Pelkopoli

Onpa outoa, että meillä ei ollut mitään puheita mistään toiveista, vaikka olin ihan erillisellä pitkällä neuvolakäynnillä tuon pelon takia. Onko muillekin kuin mudelle sanottu, että pitäisi ennen viikkoa 30 niitä täytellä? Ennen kaikkea kiinnostaa, jos jollain Lohjalla synnyttävällä on asiasta tietoa. Mietin, että kai niitä ehtii myöhemminkin laitella, esimerkiksi pelkopolin yhteydessä tai jälkeen. Ei meinaan tee yhtään mieli olla turhaan yhteydessä neuvolaan. Lapsi ei toivottavasti synny vielä ainakaan kahteen kuukauteen.

Minulla on yhtenä (isona) syynä pelkoon se, etten oikein osaa luottaa hoitohenkilökuntaan varsinkaan nykyisinä säästöjen ja kiireen ja tulostavoitteiden aikoina. Olen ennenkin saanut terveydenhuollossa todella ikävää kohtelua ja vähättelyä, ja synnytykseen tunnutaan edelleen suhtautuvan siten, että synnyttävän naisen on vaan kestettävä ihan mitä tahansa, kun on kerran itse siihen tilanteeseen hankkiutunut. Synnytystilanteessa on vielä niin kovin henkilökunnan armoilla, eikä sitä voi mitenkään keskeyttää tai siirtää, vaikka miten mieli tekisi. Lisäksi synnyttäjä on vielä se toissijainen potilas, niin pelottaa, että lapsi vaan revitään vauhdilla ulos täysin minun kivuistani ja repeämistäni välittämättä ja sitten vielä tikataan miten sattuu ilman mitään puudutuksia. Neuvolan kommentit valitettavasti vaan vahvistivat tätä pelkoa. Olen usein miettinyt, että jos saisin synnyttää sillä yksityisellä lapsettomuusklinikalla, missä kävimme tutkimuksissa, en pelkäisi todennäköisesti synnytystä lainkaan, vaan voisin luottaa siihen, että henkilökunta tekee parhaansa sen eteen, että synnytys olisi mahdollisimman siedettävä minunkin kannaltani.

Tiedostan kyllä, että suurin osa henkilökunnasta takuulla tekee hyvää työtä, mutta kun tarvitaan vain se yksi tympääntynyt kätilö, joka tekee asioita synnyttäjästä välittämättä. Lohjan sairaalasta onneksi sentään on kuulunut pääasiassa vain hyviä kokemuksia, ja toivottavasti pelkopoli onnistuu vielä parantamaan käsitystäni. Menen mielelläni myös tutustumiskäynnille, mutta siihenkin on vielä pitkä aika.

Hups, kirjoitinpas taas romaanin. Onneksi täällä ei kenenkään ole pakko lukea, jos ei kiinnosta :D
 
Mulle ei sanottu mitään takarajaa. Vain, et tarttis olla sairaalan tiedossa ennen synnytystä. Ymmärrän hyvin sun pelkos. Tarvitaan vaan yks kyllästynyt hoitaja, ja tilanne menee "piloille". Onneks voi pyytää toista hoitajaa, jos kemiat ei pelaa yhteen. Toivottavasti pelkopolilla sut otetaan vakavasti (eikö se sitä varten just oo). Eikä kannata niellä nlatädin juttuja, et pitää kestää kipu. Todennäköisesti voi tuntua, mut ei kai kipua tartte sietää. Erikseen on ne, jotka haluaa tuntea synnytyksen.
 
Ehkäpä uskallan luottaa siihen, että niistä toiveista ehtii jutella myöhemminkin.

Minua ei jostain syystä pelota esim. supistuskipu lainkaan (pidätän oikeuden muuttaa mieltäni tositilanteessa), vaan ainoastaan kaikki toimenpiteet, kuten välilihan leikkaus, pahat repeämät, imukuppisynnytys jne. ja niistä jäävät vauriot sekä epäasiallinen kohtelu. Toivoisin mieluiten omalla painollaan etenevää melko luonnollista synnytystä, johon ei tarvitse pahemmin puuttua, mutta eihän sellaista kukaan voi tietenkään varmaksi luvata.
 
Ai, luulin et tuo ipana on käytössä joka paikassa :grinilmeisesti on käytännön eroja. Oulussa siis näin.
 
Alise mulla myös sama. Mitä vähemmän muiden tarttee puuttua ja tehdä niin sitä parempi. Ahdistaa nyt jo kyllä kaikki piikit yms mitä sit voi joutua ottamaan.

