Pillitysketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vanhempi koira on mennyt viimekuukausina huonompaan suuntaan. Se on mun ensimmäinen "lapsi" ja ollut elämässä mukana 13 vuotta. Nähnyt ilot ja surut, kulkenut rinnalla koko aikuisiän. Itkettää joka kerta kun katson sitä. Kuinka pystyn päästämään irti sitten kun sen aika on?:sad010
 
Voi I-P, mä niin tiedän tuon ajatuksen....
Mun rotikka jouduttiin lopettamaan reilu vuosi sitten ennen juhannusta, kun odotin esikoista. Se sairasti ensin tosi rajun minkä lie, mikä vei siltä muutamassa viikossa 5-6kiloa, josta se vielä lääkityksellä selvisi. Sitten sillä huomattiin nisäkasvain, joka tosi rajusti kasvoi ja sitä myöten levisi muuallekin kroppaan... Sanoin, kun olin varannut sille lopetusajan, että jos se että meille tulee lapsia, tarkoittaa, että joudun näistä karvaisista ystävistä luopumaan, saa meille tämä yksi lapsi riittää.....
Tsemppiä! <3
 
Mun koiralta vietiin pallit pois tiistaina. Poika on kerran aiemmin ollut nukutuksessa ja tiesin kyllä, millasta siitä toipuminen on. Mentiin hakemaan leikkauksen jälkeen koiraa ja se oli vielä nukutuksesta sekaisin. Koira makasi lääkärikeskuksen perähuoneessa viltin päällä, ketarat ojossa, silmät auki ja kieli ulkona. Ehdin ehkä kaks sekuntia katsoa sitä ja sit aloin itkeä niin kauheesti, että mies ja eläintenhoitajakin katto vähän pitkään. Se näytti niiiiiin reppanalta ja olemus oli kuin kuolleella koiralla. Koira on melko aktiivista ja kova/omapäistä sorttia ja tollanen avuttomana makaaminen muiden armoilla on niin vierasta. Mun oli pakko lähteä vaan kävelemään edellä, koska itkusta ei tullut loppua ( ei oikeastaan ennen kotiinpääsyä). Saatiin koira mun mielestä liian aikaisin, koska se pääsi vaivoin kävelemään muutamia askelia ja tuupertui maahan ennen autolle pääsyä. Mies nosti autoon, kantoi kotipihaan ja sisällä omalle pedille, jossa nukkuminen jatkui. Olin aika herkissä tunnelmissa loppupäivän, vaikka kyseessä oli normaali ja hyvin mennyt toimenpide.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
I-P:n aiheeseen vielä lisätäkseni, en edes uskalla ajatella, millaista omasta rakkaasta koirasta luopuminen sitten joskus on. Sitä on niin helppo ajatella, että tuo on vielä niin nuori, ettei sitä tarvii miettiä. Silti oon useaan otteeseen porannu silmät päästäni, vaikka poika on vasta 4v ja odotettu elinikä (mikäli pysyy terveenä) on lähes 15v. Ihan uskomattoman vaikeaa varmasti nähdä jo se, että oma koira heikkenee ja vanhenee ja tajuta, että loppu alkaa lähestyä. Kai sitä sitten vaan mentyksen kestää, jää kaipaamaan ja ajan myötä oppii elämään ilman toista. Paljon voimia sulle ip! <3


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Elokuva Hachiko. Toissapäivänä erehdyin sen katsomaan. Alkuosa meni itkuitta, mutta sitten kun se surullinen osa alkoi niin vollotin ihan ääneen koko loppuleffan. Varsinkin kun lopussa tuli se tositarinan tiivistys... :sad010
 
Eilen itkin paljon. Alkoi siitä kun luin äitini vanhoja kirjeitä minulle kun olin vaihto-oppilaana Englannissa. Äitini on siis poismennyt kolme vuotta sitten ja luin kirjeitä koska menin läpi kaikki paperini kun saneeraan muuttoa varten.
Sitten itkuni jatkui vallattomasti kun tajusin, että yksi parhaimmista ystävistäni muuttaa pois Suomesta, ja pyydän häntä tänään kummiksi. Haikeaa suunnattoman haikeaan kun kaikki läheisimmät ihmiset lähtevät pois ja omasta arjesta tulee yksinäinen heidän ollessaan poissa. Sitten vielä mieleni johti yhtäkkiä miettimään, että mitä jos isäni kuolee..kauhea ahdistus päivä eilen!!!
 
