Pelkopoli

Aarre

Aarre

Satasella mukana keskusteluissa
Onko täällä muita jotka haluavat käydä pelkopolilla juttelemassa ? Millaisia ajatuksia tuleva synnytys teissä herättää ? Onko teillä mahdollisesti takana vaikeita synnytyksiä minkä takia teille on muodostunut pelko tulevaan synnytykseen ?

Minä olen aina pelännyt synnytystä kuollakseni ja tuntuu että mitä enemmän viikkoja kertyy kasaan, sitä enemmän rupeaa tämä aihe ahdistamaan ja tästä raskausajasta on jo melko vaikeaa nauttia.. Minulla on terveydellisiäkin syitä (selkä) minkä takia minulle on onneksi aika myös synnytystapa-arvioon. Olen todella huono muutenkin puhumaan ajatuksistani, saatikka kirjottaa niitä sanoiksi, joten vähän mietityttää saanko ilmaistua itseni tarpeeksi vahvasti siellä käynnillä.

Kaikenlisäksi tämä pelkopoliaika on jo tänään! Sain vasta eilen lähetteen postista perille.. Eli tässä ei edes kovin kerennyt valmistautumaan ja viimeyö meni lähinnä valvoessa..
 
Minä harkitsen sinne hakeutumista. Tosin synnytystapa-arvioon joudun jokatapauksessa (viime synnytyksen perustein) ja nyt kun lisäksi radi ,niin sekin puoltaa käyntiä.
Mulla edellinen synnytys siis johti kolmannen asteen repeämiin imukupin johdosta. Siksi pelko seuraavaan on kova. Mitä jos niin käy uusiksi?? Mitä jos tälläkertaa pahemmin?? =avanne tms. lopun iäksi, kun nytkin kolme vuotta synnytyksestä painin edelleen pienien ongelmien parissa viikottain.
Että...voi kyllä olla aiheellista keskustella jonkun kanssa pelosta.
 
Mä synnytin viimeksi nuorena ja joustavana:D ja kaikki meni hyvin. Nyt oon vanhempi ja kankea joten mielessä kaikki kauhukuvat kuolleena syntyvästä vauvasta aina halvaantumiseen. En kuitenkaan kehtaa ottaa puheeksi neuvolassa joten eiköhän kaikki mene hyvin ja otetaan tilanteet vastaan silloin ja sellaisena kun tulee..
 
Mie mainitsin aiemmin neuvolasta ja jo tuolla diabeteshoitajalla että pelkään vauvan olevan liian suuri. Oon jotenkin kuullut niin paljon huonoa sektiosta niin en missään nimessä halua että mua leikellään.. Ja pelkään ylipäätään että tulee jotain komplikaatioita että joutuu pitkään olemaan sairaalassa. :sad001 jotenkin ite synnytyksestä kuitenkin ajattelen vielä että mennään yks asia kerrallaan ja katotaan mitä tulee. Eli noi pelot mitä mulla on niin ei ainakaan ole lamauttavia. Ja sain ajan neuvolan psykologille niin menen huomenna keskustelemaan sinne niin voi olla että siellä tulee sit puheeksi myös synnytys myöhemmin.
 
Minua pelottavat mahdolliset pahat repeämät ja muut pysyvät seuraukset, mitä synnytyksestä voi jäädä, tietysti myös se, että lapsell kävisi jotain. Toistaiseksi olen pärjännyt sillä, että en vain mieti asiaa, mutta synnytyksen lähestyessä alkaa takuulla ahdistaa enemmän, joten haluan ehdottomasti pelkopolille juttelemaan. Täällä sinne ei tosin taida päästä kuin ihan loppuraskaudesta, joten siihen asti kai parasta yrittää olla miettimättä koko asiaa.
 
Mä kävin maanantaina pelkopolilla, heti alkuraskaudesta lähtien oli tiedossa, että lähete sinne tullaan tekemään. Oli hyvä kokonaisvaltainen käynti, tunsin tulevani kuulluksi ja ymmärretyksi minuna kaikkine fyysisine ja henkisine pelkoineni. Seuraavaksi menen pelkopolin kautta seksuaalineuvojalle parin viikon päästä ja sitten vielä menen rv 37 pelkopolin kautta lääkärin vastaanotolle tarkistettavaksi synnytystä ajatellen.
 
