Heipati pitkästä aikaa! On ollut niin kiire viikko, että enpä ole ehtinyt tänne kirjoitella. Pariin kertaan olen käynyt lukaisemassa, mitä teille kuuluu. [;)]
Tervetuloa joukkoon, Fenix, vaikka kuten muillekin, niin sinullekin toivottelen tietysti siirtymistä tuonne odottajiin.[:)] Kiva kuitenkin, kun täällä on vertaistukea. Aina voi tulla lukemaan toisten kokemuksia, kun tuntuu, että olis tämän asian kanssa yksin. Niin eipä (toisaalta valitettavasti) ole.
Bandida: Vai semmonen lääkäri, huhhuh. MK81:n tapaan kannattaisin soveltuvuusosiota lääkäriksi aikovien pääsykokeisiin! Hyvä kuitenkin, että kaikki vaikutti olevan ok ja oviskin tuloillaan. [:D]
Haahaa, täällähän riittää insinööripuoliskoita! Miultakin löytyy semmoinen! [:D] Ja tunnistan stereotypiat. [;)] Miun mies vei perjantaina sperman sinne klinikan labraan. Harmi vaan, että saadaan tulokset tietää vasta silloin tammikuussa, kun meillä on eka klinikkakäynti! Mies oli kysynyt, että eikö me voitais niitä jo aiemmin kysellä, kun on se aika vasta tammikuussa ja ois luonnollisesti kiva jo aiemmin tietää. Kuulemma käytäntö on se, että lääkäri sitten kertoo kokonaistilanteen vasta pariskuntakäynnillä, ettei tule väärinkäsityksiä. No jo on prkl. Kyllähän minä sen tavallaan ymmärrän, että miksi noin toimitaan, mutta luulis nyt että olis saanut edes kysyä, että onko tulokset normaalit tai onko jotain mahdollista häikkää. Vaikka eihän toki mitään jokatapauksessa olis tehtävissä asialle ennen sitä tammikuuta, niin ois se vaan helpottava tietää ja vähentäis omalta osaltaan stressiä siinä tapauksessa, että tulokset olisivat normaalit.
Perjantai oli ikävä päivä. Täti porhalsi kylään jo silloin [:@]. Kierto siis lyheni taas, nyt tuli kiertopäiviä 25. Varasin sitten labraan verikokeisiin ajan ensi tiistaille, kun ne pitää ottaa kp 3-5. Koko päivän nieleskelin itkua töissä. Piste i:n päälle oli, kun mies tuli hakemaan töistä ja kertoi lähisuvun raskausuutisesta. Itku tuli jo autossa ja sitä kesti sitten koko illan. Toki olen iloinen toisten tulevasta vauvasta, mutta kun se on heille jo toinen ja taas oli käynyt niin helposti ja meillä ei ole vielä sitä ensimmäistäkään. Kuulostaa katkeralta ja inhottavalta, mutta tuntui vaan tosi pahalta. Toki se vaikutti, että just oli omat menkat alkaneet ja mies kiikuttanut ne tuotoksensa sinne labraan. Perjantai-iltana tuntui, että olen epäonnistunut naisena, kun ei onnistu minulta/meiltä se, joka toisille tuntuu olevan niin itsestäänselvää. Eilen sitten piristi tyttöjenilta baarissa. Tänään hieman jälkimaininkeja siitä, mutta alkaa jo kohmelo helpottaa.