Kaikkein parhain olis jos se muksu vaan putkahtais maailmaan ilman mitään mut se ei taida nyt ihan olla sitä todellisuutta.. Ja siis miksi ei voineet löytyä tietoa tarpeeksi synnytyksestä kun sekin auttaisi ainakin mua jo ihan huomattavasti!
 
Fuji: onko Epi-No Delphine Plus tuttu? Törmäsin itse siihen jo kauan ennen raskaaksi tulemista, kun lueskelin synnyttämisestä sun muusta. Se on siis synnytyksen harjoitteluun tarkoitettu laite, jonka pitäisi auttaa ponnistamaan oikein ja vähentää siten puuttumisen tarvetta. Nettikeskusteluissa ainakin moni kehui, että se oli myös helpottanut synnytyspelkoa, kun sai vähän käsitystä siitä, miltä se ponnistaminen tuntuu. Ajattelin ainakin itse hankkia, kunhan on hiukan enemmän viikkoja kasassa. Tuossa vielä linkki: http://kauppa.pedihealth.fi/raskaus...joitusvaline-epi-no-delphine-plus-p-1397.html
 
Ei oo tuttu! Koitin ite etsiä tietoa aktiivisesta synnytyksestä mutta ei siitäkään mitään löytynyt..
 
Tuo sähköinen synnytystoivelista ei tosiaan oo kaikkialla käytössä ja paperista versiota käytetään aika paljonkin. Synnytystoiveitahan ei kirjata ylös sairaalaa varten vaan pikemminkin se on työkalu, jonka avulla raskaana oleva nainen voi miettiä mitä synnytykseltä voisi mahdollisesti haluta. Mikään ei ole kiveenkirjoitettua ja toiveita kysellään synnärillä.

On myös hyvä muistaa että synnytys on osa vanhemmuuteen valmistautumista. Synnytyksen normaaliin fysiologiaan, lääkkeettömiin/lääkkeellisiin kivunlievitysmenetelmiin ja synnytyksen kulkuun ja mahdollisiin muihin toimenpiteisiin tutustuminen auttaa tekemään itselle ja vauvalle parhaita valintoja yhdessä kätilön kanssa. On vaikea tehdä tietoisia valintoja synnytyksen edetessä jos ei asioista paljoakaan tiedä. Kukaan ei voi päättää puolestasi ja naisella on paljon sananvaltaa omassa symnytyksessään.

Tutustumisen arvoisia sivuja on ainakin bebesinfo ja aktiivinen synnytys (nettisivut päivitettävinä tällä hetkellä). Kannattaa myös googlettaa lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä, koska niitä on loputtomasti! Jos raskausaikana ottaa jo ohjat omiin käsiin synnytyksen saralla niin on varmempi olo mennä synnyttämään. Pelon sijasta olisi ehkä hyvä keskittyä valmistautumiseen ja tiedon etsimiseen, koska usein pelot syntyvät uuden ja tuntemattoman äärellä. Synnytys pelottaa jossain määrin kaikkia raskaana olevia. Voisin puhua tästä vaikka kuinka pitkään, mutta taidan lopettaa tähän :D tsemppiä kaikille ja toivotaan että löydätte keinoja voittaa pelkonne ♡
 
Babyidea.fi ja voimaannuttavasynnytys löytyy myös hyvää tietoa ja jos Ina May Gaskinin kirjoja löytyy kirjastosta niin kannattaa lukea!

Hypnosynnytys, synnytyslaulu, qua sha...kivunlievityskeinoja on monia ja googlettamalla löytyy :)
 
Minun on itse asiassa tullut lueskeltua synnytyksestä monelta eri kannalta jo paljon ennen raskauttakin, koska synnytys on mielestäni aina ollut todella ahdistava jo ajatuksenakin. Tarkoitus on vielä valmistautua mahdollisimman hyvin tässä viimesinä kuukausina ja nimenomaan yrittää löytää mahdollisimman positiivinen asenne. En kuitenkaan usko, että ihan täysin pääsen pelosta eroon, sillä synnytyksen kulkuun pystyy itse kuitenkin vaikuttamaan aika rajallisesti, ja esimerkiksi kätilöllä on suuri merkitys synnytyskokemuksen kannalta. Käyn kyllä tutustumassa noihinkin linkkeihin :)
 