Kiitos myötätunnosta. Seniori on voinut nyt hieman paremmin. Kyseessä on kuitenkin aiemmin erittäin aktiivinen terrieri, elämänliekin hiipuminen on sydäntä raastavaa katsella. Kurjaa on myös ajatella, että maha-asukas ei todennäköisesti tule koskaan muistamaan tätä minulle niin tärkeää koiraa, vaikka ehtisivätkin nähdä ja elää yhdessä hetken.
 
Koiran tai muun lemmikin kuolema on ihan kauheaa. Alkoi itseäkin itkettää (taas). Tunti sitten sain itkukohtauksen, tiskeistä roiskui vettä lattialle. Mies passitti mut päiväunille ja koira tuli viekkuun. Jospa nyt saisi ikkunat pestyä...
 
Eilen illalla piti pillittää vähänsen (salaa mutta kuitenkin) siitä, kun mies laittoi mun läppärin kannen kiinni. Olin kuulemma istunu nenä kiinni siinä jo liian kauan. No niin kyllä olinkin, mutta silti vähän ketutti tuollanen läppäriläpsijä! Lähin siltä istumalta saunaa lämmittämään ja pillitin siellä hetken ennenku tajusin oman typeryyteni ja sitten jo vähän hymyilytti.
 
söin keksiä joka aina murustui kokonaan kun siitä kerran haukkasi...myöhemmin mies toi uuden samanlaisen keksipaketin mulle ja sano että syö vähän keksiä...vastasin että enkä syö ku ne vaa murisee,sit alko hervoton nauru joka muuttu puolen tunnin vollotukseks ja isooon ääneen tietty!
 
mun mies ja sen suu saa mut parkuu tehokkaast. suunnillee rääkyy joka päivä kuinka hän tekee töitä ja sit pitää viel tehä kotona vaikka mitä. no minä sit aloin tänää siivoamaa ja just ku olin alottan olkkarissa ni ukko tuli veljenpoikasa kans ja alko et lopeta heti sä et saa siivota nyt (mä en siis tienny et tänne on ketää ees tulossa tänään) ja lisäks et hän osaa siivota oikein jne... ja sit alko et lääkäri kiels sua tekemästä mitään. no sit muuttu siivotaa myöhemmin tänää yhessä tyyliin lauseeks. mä oon niin kyllästyn saamaa rääkymistä suunnillee joka päivä millo mistäki alkaen lattialla olevasta kynästä.
 
citrus mä oon iha omillani käytännösottaen. äipälle tulee purettua välillä skypessä asioita mut siinä kaikki. mul ei oikeestaa ol minkäänlaista tukiverkkoa.
 
juu onneks on foorumi ja mun äiti. on vaa sellai olo että mistää ei tul mitää eikä jaksa suoraa sanottuna koht ja ukko ei tajua et hänest vois johtua mun huono vointi henkisesti vaikka mä oon selittän et se vois vähä miettiä miten puhuu mulle eikä kaikesta aina rääkyis mulle liitty asia jotenki kiertoteitse minuun tai ei. ku sillä tapana rääkyä kaikesta jopa minuun liittymättömästä mulle nykyään. juu perheen takiaha mä viihdyn tääl mut 24/7 kotona, ei kaverei, ukko rääkyy päivittäin ja välil alottaa heti ku nousee ylös ni pistää kyl maahan tehokkaast.
 
täällä ei todellakaa yksin kannata liikkua eurooppalaisen naisen koska täällä välillä hyökätää naisten kimppuu ni arvaa olisinko ykköskohde ulkonäön takia ku luulevat kaikkia eurooppalaisia rikkaiksi. suomalaisia täällä ei juurikaan ole, pääkaupungissa muutama vissiin viime tietojen mukaan mutten tunne ketään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top