Pillitysketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mies oli eilen aamupäivällä pari tuntia salilla ja sanoi autossa kotimatkalla miettineensä, millaista olisi ja miten jaksaisi, jos meitä vauvan kanssa ei enää olisikaan (eli ilmeisesti kuoltais molemmat). Sanoi, että tuntui ihan kaameelta ajatukselta ja herkistyi tätä kertoessaan. Mä en ollu ees osannu tollasta miettiä ja arvatkaas mietinkö nyt... Se on aiemmin käynyt mielessä, että entä jos en selviäkään synnytyksestä, vaikka aika epätodennäköistähän se on. Ei tollasia pitäis miettiä, kun tulee vaan paha mieli! :/
 
Ai kamala. Ei mullekaan tullut tollanen edes mieleen. En osannut ajatella asiaa omalle kohdalle silloinkaan, kun töissä kävi yhdelle miehelle noin. Se oli kyllä Norjassa mutta samantasoinen terveydenhuolto heilläkin on...
 
Ai kamala mitä te mietitte :(
Mun tuttava synnytti viime maaliskuussa täysiaikaisen, mutta kuolleen tyttövauvan ja se oli jotain niin hirveää, että päätin etten uhraa sellaiselle ajatukselle hetkeäkään etukäteen.
 
minä en ol moisia miettiny vaikka täällä tuo on huomattavast todennäkösempää kuin siellä että jommallekummalle tai molemmille kävis huonosti, jätän Allahin haltuun asian. minä en asiaan voi vaikuttaa. inshaAllah kaikki menee meillä kaikilla hyvin loppuun asti ja päästään kaikki kertomaan vauva-arjestamme.
 
ja minä sit pillitin tänää oikeestiki iha tyhmästä syystä...japanilaisella kanavalla näytettii revontulia ni mä aloin parkumaa kunnolla revontulien takia ku ovat niin kauniita ja muistuttavat pohjosesta. ite nähny omin silmin lapsena talvella kotona ku katoin ikkunasta ulos illalla.
 
Vaikken tähän kuukauteen "kuulukaan" on pakko kertoa, että itse pillahdin itkuun, kun mentiin miehen kanssa mäkkärin autoluukun kautta ja tilasin muutaman euron juuston tähän "järkyttävän alkuraskauden nälkään". haukkasin onnessaan ekaa hampparia ja aloin hymistä ääneen ja mies totesi, että "on vissiin hyvää, ethän ala itkemään."
Ja minähän aloin.. voi jessus :D
 
Kyllä ei pitäisi raskaana ollessa käydä elokuvissa. Sitä miettii jo alussa, että nyt en kyllä itke, jolloin ihan varmasti hanat aukeaa jo alkutekstien aikaan, kun on niin kaunista musiikkia ja maisemia... Sitten tulee hiki, kun yrität huomaamatta kaivaa nenäliinaa käsilaukun pohjalta ja pian on perse jo ihan puuduksissa. Sitten vaan vollotat loppuleffan ajan syystä tai toisesta, vaikka olis vuoden hauskin komedia kyseessä. Ihanaa silti päästä vähän viettämään laatuaikaa!
 
Saatiin riita aikaiseksi aiheesta avioliitto ja naimisiin meno. Eikä ollut edes eka kerta.. :sad001
 
juu no täällä vähä sama meno i-p välillä ku mein pitäs tässäki maassa mennä naimisii ja saada leima joka maksaa kiitettäväst että lapsen syntyessä saan hälle syntymätodistuksen ensinnäkin missä on isän nimi ja se että saa kaksoiskansalaisuuden. ukko on että liian kallista sitä tätä tota, oottan jo useamman vuoden että tuo oikeest vihdoin hoitas asian ja aina ku ollu varaa ni se on kuluttan rahat johonki muuhun. nyt ku lapsi syntyy kohta ni kiva ku lapsella ei ol ilman syntymätodistusta ees kansalaisuutta ku suomen kansalaisuus tulee automaattisest mut tartten syntymätodistuksen sitä varten että lähetystö ilmottaa sen väestörekisterikeskukselle. ukon pitäs meinaa saada muutettua tuo siviilisääty kohta omissa tiedoissa mutta ei ol saanu aikaseks vielä.
 
Eilinen jakso sarjasta, "Rimakauhua ja rakkautta" sai hanat aukeamaan. Se synnytys oli vaan niin ihana!
 
Mä harmittelen kun tuo tulee niin myöhään.. Mä en jaksa millään valvoa ja sitten kun olen huonomuistinen, niin en muista tallentaakaan... Ja digiboksi on epäluotettava, vaikka laittaisin jatkuvaan tallennukseen tuon, niin ei sekään aina muista.. Eli taitaa jäädä katsomatta. :sad001
 
Mulla on ollut suht tasaista läpi raskauden mutta nyt loppua kohden huomaan että mielialat heittelee enemmän. Pillitystä on ollut nyt lähes joka päivä milloin mistäkin. Lisäksi itsetunto on laskenut pohjamutiin tämän mursumaisen ruhon vuoksi, vaikka aiemmin olin ylpeä vatsakummustani.
 
Elämäni mustin maanantai; aamulla tökin mahaa kuten normaalisti, herättelin siis vauvaa. Ei vastannut ja sitten soitin jo synnärille. Mentiin sinne jo ennen 8, missä mut laitettiin heti käyrille. Mitään ei kuulunut.
Sitten ultrattiin ja kaikista pahimmat sanat; valitettavasti ei löydy sykettä, olen pahoillani.
Huomenna aamusta käynnistykseen, mieli ihan sekaisin. Miten voi käydä näin viikolla 35+6 ja voinnissa ei mitään.........Tää on jotain niin kamalaa.
 
Ei voi olla, oon niin pahoillani ! Tuota en olisi ikinä kenellekään toivonut, voimia oikein kovasti, vaikka tässä tilanteessa ei mitkään sanat lohduta!! Mulla 2 v sitten sama tilanne 35+4 ja tänään olisi mun pienen enkelin syntymäpäivä ❤ syntyi siis 4pv suru uutisen jälkeen.. Jos vaan kaipaat kuuntelijaa!
 
Voi ei... Tuo on koko raskauden ajan ollut pelkona itselläni. En ole antanut mielikuvitukseni mennä niin pitkälle, että uskaltaisin edes kuvitella miltä se tuntuu. Olen todella pahoillani. Keskenmenon olen kokenut, mutta se ei ole mitään tämän rinnalla. Voimia sinulle ja perheellesi shakkipipari!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top