Alise sanoi:
Mä kävin neuvolassa juttelemassa synnytyspelosta, että saan lähetteen pelkopolille, ja käynti kyllä vaan pahensi pelkoa monin kerroin. Oon nyt valvonu koko yön ahdistuneena sen jälkeen. Kaikki pelot siitä, että mun tuntemuksia ei kuunneltais ja että todettais vaan, että kipu ja kaikenlaiset vaivat kuuluu äitiyteen, sai vahvistuksen. Mua siis pelottaa yli kaiken kaikki pysyvät pidätysongelmat ja se, että ei pystyis enää nauttimaan seksistä synnytyksen jälkeen. Ilmeisesti on kuitenki kohtuutonta toivoa tervettä alapäätä ja lasta, koska terkkari jopa kyseenalaisti, että onko tämä lapsi toivottu, kun kerroin peloistani. Mun toiselta paikkakunnalta saaduista tiedoista ois tietty voinu kattoa, että meillä on lapsettomuustaustaa. Aloin ekaa kertaa harkita jopa pelkosektion vaatimista ton käynnin jälkeen.

Musta on jotenki ihan käsittämätöntä, että synnytystä ei saisi pelätä, vaikka se millä tahansa mittarilla tarkasteltuna on todella rankkaa keholle. Omalla äidilläni on omien sanojensa mukaan ollut helpot synnytykset, ja silti hän ei kyennyt istumaan yli kuukauteen esikoisensa saamisen jälkeen. Myös vessassa käynti saattaa käsittääkseni sattua todella kovin viikkotolkulla, seksin harrastaminen luultavasti vielä paljon pidempään. Virtsankarkailu ja ilmankarkailu sekä ulostamisvaikeudet ja peräpukamat ovat ihan perusjuttuja synnytyksen jälkeen, mikä on mielestäni jo yksinäänkin ihan riittävän nöyryyttävä ja ahdistava ajatus. Terkkarin mukaan ne plus kivut nyt vaan kuuluvat asiaan. Koin todella loukkaavana, että terkkari epäili lapsen olevan vahinko ihan vaan siksi, kun en ole riemusta kiljuen ottamassa vastaan kaikkia vaivoja ja kipuja. Eipä kukaan vaadi isiltäkään, että he todistaisivat halukkuutensa lapseen antamalla repiä tai leikata peniksensä halki perseeseen asti, mutta äitien pitää hyväksyä sen riski onnesta soikeina. Prkl.

Sori pitkä vuodatus, tosiaan uneton ja hyvin ahdistunut yö takana.
Click to expand...

Eipä tämä naisenasema muutenkaan ole kaikille miehille hirmu selkeä raskaudenkaan aikaan. Miehelleni syntymässä 3 lapsi ja silti raskausaikana ei huomioi erityisemmin eikä vointia kysele. Synnytys kuulemma niin hirveää esikoisensa jälkeen että olis voinu skipata meidän esikoisen synnytyksen kokonaan. Sen kivun hän ymmärtää kyllä koska exsänsä joutu todella koville.
Äkkiä sitä antaa itteki "vahvannaisen" kuvan! Ei valita, itke ym.. painaa vaikkei aina jaksa tai pysty. Tuli tuossa huomattua monenlaista kun jalka poikki, taapero ikäinen esikoinen ja olen raskaana 5 kuulla. Tavallaan kivasti mies antaa mun kokea valtavaa vahvuutta että pärjäisin yksinkin! Joten I wonder why naiset tahtoo olla yh :finger::hilarious::wink p.s vähä huonopäivä ja hormoonituulia. Suhteemme on ihan ok kun ei anna "pikku asioiden" häiritä :wtf:
 
Mulla sit taas mies kyselee vointia vähän väliä. Välillä jopa niin paljon että menee hermot :D Mut sit kuitenkin mua ahdistaa just ku mies haluaa entä käytännössä pienimmästäkin kivusta jne otan heti lääkkeet.. Sillä ei ole mitään luottoa siihen että kestää pientäkään kipua. Okei myönnettäköön mies on nähny mut siinä tilassa että makaan 3 päivää sängyssä menkkakipujen takia ja migreenissä niin se ehkä vaikuttaa aika paljon miehen mielipiteeseen.

Kävin lukemassa synnytyksen abc sivulla äsken ja vahvistui vaan oma olo siitä että en hitossa ota epiduraalia ellei ole ihan pakko. Ja siinä kohtaa saa olla sit jo tyyliin kipu shokissa.. No sen näkee sit miten mieli voi muuttua kesken kaiken :D
 
Kyllä sen näemmä suurin osa ottaa.. Lähinnä ne riskit mun mielestä ei vaan ole sen arvoisia.. Toki mieli voi vielä muuttua montakin kertaa tässä välissä. Lisäks pelkään oikeasti piikkejä.. Ja sit jos laitetaan epiduraali niin sit laitetaan myös kanyyli.. Eli tuplasti piikkejä.. Ja sit oli maininta siitä että jos pitkään on käytetty epiduraalia niin lämpö nousee mikä käytännössä tarkoittaa automaattisesti antibioottikuuria sekä äidille että vauvalle, koska ei pystytä enää siinä vaiheessa poissulkemaan infektiota.
Eli paljon siinä on mietittävää että missä kohtaa oikeasti nuo riskit ylittää sen oman kynnyksen ja miten ylipäänsä kestää kipua..
 
