Pelkopoli

Ei sitä epiduraalia kannata pelätä, tosi harvinaista että se menis jotenki pahasti pieleen. Ja oksitosiinilla voi sitte auttaa suppareita jos meinaa hyytyä. Itse synnyttämään mennessä sanoin että koitan pärjätä alkuun ilman kivunlievitystä. No, pärjäsinki seitsemään senttiin mukavasti, mutta sitten yhtäkkiä supistuskivut tuntu vaan niin lamaannuttavilta että epiduraalia pyysin vaikka olin pari minuuttia sitten siitä kieltäytynyt. Kipu lähti heti, tunsin supistukset hyvin, jalat toimi ja pystyin käveleenkin. No, epistä johtumattomista syistä (iiso vauva) mentiin sitte kovimmalla imukupilla ja pahoilla repeämillä josta en tiennyt synnytysvaiheessa kiitos epiduraalin yhtään mitään. Luojan kiitos oli epiduraali laitettu. Nukutuskammoinen kun olen, pyysin päästä leikkuriin korjattavaksi ilman nukutusta, joten laittoivat spinaalin. Siitäkin hyvä kokemus, jalathan se vei alta mutta kolmen tunnin kuluttua oli vauva rinnalla. Ja niistä pahoista repeämistä, hurjat tarinat kerrotaan aina herkemmin eteenpäin. Itselläni sulkijalihas tosiaan katkesi, mutta pidätysvaikeuksia ei ole ollut missään vaiheessa ja korjaustekniikat on kehittyny paljon. Ei jälkikirurgiaa tai muuta tarvittu. Ainut lääkitys burana ja sillä pärjäs mainiosti. Ekat viikot menee kuulkaa niin hormonihöyryissä ettei pahojakaan vammoja vaan ajattele lainkaan, ja sitten ku hormoonit alkaa tasaantua niin kroppa onki jo korjannut itsensä. Mitään pelkoja ei jäänyt, luottavaisin mielin lähden tätäkin (isoa) vauvaa synnyttämään ja ehdottomasti alakautta.
 
Mua ärsyttää lääketieteessä toi että lääkitään yhtä asiaa ja lääke aiheuttaa sit ehkä mahdollisesti toisen oireen mihin saat sitten vielä toisen lääkkeen..
En vaan näe siinä mitään järkeä että ihminen pumpataan täyteen lääkkeitä..
 
Fuji sanoi:
Mua ärsyttää lääketieteessä toi että lääkitään yhtä asiaa ja lääke aiheuttaa sit ehkä mahdollisesti toisen oireen mihin saat sitten vielä toisen lääkkeen..
En vaan näe siinä mitään järkeä että ihminen pumpataan täyteen lääkkeitä..
Click to expand...
Eihän siinä mitään järkeä ookkaan. Vanhustenhoidossa vielä ärsyttää se että se ikäpolvi on oppinut tottelemaan lääkäriä mukisematta ja olemaan kyseenalaistamatta mitään. Onneksi me osataan jo paremmin huolehtia omasta kropasta ja harjoittaa potilaan valinnanvapautta :)
 
Windy87 sanoi:
Ei sitä epiduraalia kannata pelätä, tosi harvinaista että se menis jotenki pahasti pieleen.
Click to expand...
Samaa vois sanoa melkein kaikkiin pelkoihin. Harva pelko on järjellä perusteltavissa, siis ainakaan siinä mielessä, että todennäköisyys olisi pelon puolella.
 
Senpä takia just en välttämättä halua sitä epiduraalia ellei ihan pakko ole.. Ja vaikka olis pakko niin mahdollisimman myöhään.. Mut joo tässä nyt riittää vielä paljon tutkittavaa muutenkin että osaa edes hieman sanoa mitä haluaa..
 
Aamutorkku sanoi:
Samaa vois sanoa melkein kaikkiin pelkoihin. Harva pelko on järjellä perusteltavissa, siis ainakaan siinä mielessä, että todennäköisyys olisi pelon puolella.
Click to expand...
No joo oli vähän huonosti muotoiltu, yritin vaan tuoda esille sitä että hyvä kun on tällasia vaihtoehtoja meillä, että yrittäs olla demonisoimatta mitään vaihtoehtoa itselleen liikaa, kun tosipaikassa voikin olla korvaamaton apu. Itse pelkään tosiaan nukutusta yli kaiken, aina ollut sellainen tunne että jos nukutettaisiin, en enää heräisi. Mutta jos tällanen tilanne tulee eteen esim hätäsektiossa, ei siinä kysellä vaan toimitaan joten yritän pitää mielessä että sellainenkin vaihtoehto on ja hälventää pelkoani, en lietsoa sitä :)
 
Ei mitään lääkettä kannata turhaan syödä. Kaikilla lääkkeillä on omat haittansa ja riskinsä. Mun henkilökohtainen mielipide on se, ettei synnytyskivun lievitys ole kuitenkaan turhaa lääkkeen käyttöä, vaan kova kipu oikeastaan syystä riippumatta on ihan hyvä ja asiallinen syy ottaa lääkettä - ja silloin voin jonkin verran haittavaikutuksiakin hyväksyä. Ei tietenkään mitään pysyviä haittoja vauvalle, mutta ohimeneviä vaivoja itselle kyllä. Mutta jokainen tietty itse ratkaisee oman kantansa. :)
 
Joo siis kyllä sitä varmaan itsekin päätyy tohon lääkkehoitoon mutta se että mietin omalle kohdalle nyt tässä vaiheessa että aika suuresta kivusta saadaan puhua ennen kuin epiduraalin riskit on ns. pienempi paha mulle.. Kuitenkin edelleen avoimin mielin edetään eikä ole mitään ehdotonta eitä vielä. Eikä toivottavasti tule sellaista missään vaiheessa.
 
