Heiii pitkästä aikaa!
Kiva, kun ootte saaneet sovittua päivän! Mulla on tänään viimeinen tentti ja huomenna koulupäivä, joten tässä ei ole kuin aikaa ennen maaliskuun loppua, joten lupaan ilmestyä paikalle, ellei nyt tule jotakin yllättävää estettä!
Nyt mennään viikoilla 23 + 6 ja viime neuvolakäynnissä pissa-arvot olivat hälyttäviä ja ehdin huolestumaan niistä kun olin kuvitellut itselleni raskausmyrkytyksen oireita muutenkin.. Onneksi labratuloksissa varmistui, että ei ole hätää :)
Tunnen itseni kans vähän "teiniäidiksi", vaikka teinivuodet on ohitettu aikaa sitten ja ikää tuli juuri mittariin 24. Tunne johtuu siitä, että olosuhteet ovat kuin teinillä. Opiskelut on kesken ammattikorkeassa, asun VÄLIAIKAISESTI (pakko korostaa :D) vanhempani luona ja odotan vauvaa tällä hetkellä yksin.. niin ja lähipiirissäni ei ole vauvat ajankohtaisia asioita.
Haaveilin edellisessä parisuhteessani omasta perheestä, mutta se ei sitten onnistanut 4 vuoteen, paitsi vasta kun olin
juuri eronnut... Plussasin siis kun olin aloittanut juuri tapaamasta uutta miestä ja juuri kun olin eronnut... Joku voi lukea rivien välistä, mikä todellinen tilanne on, mutta en sitä jotenkin kehtaa sanoa ääneen!
En ikinä edes kuvitellut, millaista raskausaika olisi, koska uskoin, että kuulun niihin surullisiin, jotka eivät koskaan saa lasta. Nyt olen niin onnellinen, että MINÄ olen sittenkin saamassa ihmeellisen tytön, mutta välillä surullinen, koska en ole pystynyt kokoajan nauttimaan tästä raskaudesta tilanteeni takia.
En usko, että tapaamisella kohtaan samanlaisia tarinoita, mutta toivon, ettei minua tuomittaisi, sillä teen kaiken minkä pystyn ja tietenkin parhaani mihin kykenen, ihan niinkuin kuka tahansa muukin äiti
.