Pikkukakkosta odottavat ♡

Meillä on siinä mielessä erilainen tilanne, että esikoinen menee jo kuudennelle luokalle kouluun. Ja niillä koulupäivätkin on jo vähän pitempiä eli päivät saan olla kotona vauvan kanssa ja voin vaikka nukkuakin samaan tahtiin aamupäivät. Läksyissä ja kokeisiin luvussa täytyy sitten vähän auttaa tai patistaa lukemaan edes vähän. Iltapäivisin täytyy sitten itselläkin olla aikaa esikoiselle, koska ihan samalla lailla hän tarvitsee huomiota kuitenkin. Omat haasteet eteen tulee sitten ehkä sen murkkuiän kanssa. Nyt on ollut vielä suht rauhallista, mutta saa nähdä, mitä on vielä edessä :)
 
Niin tilannehan on nyt sitten sellainen, että meidän neiti aloitti viime viikolla hoidon kaks päivää viikossa. Maanantaina käytiin tutustumassa ja tyty olis jäänyt sinne mielellään jo silloin. Torsaina vein sit ekaa virallista hoitopäivää ja sinne jäi reippaasti jo maanantaina tutuiksi tulleita Dubloheppoja tutkimaan. Ei ollut koko päivänä itkeny kertaakaan, ja nukkumaankin oli menny muiden mukana kun vanha tekijä. Iltapäivällä kun menin pihalta hakemaan tyttöä, antoi pikaisen pusun ja juoksi hiekkakakkujen tekoon, eikä olis sit millään halunnu vielä lähtee. Perjantai meni vähä samalla kaavalla

Tuntuu siis todellakin että oli niin oikee päätös tehdä tää nyt! Tyttö tulee muiden lasten kanssa toimeen ja selvästi kokee hoitotätinsä turvallisena. Ite saa pari päivää viikossa hoidella rauhassa juoksevia asioita (tai vaikkapa vähän töitä jos ei niitä muuten ehdi/ jaksa) tai sitten vaan levätä jos siltä tuntuu! Ja uskon että jos ekan viikon jälkeen fiilis on tää, tammikuussa vauvan tullessa tyttö ei liitä hoitoon laittamista mitenkään vauvan tuloon. Ja silloinkin saa pari lepopäivää kun voi keskittyä vaan vauvaan, tai olojen salliessa tietty kotihommiin tms.

Hyvä että luotin itteeni, ihana nähdä oma kaks vuotias ikäisessään seurassa niin iloisena ja tyytyväisenä!
 
Kyllähän ne lapset toistensa seuraa kaipaa! Kiva L-A, että hoidon aloitus sujui hyvin. Varaudu kuitenkin siihen, että tulee vielä takapakkia, kun "kuherruskuukausi" on ohi ja lapsi huomaakin kyseessä olevan pysyvä ratkaisu. Meillä tosin sellaista takapakkia ei koskaan varsinaisesti tullut, vaikka esikoinen oli alle vuoden, kun aloitti hoidon eli on aina lähtenyt ja jäänyt reippaasti hoitoon. Oon varautunu siihen, että tää toinen onki sitten tuplasti vaikeampi tapaus.

Minä oon taas kääntynyt sen ajatuksen kannalle, että esikoinen jää todellakin hoidosta pois eli kotiin minun ja vauvan kanssa. On kuitenkin vasta 2-vuotias. Katsotaan sitten, jos aloittaisi heti ensi syksynä, kun todennäköisesti palaan töihin sillon (tai viimeistään tammikuussa 2016). Sovittiin kyllä, että on nyt jouluun asti sen kolme päivää viikossa, kuten tähänkin asti, kun ei tiedä, millainen oma vointi lopussa on. Sehän se kyllä mietityttää, että kuinka jää niitä kavereitaan kaipaamaan. Lähtenyt ja jäänyt aina hoitoon tosi reippaasti ja tietty ilahtuu kaverit nähdessään. Toisaalta jää aina tosi mielellään myös vapaapäivälle niinä kahtena arkipäivänä kun jää ja samoin lomat menneet tosi kivasti eli ei ole kaivannut hoitoon. Kavereita on kyllä lähipiirissä, niitä näkee muutenkin säännöllisesti ja tarkoitus on sitten käydä yhdessä kerhossa (alle 3-vuotiaille kun ei omia kerhoja ole).

