Kyllähän ne lapset toistensa seuraa kaipaa! Kiva L-A, että hoidon aloitus sujui hyvin. Varaudu kuitenkin siihen, että tulee vielä takapakkia, kun "kuherruskuukausi" on ohi ja lapsi huomaakin kyseessä olevan pysyvä ratkaisu. Meillä tosin sellaista takapakkia ei koskaan varsinaisesti tullut, vaikka esikoinen oli alle vuoden, kun aloitti hoidon eli on aina lähtenyt ja jäänyt reippaasti hoitoon. Oon varautunu siihen, että tää toinen onki sitten tuplasti vaikeampi tapaus.
Minä oon taas kääntynyt sen ajatuksen kannalle, että esikoinen jää todellakin hoidosta pois eli kotiin minun ja vauvan kanssa. On kuitenkin vasta 2-vuotias. Katsotaan sitten, jos aloittaisi heti ensi syksynä, kun todennäköisesti palaan töihin sillon (tai viimeistään tammikuussa 2016). Sovittiin kyllä, että on nyt jouluun asti sen kolme päivää viikossa, kuten tähänkin asti, kun ei tiedä, millainen oma vointi lopussa on. Sehän se kyllä mietityttää, että kuinka jää niitä kavereitaan kaipaamaan. Lähtenyt ja jäänyt aina hoitoon tosi reippaasti ja tietty ilahtuu kaverit nähdessään. Toisaalta jää aina tosi mielellään myös vapaapäivälle niinä kahtena arkipäivänä kun jää ja samoin lomat menneet tosi kivasti eli ei ole kaivannut hoitoon. Kavereita on kyllä lähipiirissä, niitä näkee muutenkin säännöllisesti ja tarkoitus on sitten käydä yhdessä kerhossa (alle 3-vuotiaille kun ei omia kerhoja ole).
Itseähän tuo kauhistuttaa jäädä kahden lapsen kanssa kotiin. Lähinnä huolettaa etukäteen, jos vauva valvottaa niin miten jaksaa. Kotihommat voi jäädä melko vähille. :D Esikoisen kanssa saattoi nukkua aina kun hänkin nukkui, mutta nyt onkin sitten eri tilanne. Tietystihän se menee vielä niin, että kun esikoinen päikkäreillä niin vauva valvoo. :D Onhan siinä myös melkoinen homma keksiä touhua vilkkaalle taaperolle, etenkin jos pahasti mustasukkainen vauvalle. Toisaalta niinhän sitä on äidit aina ennenkin pärjänneet ja kyse on nyt tosiaan vasta kahdesta lapsesta. :)