Ite oon sellaisella fiiliksellä, että kätilöt kyllä hoitaa homman ammattitaidolla ja auttaa ja neuvoo mua kun on tarpeen. Vähän yököttää repeäminen, mutta ei voi mittään. Tuntuu et kaikki on menny elämässä tähän asti niin keskivertokäyrillä, että eiköhän se tuo synnytyskin ole joku perus puserrus :D
 
Niin joo hei tosta tuli mieleen ku sain sinne ipanaan tunnukset niin mistä ihmeestä voin tietää mitä toivon synnytykseltä jne ku ei oo kokemusta..
 
Fuji sanoi:
Niin joo hei tosta tuli mieleen ku sain sinne ipanaan tunnukset niin mistä ihmeestä voin tietää mitä toivon synnytykseltä jne ku ei oo kokemusta..
Click to expand...
Samaa pohdin! Mitä sinne oikee voi kirjottaa?
 
Esim kivunlievityksestä, ammeesta, synnytyksen kulusta muuten voi laittaa toiveita. Mä laitan ainakin että mun selkäytimeen ei kosketa yhdelläkään neulalla...
 
Mä mietin tuota samaa! Ja varmaan päädyn laittamaan, että innolla otan ammattitaidon ja avun vastaan, mutta toivon, että tulen myös kuulluksi synnytyksen yhteydessä. Vielä ei kauheasti pelota tai jännitä synnytys, mutta saattaa lähempänä ruveta jännittämään. Uskon, että jos kaikki menee hyvin, niin on kipeä ja raskas kokemus, mutta selvittävissä. Yritän myös henkisesti valmistautua siihen, että jos sydänäänet laskee tai tapahtuu jotain muuta yllättävää, niin voi mennä aivan eri lailla kuin mitä odottaa (esim. sektio, johon en muuten kyllä millään haluaisi). Ajattelin lueskella aktiivisesta synnytyksestä raskauden aikana, josko sais vinkkejä kuinka tulkita omaa kroppaa synnytyksen yhteydessä.
 
Vaikka sitä menee toista kertaa synnyttää eikä edellisestä synnytyksestä ole kuin 2vuotta kohta, pelottaa synnytys.
Esikoisen kohdalla luin paljon kehonhallinnasta ja synnytystavoista enkä silti osannut toivomuksia laittaa :shy: Tai no ainoa oli että mahdollisimman luonnollisesti. Kokemusta kun ei ollut niin päätin mennä takki auki! Kuunnella, hengittää.. omasta kipukynnyksestä olin tietoinen ja näin ollen tiesin kestävän paljon kipua. Siltikään ei synnytyskipu ollut edes pahimmasta päästä ja sille kivulle kun on todella luonnollinen syy. Onnistuin tavoitteessani ja en tarvinnut kivunlievennykseen lääkkeitä. Sain 2 ulkoista tikkiä, pieniä repemiä. Jännitin repeämistä ja olin varmaan enemmän huolissani siitä kuin eskikoisestani :bag:
Hengittämistä ja rentoutumista on hyvä harjoitella sekä pohtia paljon sitä mitä synnytyksessä toivoo tapahtuvan.

Omani oli ottaa supistus kerrallaan vastaan eikä pidä päästää kuin mahdollisimman matalia ääniä. Muistaa se että eläimet kirkuu shokissa, sama koskee ihmistä. Silloin on karannut oma kosketus synnytyksen etenemisestä. Suun alueenrentous ehdotonta, silloin myös alapään lihakset rentoutuu eli kulkevat käsi kädessä. Siltikin nämä kaikki tehneenä voi sattua jotain, esikoisellani hävis syke.. tuli kiire mut onneksi syke löytyi. Tässä hetkessä olin kuin koira narunpäässä Kätilön armoilla ja jos se olis pyytäny roikkuu katosta pää alaspäin, olisin niin toiminut. Aloitin synnyttämään seisaaltani mutta kaiken jälkeen olin selälläni ja tukijoukot piti jaloista kiinni. Mieheni sekä äärimmäisen hyödyllinen Doula oli lyömätön yhdistelmä seuranpitäjinä sekä tukijoina.

