa on aika niukasti tarjolla tietoa synnytyksestä eli suosittelen kyllä kaivamaan itse lisää tietoja. Ja doula voisi myös olla harkinnan arvoinen. Tampereella toimii esim Napapiirillä doulapiiri ja lisäksi Ensi- ja turvakodit välittävät doulia. Doula voi siis olla oman tukihenkilön lisäksi synnytyksessä mukana ja hänellä on kokemuksia synnytyksistä jne. Kannattaa tutustua aiheeseen jos on vielä vieras.

Niin ja mulla oli esikoisen synnytyksessä tukihenkilönä mun sisko joka oli itse synnyttänyt puoli vuotta aiemmin esikoisensa. Se järjestely tuntui tosi hyvältä silloin. Esikoisen isää en olisi huolinut synnytykseen mukaan, koska hän on niin hermoheikko yksilö, että olisin vaan joutunut jännittämään hänen pärjäämisensä puolesta ;)
 
Ah kiitos! Mun tykkää nappi ei toimi, mutta kävin nopeesti molemmilla sivuilla silmäilemässä, niin hyviltä vaikuttivat! Googlella oon lähinnä etsinyt vaan blogeja..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top