Nymeria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi Angervo, miten ihania uutisia!! Paljon onnea! Ja on todellakin ymmärrettävää, että haluat olla vielä varovainen intoilussa, mutta nyt kaikki maailman vauvaliimat ja tarrasukat sinnepäin! Ja uskotaan, että tämä pieni kestää matkassa mukana sinne loppuun asti. [:)]
saanalla onkin kinkkinen tilanne... Itse olin 3 kk yksin kotona 3 vuotta sitten, kun mies lähti Lontooseen "työkomennukselle". Kävin tosin viikon verran lomailemassa siellä hänen luonaan. Viime vuoden keväällä tuli 3 kk:n pätkä Jenkkeihin, mutta sinne minä lähdinkin sitten mukaan. Muistan siitä 3 kk:n erossaolosta, että vaikeinta oli alku- ja loppupäässä. Alussa oli niin outoa olla yksin, keskivaiheessa siihen oli jo tavallaan tottunut. Loppupuolella taas alkoi jo niin odottaa sitä miehen paluuta, että oli enemmän ikävä. Skype oli kyllä käytössä ahkerasti (samoin kuin Jenkeissä ollessamme kun oltiin yhteydessä kotijoukkoihin). Paha sanoa, mitä sinun tulisi tehdä, sen pitää olla oma (ja tietysti teidän yhteinenkin) päätös. Tietysti tilannetta hankaloittaa se, että olisi ikävää olla raskausaikana yksin. Itse ainakaan en haluaisi olla sinä aikana pidempiä aikoja ilman omaa miestä. Minun miehelläni on silloin tällöin viikon pituisia työmatkoja Keski-Eurooppaan, mutta ne nyt kestää. Tosin jos olisin viimeisillään raskaana, niin silloin se viikon matkakin ei varmastikaan olisik ovin tervetullut.
Ameli, juu kyllä täällä ymmärretään nuo tilanteet... On se jotenkin niin rankkaa nähdä raskaanaolevia naisia isoine mahoineen ja sädehtivine olemuksineen. Varsinkin jos tietää, että raskaus on alkanut suitsait helposti vaan. Kaikistahan ei tiedä, mitä ovat käyneet läpi. Yritän ajatella, että voihan tuollakin olla vaikka kuinka monen vuoden yritys takana. Mutta ei sitä aina jaksa niinkään ajatella... Varsinkaan tätipäivinä [:@]. Ja joo, noita vihjailujakin on tullut, mutta meillä kuitenkin lähimmät tietävät yrityksestä. Töissäkin olen parille työkaverille kertonut, koska minun on vaikea pitää vain yksin sisälläni mieltä painavat asiat. Ja ajattelin, että ihan hyvä, että töissä jotkut tietää, jos tässä eteen tulee joitain hoitoja tms, mitkä voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia. Sellaisilta, jotka eivät tiedä, niitä kommentteja joskus tulee. Tosin minusta on ihan yleisesti tiedossa, että haluan lapsia (oon toitottanut sitä teini-iästä asti), joten jospa jotkut ovat jo alkaneet aavistaa, että yritetty on, mutta ei ole napannut. Sekin on ollut jännä, miten moni on kertonut kokeneensa saman. Esim. yksi työkaverini kertoi, että heilläkin yritettiin reilusti yli vuosi esikoista ennenkuin tärppäsi, mutta nyt on kolme lasta. Hän kertoi, että oli kuullut silloin aikanaan, että työpakalla oli sovittu hänen selkänsä takana, että hänen läsnäollessaan sitten ei puhuta mitään lapsijuttuja ja oli kyllä ollut siitä aika vihainen. Minä sanoin, että en minäkään mitään tuollaista todellakaan halua, että aletaan sensuroimaan jutunaiheita. Enkä ainakaan mitään sääliä kaipaa. Tukea kyllä, ja sitä olenkin saanut. [:)]
Tiisa: hirmusti peukkuja syksyyn! Toivottavasti saldona on positiivinen raskaustesti! [:D]
MK81: Mikäs siellä tilanne? Tuliko kp1 vai oliko jotain muuta?