Siltikään ei mitään takuita ole että tämä synnytys menisi samoin, edelleen "takki auki" ja mitä vastaan tulee niin mietitään sitten mitä tehdään. Asioista on hyvä puhua ja se kun eteen tulee tusina synnytyskokemuksia, niin jokainen erilainen. Omaan voi vaikuttaa omilla valinnoilla mut kokonaan se synnytyksenkulku ei tule olemaan Äidin valinnoista kii :happy:

Halusin kertoa omani kun saan kuulla hirveästi huonoja kokemuksia ja siitä että ei kaikilla mene noin helposti synnytys ymym.. en oletakaan niin mut haluan muistuttaa ettei se aina ole pahin pettymys tai muisto jonka haluaa unohtaa! Tsemppiä ja vaatikaa synnytyksen edetessä se mitä tunnette tarvitsevanne :smug:
 
Mä periaatteessa haluaisin sektion, mutta siihen ei ole ainakaan tällä hetkellä mitään painavaa syytä, joten vain pelkopolikierroksen jälkeen mahdollista ja sielläkin todennäköisesti pitkä vääntö. Voi olla että jätän väliin. Mä olen nähnyt muutaman todella pahan repeämän joiden jälkeen ollut pitkään vaivoja. Mä en koe, että mulla on mitään irrationaalista tai kohtuutonta pelkoa, vaan mä ihan oikeasti ottaisin minkä hyvänsä yleisimmistä sektiokomplikaatioista mieluummin kuin pahan alatiesynnytyskomplikaation. Mutta tosiaan, voi olla että jätän kuitenkin sen sektiovaatimusrumban väliin ja toivon parasta...
 
Onko neuvolan kautta mahdollista saada aikaa synnytystapa keskusteluun ja tähän pelkopolille? minua kiinnostaisi kovasti kokeilla seisaallaan synnyttämistä joka on kuulema mahdollista kättärillä. Itse en vielä jännitä synnyttämistä, mutta tiedän että se tulee jossain vaiheessa kuitenkin mieleen... En kuitenkaan haluaisi mennä jännittyneenä ja peloissani synnytykseen, koska kuitenkin ihana asia että uusi alku syntyy maailmaan:Heartred
 
Mä ainakin nimenomaan neuvolan kautta sain lähetteet eteenpäin :) Ite oon sitä mieltä että jos mikään synnytykseen liittyvä pelottaa ja askarrutaa niin kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi ja käydä kätilön kanssa juttelemassa! Parempi niin kun jättää se pelko viereen kummittelemaan. Ja koska nämä palvelut on luotu nimenomaan meitä odottavia äitejä varten että saadaan kaikki mahollinen tuki.

Käynti meni ihan hyvin, tosin yhtään ei mun pelkotiloihin tämä kerta auttanut mutta sain hyvin purettua pelkoni sanoiksi ja kätilökin tuntui kovin ymmärtäväiseltä. Päädyttiin yhdessä siihen tulokseen että mulle on ykkösenä suunniteltu sektio. Lokakuulle sain synnytystapa-arvion sekä lääkärin ajan ja sama homma vielä marraskuun lopulla. Lisäksi rupean käymään lokakuusta eteenpäin sellaisessa ensisynnyttäjien nyyttiryhmässä missä käydään 6 krt max 7 hengen ryhmässä missä puidaan synnytyspelkoa, käydään tutustumassa mm synnytyssaliin jne. Ja ensi viikolla käyn myös neuvolapsykologin juttusilla. Otan ite ainaki kaiken avun vastaan että oma oloni helpottuisi ja osaisin suhtautua synnytykseen paremmin kuin nyt ja ennenkaikkea että pystyisin nauttimaan tästä raskaudesta ilman ahdistusta ja pelkoa sekä selviytymään synnytyksestä mahdollisimman hyvin !
 
Ipanaan tallennettavia synnytystoiveita olen kans alkanu miettiä pikku hiljaa.. ja ponnistuskipupelon kohtaamista.. En oo pelosta jutellut missään, enkä tiedä vielä, pitäiskö...

