Vaikka olenkin sitä mieltä, että pienen, alle 3-vuotiaan paras paikka on kotona niin tiedän, että perheillä eri tilanteita ja aina se kotona 24/7 oleminen ei ole lapsen parhaan edun mukaista, vaikka siellä äiti/isä kotona olisikin. Ei siis saisi missään nimessä arvostella perheiden ratkaisuja, kun ei tiedä taustoja yms.
Tarkennuksena vielä eli meillä tyttö ollut perhepäivähoidossa 10 kk:n ikäisestä ja molemmat vanhemmat siis töissä. En olisi lähtenyt töihin ja laittanut hoitoon vielä niin kovin varhain, jos olisi joutunut olemaan hoidossa joka päivä, mutta tämä järjestely sopi hyvin meidän perheelle. Tyttö myös älyttömän sosiaalinen, joten en ole missään vaiheessa joutunut katumaan, kun jää aina hoitoon mielellään jne. Esikoinen kehittynyt vauvasta asti kaikessa todella varhain. En usko, että olisi ollut juurikaan suuntaan jos toiseen kehityksessä eroa, vaikka olisi ollut kotona tähän asti. Ehkä puheenkehityksessä saattoi olla pieni taantuma siinä vuoden iässä. No siiten 1,5 v sanoja tuli lisää päivittäin useampi kymmen ja nyt muutama kuukausi siitä kehittynyt valtavin harpauksin, nyt kesällä vielä erityisesti ja puhuu niin sujuvasti, että ihmettelevät, kun "puhuu niin täydellisiä, pitkiä lauseita oikeine taivutusmuotoineen" ja mitä kaikkea nyt kuullutkin. Yksilöllisiä asioita nämä ja kyllähän se kehitys toisaalta eteneekin em. tavalla eli tuo nyt vain saattoi sattua hoidon aloittamisen yhteyteen. Se, minkä olen huomannut niin oppivat toisaalta hirveän paljon toisiltaan eli siinä mielessä tärkeää, että jonkinlaisia kontakteja muihin lapsiin. Saattoihan se olla, että päätti alkaa puhua ja harjoitella kesäloman aikana kunnolla, jotta voi osallistua paremmin leikkeihin siellä hoidossa. :D Meillä mahtava, kun lähipiirissä vielä useampi samanikäinen, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä.
Niinku aiemmin kirjoitin, on hirveän ristiriitaiset fiilikset tästäkin asiasta eli viedäkö hoitoon edelleen puolikkaana (alle 20 h/vko), kun itse jään kotiin, vai irtisanoa hoitopaikka. En haluaisi, että tuntee olonsa ulkopuoliseksi tai tarvitsee olla mustasukkainen vauvalle siitä, että se saa jäädä äidin kanssa kotiin. Niin ja se toinen puoli eli suutarin lapsilla ei ole kenkiä: en ole kovin aktiivinen äiti, vaikka ammatin puolesta vois jotain muuta kuvitella. Tottakai luetaan, leikitään, lauletaan, piirretään, hassutellaan, ulkoillaan jne., mutta meillä ei askarrella ja etenkin talvella ulkoilut jääneet ainakin tähän asti minimiin. Meillä kyllä sitten saa osallistua kotihommiin, ellei äiti ehdi leikkimään joka välissä ja kyllähän ne ovat mieluisia. Mikä riemu, kun sai tänään voidella vuoan! Mitäpä se haittaa, vaikka joskus olisi niitä "ei ole mitään tekemistä" -hetkiäkin.
Oikeasti ei ole siis hoidolle tarvetta eli kotona voidaan kolmestaan olla, ellei mitään yllättävää tapahdu. Sitä itselleen puolustelee noilla lapsen sosiaalisilla suhteilla ja sillä, kun hän niin nauttii ikäistensä seurasta. Pitää yrittää vain ajatella, mikä tuon ikäisen lapsen näkökulmasta on aidosti paras ratkaisu, eikä ainoastaan äidille helpompi.... :)
Tämä tosin johtuu siitä, että nuorempi ei suostu pukemaan päälle isosiskon vaatteita, koska ne on siskon.