saanalla onkin kinkkinen tilanne... Itse olin 3 kk yksin kotona 3 vuotta sitten, kun mies lähti Lontooseen "työkomennukselle". Kävin tosin viikon verran lomailemassa siellä hänen luonaan. Viime vuoden keväällä tuli 3 kk:n pätkä Jenkkeihin, mutta sinne minä lähdinkin sitten mukaan. Muistan siitä 3 kk:n erossaolosta, että vaikeinta oli alku- ja loppupäässä. Alussa oli niin outoa olla yksin, keskivaiheessa siihen oli jo tavallaan tottunut. Loppupuolella taas alkoi jo niin odottaa sitä miehen paluuta, että oli enemmän ikävä. Skype oli kyllä käytössä ahkerasti (samoin kuin Jenkeissä ollessamme kun oltiin yhteydessä kotijoukkoihin). Paha sanoa, mitä sinun tulisi tehdä, sen pitää olla oma (ja tietysti teidän yhteinenkin) päätös. Tietysti tilannetta hankaloittaa se, että olisi ikävää olla raskausaikana yksin. Itse ainakaan en haluaisi olla sinä aikana pidempiä aikoja ilman omaa miestä. Minun miehelläni on silloin tällöin viikon pituisia työmatkoja Keski-Eurooppaan, mutta ne nyt kestää. Tosin jos olisin viimeisillään raskaana, niin silloin se viikon matkakin ei varmastikaan olisik ovin tervetullut.
Ameli, juu kyllä täällä ymmärretään nuo tilanteet... On se jotenkin niin rankkaa nähdä raskaanaolevia naisia isoine mahoineen ja sädehtivine olemuksineen. Varsinkin jos tietää, että raskaus on alkanut suitsait helposti vaan. Kaikistahan ei tiedä, mitä ovat käyneet läpi. Yritän ajatella, että voihan tuollakin olla vaikka kuinka monen vuoden yritys takana. Mutta ei sitä aina jaksa niinkään ajatella... Varsinkaan tätipäivinä [:@]. Ja joo, noita vihjailujakin on tullut, mutta meillä kuitenkin lähimmät tietävät yrityksestä. Töissäkin olen parille työkaverille kertonut, koska minun on vaikea pitää vain yksin sisälläni mieltä painavat asiat. Ja ajattelin, että ihan hyvä, että töissä jotkut tietää, jos tässä eteen tulee joitain hoitoja tms, mitkä voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia. Sellaisilta, jotka eivät tiedä, niitä kommentteja joskus tulee. Tosin minusta on ihan yleisesti tiedossa, että haluan lapsia (oon toitottanut sitä teini-iästä asti), joten jospa jotkut ovat jo alkaneet aavistaa, että yritetty on, mutta ei ole napannut. Sekin on ollut jännä, miten moni on kertonut kokeneensa saman. Esim. yksi työkaverini kertoi, että heilläkin yritettiin reilusti yli vuosi esikoista ennenkuin tärppäsi, mutta nyt on kolme lasta. Hän kertoi, että oli kuullut silloin aikanaan, että työpakalla oli sovittu hänen selkänsä takana, että hänen läsnäollessaan sitten ei puhuta mitään lapsijuttuja ja oli kyllä ollut siitä aika vihainen. Minä sanoin, että en minäkään mitään tuollaista todellakaan halua, että aletaan sensuroimaan jutunaiheita. Enkä ainakaan mitään sääliä kaipaa. Tukea kyllä, ja sitä olenkin saanut. [:)]
Tiisa: hirmusti peukkuja syksyyn! Toivottavasti saldona on positiivinen raskaustesti! [:D]
MK81: Mikäs siellä tilanne? Tuliko kp1 vai oliko jotain muuta?