Kaikenlaista on tullut koettua. Ihmeempiä synnytystoiveita en ole aiempien synnytysten alla kirjannut ja kaikki on menny suht ok. Kätilöt osaa kyllä pääsäänt. lukea synnyttäjää, ehdottaa kivunlievityksiä jne. Kahdessa vimpassa synnytyksessä olen ottanut koko kattauksen lääkkeell. kivunlievitystä, mikä on siinä tilanteessa tuntunut ainoalta vaihtoehdolta (fyysisesti ihan poikki jo ennen synnytyksen käynnistymistä, kipukokemus avautumisvaiheessa sietokyvyn äärirajoilla 10/ 10 jne.), - ja jälkikäteen fiksulta.

Nyt on sellaisia ajatuksia/ toiveita synnytyksen suhteen, että
  • kunpa käynnistyis luonnollisesti
  • koitan sinnitellä kotona mahd. pitkään (kunpa sais tasaseen väliaikatietoja, että kuinka paljon on auki)
  • mahdollisimman paljon panostusta ei-lääkkeelliseen kivunlievitykseen ja tsemppausta ponnistuskivun kohtaamiseen (aina ollu pelon takia loppuun asti vahvasti doupattu, mut tällä kertaa haluan voittaa pelkoni ja tuntea synnytyksen etenemisen konkreettisesti).
  • vaikka epiduraali on tositosi hyvä avautumiseen ja joku-muu-jonka-oon-jo-unohtanu ponnistamiseen, ne sitoo sänkyyn, eli haluaisin sinnitellä mahd. kauan ilman epiduraalia, jotta pääsisin liikkumaan ja mielekkäämpiin asentoihin (jos tilanne vaatii, olen kyllä taas avoin koko puuduterepertuaarille)
  • saan pitää lasta paidan sisällä ihan rauhassa synnytyksen jälkeen, ja napanuora saa sykkiä loppuun ennen leikkaamista
  • appelsiinimehua synnytyksen jälkeen :D (en tiä, mikä on, mutta aina sama voimakas mieliteko)
Onko jollain kokemusta mielikuvien hyödyntämisestä kivunlievityksestä/ pelkojen kohtaamisessa? Houkuttais kokeilla.. :)
 
Muokattu viimeksi:
Mie olen vuosia käyttänyt mielikuva harjoituksia ahdistukseen toimii kuin unelma :) joten kiinnostaa kyllä myös itseä nää mielikuva jutut synnytykseen. Lisäksi ajattelin tosiaan lukea siitä aktiivisesta synnytyksestä..

Epin lisäksi on muuten se spinaalipuudutus :)
 
Tuli noihin mielikuviin eikä kuulu aiheeseen. Mutta minulla on paniikkihäiriö ja pahimmillaan se aiheutti ongelmia ruuhkakaupassa. Aloin ajattelemaan ihmiset alusvatteillaan ja se auttoi..... :P
 
Joo mielikuvat on tehokkaita! Ite kuvittelin sen ahdistuksen mustaksi palloksi joka leijuu ilmassa ja sit hakkaan sitä palloa vähän niin kuin nyrkkeilysäkkiä. Toi toimii mulla aina eikä mulla ole koskaan ollut ahdistukseen lääkitystä :)
 
Tuosta epiduraalin lykkäämisestä, ilmeisesti siinä on riski ettei saa sitten laitettua enää ollenkaan. :wideyed: Olen lukenut ja kuullut paljon kauhutarinoita siitä, ettei "mitään ehditty antamaan", mikä itseä a) pelottaa b) hieman epäilyttää (epiduraalin ymmärrän, mutta miten muka lyhytvaikutteista kipulääkettä tai esim. pudendaalipuudutetta ei ehtisi antamaan?)...

Mä toivoisin, ettei tulisi kovin luomuhenkinen kätilö itselle. Mä olen itse asennoitunut siihen, että kaikki otetaan mitä saadaan, epiduraali, pudendaali, ilokaasu ja tarvittaessa vielä kipulääkkeet päälle. Mä en yhtään haluaisi, että kätilöllä on sellainen asenne, että annetaan mitä keretään ja tarvittaessa sitten menee ilmankin. Ei todellakaan mene luomuna mun olemattomalla kipukynnyksellä. :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top