Olen synnyttänyt kaksi lasta sektiolla, toinen kiireellinen sektio ja toinen suunniteltu, eli elektiivinen sektio. Ja onneksi ovat molemmat sektiolla koska nyt kolmannella kerralla ei tarvitse taistella sektio-päätöksestä. Mutta huomaan kun luen tätä ketjua että pelkopoli käytännöt eroavat todella paljon kunnittain. Onneksi itse pääsin helpolla eikä tarvinnut taistella asiasta, koska sinne mennessä olin jo päättänyt asian, eikä mitkään maailman tilastot olisi muuttanut mieleni, vaikka sitä yritettiin. Toki omaa kohtaloa auttoi ettei kyseessä ollut ensimmäinen synnytys, vaan takana oli pitkä ja vaikea synnytys joka onneksi päättyi hyvin mutta olisi voinut päättyä paljon pahemmin. Mutta sen koin tärkeäksi, ja neuvolassakin sanottiin että se on valttikorttini elektiivisen sektion "taistelussa" että pysyin rauhallisena, olin varma mitä halusin ja olin valmiiksi miettinyt kaikki argumenttini, minulla oli ne jopa kirjoitettuna paperille kun menin pelkopolille/synnytystapa-arviointiin :) Olin ottanut selvää sektiosta kaiken mitä netistä löysin ja lukenut muiden kokemuksia pelkopolilta, mistä siellä keskustellaan ja mihin kannattaa varautua. Joten olen suositellut muille että jos on varma valinnastaan niin se on helpompi saada läpi. Mutta tämä nyt oli vain minun tarinani ja kokemukseni. Jos jollain enemmän kysyttävää niin saa kysyä :)
 
Sinja sanoi:
Mikä tossa epiduraalissa on se miks moni ei halua sitä? Se piikki vai joku muu? Jotenkin oon ollut siinä uskossa et iso osa synnyttäjistä sen ottaa, tai sit kaikki sellaset on vaan sattunut mun lähipiiriin :D Mä oon yrittäny olla vielä miettimättä synnytystä hirveesti, ettei alkais pelottaa. Kipua en tavallaan osaa pelätä vaikka mulla matala kipukynnys onkin, mut se mietityttää just että jos mua ei kuunnella/oteta tosissaan tai että repeää tosi pahasti. Pahin tietenkin se et vauvalle tai itelle tulis jotain pysyviä vaurioita..
Click to expand...

Mua pelottaa kipua enemmän se, että esim. supistukset loppuisi tai en tuntisi niitä ja en osaisi sitten ponnistaa.
 
Niin joo toi kans. Lisäks tosi monesti oon nähny että ihmiset kirjottaa ettei se ole poistanut kipua niin hyvin että olis kokenut sen olevan hyödyksi.
 
Vaikka supistus ei tunnu kivuliaana niin tulee semmonen paineen tunne, josta tietää millon supistaa. Tai ainakin mulla tuntu..
 
Mulla esikoiselta epiduraali poisti täysin kivun, sit ku olin täysin auki ni ne lopetti sen epiduraalin antamisen. Sain jonku aikaa harjotella kevyesti ponnistamista (ooteltiin et alan tuntee ees vähä supistuksia) sit ko tunsin ni kunnolla vaan ponnistaan. Ja edelleen epiduraali vaikutti jonku verran ko en kokenu olevan järkyttävän kipeä, mut tunsin kuitenki supistukset.

Tietenki epiduraalistaki on monenlaisia kokemuksia mut mulla ainaki tosi onnistunu kokemus. Eniten mikä häiritti ni sivuoireena tuli kutina, kirjaimellisesti koko vartalo kutina.... :grin
 
Mä en oo päättäny mitään varmaa epiduraalin suhteen, mutta olen myös lukenut, että se voi pysäyttää synnytyksen tai hidastaa sitä ja siten johtaa imukuppisynnytykseen tai välilihan leikkaukseen yms. ja että synnyttäjä saattaa ponnistaa liian rajusti, mikä aiheuttaa pahoja repeämiä. Ajattelin ainakin yrittää olla ilman, mutta jos olen kivusta ihan hysteerinen, eikä mikään muu auta, niin tuskin siitä ponnistamisesta silloinkaan mitään tulee.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top