laitan vähän synnytyskertomusta, mut kuvaa en laita, koska mun ja miehen periaate on, ettei meidän lapsista ladata kuvia nettiin eikä meillä ole missään facessa tms. lasten kuvia ollenkaan.
menin yliaikakontrolliin tiistaina, kun sainkin ajan jo samalle päivälle. synnytys käynnistyi oikeastaan ya-kontrollin lääkärin sisätutkimuksen jälkeen kun alkoi tulla kivuliaita supistuksia, joskin harvakseltaan. supistukset tiivistyi yöllä eka 10min välein, sit alle 10min. kättärille mentiin seuraavana aamuna, mut tutkittiin ja olin 3-4cm auki, kaulaa jäljellä 1cm. mentiin miehen kans kävelylenkillä n. 1,5 tunniksi ja takas tultua olin auennu 4-5cm, kanavaa ei enää ollut ja supisteli 15min välein. pääsin synnytyssaliin, missä olin käyrillä ja supistukset lopahti. kotiin mua ei enää lähetetty enkä suostunut lähtemään, vaan päätettiin noudattaa yliaikakontrollissa päätettyä käynnistysajankohtaa torstaita. mies ei päässyt mukaan osastolle. jäin sit sinne yksin ja käveleskelin ja kattelin telkkaria. välillä supisteli kipeästikin, mutta harvakseltaan. illalla olin vielä hetken käyrillä ja sain kipulääkettä (panadolia) suun kautta. yöllä ei kuitenkaan nukuttanu, vaan supistukset tuntui kipeiltä ja vauvan liikkeetki teki kipeää. pyysin hoitajalta lisää lääkettä ja hän tsekkasi ensin, onko tapahtunu edistystä alhaalla. mun ja hoitajan yllätykseksi olin jo 7-8cm auki. hoitaja soitti saliin ja vei sit mut sinne n. klo 1.30. yritin soittaa miehelle, joka oli vannonut pitävänsä puhelimen täysillä. en tavoittanut, kalvot puhkaistiin klo 2.00. kipeitä supistuksia alkoi tulemaan, muttei vieläkään tarpeeksi tiheästi. oksitosiini laitettiin tippumaan hiljakseen, soitin miehelle ja n.:llä kerralla tavoitin hänet n. klo 3. siinä välissä oli ehtinyt tulla ihan kunnon supistus ja pyysin ja sain epiduraalin. mies tuli saliin n. klo 4 ja minä makailin synnytysvuoteella ja mietin et supistuksia tulee,mut ei se haittaa kun ei satu. puoli viideltä epi alkoi menettää tehoaan ja supistukset tehdä kipeää. pyysin kivunlievitystä, en enää saanut, koska olin jo täysin auki. sain jumppapallon, jotta saadaan vauvan pää laskeutumaan alemmaksi. keinuin sit pallon päällä siihen saakka, kunnes alkoi tuntua, että vauvan pää on syntymässä. kömmin takaisin sänkyyn ja klo 5.00 sain luvan alkaa ponnistamaan. ponnistusvaihe oli koko synnytyksen pahin vaihe, huusin, kiljuin, karjuin ja koitin ponnistaa, lopulta karjuin kätilöitä tekemään jotakin ja sit viimein kätilö teki epparin. lopulta kaiken työn ja tuskan tuloksena sain pungerrettua pään ulos ja lopun vauvan pienen tuskailun jälkeen. ehdin jo huolestua, onko vauva elossa, mutta kätilöt sanoi, että vauva pärjäsi paremmin kuin äitinsä. oltiin osastolla torstaista tähän päivään ja kotiuduttiin tänään.
oon jo miettiny, että ehken enää kuumeile enempää mut niin mä kuulemma sanoin viimeksiki synnytyksen jälkeen :D
no oli kauhee tauti sitte!
onnea vielä !♡