Taas tuli semmoinen olo että kunpa voisi jo kertoa tuolle meidän tytölle että vauva on tulossa. Kun äiti on koko ajan väsynyt tai on paha olo eikä toinen sitä tietty ymmärrä. Tänäänkin käytiin potkukelkkailemassa, nopeasti kunto loppu ja sisään tultua isä patisti päikkäreille. Nyt illalla olen taas yökkinyt ja istun sohvalla kun toinen syö yksin iltapalaa keittiössä (näkö- mutta ei hajuetäisyydellä), tuntuu että on niin huono äiti kun joka päivä valittaa väsymystä eikä mitään jaksa (ja kaiken lisäksi plärää puhelimella jotain foorumia...). Ja pieni vaan kyselee onko äiti kaikki hyvin, onko paha olla, nukuitko hyvin, paijaa ja ruokkii minua [emoji171] Hyvä isosisko siitä kyllä tulee, se on varma.
Se 4hh oli ihan järkyttävää ja itkien pyysin et ne päästää mut kotiin ku ei pää kestäny olla siellä.
) kaveria ettei kannata vaatia sektiota, kun et pysty sen jälkeen ees kantamaan (so. hoitamaan) vanhempaa lastasi viikkoihin.
Ja nostorajoitukset jatkui 5-6vko, eli jälkitarkastukseen asti, ei saanut vauvaa painavampaa nostaa, eli ei esim. vauvaa turvakaukalossa. Toipuminen kesti pitkään.
Vaikee kuvitella millasta se tulee sit oleen syksyllä, kun esikko on tosiaan niin vauva vielä, mutta mutta onhan tässä vielä moonta kuukautta aikaa kasvaa. 
Yäh, tsemppiä oloihin!