Mulla esikoinen syntyi papereiden mukaan elektiivisellä sektiolla, mut ei se ollut valinta, vaan ainoa vaihtoehto koska iso vauva perätilassa. Ja pelkopoli on tulossa, vielä ei oo varattu aikaa, unohdin sen viimeksi äippäpolilla pyytää.
 
Mut siis oliko yritetty kääntää? Mietin vaan että missä vaiheessa tehtiin se sektio päätös? Kun olettaisin ainakin että sillä on merkitystä missä vaiheessa päätös tehdään että mitä papereihin merkitään sit lopulta.
 
Sektioissa ei ole kuin 3 vaihtoehtoa :) Joko elektiivinen, kiireellinen (vauva pitää saada maailmaan n.20min sisällä päätöksestä) tai hätäsektio.
 
Käsittääkseni elektiivinen tarkoittaa ennalta suunniteltua eli juurikin sektio, joka ei ole kiireellinen tai hätäsektio
 
Elektiivinen on valinnanvarainen, eli voidaan tehdä tai jättää tekemättä. Sen takia ALotta sinulla lukee se papereissa, koska kiireellinen sektio se ei ollut. Sektiopäätös tehdään yleensä vko 36, silloin pystyy arvioimaan vauvan paino ja koko laskettuna aikana. Mutta vauva voidaan yrittää kääntää vaikka päivää ennen synnytystä.
 
Yritettiin kääntää. Kahdesti. Ei suostunut ja väkisinhän eivät käännä. RV36 ja 37 kääntöyritykset ja sektiopäätös 39+2 kun ultran mukaan yli neljä kiloa. Leikattiin 39+3 ja syntymäpaino 4035g. Leikanneen lääkärin mukaan ei ois mahtunut perätilassa syntymään. Tosin luotto meni siihen lääkäriin kun mm sanoi et rumaa sektioarpea voidaan sitten korjata seuraavassa sektiossa.

Siksi en tykkää siitä elektiivinen sanasta. Kun ainakaan mulle se ei ollut valinta, vaan kuulema ainoa keino saada lapsi ulos kohdusta.

Uuden sektion lisäksi pelottaa ajatus ihan koko synnytyksestä, vaikka kaikkien lääkkeiden kera. Et loppuu voimat kesken tai ei saa tälläkään kertaa edes yrittää. En mä sitä ennen pelännyt, nyt vasta toisessa raskaudessa.
 
Tosi kurjalta kuulostaa kyllä toi. :sad001 toivottavasti nyt olis sit parempi kuin aiemmin eikä olis samanlaista lääkäriäkään.
 
Mulla on tulossa pelkopolikäynti sektiopelon vuoksi. Alatiesynnytystä en siis pelkää vaan nimeomaan sektiota jos siihen päädytään (synnytystapa selviää vasta myöhemmin).
Lykkäsin käyntiä että mies pääsee mukaan, muuten olisi ollut jo 2 viikon päästä
 
Elektiivinen sektio on tosiaan suunniteltu sektio.

Synnytyksen aikana jos mennään sektioon se on kiireellinen (esim 20 min tai 30 min sektio, vähän tilanteesta riippuen annetaan tuo aikaraja) tai hätäsektio.

Hätäsektiossa nukutetaan (koska on joko äidillä tai vauvalla hätä eikä ole aikaa puuduttaa) eikä puoliso pääse mukaan. Kiireellinen ja elektiivinen tehdään puudutuksessa.
 
Ajatteli tuoda tännekin löytämäni faktan tiedoksi: "Synnyttäjän ei tilastojen valossa tarvitse Suomessa pelätä. Uuden vertailun mukaan pahan repeämän synnytyksessä saa vain 0,6 prosenttia suomalaisnaisista, mikä on selvästi alle OECD-maiden keskiarvon. Esimerkiksi Ruotsissa pahasti repeää yli kolme prosenttia synnyttäjistä." Eli hyvää hoitoa saa Suomessa ainakin tässä suhteessa!
 
Mä sain nyt rv 36+3 kohdalla kuitenkin lähetteen pelkopolille. Kiirettä pitää jos meinaa ehtiä juttelemaan ennen synnytystä. :grin Nyt pitää vaan päättää haluanko sektion vai en. Pitää kai olla päättäväinen jos meinaa saada - jos menee epävarman oloisena juttelemaan niin puhutaan pyörryksiin kunnes suostuu alatiesynnytykseen. Ei kai mulla mitään sitä vastaankaan olisi jos vaan pikkuhiljaa alkaisi syntymään. Mutta kun kukaan ei voi etukäteen luvata ettei mene kaksi viikkoa yli ja pusketa sitten jotain valtavaa vonkaletta verenmaku suussa. :nailbiting: Nyt on kyllä vähän raskausmyrkytysuhkaakin ilmassa, eli voi olla ettei päästetä yli lasketun ajan kuitenkaan. Saapi nähdä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top