Itseähän tuo kauhistuttaa jäädä kahden lapsen kanssa kotiin. Lähinnä huolettaa etukäteen, jos vauva valvottaa niin miten jaksaa. Kotihommat voi jäädä melko vähille. :D Esikoisen kanssa saattoi nukkua aina kun hänkin nukkui, mutta nyt onkin sitten eri tilanne. Tietystihän se menee vielä niin, että kun esikoinen päikkäreillä niin vauva valvoo. :D Onhan siinä myös melkoinen homma keksiä touhua vilkkaalle taaperolle, etenkin jos pahasti mustasukkainen vauvalle. Toisaalta niinhän sitä on äidit aina ennenkin pärjänneet ja kyse on nyt tosiaan vasta kahdesta lapsesta. :)
 
Mitä suunnitelmia teillä on esikoisen varalle kun lähdette synnyttämään? Mulla suurin paniikki ja stressi on tällähetkellä siitä että saadaan esikoiselle hoitaja tänne kotiin ja mies ehtii mukaan synnytykseen. Anoppi ja ystäviä on kyllä tässä lähellä jotka on luvannu tulla hätiin, mutta ei se mun pelkoa lopeta.. Jos kaikki käykin tän toisen kohdalla tosi nopeesti ja oon laitoksella yksin... Se olis ihan kamala vaihtoehto! Tiedän etten rauhotu tän asian kans ennen kuin synnytys on ohi....:confused:
 
Me koitamme saada tulevat isosiskot miehen vanhemmille hoitoon. Ovat tosin päivisin töissä ja viikonloppuisin usein reissussa eli katsotaan miten käy. Varasuunnitelmana meillä on miehen sisko ja jos hänelle ei sovi niin seuraavana vielä joku kolmesta päivisinkin kotona olavasta naapurista (kaksi eläkeläistä ja yksi kotiäiti). He voisivat katsoa tyttöjä sen aikaa, että miehen vanhemmat ehtivät hätiin. Olen aika luottavainen, että joku näistä onnistuu.
 
PiPaNaT, oisko sun mahkuja pyytää jotain kaveria varalle sairaalaan? Just vaan ettei sun tarvis olla siellä yksin siihen asti kun mies saa lastenhoitoasiat kuntoon ja pääsee paikalle?

Itellä on sekä anoppi että oma äiti ilmottanu jo hyvissä ajoin töihin että siinä tammikuussa eletään sitten hektistä aikaa, vatmasti jompi kumpi pystyy ottaan tsirpulan jos äkkilähtö tulee.
 
Meillä myös äitini on ilmoittanut töihin että tammikuussa eletään sellasta aikaa että äkkilähtö lapsenlikaksi voi tulla...Nähdään sitten synnärillä elleivät ehdi meille asti. Luulisin että tämä onnistuu...
 
Meillä viedään esikoinen varmaan mummolaan riippuen tilanteesta. Mummola sairaalan kanssa samalla paikkakunnalla. Isovanhemmat kylläkin työelämässä, joten vielä vähän auki, miten homma menee. Ei olla keskusteltu asiasta.
 
Meillä asuu lähellä esikoisen kummitäti, oma tätini ja omat vanhempani. Kaikki ovat tietoisia että hoitovelvoite on ensimmäisellä kiinni saadulla :)
 
En kyllä pysty ajattelemaan ketään lähimmistäkään ystävistä jonka haluaisin mukan synnytykseen :oops: Kyllä se oma mies pitää olla tai sit yksin jos niiiiiin paha tilanne käy... Kyllähän anoppi on kotona eikä aikonu enää lähtee mihinkään reissuun eikä mihinkään että on käytettävissä ( hyvä linnoittautua kotiin muutamaksi kk:ksi) mutta kun poitsu ei viihdy anopin kanssa ja vierastaa tätä paljon! Mutta kait se perhesovun ylläpitämiseksi on pakko sit hoitamaan pyytää. Tehdään kyllä muutamien ystävien kanssa suunnitelma b jos anoppi ei jostain syystä voisikaan tulla... Ressaa vaan... Toivottavasti synnytys on nopee ja mies pääsee sit kotiin pojan luo ja kaikki menee niin hyvin et pääsen itse nopeesti kans kotiin!
 
Nii en tarkottanukaan itse synnytykseen, vaan sitä ennen olevaan hetkeen jos miehes ei pääse heti paikalle niin olis joku joka vois hieroo selkää tai ihan vaan pitää seuraa, ja lähtee sit kun isäntä pääsee paikalle.
 
Takaisin
Top