Aargh, sain juuri nukahdettua ekaa kertaa tänä yönä, kun pelkopolilta soitettiin. Ehkä vaan luovutan ja nukun sovinnolla seuraavan kerran vasta, kun lapsi on vaikka kouluikäinen :D Sain pelkopolilta ajan reilun kuukauden päähän, en nyt oikein tiedä, että onko se hyvä vai huono, että pitää odotella sinne asti.
Eniten tässä ärsyttää se, että synnytyspelko on tähän asti pysynyt ihan kurissa, ja olen onnistunut ajattelemaan asiasta enimmäkseen positiivisesti, hetkittäin olen jopa odottanut synnytystä innolla. Sektiota en ole tähän mennessä oikeastaan edes harkinnut. Halusin vaan päästä pelkopolille juttelemaan, koska välillä mieleen tulee kaikki mahdolliset kauhukuvat lapsen kuolemasta oman pidätyskyvytyksen menettämiseen ja halvaantumiseen ja ties mihin. Nyt kuitenkin terkkarin kanssa juttelu sai pinnalle kaikki pelot epäasiallisesta kohtelusta ja synnyttäjän omien tuntemusten jyräämisestä ja vähättelystä. Tuli sellainen olo, että minun pitää vaan hyväksyä ja kestää mikä tahansa kipu ja vaurio valittamatta tai olen huono äiti. Toivon nyt vaan, että saisin pelot taas työnnettyä jonnekin taka-alalle, että saisi nukuttuakin. Ja toivottavasti pelkopoli sitten aikanaan oikeasti auttaa.